Voiko kuulua kirkkoon...

Kiitos vastauksestasi. Tuntui hyvältä että joku vastasi, ja pidän neuvojasi hyvinä. Lisään niihin kuitenkin muutaman huomion.

Varsinainen rippi-isäni jätti jo vuosia sitten virkansa: ymmärtääkseni mielenterveysongelmien vuoksi. Seuraava puolestaan joutui hiljan viralta alkoholinkäytöstä ja huonosta käyttäytymisestä johtuneista syistä. En tunne enää muita ortodoksipappeja. Rippi-isän vaihtaminen (jälleen) tuntuu ennemmin koomiselta kuin fiksulta.

Koska nuoruus nousi aiheeksi, sanottakoon etten nyt aivan nuori enää ole. Yli kolmenkymmenen.

Voiko eroamisesta olla mitään harmia? Takaisinhan voi käsittääkseni liittyä, jos siltä tuntuu. Ja jos ei tunnu, oli ratkaisu ilmeisesti oikea...

Jotenkin minua vaivaa myös kirkollisvero: ei itseni, vaan ympäristön kannalta. Summalla, joka nyt kuluu erilaatuisten pappien palkkoihin, saisi Punainen Risti tuhkarokkorokotteen lähes 700:lle kehitysmaan lapselle vuodessa (0,90 euroa/kpl). Eikö kristillinen lähimmäisenrakkaus toteutuisi paremmin ohjaamalla varani näin..?

30 hopearahaa kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Tuntui hyvältä että joku vastasi, ja pidän neuvojasi hyvinä. Lisään niihin kuitenkin muutaman huomion.

Varsinainen rippi-isäni jätti jo vuosia sitten virkansa: ymmärtääkseni mielenterveysongelmien vuoksi. Seuraava puolestaan joutui hiljan viralta alkoholinkäytöstä ja huonosta käyttäytymisestä johtuneista syistä. En tunne enää muita ortodoksipappeja. Rippi-isän vaihtaminen (jälleen) tuntuu ennemmin koomiselta kuin fiksulta.

Koska nuoruus nousi aiheeksi, sanottakoon etten nyt aivan nuori enää ole. Yli kolmenkymmenen.

Voiko eroamisesta olla mitään harmia? Takaisinhan voi käsittääkseni liittyä, jos siltä tuntuu. Ja jos ei tunnu, oli ratkaisu ilmeisesti oikea...

Jotenkin minua vaivaa myös kirkollisvero: ei itseni, vaan ympäristön kannalta. Summalla, joka nyt kuluu erilaatuisten pappien palkkoihin, saisi Punainen Risti tuhkarokkorokotteen lähes 700:lle kehitysmaan lapselle vuodessa (0,90 euroa/kpl). Eikö kristillinen lähimmäisenrakkaus toteutuisi paremmin ohjaamalla varani näin..?

Minusta näyttää, että kysymys: "Voiko kuulua kirkkoon, jos ei ENÄÄ usko sen opetukseen", on väärin asetettu.

Miten voisi olla mahdollista ensin uskoa johonkin, josta on tullut aivan vakuuttuneeksi, ja sitten yks kaks lakata uskomasta siihen? Eikö mieluummin: et usko enää, koska et uskonut ennenkään. Ehkä muuten vain liikuskelit kirkon porukoissa. Ainoa muutos, joka on tapahtunut, on siinä, että sinua on vanhemmiten alkanut yhä enemmän ärsyttää se, että sinä et usko, ja kuitenkin näyttää siltä, että jotkut muut uskovat ja ovat uskossaan vahvat ja vilpittömät.

Ei tässä rippi-isää tarvita; ongelma ei ollenkaan johdu rippi-isästä. Se on sinun ja Jumalan välinen.

Jos haluat uskoa kirkon opetukseen, tee näin:

Rukoile Jumalaa lahjoittamaan sinulle uskoa. Samalla sinun on ryhdyttävä elämään ortodoksista elämää parhaan kykysi mukaan. Jumala "antaa arvon toimitukselle, ja aikomuksenkin hyväksyy." (Mutta "Uskoa ei löydetä mietiskelemällä, vaan toimimalla." Vaivannäöttä mikään ei menesty.)

>>>Eikö kristillinen lähimmäisenrakkaus toteutuisi paremmin ohjaamalla varani näin..?

zinon kirjoitti:

Minusta näyttää, että kysymys: "Voiko kuulua kirkkoon, jos ei ENÄÄ usko sen opetukseen", on väärin asetettu.

