Kumpi ompi pahempi, Sotka vaiko Shermani?

shegetz kirjoitti:

Kun täällä on ollut keskustelua siitä, että T-34 on ollut toisen maailmansodan ihmease ja M4 Sherman puolestaan Moskvitsiin rinnastettava peltitölkki, niin lasketaan kylmää faktaa peliin.

Koska sekä T-34 että M4 ovat keskiraskaita vaunuja, on oikeus ja kohtuus tällöin verrata niitä myös muihin keskiraskaisiin vaunuihin - ei suinkaan Tiikeriin, Pantteriin, Pershingiin, Churchilliin tai Staliniin, jotka olivat raskaita vaunuja. Otetaan vertailuun mukaan myös saksalainen Panzer IV ja brittiläinen Cromwell, jotka ovat saman aikakauden vaunuja ja verrannollisia aseistuksensa, panssarinsa ja nopeutensa suhteen molempiin.

ASEISTUS

Sekä T-34:n että M4:n alkuperäinen riesa oli riittämätön aseistus. Alkupään malleissa molemmissa oli yleistykki, joka oli suunniteltu panssaroimattomia maaleja vastaan (T-34:ssä 76 mm kanuuna, M4:ssä 75 mm kanuuna). Kumpaankaan ei aluksi ollut kunnollisia panssarikranaatteja. Cromwellissä oli puolestaan 75 mm tykki, joka oli konvertoitu 57 mm pst-tykistä poraamalla se väljemmäksi. Panzer IV:ssä oli samoin 75 mm tykki koko sen palvelusajan.

T-34:n aseongelma ratkaistiin vasta 1944 vaihtamalla siihen 85 mm tykki ja uudelleen suunniteltu torni. Myös Shermanin riittämätön aseistus oli tiedossa. Amerikkalaisten ratkaisu oli 76 mm M1-panssarintorjuntatykki ja brittien 17-naulainen pst-tykki.

Amerikkalaisen 75-mm tykin data löytyy sivulta http://en.wikipedia.org/wiki/75_mm_Gun_(US) ja venäläisen 76 mm tykin puolestaan http://en.wikipedia.org/wiki/F-34_tank_gun. Cromwellin 75 mm tykin suorituskyky oli http://en.wikipedia.org/wiki/Ordnance_QF_75_mm ja Panzer IV:n KwK 75/40:n http://en.wikipedia.org/wiki/7.5_cm_KwK_40.

Alkuperäisistä aseista siis saksalainen tykki oli kaikkein paras, ja Cromwellin, Shermanin ja T-34:n kaikkien pyssyt suunnilleen samalla viivalla. Kaikki kykenivät tuhoamaan toisensa, mutta raskaampiin vaunuihin tykeillä ei ollut vaikutusta. Brittien konversio, Sherman V (Firefly) oli varustettu 17 lb tykillä, joka oli ylivoimainen kaikkiin muihin esiteltyihin aseisiin verrattuna

Vertailu amerikkalaisen 76 mm M1.tykin ja venäläisen 85 mm panssarintorjuntatykin välillä löytyy puolestaan sivulta http://en.wikipedia.org/wiki/76_mm_gun_M1. Molemmat olivat sekä Panzer IV:n että Cromwellin asetta parempia.

Tykkiensä suhteen sekä alkupään Sotkat että Shermanit olivat samalla viivalla. Samoin loppupään 76 mm Shermanit että 85 mm Sotkat olivat suunnilleen tasaveroiset: molemmat kykenivät tuhoamaan toisensa kaikilta etäisyyksiltä.

Cromwelliin ei milloinkaan vaihdettu tehokkaampaa 17 lb tykkiä, vaan sen pohjalta suunniteltiin täysin uudet vaunut, Challenger, Charioteer ja Comet. Näistä Comet oli täysin ylivoimainen sekä T-34:n että Shermanin kaikkiin versioihin verrattuna.

Paremmuusjärjestys aseen suhteen siis oli:

Karvalakkimalli:
1) Panzer IV
2) Cromwell, Sherman ja T-34

De Luxe:
1) Sherman ja T-34
2) Panzer IV
3) Cromwell

PANSSAROINTI

Ainoat vertaiun vaunut, joissa oli viisto panssarointi, olivat T-34 ja Sherman. Näistä vain T-34:ssä oli viistopanssarointi joka suunnassa. Kaikissa muissa vaunuissa oli suorat pinnat, samoin Shermanissa kyljissä ja takaa.

T-35:ssä oli 45 mm keulapanssari 30 asteen kulmassa, kun taas Shermanissa se oli 65 mm ja 42 astetta. Panssarointi oli siis molemmissa vaunuissa suunnilleen yhtä hyvä (efektiivinen paksuus Sotkassa 98 mm ja Shermanissa 102 mm). Panzer IV:n kaikki pinnat olivat suoria. Alkuperäisessä mallissa keulapanssarin paksuus oli 30 mm, mutta loppupään malleissa 80 mm, ja sivupanssarien paksuutta lisättiin 15 mm:stä 30 mm. Cromwellin panssarointi oli samanlainen kuin Panzer IV:ssä, mutta teräs oli parempilaatuista. Samoin Shermaneissa käytetty Bethlehem Steelin teräs oli parempaa kuin saksalainen ja venäläinen teräs.

Puhtaasti panssarin paksuuden suhteen Sherman ja T-34 ovat samalla viivalla, mutta T-34 vie voiton, sillä sen kaikki pinnat ovat viistoja. Shermanista kuitenkin valmistettiin M4A3E2 "Jumbo" -malli, jossa oli 102 mm keulapanssari, jonka efektiivinen paksuus oli 150 mm., ja uudelleen suunniteltu torni. Panssarikilpailun tulos son

Karvalakkimalli:
1) T-34
2) Sherman
3) Cromwell
4) Panzer IV

De Luxe:
1) Sherman ja T-34
2) Panzer IV schürtzeneillä
3) Cromwell

PROFIILI

Profiili merkitsee vaunun korkeutta ja muotoja. Tässä suhteessa Sherman on heikoilla, sillä vaunun profiili on suhteellisen korkea, mutta Panzer IV ei jää juurikaan jälkeen. Paras profiili on Cromwellilla, ja T-34 on kakkonen.

1) Cromwell
2) T-34
3) Panzer IV
4) Sherman

LIIKKUVUUS

Liikkuvuus kattaa ketteryyden, nopeuden, jousituksen, toimintasäteen ja kaartosäteen. Tässä luokassa ylivoimainen voittaja on Cromwell. Cromwellin huippunoupeus tiellä oli 75 km/h, ja se oli aikansa nopein vaunu. Se oli myös maastossa hyvin nopea.

Sekä Cromwellissa että T-34:ssä oli Christie-jousitus. Tämä mahdollisti hyvän nopeuden ja maastokäyttäytymisen. Pahaksi onneksi se myös vaati hyvälaatuiset komponentit. T-34:n suorituskyky paperilla oli erinomainen, mutta muutaman kuukauden jälkeen maastossa se heikkeni radikaalisti. Sherman ja Panzer IV olivat perusmalleissaan suunnilleen samanveroiset, mutta Sherman oli aavistuksen nopeampi. HVSS-jousituksen myötä Shermanin liikkuvuus kuitenkin parani välittömästi, ja sen liikkuvuus parani T-34:n edelle - edes Sotkan leveämmät telat eivät antaneet sille etulyöntiasemaa. Sotkalla kuitenkin oli muihin verrattuna lisätankkiensa osalta ylivoimainen toimintasäde. Panzer IV oli heikoin joka luokassa.

Vertailussa siis:

Karvalakkimalli:
1) Cromwell
2) T-34
3) Sherman
4) Panzer IV

De Luxe:

1) Cromwell
2) Sherman
3) T-34
4) Panzer IV

ERGONOMIA

Ergonomia kattaa vaunun käytettävyyden, luotettavuuden, käyttömukavuuden, elektroniikan, optiikan ja miehistötilat. Tässä luokassa ylivoimainen voittaja on Sherman. Amerikkalainen ergonomia merkitsi ylivoimaisen hyviä prismoja, tähtäimiä ja radioita. Shermanin vaihteisto oli parmepi kuin kilpailijoissaan, ja jopa venäläiset pitivät Shermanin ergonomiasta. Hyvä ergonomia merkitsi myös sitä, että yleensä amerikkalaiset pääsivät ampumaan ensimmäisen laukauksen - se saattoi merkitä taistelun ratkaisua - ja heidän radionsa olivat ylivoimaiset. Kakkosena on Panzer IV ja Cromwell suunnilleen tasaveroisina. T-34:n ergonomia oli huonoin - se merkitsi myös sitä, ettei suorituskyvyn paperimaksimeihin, kuten nopeuteen, päästy kuin hetkellisesti. Tämä ero korostui entisestään myöhempien mallien ja varsinkin Shermanin 76 mm tykin ja uuden tornin välillä.

