Olen aika innokas käsityöihminen, ja se tietysti näkyy päällepäin, kun ylläni on itsetekemiä vaatteita ja koruja ja muita asusteita. Ilmeisesti ne ovat aika hyvännäköisiä, kun ihmiset ovat kyselemässä ja ehdottelemassa että tekisin heille samanlaisia. Liikaakin.
Olen jo miettinyt, että uskaltaako näitä omia tekelmiä pitää vaan kotona, kun saa kuulla niin ilkeitä juttuja; "ihana, myy toi mulle! No tee mulle samanlainen! Mikset sä myy, mitä sä kaikilla noilla teet?! Kyllä sun kuule kannattais myydä, että saisit edes vähän rahaa takaisin! Sullahan menee kaikki rahat noihin! Kyllä sä oot itsekäs!"
Minua ihan oikeasti masentaa nämä "tee mulle, myy mulle" kommentit. Tämä on minun harrastukseni! Teen käsitöitä omaksi ilokseni, siksi että minulla olisi mieleisiä vaatteita ja asusteita, jotka ilmentävät persoonallisuuttani. En siksi, että hyötyisin siitä rahallisesti.
Onko teillä muilla käsityöihmisillä samanlaisia ongelmia? Mitä olette sanoneet tai miten selvinneet näistä tilanteista? Kaipaisin neuvoja, kiitos :)
Tee mulle, myy mulle!
31
2877
Vastaukset
- jotain teen
Joskus teen jotain esim. huiveja yms. Ei ilmaiseksi kannata tehdä, ota hinta ihan kunnolla mutta tietenkin kohtuudella.
Uein tutut ja sukulaiset tahtoo olla huonoja maksajia, vaan pitäisi tehdä ilmaiseksi, mutta sen verran itsekäs olen, että siihen sanon ei. Lahjat on toki asia erikseen. - juttu.
Hankala ja tuttu tilanne sinulla. Minä olen vuosien varrella joutunut selviämään laumasta työkavereita ja puolituttuja, jotka luulevat saavansa minulta halvalla ateljeepukimia. Jotkut ovat sanoneet, että "mä voin vähän maksaakin". Minulle on muun muassa tuotu duuniin muovikassillinen työkaverin perheen rikkinäisiä vaatteita ja sanottu vain, että kun kerran sinä tykkäät niin ommella, niin tässä on näitä. Mieleen muistuu myös kommentti, että "minä pesen nämä Reiskan housut vasta sitten, kun sä olet korjannut ne". Nam. Yksi hyvä esitys oli myös "onhan tuossa kolmen talon päässä ompelijakin, mutta se maksaa". Yksi entinen tuttu keksi pyytää minua kuskiksi kangaskauppaan; havaitsin (vasta) muutaman reissun jälkeen, että diiliin kuului poikkeuksetta myös leninkien, takkien, verhojen ja pöytäliinojen ilmainen ompelu tuolle käsityötaidottomalle rouvalle, jonka vartalolle eivät rekkivaatteet sopineet ollenkaan. Kahdessa kyläpaikassa kahville kutsuminen tarkoitti poikkeuksetta sitä, että heti, kun ehdin paikoittaa takapuoleni nojatuoliin, syliini tuotiin pino korjattavia vaatteita. Eräs entinen kaveri ujutti kyläkutsuihin viimeiseksi huomaamattoman lisukkeen "ja ota mukaan se ompelukone".
Kumma juttu, että koska joku pitää ompelemisesta ja käsitöistä, hänen pitäisi riemurinnoin ommella muille ja korjata kaverin kaverin miehen housunpersauksia ja irronneita nappeja. Kuten tästä tekstistä varmaan huomaa, olen täysin tympiintynyt koko ilmiöön. Huomaa varmaan myös sen, että kyse on entisistä tutuista.
Kieltäytyminen on tosi vaikeaa, mutta vain jyrkkä "ei" tehoaa (joskus ei oikein sekään). Voi myös tarjoutua opettamaan vaatteen haluajaa ompelemaan itse, jotta homma hoituisi ilman apuakin tulevaisuudessa - tässä vaiheessa pyytelijä yleensä antaa periksi eikä haluakaan enää vaatetta. Nyt parinkymmenen ompeluvuoden jälkeen osaan jo yksinkertaisesti sanoa, että räätälintyönä tehdyt vaatteet ovat huomattavasti esimerkiksi Stockan vaatteita kalliimpia, ja pyynnöt tyrehtyvät kyllä jossain vaiheessa. Lähisuvulle ompelen kyllä ihan mielelläni, ja mieluiten tietysti itselleni.
Ehkä olen itsekäs, ehkä en. Jotkut ihmiset vain ovat sitä mieltä, että käsityöläisten, lääkärien, putkimiesten, rakennusmestarien, opettajien ja tänä syksynä erityisesti kodintekniikka-asentajien pitäisi harjoittaa ammattiaan ihan hyvää hyvyyttään, jos kaverin kaveri tarvitsee alan tekijää. Ammattilaisen pitää osata asettaa työlleen JA työajalleen ammattilaisen taksa.- Nimetön
Enemmän ja vähemmän samansuuntaisia kokemuksia on itsellänikin. Hyvänen aika sentään, että alkaa olla ihmisellä ystävää ja kaveria ja sielunsiskoa, kun jouluun on aikaa kaksi viikkoa, ja Modassa oli niin kiva villanuttu, joka sopisi meidän Martta-Elinalle kuin nenä päähän. Samallahan mä voisin asentaa niiden uuden printterin taikka kertoa, millainen telkänpönttö pitäisi nurkkaan laittaa, että Jukka-Antero pääsisi pelaamaan World of Warcraftia.
Ystävät ovat sentään enemmän ja vähemmän käsityöihmisiä itsekin, joten ymmärtävät kaiken maailman villapaitojen värkkäämisen vievän aikaa. Sinänsä on oikein hyvä, että näitä tilausasiakkaitakin on. Muuten joka ikinen pipo, nuttu ja kaulaliina jäisi omin nurkkiin pyörimään eikä niitä millään ilveellä ehdi yksi pieni ihmisparka käyttää. Eräänkin kanssa on käynnissä eräänlainen vaihdantatalous; käsilaukku villapaidasta. - osaat arvosta toisenkin osa...
Olipa ihanan perusteellinen ja paikkansa pitävä juttu tuo. Kiitos siitä vaikka en alkuperäinen kysyjä olekaan.Kaikki tuo oli asiaa.
Omista kokemuksistani jotain. Joskus nuorempana tuli näitä teetoi-teetää pyyntöjä ja hyvä jos kiitoksen sanan sai, kun työ oli tehty. Lopulta sitten sanoin joko suoraa tylyn ein, tai sanoin mitä työ maksaa ja jos makso niin tein.
Toisaalta olen kyllä oppinut käymään 'kauppaakin' osaamisellani. Siitä onkin paras hyöty loppujenlopuksi, pitää vain osata keskustella ja määritellä vastaavuudet, mutta sellainen joka osaa arvostaa omaa osaamistaan, osaa arvostaa toisenkin osaamista, ja päinvastoin.
Aivan tylykään ei näille pyytäjille ei tietnkää tarvii aina olla, saattaahan olla, että heistä saa hyviä asiakkaitakin tulevaisuudessa.
Joidenkin sukulaisten/naapurusten kanssa olen käyttänyt hiukan pientä oveluutta eli, että olen kenhunut kuinka "'Kerttu' maksoikin 20,- takin kavennuksesta", tms., jolloin toinen ei voi olla (kehtaa) huonompi.
Harmittavia ovat sellaiset, jotka tekevät työn ilmaiseksi ja ostavat vielä itse tarpeetkin, kuten minulle eräs ilmaistyönpyytäjä kertoi jonkun tekevän. Sanoin hänelle, että vieppä sille samalle tekijälle sitten teetettäväksi tämäkin työ. Ei kuulemma vastaa puhelimeen... ;) - juttu.
Tulinpa takaisin katsomaan, onko muita kommentteja saapunut. Kiva tietää, etten ole ainut (kuten ei siis aloittajakaan), ja että muita harmittaa tilanne yhtä paljon. Mietin tuossa tätä peruskäsityötaitojen häviämisen mukanaan tuomaa ilmiötä vähän perusteellisemmin, ja tuli yksi omakohtainen juttu mieleen tuosta kieltäytymisestä ja taksoittamisesta ja sen vaikeudesta.
Rupesin kertomaan ompelutöiden realistisen hinnan tutuillekin tai sanomaan suoraan "ei" siinä vaiheessa, kun jäin pois palkkatöistä ja perustin oman - ihan toisen alan - yrityksen. Firman alkumetreillä jouduin hinnoittelemaan pääkopassa kantamani ammattitaidon sillä tavalla, että sillä pystyy elämään ja maksamaan kaikki muut yrittäjän (valtavat) pakolliset maksut. Ensin taksan kertominen ja etenkin laskujen kirjoittaminen tuntui hyvin vaikealta; kuinka muka voi laskuttaa kauhean isoja rahoja työstä, josta pitää niin paljon? Viimeistään pankissa ja vakuutusyhtiössä käydessään ymmärtää työnsä ja aikansa arvon. Ja Siperiakin opettaa.
Harrastelijakin voi antaa osviittaa vaikka mekon ompeluun kuluvasta ajasta miettimällä ääneen, kauanko menee mittojen ottoon, kaavojen piirtämiseen ja muutteluun, muuhun suunnitteluun, kankaiden esikäsittelyyn, tukikankaiden silittämiseen, harsimiseen, reunojen huolitteluun, itse ompeluun ja viimeistelyyn; onko pyytäjällä kankaat valmiina, entä tukikankaat, vuorikankaat, langat, napit ja toplingit ja kenen ajalla ja bensalla niitä lähdetään etsimään; montako (kymmentä) tuntia ompelijan on nipistettävä ruoanlaitosta, lenkkeilystä, lukemisesta, seurustelusta, makoilemisesta, nukkumisesta tai itselleen ompelusta tämän projektin takia...
Avauduinpa taas. Kiva, että tämmöinen ketju pääsi alkuun, saa vähän tuulettaa. Käsityötaidottomille kavereille ei voi ruikuttaa, kun ruikutus ymmärretään joko väärin tai oikein - ja kumpikin vaihtoehto on aika huono. - osaat arvostaa
juttu. kirjoitti:
Tulinpa takaisin katsomaan, onko muita kommentteja saapunut. Kiva tietää, etten ole ainut (kuten ei siis aloittajakaan), ja että muita harmittaa tilanne yhtä paljon. Mietin tuossa tätä peruskäsityötaitojen häviämisen mukanaan tuomaa ilmiötä vähän perusteellisemmin, ja tuli yksi omakohtainen juttu mieleen tuosta kieltäytymisestä ja taksoittamisesta ja sen vaikeudesta.
Rupesin kertomaan ompelutöiden realistisen hinnan tutuillekin tai sanomaan suoraan "ei" siinä vaiheessa, kun jäin pois palkkatöistä ja perustin oman - ihan toisen alan - yrityksen. Firman alkumetreillä jouduin hinnoittelemaan pääkopassa kantamani ammattitaidon sillä tavalla, että sillä pystyy elämään ja maksamaan kaikki muut yrittäjän (valtavat) pakolliset maksut. Ensin taksan kertominen ja etenkin laskujen kirjoittaminen tuntui hyvin vaikealta; kuinka muka voi laskuttaa kauhean isoja rahoja työstä, josta pitää niin paljon? Viimeistään pankissa ja vakuutusyhtiössä käydessään ymmärtää työnsä ja aikansa arvon. Ja Siperiakin opettaa.
Harrastelijakin voi antaa osviittaa vaikka mekon ompeluun kuluvasta ajasta miettimällä ääneen, kauanko menee mittojen ottoon, kaavojen piirtämiseen ja muutteluun, muuhun suunnitteluun, kankaiden esikäsittelyyn, tukikankaiden silittämiseen, harsimiseen, reunojen huolitteluun, itse ompeluun ja viimeistelyyn; onko pyytäjällä kankaat valmiina, entä tukikankaat, vuorikankaat, langat, napit ja toplingit ja kenen ajalla ja bensalla niitä lähdetään etsimään; montako (kymmentä) tuntia ompelijan on nipistettävä ruoanlaitosta, lenkkeilystä, lukemisesta, seurustelusta, makoilemisesta, nukkumisesta tai itselleen ompelusta tämän projektin takia...
Avauduinpa taas. Kiva, että tämmöinen ketju pääsi alkuun, saa vähän tuulettaa. Käsityötaidottomille kavereille ei voi ruikuttaa, kun ruikutus ymmärretään joko väärin tai oikein - ja kumpikin vaihtoehto on aika huono.Lapsille tai/ja nuorille sitä ihan mielellään opettaakin silloin kun tietää opetettava on aidosti kiinnostunut asiasta.
- onkin :)
osaat arvostaa kirjoitti:
Lapsille tai/ja nuorille sitä ihan mielellään opettaakin silloin kun tietää opetettava on aidosti kiinnostunut asiasta.
Kuka tahansa oppimishaluinen on kiva opetettava. Ja kimpassa on kiva puuhastella, jos välineitä ja mukavia tuoleja riittää kaikille.
- harvinaisen kiltti
ihminen:)
Mistä joku löytääkin noita itsekeskeisiä tuttavia noin paljon?
Ei heille tarvitse olla epäkohtelias. Ihan kohteliaastikin voi osoittaa heidän pyytöjensä kohtuuttomuuden.
Minä taidan olla puolestani itsekeskeinenkin. Aina, kun tietokoneeseen tulee vikaa, pyydän kaveria korjaamaan, ja aina korjaa. Ehkä pitäisi tarjota maksua? Tunnen syyllisyttä, koska hänellä olisi paljon mielenkiinnon kohteita, ja minua auttaessaan hän ei voi tehdä omia asioitaan. Mutta hän on niin ystävällinen, että kieltäytyy maksusta. Korjaan kyllä hänen vaatteitaan, lyhennän verhoja ja sen sellaista ompelusta, jos on tarvis. Inhoan korjausompelua! Mutta olen tehnyt sitä työkseni, ja olen siinä aika hyvä. - mulle...
harvinaisen kiltti kirjoitti:
ihminen:)
Mistä joku löytääkin noita itsekeskeisiä tuttavia noin paljon?
Ei heille tarvitse olla epäkohtelias. Ihan kohteliaastikin voi osoittaa heidän pyytöjensä kohtuuttomuuden.
Minä taidan olla puolestani itsekeskeinenkin. Aina, kun tietokoneeseen tulee vikaa, pyydän kaveria korjaamaan, ja aina korjaa. Ehkä pitäisi tarjota maksua? Tunnen syyllisyttä, koska hänellä olisi paljon mielenkiinnon kohteita, ja minua auttaessaan hän ei voi tehdä omia asioitaan. Mutta hän on niin ystävällinen, että kieltäytyy maksusta. Korjaan kyllä hänen vaatteitaan, lyhennän verhoja ja sen sellaista ompelusta, jos on tarvis. Inhoan korjausompelua! Mutta olen tehnyt sitä työkseni, ja olen siinä aika hyvä.Hyvä veto. Tosin en nyt tiedä ketä tarkoitit tuolla itsekkyydellä. Minä ainakin suorastaan suosittelen tuota vaihtokauppamenetelmää. Ensinnäkin työ tulee tehtyä. Rahan kierrätyksestä säästytään ja etenkin siitä rahankierrätyksessä aina tapahtuvasta rahahävikistä. Mutta kyllä tässä kierrätyksessäkin aina täytyy puolensa pitää, että työt ja vastatyöt pysyvät suhteessa.
- mape.
olen aika monelel joutunut myös selvittämään että tykkään tehdä, en korjata vaatteita! Inhoan korjaamista eli omiakain korjattavia on vinot pinot odottamassa sitä päivää kun saan itseäni niskasta kiinni. Yksi tuttu keksi sitten oivan konstin eli toi kiertoon vaatteita jotk aoli kyllä hyväkuntoisia, mutta aina rikki esim takista vetoketju jne. Jotkut korjasin ja lapset niitä piti ja jotkut palautin sitten aikanaan samassa kunnossa kuin olivat tulleet. Loppui se risojen kierto sitten vähitelleen tai kysyi otanko kun on rikki. Toinen taas laittoi ehjät kiertoon yhteen paikakan ja meille kaikki risat kun kerran osaan paikata... Kolmas taas oli kovasti loukkaantunut kun joskus laitoin kiertämään esim haalareita joissa oli niitä silitettäviä tarrapaikkoja (kun ei niihin oikein muut aviitis alkaa tekemäänkään) kun en ollut viitsinyt ommella! Kiesus!
Itse olen kieltäytynyt järjestelmällisesti ompelemasta kenellekkään mitään. Joskus sitten jotakin olen saattanut tehdä poikkeuksena ja sillä puheella ettei tekijää mainita. Kukaan kun ei huomioi aikaa ja vaivaa mikä käsitöihin menee. ja jos todella tekisi vain huvikseen aikaansa kuluttaakseen, mutta kun omiakin käyttäjiä ihan riittämiin.
Oikeastaan kaikkein raivostuttavinta on se, kun joku sanoo että hyvähän sun on kun saat kaikki niin halvalla kun itse teet. Eihän kukaan halvoista huonoista kankaista ompele vaan laadukkaista materiaaleista joista ei todella tule halpaa. Lisäksi ainakin its elaitan tunnollisesti tukikankaan ja lavarat yms kuten ne kuuluu toisin kuin monessa ostovaatteessa vastaavasti ne on unohdettu.
Monen aikanaan suututin silläkin, että ompelin pojille autoihin verhoiluja, mutta en rouville viitsinyt alka akalustoja päällystämään. Toinen vain oli mielenkiintoista ja hauskaa ja kohteen omistajat auvoisen onnellisia ja kiitollisia. Useimmiten vastapalveluksen sai kun aika koitti ja ompelun ajan oli lapsenvahti tarjolla ja ruokaakin sai ihan valmiina jne. Kuitenkin kaiken kruunasi se että asialla teki toisen oikeasti onnelliseksi ja työn jälkeä esiteltiin sitten laajemminkin. Kiitos sille jolle se kuuluu..
Tunnen kyllä ihmisiä jotka ovat kutojafriikkejä eli kudin on aina käsillä ja he tekevät lankapalkalla eli lanka atuplat siihen nähden mitä työhön menee tai jopa niin että riittää kun langat on ostettu eli työ tulee ihan ilman kunhan on tekemistä itselle. Inhottaa sitten kyllä kun joku vielä narisee että sukassa tms oli joku vika esim varsi löysä tms ja ilman on saanut ilman oman vaivaa koko sukat!
Muutenkaan sovittamisista ei monella ole mitään käsitystä eli yksikin toi kerran kaavat ja kankaan ja sanoi koon. Ompelin sitten ihan eroon päästäkseni moisesta kiusasta ja eihän se sopinut ollenkaan kun koko ei ollut sama kuin muissa vaatteissa ja rinnuksistakin uupui täytettä.. Sama sitten yhden ompelupaketin ostajan kanssa kun sitähän ei tarvii kuin ommella.. Kalliita opetuksia eikä oikeastaan mielellään sutta tee, mutta joskus se on paras opetus kun ei on ihmiselle tuntematon käsite ja asiaa vaan jankataan.
Yksi tuttu, vanhapiika ´vielä saa kaikenlaisia käsityöpyyntöjä kanss aosakseen kun tekee läheisilleen vaikka mitä. MM kun ompeli kummilapselleen naamiasasun niin heti oli puoli kylää tarjoamassa samaa kun kerran on niin hyvä ja osaa ja viitsii jne. No, ei ehkä ollut palkatonta uraa siitä ajatellut..
Sama juttu on kyllä toisen intohimon eli puutarhankin kanssa kun pitäisi suunnitella yhdelle jos toiselle pihaa ja olla apuna niitä laittamassa. Sitten kun siellä kasvaa voikukkaa niin katsotaan vähän vinoon vaikka kys eon omasta kitkemättömyydestä.. - mape.
harvinaisen kiltti kirjoitti:
ihminen:)
Mistä joku löytääkin noita itsekeskeisiä tuttavia noin paljon?
Ei heille tarvitse olla epäkohtelias. Ihan kohteliaastikin voi osoittaa heidän pyytöjensä kohtuuttomuuden.
Minä taidan olla puolestani itsekeskeinenkin. Aina, kun tietokoneeseen tulee vikaa, pyydän kaveria korjaamaan, ja aina korjaa. Ehkä pitäisi tarjota maksua? Tunnen syyllisyttä, koska hänellä olisi paljon mielenkiinnon kohteita, ja minua auttaessaan hän ei voi tehdä omia asioitaan. Mutta hän on niin ystävällinen, että kieltäytyy maksusta. Korjaan kyllä hänen vaatteitaan, lyhennän verhoja ja sen sellaista ompelusta, jos on tarvis. Inhoan korjausompelua! Mutta olen tehnyt sitä työkseni, ja olen siinä aika hyvä.tuo vastavuoroisuus taa son kaikessa todella toimiva periaate. Meillä on monen tuttavan kanssa niin että yksi osaa yhtä ja toinen toista, joku monta aja joku ei mitään mutta kaikille löytyy jotakin jossa voi tavallaan palauttaa sen toisen työn takaisin.
Monelle uudelle tähän kööriin tulevalle varsinkin naisihmiselle on alkuun vaikea tajuta kun joku soittaa apuun jossakin asiassa ja toinen menee heti ja juosten, mutta aikanaan kaikki oppii että kun on tarve niin joku tulee sinnekin päin tms.
Tätä peliä pelataan ihan kaikessa jopa tavaran vaihdossa kun toisella on jotakin jäänyt rempassa mitä toinen tarvii niin kärrää vaikka multaa vastapalveluksena jne. Ompelujen kanssa sama juttu; lapset voi olla vaikka leffassa tai rannalla tahi pulkkamäessä ja kotona kone käy.. Silloin ei tarvitse miettiäkään maksuja ja itsekkyyksiä jne koska siinä hyötyy kaikki ja kaikki sa ajotakin jota ei itse osaa tai jot aitse inhoaa vaikka sen ehkä osaisikin.. - *****
harvinaisen kiltti kirjoitti:
ihminen:)
Mistä joku löytääkin noita itsekeskeisiä tuttavia noin paljon?
Ei heille tarvitse olla epäkohtelias. Ihan kohteliaastikin voi osoittaa heidän pyytöjensä kohtuuttomuuden.
Minä taidan olla puolestani itsekeskeinenkin. Aina, kun tietokoneeseen tulee vikaa, pyydän kaveria korjaamaan, ja aina korjaa. Ehkä pitäisi tarjota maksua? Tunnen syyllisyttä, koska hänellä olisi paljon mielenkiinnon kohteita, ja minua auttaessaan hän ei voi tehdä omia asioitaan. Mutta hän on niin ystävällinen, että kieltäytyy maksusta. Korjaan kyllä hänen vaatteitaan, lyhennän verhoja ja sen sellaista ompelusta, jos on tarvis. Inhoan korjausompelua! Mutta olen tehnyt sitä työkseni, ja olen siinä aika hyvä.mullekkaan. Näitä juttuja lukiessa tuli mieleeni menneiltä vuosilta tapaus, kun olin ommellut tyttärelleni puseron ja paras kaverinsa halusi kovasti samanlaisen. Siinä sitten tyttären kanssa neuvottelin ja päädyimme siihen, että teen sellaisen puseron kaverille syntymäpäiväksi, ja kaveri saa ostaa itse aineet. Fleece oli aika uusi materiaali siihen aikaan ja siksi kai tämä pusero oli niin kiva tyttöjen mielestä. No, seuraavana lauantaiaamuna ovikello soi aikasin ja tyttären kaveri äitinsä kanssa oli tuomassa tarvikkeita. Äiti totesi vain ykskantaan, että se velipoikakin haluaa samanlaisen puseron, että tee siitä vaan vähän isompi, että tässä olisi nyt jotain tarpeita molempia puseroita varten. Olin ihan hölmistynyt aamuisesta herätyksestä, enkä ymmärtänyt edes sanoa "ei" ylimääräisestä urakasta.
- vaihtarina
mape. kirjoitti:
olen aika monelel joutunut myös selvittämään että tykkään tehdä, en korjata vaatteita! Inhoan korjaamista eli omiakain korjattavia on vinot pinot odottamassa sitä päivää kun saan itseäni niskasta kiinni. Yksi tuttu keksi sitten oivan konstin eli toi kiertoon vaatteita jotk aoli kyllä hyväkuntoisia, mutta aina rikki esim takista vetoketju jne. Jotkut korjasin ja lapset niitä piti ja jotkut palautin sitten aikanaan samassa kunnossa kuin olivat tulleet. Loppui se risojen kierto sitten vähitelleen tai kysyi otanko kun on rikki. Toinen taas laittoi ehjät kiertoon yhteen paikakan ja meille kaikki risat kun kerran osaan paikata... Kolmas taas oli kovasti loukkaantunut kun joskus laitoin kiertämään esim haalareita joissa oli niitä silitettäviä tarrapaikkoja (kun ei niihin oikein muut aviitis alkaa tekemäänkään) kun en ollut viitsinyt ommella! Kiesus!
Itse olen kieltäytynyt järjestelmällisesti ompelemasta kenellekkään mitään. Joskus sitten jotakin olen saattanut tehdä poikkeuksena ja sillä puheella ettei tekijää mainita. Kukaan kun ei huomioi aikaa ja vaivaa mikä käsitöihin menee. ja jos todella tekisi vain huvikseen aikaansa kuluttaakseen, mutta kun omiakin käyttäjiä ihan riittämiin.
Oikeastaan kaikkein raivostuttavinta on se, kun joku sanoo että hyvähän sun on kun saat kaikki niin halvalla kun itse teet. Eihän kukaan halvoista huonoista kankaista ompele vaan laadukkaista materiaaleista joista ei todella tule halpaa. Lisäksi ainakin its elaitan tunnollisesti tukikankaan ja lavarat yms kuten ne kuuluu toisin kuin monessa ostovaatteessa vastaavasti ne on unohdettu.
Monen aikanaan suututin silläkin, että ompelin pojille autoihin verhoiluja, mutta en rouville viitsinyt alka akalustoja päällystämään. Toinen vain oli mielenkiintoista ja hauskaa ja kohteen omistajat auvoisen onnellisia ja kiitollisia. Useimmiten vastapalveluksen sai kun aika koitti ja ompelun ajan oli lapsenvahti tarjolla ja ruokaakin sai ihan valmiina jne. Kuitenkin kaiken kruunasi se että asialla teki toisen oikeasti onnelliseksi ja työn jälkeä esiteltiin sitten laajemminkin. Kiitos sille jolle se kuuluu..
Tunnen kyllä ihmisiä jotka ovat kutojafriikkejä eli kudin on aina käsillä ja he tekevät lankapalkalla eli lanka atuplat siihen nähden mitä työhön menee tai jopa niin että riittää kun langat on ostettu eli työ tulee ihan ilman kunhan on tekemistä itselle. Inhottaa sitten kyllä kun joku vielä narisee että sukassa tms oli joku vika esim varsi löysä tms ja ilman on saanut ilman oman vaivaa koko sukat!
Muutenkaan sovittamisista ei monella ole mitään käsitystä eli yksikin toi kerran kaavat ja kankaan ja sanoi koon. Ompelin sitten ihan eroon päästäkseni moisesta kiusasta ja eihän se sopinut ollenkaan kun koko ei ollut sama kuin muissa vaatteissa ja rinnuksistakin uupui täytettä.. Sama sitten yhden ompelupaketin ostajan kanssa kun sitähän ei tarvii kuin ommella.. Kalliita opetuksia eikä oikeastaan mielellään sutta tee, mutta joskus se on paras opetus kun ei on ihmiselle tuntematon käsite ja asiaa vaan jankataan.
Yksi tuttu, vanhapiika ´vielä saa kaikenlaisia käsityöpyyntöjä kanss aosakseen kun tekee läheisilleen vaikka mitä. MM kun ompeli kummilapselleen naamiasasun niin heti oli puoli kylää tarjoamassa samaa kun kerran on niin hyvä ja osaa ja viitsii jne. No, ei ehkä ollut palkatonta uraa siitä ajatellut..
Sama juttu on kyllä toisen intohimon eli puutarhankin kanssa kun pitäisi suunnitella yhdelle jos toiselle pihaa ja olla apuna niitä laittamassa. Sitten kun siellä kasvaa voikukkaa niin katsotaan vähän vinoon vaikka kys eon omasta kitkemättömyydestä..Yksi kaveri, joka pyyteli minua kangaskaupparetkille eli ompelemaan itselleen tavaraa verhoista juhlamekkoihin, tarjosi vaihtarina sitä, että saisin sitten heidän perheensä loman aikana hoidella heidän puutarhaansa. Se oli kuulemma niin ihanaa ja terapeuttista puuhaa, että sopi hyvin maksuksi ompelemisesta. =[
- täh?täh?
vaihtarina kirjoitti:
Yksi kaveri, joka pyyteli minua kangaskaupparetkille eli ompelemaan itselleen tavaraa verhoista juhlamekkoihin, tarjosi vaihtarina sitä, että saisin sitten heidän perheensä loman aikana hoidella heidän puutarhaansa. Se oli kuulemma niin ihanaa ja terapeuttista puuhaa, että sopi hyvin maksuksi ompelemisesta. =[
täh?täh?täh?täh? =o täh?täh?
- ihan totta :)
täh?täh? kirjoitti:
täh?täh?täh?täh? =o täh?täh?
Näin se meni. Kun ompelin ja korjasin niin paljon ihan kaveruuden pohjalta, että saajastakin tuntui korvaamisen paikan olevan lähellä, hän tarjosi hyvitykseksi puutarhanhoitoa. Kylvön, kastelun, leikkaamisen ja nyppimisen lisäksi olisin kuulemma sitten myös saanut istuskella siellä puutarhassa päivää paistattelemassa. "Puutarhanhoito on niin ihanan terapeuttista." Olisihan se omassa puutarhassa, mutta muuten tuo ajattelu ei istunut logiikkaani millään.
Kaveruus loppui kuin veitsellä leikaten, kun minut yhtenä kesänä oli tietämättäni luvattu naapurinkin puutarhaan itseäni terapoimaan, kun heilläkin sattui loma samaan aikaan. Rajansa se on kiltteydelläkin... :) - kerta kaikkiaan
mulle... kirjoitti:
Hyvä veto. Tosin en nyt tiedä ketä tarkoitit tuolla itsekkyydellä. Minä ainakin suorastaan suosittelen tuota vaihtokauppamenetelmää. Ensinnäkin työ tulee tehtyä. Rahan kierrätyksestä säästytään ja etenkin siitä rahankierrätyksessä aina tapahtuvasta rahahävikistä. Mutta kyllä tässä kierrätyksessäkin aina täytyy puolensa pitää, että työt ja vastatyöt pysyvät suhteessa.
Pitäisi kuulemma maksaa arvonlisäveroa valtiolle. Hoh hoijaa. Uutisissa on vähän väliä juttua siitä, kuinka paljon valtio sinä ja sinä vuonna taas on hävinnyt, kun maalari auttaa tietsikkatukinaapuria ja päinvastoin. Öööööh.
- mape.
vaihtarina kirjoitti:
Yksi kaveri, joka pyyteli minua kangaskaupparetkille eli ompelemaan itselleen tavaraa verhoista juhlamekkoihin, tarjosi vaihtarina sitä, että saisin sitten heidän perheensä loman aikana hoidella heidän puutarhaansa. Se oli kuulemma niin ihanaa ja terapeuttista puuhaa, että sopi hyvin maksuksi ompelemisesta. =[
että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, mutta se loppu oli jäänyt kuulematta; eikä sekään ole niin kovin tärkeää..
Ompelen itsekin kamalasti vaateita ja kaikkea muutakin.Uuteen ihmiseen tutustuessani en pitkään aikaan edes kerro, että osaan ommella koska en halua saada niitä korjattavia vaateita riesakseni. Ne ovat niitä maailman tympeimpiä hommia. Jos ja kun otan hommia, niin pyydän niistä kyllä käyvän korvauksenkin. Teen mittatilaustöitä kyllä ihan mielelläni, koska on ihanaa katsoa kuinka "ongelmavartaloisella" alkaa silmät loistamaan ja itsetunto kohenee silmissä kun saa uuden sopivan vaatteen. Varsinkin juhla-asut ovat kivoja tehdä.Opettamispalvelu on mullakin karsinut tehokkasti ylimääräisiä kinuajia, kaikkihan oppivat ompelemaan jos vain haluavat. Ja olen aika hyvä opettamaankin :D Mutta nuo esimerkkitekstissä kerrotut jutut ovat kyllä aika törkeitä tapauksia jo, en alkaisi tekemään heille enää edes maksusta. Raaka peli kehiin vain ja EI julmasti ruutuun, muuten menee itseltäkin tekemisen ilo.