Miten voisi olla mahdollista ensin uskoa johonkin, josta on tullut aivan vakuuttuneeksi, ja sitten yks kaks lakata uskomasta siihen? Eikö mieluummin: et usko enää, koska et uskonut ennenkään. Ehkä muuten vain liikuskelit kirkon porukoissa. Ainoa muutos, joka on tapahtunut, on siinä, että sinua on vanhemmiten alkanut yhä enemmän ärsyttää se, että sinä et usko, ja kuitenkin näyttää siltä, että jotkut muut uskovat ja ovat uskossaan vahvat ja vilpittömät.

Ei tässä rippi-isää tarvita; ongelma ei ollenkaan johdu rippi-isästä. Se on sinun ja Jumalan välinen.

Jos haluat uskoa kirkon opetukseen, tee näin:

Rukoile Jumalaa lahjoittamaan sinulle uskoa. Samalla sinun on ryhdyttävä elämään ortodoksista elämää parhaan kykysi mukaan. Jumala "antaa arvon toimitukselle, ja aikomuksenkin hyväksyy." (Mutta "Uskoa ei löydetä mietiskelemällä, vaan toimimalla." Vaivannäöttä mikään ei menesty.)

>>>Eikö kristillinen lähimmäisenrakkaus toteutuisi paremmin ohjaamalla varani näin..?

mutta siitä huolimatta vastaan. Mielestäni sinun ei tulisi erota. Ortodoksisuus on osa identiteettiäsi, kulttuuriperintöä. Menettäisit osan jostain suuremmasta, tilalle tulisi mitä... tyhjyyttä? Mielestäni pitää tehdä ero kirkon perinnön, Raamatun opetuksen ja ihmisten välillä. Kaikki ihmiset ovat vajavaisia. Ehkä kirkko antaa sinulle vielä vastauksia kysymyksiisi.

ortodoksi kirjoitti:

mutta siitä huolimatta vastaan. Mielestäni sinun ei tulisi erota. Ortodoksisuus on osa identiteettiäsi, kulttuuriperintöä. Menettäisit osan jostain suuremmasta, tilalle tulisi mitä... tyhjyyttä? Mielestäni pitää tehdä ero kirkon perinnön, Raamatun opetuksen ja ihmisten välillä. Kaikki ihmiset ovat vajavaisia. Ehkä kirkko antaa sinulle vielä vastauksia kysymyksiisi.

ja olen myös samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Olen analysoinut syitä, joiden vuoksi käyn kirkossa ja sen tapahtumissa. Rehellisen tarkastelun jälkeen huomasin, että sosiaaliset syyt näyttelevät yllättävän suurta osuutta. Yhteisöllisyys on tärkeä vaikutin, eikä häpeä sitä tunnustaa. Ortodoksisuus (kuten muutkin uskonnolliset suuntaukset) on monimutkainen vyyhti, jossa Jumalan ohella on paljon muutakin vetovoimaista. Eihän kirkossa tarvitse olla kuin se söpö tyttö, niin jopas rukous maistuu hyvältä. :)

Ja nyt seuraa pahennuksen ryöppy, antaa tulla vaan. Mutta älä kuintenkaan hosu sen eroanomuksen kanssa, jos viihdyt piireissä. Itselläni on ollut myös teologisia vaikeuksia, mutta nyt sanakin tuntuu jostain syystä kelpaavan.

ortodoksi kirjoitti:

ja olen myös samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Olen analysoinut syitä, joiden vuoksi käyn kirkossa ja sen tapahtumissa. Rehellisen tarkastelun jälkeen huomasin, että sosiaaliset syyt näyttelevät yllättävän suurta osuutta. Yhteisöllisyys on tärkeä vaikutin, eikä häpeä sitä tunnustaa. Ortodoksisuus (kuten muutkin uskonnolliset suuntaukset) on monimutkainen vyyhti, jossa Jumalan ohella on paljon muutakin vetovoimaista. Eihän kirkossa tarvitse olla kuin se söpö tyttö, niin jopas rukous maistuu hyvältä. :)

Ja nyt seuraa pahennuksen ryöppy, antaa tulla vaan. Mutta älä kuintenkaan hosu sen eroanomuksen kanssa, jos viihdyt piireissä. Itselläni on ollut myös teologisia vaikeuksia, mutta nyt sanakin tuntuu jostain syystä kelpaavan.

...miten tarkkaan ajatuksemme osuvat yksiin.

Olen tehnyt samaa analysointia ja päätynyt tismalleen samaan tulokseen.

Tosin uudella paikkakunnalla asustelevana yhteisöllisyys ei sanan varsinaisessa mielessä juuri toteudu. Kunkin paikkakunnan ortodoksit ovat melko tiivis piiri, johon integroitumisessa tuntuu olevan alkuvaikeutensa.

Ei voi kiistää, etteikö tuohuksen kajo kuvastuneena kauniin tytön kasvoilta ja kimalluksena silmistään olisi eräs ortodoksisen kirkkosalin pyhimmältä tuntuvia näkyjä :)

Tämä seikka on toki säilyttänyt kiehtovuutensa poikamiehen uskonmaisemassa. Vaan sitäkin olen joutunut pohtimaan, onko hurmaavien ortodoksittarien näkeminenkään kovin kestävä syy kirkon jäsenenä pysymiseen.

Missään tapauksessa en paheksu kommenttiasi. Ennemminkin siitä paistaa rehellisyys - ja hyvä maku naiskaundeuden suhteen :)

Ganz alleinen kirjoitti:

...miten tarkkaan ajatuksemme osuvat yksiin.

Olen tehnyt samaa analysointia ja päätynyt tismalleen samaan tulokseen.

Tosin uudella paikkakunnalla asustelevana yhteisöllisyys ei sanan varsinaisessa mielessä juuri toteudu. Kunkin paikkakunnan ortodoksit ovat melko tiivis piiri, johon integroitumisessa tuntuu olevan alkuvaikeutensa.

Ei voi kiistää, etteikö tuohuksen kajo kuvastuneena kauniin tytön kasvoilta ja kimalluksena silmistään olisi eräs ortodoksisen kirkkosalin pyhimmältä tuntuvia näkyjä :)

Tämä seikka on toki säilyttänyt kiehtovuutensa poikamiehen uskonmaisemassa. Vaan sitäkin olen joutunut pohtimaan, onko hurmaavien ortodoksittarien näkeminenkään kovin kestävä syy kirkon jäsenenä pysymiseen.

Missään tapauksessa en paheksu kommenttiasi. Ennemminkin siitä paistaa rehellisyys - ja hyvä maku naiskaundeuden suhteen :)

Omalla kohdalla ongelmat ratkesivat sillä, että jätin teoreettiset teologiset pohdinnot niille, joilla on vahvempi maha, lujemmat hermot ja terveempi perna kuin minulla. Ulkoisten tekijöiden arvostelun ja muuttamisen sijaan aloin keskittyä käytännölliseen teologiaan - olemaan kiltti muille.

Tärkeitä asioita ovat mm. kirkossa tavattavat kaverit ja hetket niiden kanssa, mummojen paistamat helkkarin maukkaat karjalanpiirakat ja ortodoksinen smalltalk näennäistärkeistä asioista. Ihmisiksi eläminen on minulle riittävä ja tärkein syy kuulua ja osallistua ortodoksikirkon touhuihin. How to conduct your life? that's the question

ortodoksi kirjoitti:

Omalla kohdalla ongelmat ratkesivat sillä, että jätin teoreettiset teologiset pohdinnot niille, joilla on vahvempi maha, lujemmat hermot ja terveempi perna kuin minulla. Ulkoisten tekijöiden arvostelun ja muuttamisen sijaan aloin keskittyä käytännölliseen teologiaan - olemaan kiltti muille.

Tärkeitä asioita ovat mm. kirkossa tavattavat kaverit ja hetket niiden kanssa, mummojen paistamat helkkarin maukkaat karjalanpiirakat ja ortodoksinen smalltalk näennäistärkeistä asioista. Ihmisiksi eläminen on minulle riittävä ja tärkein syy kuulua ja osallistua ortodoksikirkon touhuihin. How to conduct your life? that's the question