Sekä karvalakki-, että De Luxe -mallien sijoitus:
1) Sherman
2) Panzer IV ja Cromwell
3) T-34

TUHOUTUMISALTTIUS

Tämä kategoria kattaa taipumuksen tuhoutua vihollisen osumasta. Shermanin alkupään mallit olivat suoraansanoen surkeita - polttoaineena oli lentobensiini ja ammukset oli varastoitu torniin. Ongelmat kuitenkin ratkaistiin Normandian jälkeen, ja siinä missä Sherman oli se tommycooker vielä 1943, loppuvuodesta 1944 se oli jo aivan toinen vaunu. Cromwellin pahin puoli oli suorakylkinen torni, joka tuhoutui helposti suorasta osumasta, kun taas Panzer IV räjähti helposti kylkiosumasta. T-34:llä oli legendaarinen maine 1941 (kuten myös Matildalla ja Char B1:llä), mutta jo 1943 se oli toivottoman heikoilla Elefantteja, Tiikereitä ja Panttereita vastaan, ja yleensä tuhoutui ensimmäisestä laukauksesta. Mutta jos otamme tarkasteluun ajankohdan Normandian maihinnousun aikoiihn (jolloin kaikki olivat samanaikaisesti käytössä), tilanne olisi suunnilleen turvallisimmasta turvattomimpaan:

Karvalakkimalli:
1) T-34
2) Cromwell
3) Panzer IV
4) Sherman

De Luxe:
1) Sherman
2) T-34
3) Cromwell
4) Panzer IV

Parhaimmillaan Sherman siis oli voittaja tässä luokassa ja huonoimmillaan häviäjä.

LUOTETTAVUUS

Luotettavuus kattaa teknisen luotettavuuden, hajoamisalttiuden, suorituskyvyn käytännön ja teorian eron ja huollettavuuden. Tässä luokassa Shermanilla oli legendaarinen maine - se edusti amerikkalaista autosuunnittelua parhaimmillaan. Häviäjä tässä luokassa oli Panzer IV. Kakkossija menee Sotkalle - iso maa, isot toleranssit T-34 kyllä toimi kuin junan vessa, mutta se oli hankala huoltaa ja myös rikkoutui helpommin kuin Sherman. T-34:n pitkä toimintasäde nostaa sen osakkeet kuitenkin hyvin lähelle Shermania.

Kaikki mallit
1) Sherman
2) T-34
3) Cromwell
4) Panzer IV

YHTEENVETO

Kun tutkitaan kaikkkia vaunuja ja verrataan keskiraskaiden vaunujen suorituskykyä, huomataan yksi asia: Panzer IV on yhteenvedossa kaikkein heikoin tarkasteltavana olevista keskiraskaista vaunuista. T-34 ja Sherman ovat suunnilleen yhtä hyviä. Cromwell oli heikko keskinkertaisuus kaikessa muussa paitsi liikkuvuudessa, mutta Cromwellin pohjalta rakennettu Comet olisi ollut täysin ylivoimainen kaikkiin muihin nähden. Panzer IV oli 1944 elinkaarensa lopussa, kun taas Cromwell sen alussa. Panzer IV oli evolutiivinen umpikuja, ja siksi vuonna 1944 sodan kaikkein heikoin keskiraskas vaunu.

T-34:ssä oli paras panssarointi, kun taas Shermanissa paras ergonomia ja käytettävyys. Muilta osin vaunut olivat suunnilleen samanveroiset.

Yhteenvetoni siis olisi, eri vaunuista:

Karvalakkimalli:

1) Sherman ja T-34
2) Cromwell
3) Panzer IV

De Luxe -malli:

1) Sherman M4A3E8/76 Easy Eight
2) T-34/85
3) Cromwell Vw
4) Panzer IV Ausführung H

Jos Cromwellin pohjalta suunniteltu Comet olisi ollut mukana vertailussa, se olisi ollut ehdoton ykkönen.

On myös muistettava, että panssarivaunu on täsmälleen niin hyvä kuin sitä käyttävä vaunumiehistö. Tässä suhteessa amerikkalaiset olivat 1944 parhaita - heillä oli pisin koulutus ja perehdytys. Venäläiset ja saksalaiset olivat heikoilla - heidät heitettiin alle viikon koulutuksella taisteluun, ja heidän kehittymisensä oli puhtaasti darwinistista luonnonvalintaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä