Köyhän naisen asema on tässä yhteiskunnassa todella huono. Itse olen matala-palkkaisilla aloilla tehnyt töitä viimeiset 6 vuotta enemmän ja vähemmän pätkätyöläisenä. Tämä köyhän naisen asema näkyy ihan kaikessa, erityisesti parisuhteessa jossa mies (yleensä) tienaa paljon paremmin.
Itselläni 2 parisuhdetta kaatunut mm. tästä syystä. Mies on vaatinut, että pystyn elämään saman tasoista elämää avoliitossa hänen kanssaan eli ostamaan kalliita ruokia tms. Samalla kun olen itse yrittänyt kituutta pätkätyöläisenä surkeilla palkoillani ovat miehet riistäneet senkin vähän asuntojensa yhtiövastikkeisiin ja laskuihin.
Nythän kun elätään tasa-arvon aikaa kuuluu naisenkin tietysti maksaa oma osuutensa, mutta onko se nyt mistään kotoisin, että olen yhteiskunnan orja ja sitten kotona vielä miehenkin.
Suomessa ei kannata naisen tehdä matalapalkkaista työtä jos haluaa, että saa osakseen ihmisarvoisen kohtelun. Vähävaraisen naisen kannattaa ottaa vähävarainen mies. Sellainen ymmärtää köyhyyden päälle ja sellaiselle miehelle ei se raha ehkä olekkaa maailman tärkein asia. Turhan usein olen huomannut, että nämä "raha miehet ja naiset" ovat sieluttomia, kyynisiä kylmiä ja toisia riistäviä. Kunhan itsellä vain on paljon rahaa ja krääsää ympärillä niin kaikki on hyvin. Henkisiä arvoja ei vaalita enää yhtään, mies ja nainenkin ovat toistensa riistäjiä ja elelevät itsekästä elämäänsä pää syvällä omassa takapuolessaan.
Miksi sitten liitot voivat huonosti ja päättyvät, sitä on kai turha ihmetellä kun raha ja kaikenmaailman taulutelevisiot ovat muodostuneet ihmisiä tärkämmäksi arvoiksi.
Köyhä nainen puurtaa kotona hoitaen lapsia ja yrittää saada kympin sieltä toisen täältä ja samalla siivoaa pesee ja pyykkää kun mies vieressä motkottaa huonoa taloudellista tilannettaan vaikak tienaisi 5 kertaa enemmän kuin nainen. Kaiken huippu on se, että sieltä sohvan nurkalta kehdataan vielä kailottaa kuinka väsyneitä ollaan ja litkitään sitä olutta niihin mössöaivoihin.
Siinä kun sitten ottavat ulkomaalaiset tänne tekemään nuo köyhien työt sillä suomityttö ei tuollaiseen paskaan alistu.
Lähden minäkin tästä kouluttautumaan lisää, että saan ihmisarvon, tasa-arvoisen parisuhteen sekä sen vitun ison taulutelevision. Voin sitten siinä televisiota tuijottaessani tehdä lopuistakin aivosoluistani mössöä.
Itselläni 2 parisuhdetta kaatunut mm. tästä syystä. Mies on vaatinut, että pystyn elämään saman tasoista elämää avoliitossa hänen kanssaan eli ostamaan kalliita ruokia tms. Samalla kun olen itse yrittänyt kituutta pätkätyöläisenä surkeilla palkoillani ovat miehet riistäneet senkin vähän asuntojensa yhtiövastikkeisiin ja laskuihin.
Nythän kun elätään tasa-arvon aikaa kuuluu naisenkin tietysti maksaa oma osuutensa, mutta onko se nyt mistään kotoisin, että olen yhteiskunnan orja ja sitten kotona vielä miehenkin.
Suomessa ei kannata naisen tehdä matalapalkkaista työtä jos haluaa, että saa osakseen ihmisarvoisen kohtelun. Vähävaraisen naisen kannattaa ottaa vähävarainen mies. Sellainen ymmärtää köyhyyden päälle ja sellaiselle miehelle ei se raha ehkä olekkaa maailman tärkein asia. Turhan usein olen huomannut, että nämä "raha miehet ja naiset" ovat sieluttomia, kyynisiä kylmiä ja toisia riistäviä. Kunhan itsellä vain on paljon rahaa ja krääsää ympärillä niin kaikki on hyvin. Henkisiä arvoja ei vaalita enää yhtään, mies ja nainenkin ovat toistensa riistäjiä ja elelevät itsekästä elämäänsä pää syvällä omassa takapuolessaan.
Miksi sitten liitot voivat huonosti ja päättyvät, sitä on kai turha ihmetellä kun raha ja kaikenmaailman taulutelevisiot ovat muodostuneet ihmisiä tärkämmäksi arvoiksi.
Köyhä nainen puurtaa kotona hoitaen lapsia ja yrittää saada kympin sieltä toisen täältä ja samalla siivoaa pesee ja pyykkää kun mies vieressä motkottaa huonoa taloudellista tilannettaan vaikak tienaisi 5 kertaa enemmän kuin nainen. Kaiken huippu on se, että sieltä sohvan nurkalta kehdataan vielä kailottaa kuinka väsyneitä ollaan ja litkitään sitä olutta niihin mössöaivoihin.
Siinä kun sitten ottavat ulkomaalaiset tänne tekemään nuo köyhien työt sillä suomityttö ei tuollaiseen paskaan alistu.
Lähden minäkin tästä kouluttautumaan lisää, että saan ihmisarvon, tasa-arvoisen parisuhteen sekä sen vitun ison taulutelevision. Voin sitten siinä televisiota tuijottaessani tehdä lopuistakin aivosoluistani mössöä.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Siinä vasta täyslaidallinen! Miehenä vastaan tähän parilla sananlaskulla, vai mitä lie tokaisuja...
Yksikään rakastajatar ei milloinkaan tule miehelle niin kalliiksi kuin vihitty aviovaimo.
Mitäpäs se köyhä rahalla tekisi, kun on tottunut ilmankin pärjäämään.
Eli jos naistenkin palkat olis kohdillaan ja kotiäitiydestä maksettaisiin niin ei tulis vaimot niin kalliiksi miehille ;)...
...ilman muutahan nyt noin talousnäkökohdasta miehen ei kannata naista rasitteekseen ottaa, jos on hyvin koulutettu, hyvätuloinen uramies.
Avioliitto on taas sitten eri asia - se on kahden tasavertaisen ihmisen suhde, parhaimmillaan jotain aivan upeaa ja rakkauteen pohjautuvaa (ei esim. mihinkään läheisriippuvuuteen).
Tuossa avauksessa kuvatut suhteet muistuttivat enemmän tosin sitten tietynlaista läheisriippuvuutta, jolloin on selvä, että vaikkapa talousnäkökohdat tulevat esille noin yleensäkin tekosyinä sille, että voidaan huonosti.
Avioliittoon menemistä kannattaakin harkita tarkoin - mieluusti niin, että se on sitten se oikea, jonka kanssa mennään. Nykyisin vain avioliitostakin on tullut semmoinen "trendi", josta hyvinkin kevein perustein eroillaan, kun on "kasvettu erilleen" tms. höttöä.
Tietysti näin nykyisinä aidsiaikoina kannattaa tarkoin harkita noita rakastajattariakin / rakastajiakin - moni lie saanut pysyvänkin muiston noista tilapäisistä, ei sillä.
että
"Köyhän naisen asema on tässä yhteiskunnassa todella huono. Itse olen matala-palkkaisilla aloilla tehnyt töitä viimeiset 6 vuotta enemmän ja vähemmän pätkätyöläisenä. Tämä köyhän naisen asema näkyy ihan kaikessa, erityisesti parisuhteessa jossa mies (yleensä) tienaa paljon paremmin."
sitten
"Siinä kun sitten ottavat ulkomaalaiset tänne tekemään nuo köyhien työt sillä suomityttö ei tuollaiseen paskaan alistu. "
niin mitä oikeen tarkoitat!? eikö sun stana pitäis olla tasa-arvon puolella, myös ulkomaisten kans! mikä stana sä muka sitte peree oot!
tottakia oon ulkomaalaisten puolella, mut ne ei ymmärrä paremmasta niin alistuvat suomen paskoihin matala-palkka alojen ehtoihin...että mitä ite tarkoitat, oliko sulla joku pointtiki?
kysymys että feministikö, ajattelee vaan omaa napaa, et kaikki on ittellä hyvin.
En kyllä ollenkaan ymmärrä tätä vinkumista. Miksi syöksyt epätoivoisiin suhteisiin, jossa sinulta odotetaan resurssejasi enemmän. Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa mennään niillä edellytyksillä, jotka ovat käytettävissä. Vai halusitko ns. rikkaan miehen?
Pysy omalla tasollasi, sorry, ettei tule ongelmia. Onhan se toki ok, että jos muutat laveaan kämppään, otat vastuun siihen liittyvistä rasitteista. Vai siivelläkö ajattelit elää?
Ei hyväpalkkainen ole välttämättä kylmä ja kyyninen, ainoastaan tietoinen rahan arvosta ja siksikin tarkkana siitä, että ei lähde elättämään ketään ulkopuolista. Minusta se on täysin oikeutettua. Hanki se kaveri, kuten itsekin sanoit omasta sarjastasi. Elätte sen mukaan, mihin rahkeet riittää, tasa-arvoisesti ja onnellisina, ilman kummankaan puolelta tulevaa riistämisen tunnetta.
Parisuhde on kyllä paljolti myös muuta kuin kaljan litkimistä ja taulutelevisioita. Jostain syystä sulla on nyt tämä fiksaatio päällä. Onhan elämässä kovin paljon muutakin mielenkiintoista. Musiikki, kirjallisuus, kulttuuri yleisesti.. Samalla kun kouluttaudut, yritä myös laajentaa omaa elämänpiiriäsi.
Juu, todellakin aion pysyä omalla tasollani, ei kiinostaa enää nuo päältä sliipatut rahamiehet, jotka mistään muusta mitään ymmärrä. Suhteen alussa liehitellään naista ja leveillään rahoillaan. Ostellaan naiselle ja annetaan ymmärtää että "minun koti on sinunkin kotisi".
Sen jälkeen kun on muutettu yhteen muuttuukin mies yhtäkkiä "minun koti jne" alkaa alistus ja toisen köyhän tilanteen hyväksikäyttö. Rahalla on näes helppo alistaa toinen, että eiköhän nämäkin raha ukot ole halunneet köyhän naisen itselleen alistettavakseen. Nykyinen ukkoni ihan myönsi, että olisi saanut naisen jolla oli oma talo ja hienot autot, mutta ei kuulemma kiinnostanut, hänellä itsellään kun oli jo kaikki valmiina.
Yhtäpaljon tienaava raha-nainen on ollut näille epeleille aivan liian pelottava kun heitä ei rahalla saa alistettua.
Menipä tekstisi aika henkilökohtaiseksi, voin kuitenkin sen paljastaa, että matalasta koulustasostani huolimatta olen fiksu, älykäs ja kaikenlisäksi vielä kiinnostunut musiikista, kirjallisuudesta jne. Koulutus ei ole kuitenkaan tae yhtään mistään, eikä varsinkaan se, että kuinka paljon kelläkin on rahaa.
Ei sinun tarvitse tässä alkaa minua opettamaan, sanoinhan jo vahingosta viisastuneena, että raha ei tee ENÄÄ minuun miehessä vaikutusta.