Minä kun en ole koskaan kyseenalaistanut ort. uskoani. Ei vain ole tarvinnut sitä tehdä. Olen käynyt sen seitsämässä helvetin esikartanossa, josta noussut entistä vahvempana, entistä vakuuttuneempana Kaikkeuden Kuninkaan kaikkivoipaisuudesta. Oli minullakin nuoruudessa "poissaolo" vuoteni (n. 10 v.). En silloinkaan kyseenalaistanut Jumalaani. En vain häntä silloin tarvinnut (lue huolinut)oli muuta kiinnostusta. Samoin kuin sinua, minua ei koskaan ole kiinnostanut teologiset pohdiskelut, mikäli ne liittyvät johonkin kanoneihin tai dogmeihin. "Teologisia" teoksia en ole ainuttakaan lukenut. Alussa luin raamattua, sitten pyhien kirjoja, sitten en mitään. Aloin käydä säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja rukoilla entistä enemmän (useammin). Kaunokirjallisuuslukuni rajoittuvat lähinnä Dostojevskin tuotantoon, silti koen oppineeni/ymmärtäväni paljon enemmän kuin mitä minun tällä "opiskelumäärällä" kuuluisi tietää/ymmärtää. Tässäpä pähkinä Teille viisaille oppineille: "Mistä on tietoisuuteni peräisin"?

miten moni meistä ortodokseista on todella aidosti mukana sakramenteissa? Ihminen väsyy ja etsii ja taas epäilee. Ei sen kummenpaa.

on mietittävä kirjoitti:

miten moni meistä ortodokseista on todella aidosti mukana sakramenteissa? Ihminen väsyy ja etsii ja taas epäilee. Ei sen kummenpaa.

ja epäily - joo.

Mutta jos pystyy julkisesti tunnustamaan ettei usko mitään niin...

sinun hengellinen kotisi on ihan oikeasti jäänyt sinne protestanttisiin herätysliikkeisiin. Kun ihminen vanhenee, hänen mielensä palaa aina entiseen ja totunnaiseen, hän kaipaa turhavallisuutta vanhuutensa varalle, ja hän saattaa itsekin tajuta ettei hän ole ollut aidosti mitään uutta hakemassakaan.

luultavaa, että kirjoitti:

sinun hengellinen kotisi on ihan oikeasti jäänyt sinne protestanttisiin herätysliikkeisiin. Kun ihminen vanhenee, hänen mielensä palaa aina entiseen ja totunnaiseen, hän kaipaa turhavallisuutta vanhuutensa varalle, ja hän saattaa itsekin tajuta ettei hän ole ollut aidosti mitään uutta hakemassakaan.

Et voi tietää tuon kirjoittajan asioista mitään. Yritä sen sijaan keksiä jotain vastattavaa ap:lle.

Jos joku nykyisin eroaa ortodoksisesta kirkosta, niin hän jättäytyy kokonaan kristillisyyden ulkopuolelle. Muihin kirkkoihin meneminen ei ole ortodoksille mikään vaihtoehto.

luultavaa, että kirjoitti:

sinun hengellinen kotisi on ihan oikeasti jäänyt sinne protestanttisiin herätysliikkeisiin. Kun ihminen vanhenee, hänen mielensä palaa aina entiseen ja totunnaiseen, hän kaipaa turhavallisuutta vanhuutensa varalle, ja hän saattaa itsekin tajuta ettei hän ole ollut aidosti mitään uutta hakemassakaan.

Jos minua olisi kiinnostanut jokin luterilainen herätysliike, niin enkö silloin olisi jäänyt luterilaiseen kirkkoon? Minähän en koskaan itse liittynyt luterilaisuuteen vaan kasvoin siellä. Ja minun nuoruuteni aikana kirkko jo muuttui aika paljon. Se ehti maallistua liikaa minun kannaltani ajatellen.

Ongelmana on vain, että tämä sama maallistuminen uhkaa nyt jo ortodoksistakin kirkkoa.

Taisia kirjoitti:

Et voi tietää tuon kirjoittajan asioista mitään. Yritä sen sijaan keksiä jotain vastattavaa ap:lle.

Jos joku nykyisin eroaa ortodoksisesta kirkosta, niin hän jättäytyy kokonaan kristillisyyden ulkopuolelle. Muihin kirkkoihin meneminen ei ole ortodoksille mikään vaihtoehto.

Jos kansallinen kirkko kadottaa uskonsa, se ei silti merkitse ortodoksisuuden katoamista. Ortodoksiseen kirkkoperheeseen kuuluu myös monia uskonsa säilyttäneitä kansallisia kirkkoja.

Savijalka kirjoitti:

Jos minua olisi kiinnostanut jokin luterilainen herätysliike, niin enkö silloin olisi jäänyt luterilaiseen kirkkoon? Minähän en koskaan itse liittynyt luterilaisuuteen vaan kasvoin siellä. Ja minun nuoruuteni aikana kirkko jo muuttui aika paljon. Se ehti maallistua liikaa minun kannaltani ajatellen.

Ongelmana on vain, että tämä sama maallistuminen uhkaa nyt jo ortodoksistakin kirkkoa.

lopultakin ihminen on yksin ratkaisujensa edessä. Meidän on turha ruveta ohjailemaan mihinkään suuntaan. Mieti rauhassa mitä oikeasti haluat, ettei kaduta myöhemmin.

Savijalka kirjoitti:

Jos minua olisi kiinnostanut jokin luterilainen herätysliike, niin enkö silloin olisi jäänyt luterilaiseen kirkkoon? Minähän en koskaan itse liittynyt luterilaisuuteen vaan kasvoin siellä. Ja minun nuoruuteni aikana kirkko jo muuttui aika paljon. Se ehti maallistua liikaa minun kannaltani ajatellen.

Ongelmana on vain, että tämä sama maallistuminen uhkaa nyt jo ortodoksistakin kirkkoa.

mieleeni, että sinua on mitä ilmeisimmin aina haitannut muiden ihmisten teot ja olet sen takia etsinyt paikkaa, jossa koko elämä kulkisi mitenkään häiritsemättä sinua ja sinun "uskonrauhaasi". Ortodoksinen kirkko tuskin on paras paikka siinä tapauksessa, sillä vanha kirkko ymmärtää inhimillisen elämän moninaisuuden ja myös sen etteivät kaikki asiat ole syntiä, Jumalaa palvelevat ihmiset ovat vain hyvin erilaisia.
Sinun pitää löytää mahdollisimman uusi ja pieni lakihenkinen yhteisö, joka kaikki jäsenet ajattelevat samalla tavalla. Myös sanomalehtiä lukeneena voisin ehdottaa sinulle Luther-säätiötä, jonka piiristä löydät varmasti paljon tukea ja kannatusta omille ajatuksillesi.

lukeneena tuli kirjoitti:

mieleeni, että sinua on mitä ilmeisimmin aina haitannut muiden ihmisten teot ja olet sen takia etsinyt paikkaa, jossa koko elämä kulkisi mitenkään häiritsemättä sinua ja sinun "uskonrauhaasi". Ortodoksinen kirkko tuskin on paras paikka siinä tapauksessa, sillä vanha kirkko ymmärtää inhimillisen elämän moninaisuuden ja myös sen etteivät kaikki asiat ole syntiä, Jumalaa palvelevat ihmiset ovat vain hyvin erilaisia.
Sinun pitää löytää mahdollisimman uusi ja pieni lakihenkinen yhteisö, joka kaikki jäsenet ajattelevat samalla tavalla. Myös sanomalehtiä lukeneena voisin ehdottaa sinulle Luther-säätiötä, jonka piiristä löydät varmasti paljon tukea ja kannatusta omille ajatuksillesi.

Jos joku haluaa ortodoksisen kirkon olevan enemmän ortodoksinen, kehotat häntä menemään luterilaiseen kirkkoon! Taidat olla sekä asioita ymmärtämätön että suvaitsematon ihminen. Ei kukaan ole täällä väittänyt, että kaikki asiat olisivat syntiä. Mutta jotkut asiat OVAT sitä.

Mikä sinä olet ketään kirkostamme pois ajamaan? Kuten eräs nimimerkki täällä jo sanoi: ortodoksille muut kirkot tai niiden herätysliikkeet eivät ole mikään vaihtoehto. Jos ortodoksi eroaa kirkosta hän hylkää samalla Kristuksen.

oikein horiset? kirjoitti:

Jos joku haluaa ortodoksisen kirkon olevan enemmän ortodoksinen, kehotat häntä menemään luterilaiseen kirkkoon! Taidat olla sekä asioita ymmärtämätön että suvaitsematon ihminen. Ei kukaan ole täällä väittänyt, että kaikki asiat olisivat syntiä. Mutta jotkut asiat OVAT sitä.

Mikä sinä olet ketään kirkostamme pois ajamaan? Kuten eräs nimimerkki täällä jo sanoi: ortodoksille muut kirkot tai niiden herätysliikkeet eivät ole mikään vaihtoehto. Jos ortodoksi eroaa kirkosta hän hylkää samalla Kristuksen.

Ortodoksinen kirkko ei voi olla enemmän ortodoksinen kuin se on. Näitä "enemmän ortodoksisia" ryhmittymiä on ollut kautta historian monissakin ortodoksisissa maissa, ne ovat olleet aina jonkin yksittäisen opillisen asian ympärille muodostuneita skismaattisia ryhmiä, mutta samalla he ovat itse määritelleet itsensä kirkon ulkopuolelle.
S-jalka on itse monta kertaa toistanut olevansa lähtövalmis ortodoksisesta kirkosta, koska se ei opillisesti vastaa hänen omaa henkilökohtaista käsitystään. Hän on itse halunnut tuoda ortodoksisuuteen protestanttisena vaikutteena sekä sanatarkan raamatuntulkinnan sola scripturan että papiston ja piispojen asiattoman arvostelun ja jopa avoimen halveksunnan, mitkä eivät ole koskaan kuuluneet ortodoksiseen perinteeseen.
Kaikki nämä asiat löytynevät Luther-Säätiöstä, ehkä myös Lestadiuksen opista.

seurauksena kirjoitti:

Ortodoksinen kirkko ei voi olla enemmän ortodoksinen kuin se on. Näitä "enemmän ortodoksisia" ryhmittymiä on ollut kautta historian monissakin ortodoksisissa maissa, ne ovat olleet aina jonkin yksittäisen opillisen asian ympärille muodostuneita skismaattisia ryhmiä, mutta samalla he ovat itse määritelleet itsensä kirkon ulkopuolelle.
S-jalka on itse monta kertaa toistanut olevansa lähtövalmis ortodoksisesta kirkosta, koska se ei opillisesti vastaa hänen omaa henkilökohtaista käsitystään. Hän on itse halunnut tuoda ortodoksisuuteen protestanttisena vaikutteena sekä sanatarkan raamatuntulkinnan sola scripturan että papiston ja piispojen asiattoman arvostelun ja jopa avoimen halveksunnan, mitkä eivät ole koskaan kuuluneet ortodoksiseen perinteeseen.
Kaikki nämä asiat löytynevät Luther-Säätiöstä, ehkä myös Lestadiuksen opista.

Yhdestä kansallisesta kirkosta eroaminen ei tarkoita eroamista Kirkosta.

Jos jokin seurakunta on pahasti harhateillä, niin aina voi muuttaa toiseen. Mutta jos kokonainen kansallinen kirkko alkaa olla eksyksissä, niin tilanne on paljon vaikeampi.

seurauksena kirjoitti:

Ortodoksinen kirkko ei voi olla enemmän ortodoksinen kuin se on. Näitä "enemmän ortodoksisia" ryhmittymiä on ollut kautta historian monissakin ortodoksisissa maissa, ne ovat olleet aina jonkin yksittäisen opillisen asian ympärille muodostuneita skismaattisia ryhmiä, mutta samalla he ovat itse määritelleet itsensä kirkon ulkopuolelle.
S-jalka on itse monta kertaa toistanut olevansa lähtövalmis ortodoksisesta kirkosta, koska se ei opillisesti vastaa hänen omaa henkilökohtaista käsitystään. Hän on itse halunnut tuoda ortodoksisuuteen protestanttisena vaikutteena sekä sanatarkan raamatuntulkinnan sola scripturan että papiston ja piispojen asiattoman arvostelun ja jopa avoimen halveksunnan, mitkä eivät ole koskaan kuuluneet ortodoksiseen perinteeseen.
Kaikki nämä asiat löytynevät Luther-Säätiöstä, ehkä myös Lestadiuksen opista.

halunnut tuoda ortodoksiseen kirkkoon protestantismia? Olisi parempi, että et puhuisi mitään, kun et näytä tuosta asiasta mitään ymmärtävän.

Piispojamme ja papistoamme on arvosteltu tällä palstalla sekä aiheellisesti että aiheettomasti. Savijalka on vaatinut piispojamme ja pappejamme vain pysymään kirkon opetuksessa. Kukaan ei ole vaatinut sola scriptura-periaatteen käyttöön ottoa. Ilmeisesti et edes tiedä, mitä tuolla iskulauseella on joskus tarkoitettu?