- ottanut tavakseni
heti ilmoittaa pyytäjille, että yhtä halvalla ei saa kuin kaupasta. Kyllä se karsii jo osittain onnenonkijat. Tosin lukioaikaisele bestikselle en jostain syystä osaa sanoa ei, ja niipä hänelle ei ole ikinä tullut mieleenkään, että tehdystä työstä voisi jotain palkkaakin maksaa :(
Kieltämättä se on ruvennut nakertamaan. Mutta hyvänen aika, pitäisihän aikuisen ihmisen itse tajuta... No joo, mitäpä ruikutan, omaa tyhmyyttäni ja pehmeyttäni.
(olen yrittäjä, ja myös ompelu on työtäni)
- kädentaitojakin omaava
Niinkauan kun kiltteilee ja myötäilee, yritetään ihmisestä ottaa kaikki hyöty irti...tai ainakaan ei ajatella omaa ajatusta laajemmin. esim.mitä maksaa tarvikkeet ja itse käsityön tekeminen....
Napsauta napakka vastaus, siihen sulla on oikeus.Älä ala nynnyilemään, ainakaan älä sano että sua "masentaa" nuo tuollaiset höpinät.Ei perkule kukaan ala masentelemaan joittenkin höpöhöpöyäyien vuoksi, joilla aivotoiminta on konkurssin tehnyt, koska luulevat sun olevan hyväntekeväisyystehdas...sorry piikikäs heitto.
Menee asian ohi, itse olen ollut kiltti ja avulias niin pitkälle, että oikein väsyin siitä(ei kyse käsitöistä).Pakko oli opetella sanomaan jyrkkä EI ja ajatella itsekkäämmin, ei itteään pidä millään tavalla polttaa loppuun.EI, sanan osaaminen oikeassa paikassa on itsesuojelua ja kiltteyttä itsellekkin.
Pidä hienoja käsitöitäs ja anna yleisön ihailla.
Ps.Hyviä topin tuunausohjeita? Nyt meininkinä tehdä kelpo t-paidoista toppeja...on joku käynyt nääs kutistamassa ne ja ovat t-paitoina kokoa "nukenvaate"....toppi taas saa ollakkin pikkuinen. - ap.
Totta, tuo opetuspalvelu taitaa olla tehokas konsti. Kerran hyvä ystäväni kyseli minulta "pientä korjaushommelia", ja hänelle uskalsin sanoa että inhoan korjaushommeleita yli kaiken. Mutta voisin kyllä opettaa hänelle miten se tehdään. Noo, eipäs asia ollutkaan enää niin tärkeä :D
Itselle ja lahjaksi on kivaa tehdä, mutta korjaukset ja tilaustyöt ovat minulle tosi pakkopullaa.
Kaunista kesää kaikille :) - Passap
Käsityöalan kauppiaana lähes 40 vuotta toimineena tämä oli meille jokapäivänen asia. Opastimme heitä, jotka eivät halua tehdä ilmaiseksi, siten, että kokosimme yhtenäisen, koko maata kattavan ammattilaisten käyttämän
hinnaston, jossa erilaiset tehtävät oli hinnoteltu. Työn pyytäjälle kehotettiin sitte näyttämään tämä hinnasto. Tämä tepsi.
Sitte heitä, jotka halusivat tehdä bisnestä taidollaan, kehotimme itse käyttämään eri tilaisuuksissa juuri näitä tuotteita, esim. neuleita, joita halusivat myydä. Siis olemaan
elävänä mainoksena. Kauppa kävi.
Tämä toimii vieläkin. Jos joku käsitöiden harrastaja haluaa hyödyntää taitonsa, kannattaa
harkita pienimuotoisen yrityksen perustamista.
Ei se vaikeaa ole.- vaikka siivousta
Tutuille voi sanoa että ompelen sen aikaa kun sinä siivoat, pyykkäät, silität ja laitat mulle ruokaa. Tunti tunnista siis.
- kysyisin...
Mahdatko tietää, mistä tuollaisen, edes ylimalkaisen hinnaston saattaisi löytää? Tiedän, että niitä on olemassa, ja joissain lehdissäkin on ollut tilastoja, mutten oikein osaa lähteä etsimään.
Olisi kiva pitää hinnastolappua lompsassa, vetää se tarpeen tullen esille ja kysyä kyselijältä, vieläkö kiinnostaa. :) - viattomasti
vaikka siivousta kirjoitti:
Tutuille voi sanoa että ompelen sen aikaa kun sinä siivoat, pyykkäät, silität ja laitat mulle ruokaa. Tunti tunnista siis.
sanoa, että "tarkoitatko, että teemme vaihtokauppaa - minä ompelen sinulle ja sinä siivoat/maalaat seinät/hoidat puutarhaani/korjaat vuotavat vesihanat (tai mitä muuta hän osaakaan)".
Sitten katsot häntä vilpittömän kysyvästi, etkä puhu, ennenkuin hän. Hänen on pakko mutista jotain. Joko alkaa muistella, että ei hänellä taida olla aikaa.. tai ihastuu ideasta. Kummassakin tapauksessa hyödyt. Jos pidät ompelusta, mikset ompelisi, jos samalla tulevat ikävät hommat tehtyä, ja saatte rupatellakin samalla?
