Anteeksipyytäminen

kuuluu isona osana uskoontuloprosessiin.
Miksi sitä tapahtuu kuitenkin niin vähän.
Uskoontulleet ottavat usein opettajan roolin kuin itse osaisivat. Se synnyttää harhan jossa etsitään vain todellisuuspohhjaa sille onko ko.opastajalla meriittiä vai ei.
Minusta se on surullista.
Nyt oon sellaisessa tilanteessa elämässäni että oon joutunut nöyrtymään erään tällaisen opettajan edessä.
Hän on puhunut Jumalan Sanaa.
Aion toteuttaa tätä kuultua Sanaa käytännön elämässäni.
Aina ei ole niin kuin yllä väitin.
Liian usein on.
Ja kun ei ole on nöyryyttävää joutua vaan yksin anteeksi pyytäjäksi.
Mutta nyt meen muihin hommiin..Tuun lähipäivinä lukemaan oonko saanut yhtään viestiä takaisin,eli olenko saanut ketään ajattelemaan asioita,heippa!
5336
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Henkisesti sairaat ja epävakaat pyrkivät opettamaan
toisia. Tästä syntyy aina suurta hämmenystä.

Äänestä

on aivan tavallinen ihmislajille tyypillinen sosiaalisen käyttäytymisen muoto.

Ei sitä kannata sekoittaa taikauskoihin.

Äänestä
  • Aloittaja

    Mihin sitä kannattaa sitten sekoittaa?

    Äänestä

  • auroraboreallis kirjoitti:

    Mihin sitä kannattaa sitten sekoittaa?

    kristinuskonkin olevan vain eräs taikauskoisuuden ilmentymä.

    Aivan kuten Skip Church kirjoitti:

    "Kristinusko on vain pakanuutta, jolla on muita taikauskoja tehokkaampi mainostuskampanja."

    Äänestä

  • Aloittaja

    TorviTotuuden kirjoitti:

    kristinuskonkin olevan vain eräs taikauskoisuuden ilmentymä.

    Aivan kuten Skip Church kirjoitti:

    "Kristinusko on vain pakanuutta, jolla on muita taikauskoja tehokkaampi mainostuskampanja."

    ei tarvitse pyytää anteeksi. Kateus on muutenkin kadottava synti, sikäli että sitä alkaa usein mietiskelemään liikaa muiden syntejä ja siunauksia, ei niinkään omia. Rukouksessa ja muuten vaan.
    Siinä jää silloin väkisinkin taivaan valtakunnan ulkopuolelle.
    Omia syntejä ja siunauksia kannattaisi miettiä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


auroraboreallis kirjoitti:

kuuluu isona osana uskoontuloprosessiin.
Miksi sitä tapahtuu kuitenkin niin vähän.
Uskoontulleet ottavat usein opettajan roolin kuin itse osaisivat. Se synnyttää harhan jossa etsitään vain todellisuuspohhjaa sille onko ko.opastajalla meriittiä vai ei.
Minusta se on surullista.
Nyt oon sellaisessa tilanteessa elämässäni että oon joutunut nöyrtymään erään tällaisen opettajan edessä.
Hän on puhunut Jumalan Sanaa.
Aion toteuttaa tätä kuultua Sanaa käytännön elämässäni.
Aina ei ole niin kuin yllä väitin.
Liian usein on.
Ja kun ei ole on nöyryyttävää joutua vaan yksin anteeksi pyytäjäksi.
Mutta nyt meen muihin hommiin..Tuun lähipäivinä lukemaan oonko saanut yhtään viestiä takaisin,eli olenko saanut ketään ajattelemaan asioita,heippa!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu