...viimeiselle matkalleen elämäni rakkauden....
Siunaustilaisuudessa olivat mukana vain kaikkein lähimmät ihmiset. Jokainen laski arkulle vain yhden ruusun ja silitteli arkunkantta. Pyysin, että kukaan ei sanoisi mitään "kirjoista" otettua värssyä vaan jokainen sanoisi juuri sen, mitä sydämessään tunsi. Tilaisuudesta tuli uskomattoman kaunis, rauhallinen ja lämminhenkinen....Rakkaani "näköinen".
Mieheni nukkui pois täällä kotonamme ollessani töissä. Hän täytti juuri toukokuussa 40v..
Saimme olla yhdessä 5 uskomattoman ihanaa ja onnellista vuotta. Tällä hetkellä ikävä ja kaipaus raastavat kappaleiksi!!! Nallukkani oli maailman hellin, rakastavin ja kultasydämisin ihminen jota olen koskaan tavannut. Tiedän, että en ole yksin koska tukenani on rakas ystävä sekä tyttären perhe ynnä sisareni....mutta siltikin oloni on niin uskomattoman yksinäinen. Olimme mieheni kanssa aina yhdessä...teimme kaikki asiat yhdessä..nauroimme ja itkimme yhdessä...nyt tuntuu niin oudolta tehdä ja suunnitella kaikki yksin...
Kaikki Te jotka olette menettäneet rakkaimpanne, toivon teille sydämestäni jaksamista ja voimia kohdata tulevaisuus.
Suuren suuri halaus kaikille!
Pirjo48
Siunaustilaisuudessa olivat mukana vain kaikkein lähimmät ihmiset. Jokainen laski arkulle vain yhden ruusun ja silitteli arkunkantta. Pyysin, että kukaan ei sanoisi mitään "kirjoista" otettua värssyä vaan jokainen sanoisi juuri sen, mitä sydämessään tunsi. Tilaisuudesta tuli uskomattoman kaunis, rauhallinen ja lämminhenkinen....Rakkaani "näköinen".
Mieheni nukkui pois täällä kotonamme ollessani töissä. Hän täytti juuri toukokuussa 40v..
Saimme olla yhdessä 5 uskomattoman ihanaa ja onnellista vuotta. Tällä hetkellä ikävä ja kaipaus raastavat kappaleiksi!!! Nallukkani oli maailman hellin, rakastavin ja kultasydämisin ihminen jota olen koskaan tavannut. Tiedän, että en ole yksin koska tukenani on rakas ystävä sekä tyttären perhe ynnä sisareni....mutta siltikin oloni on niin uskomattoman yksinäinen. Olimme mieheni kanssa aina yhdessä...teimme kaikki asiat yhdessä..nauroimme ja itkimme yhdessä...nyt tuntuu niin oudolta tehdä ja suunnitella kaikki yksin...
Kaikki Te jotka olette menettäneet rakkaimpanne, toivon teille sydämestäni jaksamista ja voimia kohdata tulevaisuus.
Suuren suuri halaus kaikille!
Pirjo48
Vastaukset 5
Vanhimmat
on hyvä että miehesi viimeinen matka oli kaunis ja lämminhenkinen tilaisuus.niin meilläkin oli.mieheni kuoli yli kuukausi sitten.muistotilaisuudessa jokainen luki sen mitä halusi,toiset eivät pystyneet sanomaan mitään.järkytys oli kaikille niin suuri.en tiedä mistä itse sain voimaa lukea värssyni mutta jostain se voima tuli ja tunsin että minun pitää saada sanoa se ääneen miten paljon häntä kaipaan ja rakastan.eiköhän rauhoittavilla lääkkeillä ollut osansa merkilliseen voimaani.murtuminen tuli sitten vasta yöllä ja itku kesti aamuun asti kunnes olin niin poikki että nukahdin.sain myös viettää hänen kanssaan elämäni parhaimmat 9vuotta.ja yksinäisyys ja epätoivo raastavat rikki.osa minusta on kuollut hänen mukanaan..voimia kaikille teille jotka tunnettte ettette jaksa,ehkä se aurinko vielä jonakin päivänä paistaa vielä meidänkin elämäämme,ehkä..
Kyyneleistäsi kasvaa vuolas virta, joka täytyttyään vie sinut pois...surusta.
Otan osaa valtavasti.
Kuulostaa hyvältä että saitte järjestettyä sellaisen kauniin ja läheisen tilaisuuden. Kuulostaa todella lämpimältä.
Minunkin mielestäni yksikin ruusu "kertoo kaiken"... Minulle yksi, varsinkin tummanpunainen ruusu kuvastaa rakkautta. Itsekin (kuten aiemmin kirjoitin) heitin mieheni arkun päälle hautaan yhden punaisen ruusun ja oman runoni. Vasta nyt myöhemmin olen ajatellut että olisin voinut laittaa sen ruusun jo hänen arkkuunsa sisälle, hänen viereensä, silloin kun arkku alussa avattiin, ja kun silloin olin hänelle rauhassa jättämässä hyvästejä ja luomassa viimeisiä katseitani häneen...
Myös se tuntui tärkeältä että sain sanottua juuri ne omat henkilökohtaiset sanat runossani hänelle.
Kaikkea hyvää Sinulle, ja toivotan paljon voimia jaksaa alkaa käsitellä nyt tunteitasi uudelleen!
Kaikille muillekin rakkaansa menettäneelle myös minulta voimia, ja kirjoitellaan tälle palstalle kun siltä tuntuu!
ja halaukseni sinulle.
Minun rakkaani poismenosta tulee kohta puoli vuotta ja koko aika on ollut vaikeaa. Pahin ahdistus iski hautajaisten jälkeen.
Siunaustilaiduudessa en voinut sanoa muuta kuin: "Minä rakastan sinua", kun vein ruusuista tehdyn sydämen arkulle. Muistotilaisuudessa onneksi ystävät ja työkaverit puhuivat ja sain vain olla ja surra.
Me saimme viettää mieheni kanssa 10 ihanaa vuotta. Olimme aina yhdessä ja nyt kaiken tekeminen tuntuu lähes mahdottomalta. En sanoisi tätä elämiseksi, tämä on vain sellaista selviytymistä päivästä toiseen, mielialalääkkeiden ja terapian avulla.
Hyvä, että tunsit siunaustilaiduuden lohdulliseksi, sehän niiden tarkoitus kai on. Ja onneksi sinulla on tukijoukkoja ympärilläsi, ne tulevat olemaan sinulle tärkeämpiä kuin koskaan seuraavien kuukausien aikana.
Voimia ja jaksamista sinulle tulevina kuukausina.
Toivon sinulle sydämestäni voimia ja uskoa tulevaan. Muistele niitä yhteisiä vuosianne rakkaudella ja lämmöllä, ole kiitollinen niistä hetkistä mitkä sait viettää rakkaasi kanssa. Tärkeintä ei ole matkan pituus minkä yhdessä kuljitte - vain ne tuntemukset ja kokemukset mitkä yhdessä saitte.