- yks kottarainen
joten otin tavaksi sanoa pyytelijöille että jos tuot kankaan ja tarvikkeet niin ennätän parin - kolmen viikon päästä ommella, kun saan entiset tilaukset tehtyä. Kyllä kummasti väheni pyytelyt. Nyt teen vain muutamalle hyvälle ystävälle ja työkaverille jotka myös maksavat pyytämättä samalla kun tuovat tarvikkeet. Ompelu on harrastus ja päivät menee töissä, joten ei kaikkea vapaa - aikaa viitsi ompelukoneen ääressä istua, vaikka mukavaa onkin.
- vaikka sanoa,
että onhan se mittojen mukaan, yksittäiskappaleina tehty työ laadukkaampaa kuin valmiina ostettu tusinatuote, ja siksi kalliimman hintansa arvoinen.
Pidä hiukan taukoa, ja anna sen upota kalloon.
Sitten kysy, mitä he olivat ajatelleet kyseisestä tuotteesta maksaa, jos sen heille tekisit. Jos hän rohkenee mainita hinnan (tuskin rohkenee), hymyilet suvaitsevaisesti ja kerrot hyvin ystävällisesti, että kaupan tusinatuotteetkin ovat kalliimpia.
Mutta ehkä voit aloittaa oman yrityksen, vaikka osa-aikaisesti, muun työn ohessa. Ehkä sinulla todella on silmää, ja sinusta tulee tunnettu vaate- ja korusuunnittelija. On paljon sellaisiakin näprääjiä, jonka tekeleet eivät viehätä muiden silmää. - zirbba
Iteki paljon käsitöitä teen. Mulla taas se on toisinpäin...mä niitä mielelläni muillekin teen ja sit tahtoo olla nii etten kerkee/jaksa enee itelleni tehä. Lähinnä villasukkia, ristipistotöitä ja ommellu oon. Tuntuu et ku innostut tekee jonku nii sit niitä samanlaisia pitäs olla tekemäs puol tusinaa. Ei kaikki suoraan pyydä et tee mullekin mut sellanen tunne on et niilleki on tehtävä. Älä sä ala stressaa...sano vaan et sä kokeilet uusia ideoita ja teet omaks iloks. Sano ettei nähä ole myytävänä. Mut siinä kyl ovat oikeessa, suuri rahamäärä menee käsitöihin.Neuloessa ainakin huomaa mite kalliita on langat. Älä missään nimessä menetä käsitöiden iloa. Se tekemisen riemu on kaikkein paras palkinto.
- sama juttu
Aina kaikki ihmiset huokailee mulle että onpa sulla uskomattoman taidokkaasti tehdyt vaatteet pliis tee meilekkin tollasia taidokkaita kuteita. Ja sitte vielä ne sanoo että sä oot kyllä maailman paras joka asiassa ja susta pitäis tehdä universumin johtaja kun oot niin mahtava ja taitava ja hyvä. Siis tosi ärsyttävää tollanen kun mä vaan haluisin omax ilokseni näit juttui tehä. Aina joutuu kuuntelemaan sitä alituista kehumista ja ylistystä jota mulle vuodatetaan liikuinpa missäpäin maailmaa tahansa.
- onnistui
tuo sarkasmin yritys.
- pöydän takana
Ihmiset osaavat olla ajattelemattomia ja röyhkeitäkin...
sitte on tietysti se toinen puoli tarinasta:
Kun tämä pienyrityksen perustanut käsityöläinen osallistuu messuille ja markkinoille kulkee pöydän ohi asiakkaita jotka alkavat vaikkapa tinkaamaan korun hinnasta. *osaan itsekin tehdä, ei ole oikeasti noin kallista* anna alennusta*
mistä saat materiaalisi* kysymysten tulva on loputon ja jos heille ei sitten suostukaan myymään valtavalla alennuksella korua jonka osaisivat itsekin tehdä ovat he vihamielisiä...
Kai se on vaikea ymmärtää että esimerkiksi langat aikuisten villapaitaan maksavat usein enemmän kuin villapaita kaupassa - ja ei sitä norjalaisneuletta yhdessä illassa valmiiksi saada...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa683422Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen172030Elokapinan mielenosoitussarja alkaa
Varma kesän merkki on, kun planeetastamme huolestuneet ihmiset alkavat pitää tilaisuuksia muistuttaakseen ihmisiä siitä,4251880Eipäs sitten ryypätä kesälomalla
Työnantaja voi antaa potkut, vaikka olisi ryypännyt 2-4 viikkoa sitten. Vaikka olenkin raivoraitis, niin en kannata tuo1591731- 1081156
Pysyä yhdessä vai ei
En tiedä, ollaan asuttu samassa asunnossa kohta joku 5 vuotta. Olisi sanomista vähän kaikesta mutta eniten itseä ottaa p841096Marinin hallitus onnistui työllisyystoimissa
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/marinin-hallitus-saavutti-tavoitteensa-merkittava-onnistuminen-tyollisyydessa-tuore-m2361095Tänään oli
Noiiiiin 🤏 vähällä ettei tapahtunut jotain mieletöntä. Valitettavasti olosuhteet esti. Odota hetki vielä 😘33907En halua sua enää
joten ihan turhaan tulet "esiintymään" mun näkö- ja kuulopiiriin. Ärsyttää vain kun omat tekemiset häiriintyy, kun en ha37748Ukrainan häviö pitää tunnistaa ja tunnustaa
Venäjä ei ole vain maa, jolla on suuri hyvin koulutettu ja varusteltu armeija, joka on osoittanut tehokkuutensa Ukraina158674