Tässä keskustelussa ei kuitenkaan ole kysymys Savijalasta eikä muista vanhoista ortodokseista, vaan nuoren ihmisen asioista. Nuori nimimerkki "30 hopearahaahan" tässä miettii kirkossa pysymistään tai siitä eroamistaan.

Tiedän että rippi-isien puolesta rukoillaan ja piispojenkin. Pappi nyt vain on perinteisesti ollut hyvä kohde myös panettelun kohteeksi. Opettajatkin
kuuluvat samaan kohderyhmään.

Aikoinaan minulla oli työkaveri, jolla oli työpaikalla iso nukke jota hän kävi sättimässä ja pistelemällä neuloilla. Suosittelen kaikille työpaikoille!

Logos-lehti on alkuvuodesta valottanut uskon-kysymystä monesta näkökulmasta.

Se jatkuu syksyllä tuplanumerossa 4-5/2007

http://www.kultti.net/lehti/62/

Lasse

Lars kirjoitti:

Logos-lehti on alkuvuodesta valottanut uskon-kysymystä monesta näkökulmasta.

Se jatkuu syksyllä tuplanumerossa 4-5/2007

http://www.kultti.net/lehti/62/

Lasse

Kiitos vinkistä/muistutuksesta, Lars.

OOL:n jäsenenä Logos on lehtenä tuttu ja tarkkaan luettu.

Järjen ja uskon suhde on mielenkiintoinen kysymys. Siihen on pureutunut myös filosofi Bertrand Russell aikanaan.

En halua millään muotoa yllyttää ketään tarkastelemaan uskoaan - onhan suuri joukko ihmisistä omaansa ilmeisen tyytyväinen. Silti ihan yleissivistyksen kannalta voi olla hyvä vilkaista myös Russellin esitelmää. Se löytyy mm. osoitteesta:

http://pp.kpnet.fi/seirioa/MIKSIEI.htm

(Älkää kuitenkaan lukeko, jos olette uskossanne heikkoja tai ajattelette järjellänne, sillä järkeen perustuvan uskon tuo pamfletti kaataa mennen, tullen ja palatessa.)

Jos aikoo uskoa aidosti, on järki ja ajattelu hylättävä. Niille ei sovi antaa mitään sijaa tai koko korttitalo luhistuu. Juuri tämä osa kristinuskosta on nykyihmiselle melko vaikeaa hyväksiä - semminkin, kun tiede on kerta toisensa jälkeen osoittanut uskontojen käsitykset ympäröivästä maailmasta tyystin vääriksi. Miksi nykyiset käsityksemme olisivat sen oikeampia?

Yhtenä harvoista tämän ymmärsi isä Alexander Schmemann korostaessaan erityisesti Paavalin lausetta: "Jos Kristus ei noussut kuolleista, on kaikki uskomme turhaa."

Toivoisin, ettei niin olisi.

Tilanne on joka tapauksessa mielenkiintoinen: ihmisessä Jumalan kuvaa on järki. On erikoista, että Jumalaan uskoenkin juuri Jumalan kuva vaatii minua hylkäämään Kirkon, sen opetuksen ja sen seurakunnan. Niistä kaikista nimittäin järki on ollut kotvan aikaa melkoisen kaukana.

30 hopearahaa kirjoitti:

Kiitos vinkistä/muistutuksesta, Lars.

OOL:n jäsenenä Logos on lehtenä tuttu ja tarkkaan luettu.

Järjen ja uskon suhde on mielenkiintoinen kysymys. Siihen on pureutunut myös filosofi Bertrand Russell aikanaan.

En halua millään muotoa yllyttää ketään tarkastelemaan uskoaan - onhan suuri joukko ihmisistä omaansa ilmeisen tyytyväinen. Silti ihan yleissivistyksen kannalta voi olla hyvä vilkaista myös Russellin esitelmää. Se löytyy mm. osoitteesta:

http://pp.kpnet.fi/seirioa/MIKSIEI.htm

(Älkää kuitenkaan lukeko, jos olette uskossanne heikkoja tai ajattelette järjellänne, sillä järkeen perustuvan uskon tuo pamfletti kaataa mennen, tullen ja palatessa.)