Uskonpa kuitenkin, että tämä on ihan yhteiskunnallinen ilmiö. Miehet tienaavat aina järkiään paremmin kuin naiset, nainen voi harvoin tukea miestä ja yhteistä taloutta yhtä hyvin. Niin kauan kuin äitiydestä ja naisten hommista ei makseta kunnolla (jonkun nekin työt pitää hoitaa) on turha edes kuvitella sellaista.
Ei tuo nyt kovin kummoinen luksuksen mitta ole, hyvänen aika - minä lähtisin elvistelemään vasta jos olisi jaguaari alla.
Taulu-tv on muuten kiva. Se mötikkä oli suuri, ruma ja ahdistava. Miinuksena se, että kissa istuu nyt katselemassa tv:tä lähietäisyydeltä mikä merkitsee kissanmuotoista häiriötä minun kuvassani...
Tää on kuultu kuule ennekin! Että naisella on oltava minkki yllä, jaguaari alla, tiikeri tankissa - ja vierellä aasi joka maksaa kaiken.
Mutta mikäs siinä, fakta on faktaa vaikka vähän vanhempanakin.
Siis onks SULLA taulutelkkari?? Paraniks ohjelmatkin samassa suhteessa?
Älä ole noin aggressiivinen hyvä mies, järjellä ei nyrkillä!
Telkkarista tulee p* nykyään olipa se sit taulu tai mustavalko...
Niin aatella, että jos oot mijardööri niin eikoo kauheeta ku muija ei suostu kulkeen vieressä harmaa muovipussi päällä ku haluaa ihan oikeita vaatteitaki...on se kumma.
Minä naisena olen kautta aikain ollut meidän huushollissa reilusti miestäni enemmän ansaitseva puoliso. Kulut jaetaan järjellisessä suhteessa ja tietysti on selvää, että minä isompituloisena otan suuremman taloudellisen vastuun. Ei mitään ongelmaa. Minulla ei oman tilipussini takia ole pienintäkään tarvetta alistaa puolisoani millään tavalla, päin vastoin.
Arvostan häntä suuresti ja liittomme voi hyvin.
Nari puhui keskusteluketjussa läheisriippuvuudesta; jostain sen kaltaisesta minustakin on kohdallasi kysymys. Onhan se erikoista, että kerta toisensa jälkeen ajaudut epätasapainoisiin suhteisiin ja koet itsesi alistetuksi. Jos elät parisuhteessa, luonnollisesti osallistut talouden kustannuksiin. Kenenkään kämppää ei tarvitse ryhtyä maksamaan, kunhan oman asumisesi ja elämisesi siinä yhteisössä kustannat keskenänne sopimallanne tavalla.
Jos puoliso haluaa gourmeeta ja sinulle riittää makaroni, sopikaa keskenänne, miten systeemit maksetaan. Ei kai se sen ihmeellisempää ole. Kaiketi puoliso on tietoinen tulotasostasi. Jos tyydyt kotiorjan rooliin, valinta on sinun, mutta ei liene kovin itsetuntoa kohottavaa.
Väittäisin viestiketjua tarkemmin lukeneena, että kyse ei lopultakaan ole sinun "köyhyydestäsi" vaan jostain ihan muusta.
jo tosi kaukana feminismistä! Edustusrouvat elämäntyyleineen (saippuasarjat, viherkasvit, shoppaaminen, boutique-asiakkuudet jne.) ovat tasan eri juttu kuin feminismi, jonka mielestä kala ei yksinkertaisesti TARVITSE polkupyörää.
Feministin mielestä naisen on tienattava vähintään se mikä miehenkin, koska vapaa nainen ei ole miehestä riippuvainen ja joutuu sitä paitsi investoimaan terveyssiteisiin.
Feministin mielestä naisen voi alistaa (paitsi tietysti väkivalloin, myös) perinteisesti kritisoiden ("saatanan huora oot taas käyttänyt liikaa rahaa") sekä ylistämällä ("rakkaani, silmiesi katse on kuin metsän kuvajainen lähteen pinnassa, äänesi on kauniimpi kuin suloisinkaan linnunlaulu keväisenä aamuna, hiuksesi laskeutuvat olkapäillesi ihanasti kuin elokuinen vehnäpelto aaltoilee lempeässä tuulessa, käsiesi kosketus ravitsee ihoni, voimistaa lihakseni, saa mieleni kohoamaan ja sydämeni sykkimään...")
Hups. Nyt täytyy lopettaa runoilu. Kun pääsin tuohon 'mielen kohotukseen', niin meikäläisen mielikuvituksella kohoaminen alkoi kohdistua myös ei-henkisiin elementteihin.
Päivitä, hyvä mies, päivitä! Ei uskoisi, että sinulla on naisväkeä huushollissa....
Saipuasarjoja lukuunottamatta kaikki luettelemasi asiat ovat hauskoja ja kannatettavia eivätkä mitenkään sulje feminismiä pois. Älä sotke feministejä ja elämäntapaintiaanikettutyttödyykkaajia toisiinsa.
Nimimerkillä Odotan lomarahoja kuin kuuta nousevaa tämä tili onkin jo käytetty harvinaisen hyvät alennusmyynnit....
Kävin vessan kaapilla lukaisemassa tuoteselosteet. Sanaa 'terveysside' ei todellakaan löydy, on vain 'side'. Uskottava on kun itse näkee!
Joutuuko tässä nyt taas kerran varomaan sanojaan?
Epäreilua, että jopa siteen käsite on kaapattu pelkästään intiimihygienian termiksi! Korkeakirjallinen ilmaus "Heitä liittivät toisiinsa vahvat verisiteet" saa ainakin IHAN uuden merkityksen.
en tosiaankaan tiennyt jonkun vielä käyttävän siteitä.... Ällöttävää läträämistä!
On epähygienistä ja mielestäni myös melkoisen vanhanaikaista touhua. Siistimmin homma hoituu Tampaxeilla ja vastaavilla, mutta jokainen tietysti tyylillään..
No, se olitkin sitten sinä joka "päivitit" tietosi. Ilmeisesti luulit, että kauppojen mahtavat sidevuoret (Always, Vuokkoset, Libresse) ovat marketeissa vain varastoituna maailmanloppua odottamassa - vähän niin kuin pornolehdetkin, joita kukaan ei ikinä osta eikä lue.
Sen verran on minussakin herrasmiestä, etten ryhdy utelemaan tänne kirjoittelevien naisten vaihtoehtoja siteiden käytölle.
Asiat, jotka eivät kiinnosta ovat näkymättömiä - en muista lainkaan nähneeni kumpaakaan mainitsemaasi hyödykettä. Vauvanruoan olen tosin bongannut, etsin jotain sen vierestä.
Siksi kai lööpit kiusaavat herkkää mieltäni - niitä ei voi paeta ellei ole kuuromykkäsokea - tai vaihtoehtoisesti tule toimeen ilman lähikaupan palveluja.
Mikä on suosikkipornolehtesi??
Oliskohan se tämä Erotiikan maailma. Vähän niin kuin Tekniikan maailman orgastinen versio, jos sitä nyt jotenkin voisi kuvailla.
Asiantuntemukseni (lehtien suhteen) on päässyt vanhentumaan. Se on kuule tämä netti, jonka kautta pornokin on niin helppo vastaanottaa.
Ja nyt ET sitten rupea utelemaan suosikkipornosivujani!!
...on naisia, jotka olettavat parisuhteessa jostain kumman syystä, että sen paremman ansaitsevan pitää maksaa enemmän pariskunnan yhteisiin nimiin hankitusta asunnosta, autosta jne...
...samalla, kun haluavat pitää ns. "omaa rahaa" tms.
Usein miehet vieläpä maksavat kiltisti enemmän - toisaalta, mikäli heille tulisi ero, niin yhteisissä nimissä oleva omaisuus pantaisiin ilmeisesti tasan sitten.
Eräs naisimmeinen jopa kertoili sitten ääneen - joilla on tuommoinen järjestely - että hyvä kun tuo mies on niin hyvissä töissä, että hän saa tehdä semmoista työtä kuin haluaa, vaikka ei ansaitsekaan niin paljoa (on sosiaalialalla). Myös tämä nainen suhtautuu hyvin negatiivisesti siihen, että mies alkaisi "varmasta työpaikastaan" yrittämään - koska ilmeisesti hän joutuisi sitten maksamaan enemmän ainakin hetkellisesti yhteisiä kuluja yrityksen alkuvaiheessa. (jopa mahdollisesti puolet). Kirkkain silmin tämä siipeilijä sitten kertoo, että "minullahan menisi melkein koko palkka noihin yhteisiin kuluihin, jos maksaisimme puoliksi".
Ilmeisesti tämä hömpötys on mennyt niin pitkälle, että ihmiset eivät tajua, että
a) ammatinvalinta on oma valinta
b) tasa-arvoisessa suhteessa - mikäli halutaan kuitenkin pitää ns. "omat rahat" tms - sitten ilman muuta kontribuoidaan saman verran yhteisiin kuluihinkin.
Sitten, kun lapsia tulisi kuvaan mukaan, homma on tietysti eri - silloin on ilman muuta puolin ja toisin joustettava. Yleensähän silloin on järkevämpää sen paremmin ansaitsevan osapuolen tehdä enemmän töitä.
Mutta olen tosiaan huomannut, että jopa omaehtoisesti "köyhät" naiset tämän aloittajan tavoin sitten jotenkin olettavat, että miesten pitäisi kustantaa heidän elintasotoiveensa.
...kaiken huipuksi eräs tuolla kuvaamallani tavalla toimiva nainen rouvaani oli varoitellut (rouvaa huvitti) siitä, kun meillä on yhteiset tilit:
...niin, mutta sitten jos joskus tienaat miestäsi enemmän, niin sehän menee kaikki hänen hyväkseen! (tähän asti on asia ollut toisin päin :-)
Meillä homma on niin, että yhteinen tili avioliitossa on selviö - rouvalla kortti siinä missä herrallakin ko. tilille. Normaali kuluista ja osteluista ei rutista puolin eikä toisin.
Meillä voi lähitulevaisuudessa ollakin tilanne, että rouva tienaa enemmän... ja mikäs siinä :-)
yhteisen asunnonkin voi osittaa, esim 70%-30%, varakkaampi osapuoli voi nauttia varallisuutensa eduista tekemättä tulonsiirtoja vähävaraiselle kumppanilleen.
Ylipäätään ihmisten pitäisi pitää tarkemmin vaari omaisuudestaan, olivat missä liitossa hyvänsä, kaikkea kun voi sattua ja sattuukin, myöhemmin on turha enää itkeä.
"on naisia, jotka olettavat parisuhteessa jostain kumman syystä....paremmin ansaitsevan pitää maksaa enemmän jne...samalla, kun haluavat pitää ns. omaa rahaa"
No totta helvetissä jokainen aikuinen ihminen tarvitsee jonkinnäköistä taskurahaa. Onko sekään nyt oikein, että rikkaampi osapuoli hankki helkkarin kalliin lukaalin ja olettaa, että toinen pystyy maksamaan siitä puolet??? Nyt olikin kyse miehen omasta asunnosta ei yhteisestä. Eihän siitä ole naiselle mitään hyötyä jos maksaa toisen omaisuudesta, eihän se naisen omaisuus siitä kartu vaan menee ne viimesetkin vähät rahat. Tässä ei ollut ollenkaan kyse yhteisiin nimiin hankituista, eikä avioliitosta vaan avoliitosta,jossa monet nyky ihmiset elävät.
"Köyhät naiset olettavat, että miehen tulisi kustantaa heidän elintasotoiveensa". EHEI, virheellisesti ajattelet. Et tiedä kyllä mistään mitään... siis siinähän käy niin, että köyhä nainen on tottunut elämään omillaan tulojensa mukaan. Ostanut halpaa makaraonia jne. Sitten kun alkaa asumaan samaa taloutta rikkaan kanssa tälle ei se makarooni kelpaakkaan kun pitää olla gurmee pottuja. Niin millä rahalla se köyhä kustantaa tämän rikkaan miehen elintason?
No meillä tämä menee käytännössä niin että kun käymme kaupassa mieheni maksaa ruoista esim. 40 e, minä 15 e. Eli oman osuuteni ja jos hän haluaa kallista ruokaa tehdä niin tuolla minun 15 e saa ehkä lihan siihen ruokaan ei muuta. Mutta eikös tämä ole ihan reilua? Jos saisin ostaa halpis ruokaa niin saisin 15 vaikka ja mitä. Piti nyt katsos alkaa sinulle rautalangasta vääntämään, että sinäkin ehkä ymmärtäisit?
No sepäs, katos ku minä tukisin köyhempää jos oisin ite rikas koska tiedän mitä köyhyys on ;). Jos toinen vaan makais kotona niin sitä en tukisi, mutta toinen vois mun puolesta olla vaikka leppäkertun kasvattaja ja tienata 500 e kuukaudessa jos itellä ois kantokykyä. Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaankaan. Vähistä rahoistani olen aina muita auttanut, mutta nyt tuli toppi, en kertakaikkiaan pysty elättämään miestä näillä tuloillani ja vieläpä suht rahakasta sellaista.
...on ihan oma valinta.
Siinä tapauksessa ei missään nimessä kannata maksaa toisen nimiin otettua omaisuutta, vaan mieluummin pitää oma asunto ja säästää sitä varten.
Avoliitossahan jo lähtökohtaisesti kumpikaan ei ole sitoutunut pysyvämpään parisuhteeseen.
aivan, ei nämä epelit haluakkaan avioliittoa vaan jonkun jota riistää ja jonkun johon ei tartte sitoutua. Kaikista paras jos tää orjatar vielä pyöräyttää pari mukulaa tälle tyrannille niin tehtävä on täytetty.
...lähipiirissä ovat silleen vanhakantaisesti anteliaita jopa frouviansa kohtaan, jotka haluavat pitää yllä illuusiota taloudellisesta "riippumattomuudestaan".
He silleen mukisematta makselevat isomman osan yhteisiin nimiin hankitusta omaisuudesta - koska noin yleensä ajattelevat menevänsä naimisiin vain sen kerran.
Ilmeisesti nykypäivän naiselle on tärkeää se oma tili ja tavallaan illuusio vähemmän ansaitsevanakin olla ikään kuin "tasa-arvoinen" siinä suhteessa myös taloudellisessa mielessä. Samalla kun on mukava kerätä etuja miehen työn hedelmistä.
Ilman muutahan ei ole järkevää ikinä maksaa toisen nimissä olevaa omaisuutta - se on ihan omaa tyhmyyttä se, jos niin menee tekemään.
Sanelmalla oli tuolla ihan järkevä neuvo heille, joille "omat rahat" ovat parisuhteessakin tärkeitä - maksukyvyn mukaan omaisuus jo paperilla osiin. Sen ei pitäisi noin periaatteessa olla kenellekään epämieluisaa, jos noin muuten on suhteessa ns. "puhtaat jauhot pussissa".
...moneen junaan erilaisia hiippareita.
Lasten myötä tosin nämä heput kokevat sitten eron sattuessakin elatusmaksut kalliisti, joten voisin kuvitella, etteivät he nyt ensimmäisinä olisi lapsia kinuamassa...
Tosin minusta tuossa sinun tarinassasi on taholtasi jonkinasteisia läheisriippuvaisuuden piirteitä, joita sitten manipulatiivinen toinen osapuoli voi käyttää hyväkseen... ei terve parisuhde mene taloudellisesti noin - oli sitten kyseessä ihmiset, jotka haluavat pitää "omat rahat" tai sitten kokea homman olevan elinikäinen yhteinen projekti (jollainen tietysti se aidoista aidoin avioliitto on).
...että tämä neuvosi sopii erinomaisesti heille, jotka ikään kuin eivät laske avioliiton olevan elinikäinen kyseenalaistamaton kumppanuussuhde - ts. on "omat rahat" jne.
Silloinhan ilman muuta tasa-arvoista on mennä sen maksukyvyn mukaan, ellei yhteisiä kuluja voida noin muutoin puolittaa. Eikä paremmin ansaitsevalla ole mitään syytä maksaa enempää siitä, että puolisolla olisi sitten "enempi taskurahaa" tms.
Se on sitten ihan eri asia, kun aidossa aviosuhteessa, jolloin koko elämä on yhteinen projekti, on kaikki yhteistä. Silloin näitä ei lasketa. Itse olen lähtenyt siitä, että jos tämän kerran sattuisi menemään pieleen, niin sen jälkeen suhtaudun sitten vasta kyynisemmin - en noin ennalta.
Kaikille elämä ja rakkaus ei ole rahaa ja tavaraa ;), etkö ymmärrä? Jos on rakkautta ja aitoa toisesta välittämistä ja tahto pysyä yhdessä, ei siinä esineet ja omaisuus muodostu tärkeämmäksi.
Aidon rakkauden tunnistaa siitä, että ei voisi kuvitellaakaan elämää ilman kumppaniaan ja siitä, että joutuipa puoliso mihin tilanteeseen tahansa on olemassa halu auttaa kumppani suosta, eikä niinpäin, että kumppani on riippakivi joka tyydyttää omat pakolliset tarpeet.
Aika harva varmaan selviää tästä elämästä ilman kriisejä, myös taloudellisia sellaisia. Mut tosiaan, oonkin löytänyt itelleni vääränlaisia miehiä sitten, jos kerran sellaisiakin miehiä on joita ei materia niin kiinnosta vaan yhteinen palava rakkaus ja henkiset arvot.
