RISTI VAIN RISTI VAIN

Jehovantodistajain kirjallisuudessa on otettu todisteita paalun puolesta sellaisesta kirjasta, joka kirjoittaa nimenomaan Jeesuksen naulitun ristille.

Tästä kirjoittaa esim. Pasi Turunen kirjassa "VArtiotorni, valtakunta uudessa valossa".

Kyseinen kirja, josta vartiotorniseura on todisteita ottanut, on netissä nähtävissä, esim. aaac:n uutisissa vartiotorniseuran takaa (linkki sivun www.jttuki.info yläreunassa)

   
Ksylon merkitsee puuta, joko puuainesta tai sitten jotain puusta tehtyä. Se ei siis kerro muusta kuin materiaalista.

Tauros tarkoittaa härkää, mutta sanaa stauros johannaisineen käytetään Uudessa testamentissa vain Jeesuksen rististä ja ristiinnaulitsemisesta. Muualla kreikassa stauros voi kuvata monenlaisia rakenteita. Septugintassa Haamanin hirsipuu on staurotheto. Hepreassa vastaava sana on ets, joka merkitsee kasvavaa puuta, puuainesta, rakennuspuuta, polttopuuta...

Raamattu ei siis ilmaise mitään yksiselitteistä ristin muodosta. Tosiasia on, että ristin muotoinen tappuväline oli käytössä 2000 vuotta sitten. En usko, että saatana olisi ainakaan häveliäisyyttään jättänyt naulituttamatta Jumalan Poikaa epäjumalan symboliin.

Eräs terveillä vapaaehtoisilla järjestetty koe todistaa suoraa paalua vastaan: Ihminen menisi tajuttomaksi ja tukehtuisi suhteellisen lyhyessä ajassa, jos hän joutuisi roikkumaan kädet ylhäällä. Kädet levitettyinä hän voisi roikkua tuntikausia, kuten Jeesuskin - vielä henkihieveriin ruoskittuna - Raamatun mukaan teki.

Vartiotorniseuran "sanoma rististä" on esimerkki siitä näennäistietellisestä näpertelystä, jolla se hukuttaa kaiken oleellisen sanoman seliselitystensä syövereihin. Miten teloitusvälineen konstruktio tekisi siitä palvonnan kohteen? Eikö ristin tai muiden esineiden mahdollinen palvonta ole asia aivan erikseen? Miten jonkin epäjumalan tunnus liittyy kysymykseen siitä, missä Jeesus kuoli?


Arvelen, että ristin korvaaminen paalulla tapahtui niihin aikoihin, kun vartiotorniseura luopui Isiksen siivistä ja vapaamuuraritunnuksista. Nyt aletttiinkin syyttää "kristikuntaa" ristinpalvojiksi. "Sana rististä" voitiin sivuuttaa näppärän teokraattisella huomautuksella "Se oli paalu!"


Hyvä uutinen on Raamatussa hyvin toisenlainen, kuin mitä vartiotorniseura hyvänä uutisena kaupittelee. Ei puhettakaan spekuloinnista jellonan rapsuttelulla ja muulla tyhjänpäiväisellä arvailulla. Ei mitään järkeilyä Jumalan nimen kunniaan saattamisesta väärän arkeralla käytöllä joka yhteydessä. Ei tekopyhiä oppiviritelmiä siitä, miten muiden tekemästä synneistä voisi hyötyä. Vartiototorniopissa korkeintaan ohimennen sivutaan "sanomaa kidutuspaalusta", mutta sekin käännetään palvelemaan järjestöä. Apostolit saarnasivat ristin hullutusta, kristinuskon ydinsanomaa:


   Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet,
   en tullut puheen tai viisauden loistolla
   teille Jumalan todistusta julistamaan.

   Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne
   tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen,
   ja hänet ristiinnaulittuna.


   Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan,
   vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei
   Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
   Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat,
   mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
   

   Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin,
   Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla,
   sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki
   ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
   ja minun havaittaisiin olevan hänessä
   ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee,
   vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta,
   sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
   tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman
   ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden,
   tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
   jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.