mikä lahkossa kiinnostaa?

Eivätkö eri lailla uskovat saa olla olemassa? En itse koe mainitsemiasi asioita omikseni, mutta ne sallittakoon muille?

On monia, jotka hakevat syntisten halujensa tyydytystä uskonnollisista yhteisöistä, mutta sisältä ovat susia.

Sitten on niitä jotka haluavat seurata Jeesusta, Herra varjele heitä susien ja fariseusten joukossa.

2, 3, 4 .

Ensiksi, kysymykseesi sisältyy vahva ennakkokäsitys.
Et voi kysyä mikä helluntailaisuudessa kiinnostaa, kysyt mikä lahkossa kiinnostaa. Ilmeisesti kuitenkin tarkoitat helluntailaisuutta, määritellen sen lahkoksi?
Raamatusta olen ymmärtänyt, että muista kristityistä erottautuminen, heidän pelastuksensa selittäminen tyhjiin ja oman ryhmittymän korottaminen ainoksi oikeaksi, on lahkolaisuutta.
Täten juuri lahkolaiseksi nimittäminen voi olla ilmaus omasta lahkolaisuudesta?

Protestanttisuuteen kuuluva luterilaisuus esimerkiksi on "lahkoutunut" katolisesta kirkosta. Protestantismi jakautui jo alkuvaiheessaan luterilaiseen (joka sisällytti itseensä piirteitä katolilaisuudesta) ja katolilaisuutta kohtaan jyrkempään reformoituun suuntaan. Suuriin protestanttisiin kirkkokuntiin kuuluvasta anglikaanisesta kirkosta syntyi ja irtaantui myöhemmin mm. metodismi. Myös helluntailaiherätys katsotaan kuuluvaksi protestantismin piiriin. Lutherista ja hänen toiminnastaan liikkeelle lähtenyt, myöhemmin kirkkokunnaksi muotoutunut luterilaisuus toi kristillisyyteen terveen vanhurskauttumisopin ja armokäsityksen, joka kristillisyydessä on toki ollut alusta asti mutta katolisten vääristymien takia joutui kristikunnan historiassa (ennen luterilaisuutta) pimentoon. Helluntailaisuuden myötä karismaattisuus (kharisma = armo- eli henkilahjat, raamatullinen termi Jumalan antamille ja vaikuttamille "henkilahjoille") sai suurempaa sijaa kristikunnassa.

Jo ennen Lutherin protestiliikettä oli ja on kautta vuosisatojen ollut yksittäisiä kristittyjä ja ryhmittymiä jotka ovat säilyttäneet terveitä raamatullisia käsityksiä, näitä kristittyjä ja kristillisiä ryhmiä on ollut sekä katolisen kirkon sisällä että "villeinä ryhminä" sen ulkopuolella.
1100-luvun lopulla alkanut Valdolaisliike käännätti (katolisen kirkon ankarasta vastustuksesta huolimatta) Raamatun kansankielelle ja katolisen kirkon rituaalien sijasta painotti henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen ja Hänen ja apostolien opetuksiin. Valdolaisliike sai osakseen ankaraa vainoa, niin että Paavin johdolla tuhottiin ja poltettiin maan tasalle kokonaisia kyliä, niiden väki surmattiin säälimättä vain siksi, koska suuri osa kylän väkeä suhtautui valdolaisuuteen myönteisesti.
Ankaran ja suorastaan mielipuolisen vainon aiheuttaessa hämmennystä Paavi lausui tähän tapaan: "Ei ole väliä sillä, vaikka muutama katolilainen harhaoppisten sivussa saisi surmansa, pääasia että harhaoppi näin saadaan kitketyksi. Katolisethan pelastuvat joka tapauksessa, ja harhaoppiset me passitamme helvettiin."

Kuten vanhurskauttaminen ja armo on ollut totta kristikunnassa alusta asti, myös karismaattisuus on ollut totta alusta asti. Kiitos Jumalalle, että Hän Lutheria työvälineenään käyttäen palautti armon oikeaa ymmärtämistä kristikuntaan. Ei ole pelastusta ilman armoa, kaikki tosi kristillisyys perustuu armoon ja tapahtuu armon varassa. Ei myöskään ole evankeliumin eteenpäin menemistä ilman Pyhää Henkeä. Kukaan ei tule myötämieliseksi evankeliumille ja ota vastaan Jumalan armollista pelastustekoa Jeesuksessa, ellei Pyhä Henki sitä vaikuta. Ei ole olemassa kristillisyyttä ilman armolahjoja jotka ovat Pyhän Hengen toimintaa kristityissä, nämä lahjat on annettu kristikunnan rakentumista varten. On suuressa määrin helluntailaisuuden ansiota että Jumalan Hengen väkevä, dynaaminen toiminta kristikunnassa uudelleen korotettiin siihen asemaan, mikä sille on alun alkaenkin kuulunut.
Jumala käyttää siis erilaisia työvälineitä. Mikään kirkkokunta tai herätysliike ei itsessään ole koko kuva, kristillisyyden kokonaisuus. On hyvä muistaa, että työvälineet ovat aina vajavaisia. Ainoastaan Jumala on täydellinen.

Terveen kristillisen seurakunnan tuntomerkkeihin kuuluu ettei se julista ja korota itseään vaan Jeesusta. Sitä jokainen kristillinen kirkkokunta ja herätysliike on kutsuttu tekemään. Tällöin ne täyttävät tehtävänsä.

Lahkolaisia on toki kaikissa kristillisissä liikkeissä, ikävä kyllä. Niin luterilaisissa kuin helluntailaisissa. Ihmisiä jotka Jeesuksen sijasta painottavat omaa ryhmäänsä, väheksyen ja suhtautuen pilkallisesti kaikkiin muihin kristittyihin. Toiminnallaan ja sanoillaan nämä lahkohengen - kyseessä on turmeleva henkivalta - vaikutuksen alle joutuneet osoittavat, että heidän mielestään ainoastaan oma kirkkokunta ja liike on koko lauma, pelastettujen tosi yhteisö ja morsiusseurakunta. Mielestäni lahkohengen sitomakin voi olla pelastettu. Toisaalta Raamattu puhuu hyvin vakavasti näistä asioista, koska kyseessä on vakava asia. Jeesushan korosti keskinäistä rakkautta, ja UT painottaa kristillistä yhteyttä monessa kohdassa ja monin tavoin. Esimerkiksi Jumalan syvyyttä, korkeutta, pituutta - Hänen rakkautensa laajuutta - ei voi käsittää erillään. Se voidaan tuntea ainoastaan yhteydestä käsin; en muista raamatunkohtaa, mutta jotenkin näin: että voisitte yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittää. Lahkomielinen asennoituminen voi ilmeisesti mennä niin pitkälle, että Pyhä Henki joutuu lopulta jättämään kiihkoilevan, muita kristittyjä pilkkaavan kristityn niin, että tämä joutuu pelastuksen ulkopuolelle. Ehkä Jumala kuitenkin armossaam vielä kutsuu parannukseen.
On siis kyse aivan vakavista ja perustavaa laatua olevista kysymyksistä.

Voih... Taas rönsyilin. Piti lyhyesti vastata kysymyksiisi, mutta en päässyt edes alkuun?

Vielä. On hyvä muistaa että luterilaisuutta, jolla on juurensa katolisuudessa josta se erosi, voidaan nimittää lahkoksi vähintään yhtä hyvällä syyllä kuin esimerkiksi helluntailaisuutta. En kuitenkaan lähtisi nimittämään mitään kristillistä kirkkokuntaa lahkoksi vain siksi, koska se ei ole minun kirkkokuntani, se mihin minä kuulun. Ryhmä joka kokonaan irrottautuu kaikesta muusta kristillisyydestä ja julistaa olevansa ainoa tosi seurakunta jossa on pelastus, on lahko. Helluntailaisuus ei toimi näin.

Sitten itse kysymyksiin.

Täytyy vastata hyvin lyhyesti koska olen juuri lähdössä luterilaisen kirkon järjestämään kesätapahtumaan, ja oikein mielelläni lähden. Ensimmäinen tilaisuus alkaa 14:00.

Niin, kuinka näihin nyt sitten vastaisi?
Vaikkapa...

Jeesuksessa minua kiinnostaa kaikki se mitä Hän on. Hän itse. Pelastus jonka Jumala on asettanut yksin Jeesukseen. Jumalan armo ja rakkaus. Pyhyys. Ehdottomuus. Kaikki se mitä Hänessä avautuu arkipäivää varten.

Raamatussa minua kiinnostaa sen totuudellisuus. Raamattu on kokonaan totta. Se on Jumalan pyhä ilmoitus. Tulkintamme saattavat olla erehtyviä ja vajaita, mutta Raamattu itsessään on Jumalan tosi ilmoitus. Minua kiinnostaa kuinka Pyhä Henki avaa sanaa, johtaa sen sisälliseen käsittämiseen, siis Kristuksen totuuteen. Kuinka monin tavoin ja monipuolisesti Jumala ravitsee Sanallaan. Myös nuhtelee ja varoittaa. Johtaa parannuksen paikalle. Minua kiinnostaa kuinka ihmeellisti Raamattu lääkitsee, mutta usein (ensin) myös haavoittaa, johtaessaan parannuksen paikalle.
Jumalan armon varassa on hyvä tutkia asenteitaan, motiivejaan, elämänsä arvojärjestyksiä ym. Tässä tarvitaan Jumalan pyhää Sanaa jonka kautta Hän puhuu.

Jumala varjelkoon etten koskaan eksyisi tutkimaan Sanaa ikäänkuin Sana olisi minun ymmärrykseni ja tulkintojeni alapuolella, suurennuslasini alla. Vaan että Sanaa tutkiessani voisin aina olla Sanan alla Jumalan tutkittavana niin, että Hän voisi minua valistaa, viedä ristin juurelle ja tehdä nöyräksi. Ihminen itsessään kun on aina ylpeä, itsensä ja tulkintojensa korottamiseen taipuvainen.

Luterilaisuudessa minua kiinnostaa kuinka Jeesus siellä toimii. Mitä hyvää Jumalan armo siellä tekee. Kuinka ihania veljiä ja siskoja minulla siellä on. Sama helluntailaisuuden suhteen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisin luterilaisten tai edes helluntailaisten kanssa aina samaa mieltä kaikista opinkohdista tai niiden painotuksista. Oppi on erittäin tärkeä ja sitä ei voida hyväksyä. MUTTA, korostan, JOS OPIN PÄÄASIA ON TERVE, JA JEESUS KRISTUS AINOA PELASTUKSEN LÄHDE, silloin voidaan keskinäistä yhteyttä Kristuksessa harjoittaa VAIKKA OPILLISIA EROAVAISUUKSIA ONKIN. Kiitos Jumalalle!

Väkevä henkien toiminta?
Siinä minua kiinnostaa Jeesuksen voitto. Hän on voittanut kaikki henkivallat ja voimat. Tämän voiton Hän on antanut seurakunnalleen. Auktoriteetti.

Kastaminen upottamalla?
Mielestäni kristillinen kastetapa.

Ihmeet ja tunnusteot?
Niissäkin minua kiinnostaa Jeesus ja Hänen suuruutensa. Hänen valtasuuruutensa konkreettinen ilmituleminen, että Hän saa toimia tahtomallaan tavalla. Elävä ja toimiva Jeesus. Pyhän Hengen todellisuus.

Riivaajien ulosajaminen?
Katso kohta yksi. Kristuksen auktoriteetti henkimaailmassa. Jeesuksen nimen voima. Sen toteutuminen minkä Hän itse sisällytti lähetyskäskyyn. Ihmisten vapautuminen.

Kaatuminen?
Ei kiinnosta kaatuminen sinänsä - tapahtukoon luterilaisessa tai helluntailaisessa tilaisuudessa. Karismaattisuus ei tarvitse kaatumista. Uskon että ihminen voi kaatua Pyhän Hengen vaikutuksesta, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Ei ole mikään ihme että Pyhän Hengen koskettama kaatuu. Leikillisesti voisi sanoa, että on ihme, kuinka Pyhä Henki onnnistuu annostelemaan voimaansa niin pieniin määriin että vain ihminen kaatuu, eikä koko kirkko lennä ilmaan. En ole kiinnostunut kaatumisesta sinänsä.

Tosiuskovan mielikuva?
Mielikuvia on monenlaisia meillä kaikilla. Ei kiinnosta elää ihmisten mielikuvien mukaan ja olla toisten silmissä jonkinlainen tosiuskova tai superuskova. Mutta elää mahdollisimman lähellä Jumalaa, tuntea Isän sydämen sykettä, antautua Jeesukselle kokonaan, tehdä parannusta päivittäin - se kiinnostaa.

Nyt pitää mennä. Ei oo aikaa käydä kirjoitusvirheitä läpi, joten jos jäi kömmähdyksiä ja sekavuutta, suonet anteeksi.

Siunausta!