-Yleisesti ottaen monet ateistit ovat sitä mieltä että haluavat pitää totena vaan sellaisia asioita mitkä voidaan varmuudella osoittaa olevan totta.
-Uskovaisista voidaan sanoa että he uskovat asiohin joita on vaikea osoittaa tapahtuvaksi, näitä ovat syntien anteeksi anto ja syntisyys, uudelleeen syntyminen henkisellä tasolla, parantuminen ihmeiden kautta tms. Ja tekevät tätä siksi koska uskovat siihen sen takia koska pitävät sitä totena että Jeesus olisi noussut kuolleista.
-Tarkasteltaessa maailmankaikkeuden syntyä murenee yksi ateisimin tukipilareirista ja sen aiheuttaa se ettei enää voidaankaan selittää miksi syntyi olosuhteet joissa pystyi syntymään alkuräjähdys ja miksi muutokset olivat kuin räätälöiltyjä ei liian voimakkaita eikä liian hitaita jotta elämää syntyi.
Uskovaiset eivät ole pysyneet osoittamaan että Jumala olisi olemassa tai ihmeitä tapahtuisi.He toivovat asian olevan niin.
Ateistit eivät ole pystyneet osoittamaan ettei olisi olemassa tietoa maailmankaikkeuden ja elämän synnystä joka olisi aukotonta.
Kummallakaan rymällä ei ole totuuden avaimia käsissään. Kysynkin miksi pitää esiintyä niin ylimielisenä uskovaisia tai ateisteja kohtaan kun kritiikin perusteeiss voidaan nähdä syviä halkeamia?
-Uskovaisista voidaan sanoa että he uskovat asiohin joita on vaikea osoittaa tapahtuvaksi, näitä ovat syntien anteeksi anto ja syntisyys, uudelleeen syntyminen henkisellä tasolla, parantuminen ihmeiden kautta tms. Ja tekevät tätä siksi koska uskovat siihen sen takia koska pitävät sitä totena että Jeesus olisi noussut kuolleista.
-Tarkasteltaessa maailmankaikkeuden syntyä murenee yksi ateisimin tukipilareirista ja sen aiheuttaa se ettei enää voidaankaan selittää miksi syntyi olosuhteet joissa pystyi syntymään alkuräjähdys ja miksi muutokset olivat kuin räätälöiltyjä ei liian voimakkaita eikä liian hitaita jotta elämää syntyi.
Uskovaiset eivät ole pysyneet osoittamaan että Jumala olisi olemassa tai ihmeitä tapahtuisi.He toivovat asian olevan niin.
Ateistit eivät ole pystyneet osoittamaan ettei olisi olemassa tietoa maailmankaikkeuden ja elämän synnystä joka olisi aukotonta.
Kummallakaan rymällä ei ole totuuden avaimia käsissään. Kysynkin miksi pitää esiintyä niin ylimielisenä uskovaisia tai ateisteja kohtaan kun kritiikin perusteeiss voidaan nähdä syviä halkeamia?
Vastaukset 23
Vanhimmat
1. Uskovaisten enemmistö ei usko minkään Jeesuksen ylösnousemukseen.
2. Elämä, sellaisena kuin sen tunnemme, on sellaista kuin on, koska olosuhteet ovat olleet ne, jotka ovat olleet.
Näin helppoa oli kumota molemmat "argumenttisi".
1. Uskovaisten enemmistö ei usko minkään Jeesuksen ylösnousemukseen."
Riippuu siitä miten halutaam määritellä uskovaisuus, minusta parempi määritelmä uskovaisille on juuri se että he uskovat jeesuksen ylösnousemukseen,eikä puhua laajasta tapakristittyjen joukosta jotka pitävät välttämättömänä pahana kirkon kehdosta hautaan palveluita, eivätkä sen tarjoamaa hengellistä lohtua.
"2. Elämä, sellaisena kuin sen tunnemme, on sellaista kuin on, koska olosuhteet ovat olleet ne, jotka ovat olleet."
Tämä sinun väittämästi ei vastaa kysymykseen siitä miten ja miksi kehittyi elämisen kannalta suotuisat olosuhteet jossa elämää alkoi syntyä aina alkaen alkuräjähdyksen ensi hetkistä eteenpäin, siitä aurinkokuntamme kehittymiseen ja vielä elämän syntymiseen maapallolla.