Ura- raha miehille onkin tärkeintä haalia aina vaan enemmän rahaa ja hyvä jos joku tyhmä vielä siihen siivoaa huushollin ja pyöräyttää pari mukulaa. Mielummin vielä hiljainen akka, että saa rauhassa olla kotona raskaan työpäivän jälkeen. Kivointahan tässä on miehelle vielä se, että tuo tollo maksaa siitä ilosta kun saa asua hänen ihanassa lukaalissaan ja katsoa hänen hienosta taulutelkkaristaan ohjelmia. jeejee..
Onko se läheisriippuvuutta jos haluaa rakastavan ja hellän parisuhteen missä ollaan paljon perheen kesken eikä vietetä koko elämää työpaikalla rahaa haalien?
...tietysti kannattaa tarkistaa, jos kerta toisensa jälkeen ajautuu kuvaamanlaisiisi tilanteisiin...
Kuten kerroin, itselleni ja rouvalle avioliitto on elinikäinen projekti - yhteiset tilit, varat, tavarat jne. ovat. Toistaiseksi olen ollut se paremmin ansaitseva osapuoli, mutta tuskin enää kauaa oman uravalintani pohjalta kun lasten teon jälkeen (emme muuten tehneet lapsiamme yhdenkään työnantjan laskuun, sivumennen sanoen) rouva on lähdössä täysillä työelämään.
...noista miehistä, ja ilmeisesti se, että kerta toisensa jälkeen tunnut ajautuvan samanlaisiin epätyydyttäviin parisuhteisiin, kertoo jonkinasteisesta läheisriippuvaisuudesta - eräs sen oire on se, että ottaa miehen, jota toivoo muuttavansa. (esim. ottaa hyvinansaitsevan uraohjuksen, joka on töiden jälkeen väsynyt, ja toivoo, että hänestä tulisi semmoinen perhekeskeinen mussukka jotenkin taikaiskusta).
Juu, näin minäkin haluaisin, eli kaikki yhteistä. Niin kriisit, onnet, rahat ylä-ja alamäet :). Totta puhut parisuhteissani on ollut kaavamaisuutta, mutta tuskin olen ainut köyhä nainen tällaisissa tilanteissa suomessa, meitä on varmasti PALJON. Olen meinaan tähän mennessä ollut niin pienituloinen, että melkein kukatahansa työssäkäyvä mies tienaa paremmin. Kannattaisi tosiaan varmaan asua vaan siellä hikisessä kerrostaloyksiössä eikä edes yrittää minkäänlaista parisuhdetta...
...kannattanee noin vanhemmalla iällä varsinkin asustella erillään, että näkee, mihin on ryhtymässä.
Vanha viisaus kertoo, että ei ainakaan kannata alkaa semmoisen kanssa, jonka toivoo muuttuvan johonkin suuntaan - ei muuten (ainakaan ihan heti) muutu. Vaan kyllä sen pitäisi matsata jo aika alusta asti, luulemma.
Yksiöissäkin on muuten puolensa, ei tarvitse hinkata pihaa/puutarhaa, tehdä remonttia jne. Nimim. omakotiasuminen vie paljon energiaa ja vapaa-aikaa kaikenlaisiin hommiin, vaikka vaimo tekisi ihan omaa innostustaan niistä valtaosankin. Kerrostaloasuminen on siinä mielessä helpompaa, kun talonmiehet/huoltofirmat tekevät nuo huoltohommat, eikä itse tartte alkaa hukkaamaan niihin aikaa. Tosin sitten jos on huono tuuri naapureiden kanssa (esim. jos tulee jotakin hysteerisiä ihmisiä, jotka kokevat että heitä tuijotetaan parvekkeilla tms.) niin se on sitten tietysti siinä mielessä hankalampaa.
Mutta tuohon tietysti kannattaa löytää samanhenkinen mies. Oletko muuten kirjoittanut vielä "maajussille morsian" -ohjelmaan? Maatalouden parissa on paljon mukavia, yksinäisiä miehiä, jotka eivät todellakaan tienaa paljoa, mutta sitten taas maalla asumisessa on monia hyviä puolia toimeliaalle ihmiselle, joka on materiaalisesti tottunut tulemaan vähällä toimeen.
Olen sen verran ehtinyt nuoresta iästäni huolimatta saada siipeeni ukkojen kanssa, että en enää toivo että voisin täysin miestä muuttaa ;), siitä olen luopunut. Ei minua läheisriippuuvuus vaivaa vaan rakkauden kaipuu ja olen myös liian kiltti ihmisenä elämään tässä nykyajan kilpailu, raha, riitely, tappelu sekä riisto yhteiskunnassa niinkuin moni muukin kiltti naapurin tyttö. Eli nämä paskat raha äijät ansaitseekin "paskan korkeesti koulutetun ja hyvin ansaitsevan femakon" itelleen jakamaan tasan ne latit ja imuroinnit.
...ettei jää epäselväksi...
Elä hyvä ihminen missään tapauksessa ala maksamaan yhtiövastikkeita tms. minkään äijän asunnosta, joka on vain hänen nimillään avoliittotilanteessa (eikä oikeastaan edes avioliitossa).
Ilman muuta järkevämpi on sinulle silloin asua omassa yksiössä, ja vaikka maksella sitä poies...
Jos äijä on asenteella, että minun ja sinun rahat, samalla odottaen mainitsemiasi asioita, niin kyllä vähänkään fiksumpi nainen nostaa äkkiä kytkintä (kuin myös tietysti päinvastaisessa tilanteessa vähänkään fiksumpi mies).
juu, varmaan pitäis kirjoitaa maajussille morsiameen muttakun mulla on jo mies :) muuten kyllä hyvä idis. Jos tää suhe ei kestä niin kirjotan sitte...
Juu, harmittaa kun yksiössäni maksoin vain pienen osan vuokrasta. Pätkätyöläinen kun olen niin kela korvasi osan vuokrasta. Maksoin tietty omat kulunu siis sähköt tms. ja elelin oikeen hyvin välillä töissä käyden. Itseasiassa nyt rahaa menee paljon enemmän! Olet oikeasa tuon asian suhteen.. kun miettii, että maksoin ennen vuokrasta osuuteni noin 120 e ja nykyään maksan hirveän kallista yhtiövastiketta ja siihen gurmee ateriat päälle.. toivon että tää on vielä neuvottelu kysymys ukon kanssa. Kysyn että haluaako se että muutan yksiöön :).
...jos äijä ei sitä ikään kuin snaijaa, niin voi olla ns. narsistisia oireita kehissä... Koska onhan se miehellekin selvää, ettei naisenkaan pidä tyhjästä maksella, ja olla vain ns. "kotipiikana".
Eli ilman muuta kannattaapi neuvotella ja pistää miehelle faktat pöytään.
Mikäli asunto on vain yhden nimissä, hän maksakoon sen myös kokonaan. Se on reilu peli.
että kuvaat juuri nyt viestissäsi omaa lähiriippuvasuuttasi. Sitä se on aivan selvästi.
Vaikuttaa myös siltä ettet kykene edes antamaan arvoa miehellesi, ihmisarvoa, jotenka kuinka voit sanoa että rakastat miestäsi. Kuinka miehesi sitten kykenisi antmaan sinulle arvoa jos käsittelet häntä kuin hän olisi synytnyt vain sinua varten.
Nyt kun tarkemmin miettii niin joo on narsistisia piirteitä kehissä. Jos tämä homma nyt taas loppuu niin katon kyllä pitkään enneku seuraavan ukon kanssa alan yhteistä huushollia asuttamaan. Tuppaa vaan oleen toi vieraskoreus ihmisissä, paljastuu tosi asiat vasta kun asutaan saman katon alla.
öööh... nyt en minä ymmärrä enää yhtään mitään. Katos kun minä nimeomaan arvostan miestäni ja kaikkia muita ihmisiä. sinulta puuttuu kyllä nyt aivan täysin kaikki perustelut, että mihin sinä tuon luulosi perustat? En ole mikään nalkuttava hellapoliisi vaan syvälliseen aikuismaiseen keskusteluun kykenevä aikuinen ihminen.
...nyt ei kannattane ottaa suoraan liian vakavasti.
Mutta jos esim. kerrot miehellesi, että yksiössä pystyt asumaan tuolla mainitsemallasi summalla kuussa - ja pistät myös esiin faktat siitä, mikäli teet enemmän kotityötä... niin kyllähän tuommoinen summa nyt about kattaa esim. sähkö- ja vesimaksut tms.
Eli jotain ilman muuta kannattaa sinunkin maksella siitä, että asustelet miehesi asunnossa - mutta itse asuntoa ei kannata alkaa maksella, mikäli se on vain miehesi nimissä.
Ilmeisesti se, että koet itsesi alistetuksi kertoo siitäkin, ettette ole saavuttaneet yhteisymmärrystä (tai keskustelleet avoimesti?) siitä, mitä kumpikin teistä suhteeseen ja myös noihin arkipäivän asioihin tuo. Nekin asiat pitäisi kyllä hoitaa yhteisymmärryksessä - se lienee sitä tärkeintä.
Ja toisaalta - jos niistä ei millään pääse yhteisymmärrykseen, lienee parempi asustella omillansa.
Olisiko aihetta sinun lukea ne uudestaan vai onko niin ettet tunne itseäsi.
En missään nimessä väitä ettäkö miehesi olisi hyvä elämänkumppani, siltä se ainakin sinun kertomasi mukaan kuullostaa, mutta menes hieman itseesikin ja kysy että miksi jäät odottamaan että miehesi alkaisi rakastamaan sinua... joskus sitten... kun hän ei ole sitä tehnyt tähänkään asti.
Ota elämä omiin käsiin. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Keksi itsellesi harrastuksia ja ystäviä.
Yksityiselämäni nyt ei oikeastaan kuulu tälle palstalle mitenkään, mutta pakko nyt hiukan ravistella sinua noiden ruusunpunaisten silmälasiesi takana - avioliitot päättyvät monesta eri syystä. Joskus joku jopa sattuu kuolemaan. Jopa nykyaikana.
Ja koskapa kaikki kuolleen jälkeensäjättämät eivät ikävä kyllä ole niin auvoisen sivistyneitä ainakaan silloin, kun on rahoista kyse, on hyvä korvamerkata omaisuutensa, ellei todella olla samalta viivalta aloitettu.
Sitä on niin monenlaista, mielenkiintoista kuulla asiasta kertomanasi.
Ihmettelen vain, mahtaako miehen kanssa eläminen useinkaan olla herkkua. Mies ei pysty syvälliseen keskusteluun, vaan ainakin meillä on mies nalkuttava hellapoliisi.
Mielenkiintoinen käsite tuo läheisriippuvuus..
Mitä se oikeastaan on.. Se on käsite, jota viljellään nykyisin paljon, tietämättä oikeastaan mitä se tarkoittaakaan. Se on helppo heittää ja tavallaan siten voi syyllistää toista ihmistä ihan normaaleista ihmissuhteiden pienistäkin ongelmista. Pallo heitetään, kuten tässäkin vastapuolelle käsitteellä, jota ei edes ole missään kunnolla määritelty. Sillä ikäänkuin leimataan kykenemättömäksi käsitellä omia asioita, väitetään toisen olevan sairaalloisesti riippuvainen. Jokainen meistä on jossain mielessä riippuvainen, eikö se kuulu taas normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen. No tietenkin voimme olla niin yksilöllisiä, että emme tarvitse toisiamme. Mutta se vasta harhaa onkin, mielestäni, siinä olla riippuvaisia vapaudesta niin, että siitä tulee ongelma.
Aloittaja kirjoittaa ihan asiaa, omalta kannaltaan. Varmasti moni löytää omasta elämästään vastaavaa. Mutta kaikilla ei ole samoin. Hyvä niin, asioista voi keskustella ja olla eri mieltä.
Diagnooseja ei tarvita.
Eikös kaikki ole yhteistä sen jälkeen, kun on päätetty alkaa yhteiselämää elämään. Niin ainakin meillä on käynyt, eikä kumpikaan valita.
Köyhällä on kurjaa, ei se ole sukupuolesta kiinni.
Huonossa suhteessa roikkuminen on kurjaa, ei se ole varallisuudesta kiinni.
Mutta taisitkin vain puuskahtaa - se tekee hyvää.
Sepä siinä katsos onkin kun ei minulla varsinaisesti köyhänä ole kurjaa kun en ole materialisti. Olisihanse kivaa jos rahaa olisi sen verran, että saa laskut maksettua ajallaan jne, mutta roinaa ja materiaa en tarvitse onneen ;).
Totta, huonossa suhteessa roikkuminen on kurjaa, mutta mikäpä suhde ei joskus kriisissä olisi...
Eikö se ole naisen näkökulmasta lohdullista, että voi kohentaa elintasoaan varakkaamman miehen kustannuksella - miehellä tähän on harvemmin mahdollisuutta. Uskoisin, että nainenkin niin halutessaan voisi "ottaa" varattomamman miehen. Siinä se olisi köyhälle naiselle pelastus ;)
Entä onko köyhän naisen asema jotenkin erityisen huono verrattuna köyhään mieheen? Mielestäni köyhän miehen asema on vieläkin huonompi. Omaan elintasoon ei juuri voi vaikuttaa kuin tekemällä työtä. Jos on oikein köyhä, niin usein saattaa myös olla vaikeuksia asunnon hankkimisen kanssa. Miehen on ylipäänsä vaikeampi saada vuokra-asuntoa ja kaiken lisäksi sosiaalit asettavat naisen etusijalle. Ei ole ihme, että juuri miehet syrjäytyvät ja äärimmäisessä tapauksessa päästävät itsensä päiviltään.
Oletpa sinä saanut aika ylimielisiä vastauksia :)
Luin ketjua, en ihan kokonaan kuitenkaan.
Ymmärrän kyllä viestisi. Nykyaikana ajatukset avioliitosta ja rahojen käytöstä on muuttunut. Aiemmin oli pitkälti niin, että vain mies oli perheessä töissä, sillä elettiin sitten kaikki.
Täytyy muistaa, että avioliitossa puolisoilla on elatusvelvollisuus myös toisiinsa nähden. Se on sitten eri juttu miten nämä jutut keskinäisesti hoidetaan. Minusta olisi kauheaa, jos pitäisi ruveta laskemaan ruokaostoksetkin, kuka ne maksaa ja miten ne jaetaan. Yhteiset lapset ja yhteinen koti, siihenpä ne rahat menevät pääosin. Mutta toisaalta jokainen ihminen tarvitsee rahaa henkilökohtaisiin tarpeisiin. Tunnen kyllä perheitä, joissa mies ei saa mistään mitään, rakkaus näyttää silti kukoistavan ja eletään naisen tuloilla. Meillä minä, nainen, olen enemmän ansaitseva ollut viime vuosina, aiemmin oli mies. Eipä se mitään merkitse, miksi pitäisikään. Sitä mietin. Toisaalta olen aika itseellinen luonteeltani, jos tulisi ero joskus ja löytyisi vaikkapa selkeästi varakkaampi puoliso, luultavasti siitä tulisi ongelma, koska minä itse rupeaisin laskemaan. En missään nimessä haluaisi olla ns "elätettävänä" juuri noiden syiden takia mitä esitit. Toinen on vain tottunut erilaiseen elämään, miten löydettäisiin yhteinen sopimus, niin, että kumpikaan ei tuntisi itseään väärin käytetyksi tai kohdelluksi.
Varmasti tuo ongelmasi on monella ihmisellä. Eipä pienituloiselle naiselle tai miehelle tarvitse montaa kertaa mainita, että millä rahalla ostit tms. Toisaalta yhteiskuntakinhan huomioi puolison tulot. Siitä voi sitten vetää johtopäätöksiä, mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Jos tipahtaa vaikkapa sairauden vuoksi tuloissa alas, mitä sitten. Se voi sattua kelle vaan..
Monimutkaista, etten sanoisi..
Ihmeen hyvin noilla aivosoluilla tässä maailmassa silti kuitenkin vain pärjäillään, kuten kirjoituksestasi varsin selvästi käy ilmi!
Suomessa ja kaikkialla maailmassa. :(
on monen suhteen nousu ja tuho.
Itse en ymmärrä pareja, joille on tuon rahan kanssa niin raskasta. En tarkoita köyhyyttä vaan jatkuvaa tappelua rahasta keskenään. Raha on ainakin yksinkertaisen elämässä helppo asia. Sitä joko on tai sitä ei ole. Meillä emäntä taitaa tienata enemmän. Tosin meillä menevät rahat suurelta osin yhteiselle tilille, josta sitten maksellaan lainat ja laskut. Mitään perinteistä "taskuraha" menetelmää ei ole vaan kumpikin käyttää sen mukaan mihin on varaa ja mihin omatunto antaa myöden. Yhteinen elämä tarkoittaa yhteistä elämää. Miksi siitä pitää rajata niinkin turhanaikainen nahistelun aihe kuin raha pois?
Aika usein työnteko auttaa köyhyyteen.
Vaikka sosiaalifemokraatit yms. punavihreät haluaisivatkin, että pelkästä olemassaolosta maksettaisiin.
PS:
Esim. Feministisen Folkloristiikan tutkiminen kuten ei kovin monio muukaan humanistien huuhaa ole työtä, vaan harrastamista.