Vastaus kakkoseen nimenomaan osoitti uskisten toivottomuuden sekä tieteellisessä että filosofisessa ajattelussa: Pohtikaa nyt tätä: tuntemassamme maailmankaikkeudessa on triljoonia tähtiä.
Näyttää siltä, että jossain, emme tiedä kuinka monessa paikassa, emmekä millä ehdoilla, syntyi elämä. Ainakin yhdessä aurinkokunnassa syntyi, voinemme todeta, ja voinemme todeta olevamme sekä todella omahyväisiä että perusteellisen väärässä jos kuvittelisimme olevamme ainoita.
Me, tässä ja nyt olemme, koska olosuhteet ovat olleet meille myötäiset. Kuinka monta triljoonaa elämänmuotoa on syntynyt vain kuollakseen emme tiedä, emmekä koskaan tule tietämään. Kuinka monta älykästä elämänmuotoa on ollut ennen meitä ja kuinka monta tulee olemaan meidän jälkeemme emme tiedä.
Emme tiedä. Emme koskaan tule tietämään. Uskovaisilla on niin helppoa, kun he aina tietävät. Kaiken. ;)
Hölynpölyä vastaa:
"2. Elämä, sellaisena kuin sen tunnemme, on sellaista kuin on, koska olosuhteet ovat olleet ne, jotka ovat olleet."
Aloittajan vastaus 2.een:
Tämä sinun väittämästi ei vastaa kysymykseen siitä miten ja miksi kehittyi elämisen kannalta suotuisat olosuhteet jossa elämää alkoi syntyä aina alkaen alkuräjähdyksen ensi hetkistä eteenpäin, siitä aurinkokuntamme kehittymiseen ja vielä elämän syntymiseen maapallolla.
Kollimaattori vastaa:
Vastaus kakkoseen nimenomaan osoitti uskisten toivottomuuden sekä tieteellisessä että filosofisessa ajattelussa: Pohtikaa nyt tätä: tuntemassamme maailmankaikkeudessa on triljoonia tähtiä.
Näyttää siltä, että jossain, emme tiedä kuinka monessa paikassa, emmekä millä ehdoilla, syntyi elämä. Ainakin yhdessä aurinkokunnassa syntyi, voinemme todeta, ja voinemme todeta olevamme sekä todella omahyväisiä että perusteellisen väärässä jos kuvittelisimme olevamme ainoita.
Me, tässä ja nyt olemme, koska olosuhteet ovat olleet meille myötäiset. Kuinka monta triljoonaa elämänmuotoa on syntynyt vain kuollakseen emme tiedä, emmekä koskaan tule tietämään. Kuinka monta älykästä elämänmuotoa on ollut ennen meitä ja kuinka monta tulee olemaan meidän jälkeemme emme tiedä.
Emme tiedä. Emme koskaan tule tietämään. Uskovaisilla on niin helppoa, kun he aina tietävät. Kaiken. ;)
Aloittaja:En näe syytä sille että miksei voisi olla mahdollista että on olemassa muita älykkäitä elämän muotoja.
Historian perusteella voidaan kuitenkin todeta että jos sellaisia on ne ovat niin kaukana meistä ettei niiden toiminnalla ole vaikutusta meidän elämäämme, eikä ole olemassa vahvoja viitteitä sille että asian tila tulisi merkittävästi tulevaisuudessa muuttumaan.
Vaikka niin olisi että olisi olemassa muita älykkäitä elämänmuotoja niin en näe raskauttavia syitä päätellä sen olevan ristiriidassa kristillisen maailmankatsomuksen kanssa.
>>Vaikka niin olisi että olisi olemassa muita älykkäitä elämänmuotoja niin en näe raskauttavia syitä päätellä sen olevan ristiriidassa kristillisen maailmankatsomuksen kanssa.
täysin samaa samaa mieltä.
paitsi siitä että maailma on litteä, kaikki
pyörii tämän ympärillä ja meikkis on jumalan kaltainen.
"-Yleisesti ottaen monet ateistit ovat sitä mieltä että haluavat pitää totena vaan sellaisia asioita mitkä voidaan varmuudella osoittaa olevan totta.
-Tarkasteltaessa maailmankaikkeuden syntyä murenee yksi ateisimin tukipilareirista ja sen aiheuttaa se ettei enää voidaankaan selittää miksi syntyi olosuhteet joissa pystyi syntymään alkuräjähdys ja miksi muutokset olivat kuin räätälöiltyjä ei liian voimakkaita eikä liian hitaita jotta elämää syntyi."
Sanot, että ateistit pitävät totena vain asioita, jotka voidaan varmuudella osoittaa todeksi ja ateistien maailmankuvan murenevan, kun he eivät enää osaa vastata kysymykseen "miksi syntyi tietyt olosuhteet".
Huomaatko logiikkasi ontuvuutta? Jos luotan järkisyistä fysiikanlakeihin, ei maailmankuvani murru, kun en osaakkaan vastata maailman syntyyn liittyviin asioihin. Maailmansyntyyn liittyvät asiat ovat mysteeri ja tämä asia tukee ateistista maailmankatsomustani.
"Ateistit eivät ole pystyneet osoittamaan ettei olisi olemassa tietoa maailmankaikkeuden ja elämän synnystä joka olisi aukotonta."
On helppoa todistaa, että maailmankaikkeuden ja elämän syntyyn liittyvissä kysymyksissä ja niitä koskevassa tiedossa on suuria aukkoja, jopa uskovilla...
"Kysynkin miksi pitää esiintyä niin ylimielisenä uskovaisia tai ateisteja kohtaan kun kritiikin perusteeiss voidaan nähdä syviä halkeamia?"
On olemassa uskovia, jotka meuhkaavat ja käyttäytyvät järjettömästi. Jos heiltä kysytään perusteita he latelevat vain samoja järjettömiä litanioita ja jos heihin pillastuu, niin he vain iloitsevat siitä, että heitä pilkataan. Missä kohtaa ateisti tekee väärin, kun hän nauraa näille uskoville?
Olen myös joskus idealisti-vuosinani ollu kiihko-ateisti, kele kun jakso vie välittää siitä sun tästä, nykyään lähinnä vain p*****n puuttumisesta.
Ajat muttuu ja mieli muuttuu sitä mukaan, loppuviimeksi ei juuri mikään jaksa kiinnostaa, jopa ikuinen kiistely tämän kirotun pallon synnystä tuntunee turhalta.
Eli hoi kaikki nykypäivän ateistinuoret, keksikää joku v***n aikakone niin jaksaisi näennäisvanhakin vaahdota.
Hah.
---Sanot, että ateistit pitävät totena vain asioita, jotka voidaan varmuudella osoittaa todeksi ja ateistien maailmankuvan murenevan, kun he eivät enää osaa vastata kysymykseen "miksi syntyi tietyt olosuhteet"---
---Huomaatko logiikkasi ontuvuutta? Jos luotan järkisyistä fysiikanlakeihin, ei maailmankuvani murru, kun en osaakkaan vastata maailman syntyyn liittyviin asioihin. Maailmansyntyyn liittyvät asiat ovat mysteeri ja tämä asia tukee ateistista maailmankatsomustani. ---
Myönnettäköön että olet oikeassa siinä, että kun ei voida osoittaa varmuudella elämän kehittyneen kuten sen oletetaan kehittyneen johtaa sitä että ateistinen maailmankatsomus olisi ablosuuttisesti väärässä.
Mystistä on miksi annat sen että sattui paljon äärimmäisen epätodennäköisiä tapahtumia vuosimiljoonien kuluessa vahvistaa ateistista maailmankatsomustasi? Minusta on mielekkämpää väittää että jonkinlainen korkeampi voima on vaikuttanut elämän kannalta suotuisten olosuhteiden syntymiseen, kuin että se olisi tapahunut itsestään ja sattumalta.
"Mystistä on miksi annat sen että sattui paljon äärimmäisen epätodennäköisiä tapahtumia vuosimiljoonien kuluessa vahvistaa ateistista maailmankatsomustasi?"
Oletko huomannut miten nopeaa kehitys on ollut viimeiset 200 vuotta? Varsinkin viimeisenä 50 vuotena kehitys on mennyt räjähdysmäisesti eteenpäin. Jos asetetaan tämä pikkuriikkinen ajanjakso ihmisen miljoonia vuosia kestäneen kehityksen kanssa samalle viivalle, niin se on kuin silmänräpäys eliniän aikana. Jos kaikkiin kysymyksiin ei ole saatu vastausta silmänräpäyksessä, tarkoittaako se, että niihin ei ikinä tulla saamaan vastausta?
Sanot, että jonkun korkeamman voiman on täytynyt vaikuttaa kehitykseen, mutta et ota kantaa, mikä on vaikuttanut sen korkeamman voiman kehitykseen. Jos väität, että se on voinut olla itsestään, niin silloin väität, että myös ne olosuhteet missä elämä on kehittynyt ovat voineet olla itsestään.
Mitkään maailmansyntyteoriat eivät ole pohjana ateismille. Kuka väittää että edes uskoisin evoluutioteoriaan tai mihinkään muihinkaan tieteellisiin teorioihin? En omaa jumaluskoa ja se on ainoa asia mikä määrittää ateistin. Jos ruvetaan puhumaan maailman syntyyn liittyvistä asioista, joudutaan määrittämään yksitellen mihin seikkoihin uskon ja mihin en.
Olen mitättömän pieni osa tätä maailmankaikkeutta, ja minusta on typerää edes ajatella, että pystyisin ymmärtämään niitä suuren suuria asioita. Elämä on mysteeri ja tämänkaltainen ajattelu enneminkin tukee ateistista näkemystäni maailmasta. Sinulla tuntuu olevan selitys jokaiseen asiaan ja tuonkaltainen ajattelu näyttää olevan tyypillistä uskovaisille.
Suurin osa maailman uskovaisista ei todellakaan ole kristittyjä. Maailman uskovaisiin mahtuu muslimeja, hinduja, buddhalaisia, juutalaisia jne. Mutta heille kaikille maailmansyntyselitykset eivät toki ole ehkä ihan niin tärkeitä kuin joukolle kristillis-uskovaisia. Esim. buddhalaisuudessa kaiketikin pääpointti on niin vahvasti oman mielen kanssa työskentelyssä, että kaikenlaiset pseudohistoriikit tulevat toissijaisiksi?
Mutta asiaan: MIKSI pitäisi olla olemassa jokin selitys? Romahtaako ihmiseltä koko elämä jos hän ei keksi jotain teoriaa tai satua lohdukkeekseen siitä miten maailma on syntynyt?
Ollaan vaan ja ihmetellään tätä sattumaa, että tänne synnyttiin. Joillekin tämä reissu on ihana kokemus, useimmille jotain vallan muuta. Olisi se hienoa jos ihmiset yhdessä tekisivät maailmasta kaikille hyvän paikan elää, mutta näin ei varmasti tule käymään. Erään runon otsikko sen kai kertoo: Jokin ihmisessä.
"Joka toinen päivä suomalainen vanhus tekee itsemurhan." *
Oletetaan että ei ole olemassa Jumalaa ja selitystä elämälle ja syntymiselle ihmiseksi.
Sen seurauksena pitää hyväksyä se että olen lyhyen aikaa onnellinen koska epätodennäköisyys näin asiasta päätti. Kun vahnenen muutun jälleen vauvaksi. Muut siistivät jätökseni ja ruokkivat minua ruoilla johon ei enää tarvita hampaita.
Tuntuisi suoraan sanoen aika vittumaiselta se että elämä loppuisi vanhana ja heikkona.
Jos elämä päättyy vanhana ja heikkona, eikä elämä jatku kuoleman jälkeen niin eikö olisi parempi myydä omaisuutensa lahjoittaa se orpokodille ja tehdä itsemurha. Näin ne apua eniten tarvitsevat saavat sitä ja hyödytön ja kivulias möykky lihaa ja tunteita kadotetaan maan poveen.
Minulle usko parempaan tuonpuoleiseen antaa elämänhalua.
*)http://www.kyy.fi/stimulus/indexi.php?lehti=0606&juttu=9
Henk.koht. uskon energian häviämättömyyteen ja lähinnä toivon että tietoisuus säilyy vaikkei fyysistä kehoa aina olisikaan.
Silti en jaksa kauheasti perustaa tulevaisuudentoivolle, vaan pyrin siihen että elämän täyteys olisi läsnä tässä ja nyt. Eihän koko elämäänsä voi elää vain parempien päivien toivossa... Parempi kun ajattelee että elämä on tässä ja nyt, ja oli se elämä mitä hyvänsä, se voi olla kiehtovaa kun sen ajattelee että se on.
Tulenko koskaan enää elämään missään muodossa, tuleeko minua enää olemaan, tuskin ainakaan sellaisena kuin olen nyt. Se tekee minusta, maailmasta ja kaikesta hyvin ainutlaatuisen kokemuksen ja aiheuttaa minussa kiitollisuudentunteen - vaikkei mitään tahoa olisikaan ottamassa kiitosta vastaan.
(On niitä sitten huonojakin päiviä jolloin ihmettelee että miksi tämä kiduttava olemassaolo.)
Vanhana varmaan ahdistaisi, jos huomaisi, että elämä jäi elämättä. Itseasiassa olen nähnyt sen kaltaista masennusta joillakin iäkkäillä tuttavillani. Toisaalta olen nähnyt vanhoja ihmisiä, jotka ovat elämäänsä tyytyväisinä valmiita jo luopumaan kaikesta.
Myös minä arvostan elämää tässä hetkessä. Jos jokin energian muoto minussa jatkaa kuolemani jälkeen, niin ihan hyvä, mutta tuskinpa se on henkilökohtaisesti minun elämäni jatkumista.
"-Tarkasteltaessa maailmankaikkeuden syntyä murenee yksi ateisimin tukipilareirista ja sen aiheuttaa se ettei enää voidaankaan selittää miksi syntyi olosuhteet joissa pystyi syntymään alkuräjähdys ja miksi muutokset olivat kuin räätälöiltyjä ei liian voimakkaita eikä liian hitaita jotta elämää syntyi."
Mitenköhän maailmankaikkeuden synty liittyy siihen, että jokin yksilö ei usko personaaliseen transendenttiin jumaalaan/jumaliin?
Mitäköhän nyt tarkoitat "totuudella"?
Yritän sanoa sitä ettei nykyiset maailman synnyn selitysmallit automaattisesti poista sitä vaihtoehtoa että olisi mielekästä ajatella että olisi olemassa jonkilainen ensimmäinen liikuttaja.
Totuutta on monenlaista. Jotkut kristityt haluavat uskoa että raamit elämän synnylle ja siinä pelastumiselle löytyisivät raamatusta. Raamattu ei tosin voi ollakaaan yksityiskohtainen totuus maailman synnystä vaan olisi järkevämpää sanoa että sen antamissa puitteissa tapahtuivat syntyyn liittyvät asiat. Eihän 2000 vuotta sitten kirjoitetun kirjan ajan ihmisillä ollut nykyisen veroista tietoa maailman synnystä. Sen vuoksi sitä olisi järkevää tulkita toisinaan allegorisesti eikä kirjaimellisesti.
"-Tarkasteltaessa maailmankaikkeuden syntyä murenee yksi ateisimin tukipilareirista ja sen aiheuttaa se ettei enää voidaankaan selittää miksi syntyi olosuhteet joissa pystyi syntymään alkuräjähdys ja miksi muutokset olivat kuin räätälöiltyjä ei liian voimakkaita eikä liian hitaita jotta elämää syntyi."
Ei murene.
Se, että emme tiedä miten juuri tällainen maailma syntyi ei ole peruste kuvitella, että joku suunnitteli sen tällaiseksi. Jos tekisimme niin, siirtäisimme kysymyksen vain kauemmaksi: miksi tuo joku oli sellainen, että se loi juuri tällaisen maailman? Olisimme siis takaisin alkupisteessä. Se, että emme tiedä miten maailma syntyi tarkoittaa juuri sitä: emme tiedä. Ei mitään muuta.
Tiede muuten osaa selittää muutamankin vaihtoehdon sille, miten maailmankaikkeus voi olla olemassa ilman mitään luojaa. Luoja on siis täysin tarpeeton, eikä maailman varman syntymekanismin tuntemattomuus asiaa muuksi muuta.
"Ateistit eivät ole pystyneet osoittamaan ettei olisi olemassa tietoa maailmankaikkeuden ja elämän synnystä joka olisi aukotonta."
Ei ateistien tuollaista tarvitse osoittaa. Ateismi on validi ajattelutapa kunnes joku osoittaa, että jokin luoja on luonut maailman.
----Se, että emme tiedä miten juuri tällainen maailma syntyi ei ole peruste kuvitella, että joku suunnitteli sen tällaiseksi. Jos tekisimme niin, siirtäisimme kysymyksen vain kauemmaksi: miksi tuo joku oli sellainen, että se loi juuri tällaisen maailman? Olisimme siis takaisin alkupisteessä. Se, että emme tiedä miten maailma syntyi tarkoittaa juuri sitä: emme tiedä. Ei mitään muuta.---
Se että emme tiedä miten maailmankaikkeus on saanut varmasti alkunsa ei johda kumpaankaan, siihen että olisi osoitettu ettei ole Jumalaa tai päinvastoin.
Jäljelle jää jokaisen henkilökohtainen valintaprosessi korvien välissä siitä mitä pitää mielekkäämpänä. Jos joku pitää mielekkäänä sitä että on olemassa ihmisen näkökulmasta vaikutusvaltainen ensimmäinen liikuttaja joka alkuunpani elämän ei tarkoita sitä etteikö voisi ajatella että kaikki sai alkunsa itsestään ja sattumalta ilman mitään syytä.
---Tiede muuten osaa selittää muutamankin vaihtoehdon sille, miten maailmankaikkeus voi olla olemassa ilman mitään luojaa.---
Valistaisitko minua, kun en taida olla tutustunut antamiisi vaihtoehtoille elämän synnystä.
Kertoisitko mitä pidetään todennköisimpänä vaihtoehtona ja miksi?
"Se että emme tiedä miten maailmankaikkeus on saanut varmasti alkunsa ei johda kumpaankaan, siihen että olisi osoitettu ettei ole Jumalaa tai päinvastoin."
Ei tietenkään johda. Mutta miksi selittää selittämätöntä vielä selittämättömällä? Tieteellisessä mielessä luojan sisältävät teoriat täytyy hylätä, koska ne tekevät tarpeettomia lisäoletuksia selittämättä yhtään mitään. Persuteita kuvitella luojan olevan maailmankaikkeuden olemassaolon takana ei siis ole.
"---Tiede muuten osaa selittää muutamankin vaihtoehdon sille, miten maailmankaikkeus voi olla olemassa ilman mitään luojaa.---
Valistaisitko minua, kun en taida olla tutustunut antamiisi vaihtoehtoille elämän synnystä.
Kertoisitko mitä pidetään todennköisimpänä vaihtoehtona ja miksi?"
Puhuin maailmankaikkeuden olemassaolosta, en elämän synnystä. Mutta vastaukset kumpaankin:
Maailmankaikkeuden olemassaolo:
1) kvanttifluktuaation aiheuttama nollakokoisen avaruuden räjähdysmäinen laajeneminen.
2) tunneloituminen aiemmasta maailmankaikkeudesta.
Big bang on havaintojen mukaan fakta. Mikä sen aiheutti, voimme vain arvailla. Kvanttimekaniikan mukaan emme pysty edes tutkimaan singulariteetteja mitenkään, joten emme luultavasti saa koskaan tietää.
Elämän synty maapallolla: abiogeneesi.
metkoja termejä, sääli etten ymmärrä.
eipä silti tuskimpa kukaan ymmärtää mistä
kaikki alkoi ja mihin loppuu. koko maailmankaikkeus
on selittämättä. teorioita on olemassa toki ja hyvä että että kysymme mitä, missä, miksi?
eipä silti historia sanoo ettei kantsii pudota maaliman reunalta..hee jee
ateisti
"Maailmankaikkeuden olemassaolo:
1) kvanttifluktuaation aiheuttama nollakokoisen avaruuden räjähdysmäinen laajeneminen.
2) tunneloituminen aiemmasta maailmankaikkeudesta. "
Niin mutta kristitty uskoo, että tyhjiöenergia, kvanttimekaniikka ja säikeet ovat Jumalan työtä. Eihän esimerkiksi säikeiden olemassa ololle tunneta mitään selitystä.
"Elämän synty maapallolla: abiogeneesi"
Abiogeneesi on vain hyvin kiistanalainen hypoteesi. Ehkä totta ehkä ei.
"Niin mutta kristitty uskoo, että tyhjiöenergia, kvanttimekaniikka ja säikeet ovat Jumalan työtä."
Minun puolestani saa vaikka uskoa, että ne ovat pienten vihreiden menninkäisten työtä. Mutta tuollainen uskomus ei ole todiste sen puolesta, että pieniä vihreitä menninkäisiä olisi olemassa.
"Abiogeneesi on vain hyvin kiistanalainen hypoteesi. Ehkä totta ehkä ei."
Kiistanalainen ja kiistanalainen. On totta, että sen tarkkaa kulkua ei tunneta, mutta useat sen ehdotetuista välivaiheista on pystytty toistamaan laboratoriossa ja lopuillekin on esitetty mahdolliset luonnolliset mekanismit. Jos joku haluaa mielummin uskoa, että elämä täällä alkoin ohilentävien ufomiesten vetäessä aluksensa vessan, taas kerran, aivan vapaasti.