Jos aikoo uskoa aidosti, on järki ja ajattelu hylättävä. Niille ei sovi antaa mitään sijaa tai koko korttitalo luhistuu. Juuri tämä osa kristinuskosta on nykyihmiselle melko vaikeaa hyväksiä - semminkin, kun tiede on kerta toisensa jälkeen osoittanut uskontojen käsitykset ympäröivästä maailmasta tyystin vääriksi. Miksi nykyiset käsityksemme olisivat sen oikeampia?

Yhtenä harvoista tämän ymmärsi isä Alexander Schmemann korostaessaan erityisesti Paavalin lausetta: "Jos Kristus ei noussut kuolleista, on kaikki uskomme turhaa."

Toivoisin, ettei niin olisi.

Tilanne on joka tapauksessa mielenkiintoinen: ihmisessä Jumalan kuvaa on järki. On erikoista, että Jumalaan uskoenkin juuri Jumalan kuva vaatii minua hylkäämään Kirkon, sen opetuksen ja sen seurakunnan. Niistä kaikista nimittäin järki on ollut kotvan aikaa melkoisen kaukana.

Ei järkeä ja uskoa voikaan yhdistellä. Uskonnon tarkasteleminen järjen keinoin saa sen näyttämään paitsi uskomattoman typerältä, oikeita vuorosanoja käyttäen myös koomiselta.


Kukaan älköön loukkaantuko sketsistä "Kissing Hank's Ass", mutta se löytyy videona täältä:

http://www.youtube.com/watch?v=fDp7pkEcJVQ

ja vuorosanoina täältä:

http://www.jhuger.com/pamphlets/kha.pdf



Eihän tuolle uskonnon satiirina voi kuin nauraa. Järki ei siedä kristinuskoa ja päinvastoin. Mutta sydämessämme voimme silti tehdä eron niiden välille: uskoa ja rukoilla, saada siitä toivomme.

Monia armorikkaita vuosia sinulle: kirkossa tai kirkon ulkopuolella!

30 hopearahaa kirjoitti:

Kiitos vinkistä/muistutuksesta, Lars.

OOL:n jäsenenä Logos on lehtenä tuttu ja tarkkaan luettu.

Järjen ja uskon suhde on mielenkiintoinen kysymys. Siihen on pureutunut myös filosofi Bertrand Russell aikanaan.

En halua millään muotoa yllyttää ketään tarkastelemaan uskoaan - onhan suuri joukko ihmisistä omaansa ilmeisen tyytyväinen. Silti ihan yleissivistyksen kannalta voi olla hyvä vilkaista myös Russellin esitelmää. Se löytyy mm. osoitteesta:

http://pp.kpnet.fi/seirioa/MIKSIEI.htm

(Älkää kuitenkaan lukeko, jos olette uskossanne heikkoja tai ajattelette järjellänne, sillä järkeen perustuvan uskon tuo pamfletti kaataa mennen, tullen ja palatessa.)

Jos aikoo uskoa aidosti, on järki ja ajattelu hylättävä. Niille ei sovi antaa mitään sijaa tai koko korttitalo luhistuu. Juuri tämä osa kristinuskosta on nykyihmiselle melko vaikeaa hyväksiä - semminkin, kun tiede on kerta toisensa jälkeen osoittanut uskontojen käsitykset ympäröivästä maailmasta tyystin vääriksi. Miksi nykyiset käsityksemme olisivat sen oikeampia?

Yhtenä harvoista tämän ymmärsi isä Alexander Schmemann korostaessaan erityisesti Paavalin lausetta: "Jos Kristus ei noussut kuolleista, on kaikki uskomme turhaa."

Toivoisin, ettei niin olisi.

Tilanne on joka tapauksessa mielenkiintoinen: ihmisessä Jumalan kuvaa on järki. On erikoista, että Jumalaan uskoenkin juuri Jumalan kuva vaatii minua hylkäämään Kirkon, sen opetuksen ja sen seurakunnan. Niistä kaikista nimittäin järki on ollut kotvan aikaa melkoisen kaukana.

Onko viestissäsi esiintyvä uskon ja järjen vastakkainasettelu sinun vaiko Russelin johtopäätös?

Kirkon perinteen valossa tuntuu, että usko ja järki on nimenomaan yhdessä ja-sanalla, eikä jokotai-sanalla...

Viittaan pääkirjoitukseeni: http://www.kultti.net/artikkelit/4/

Russeli minulle tuttu, lukenut mielenkiinnolla aikoinaan hänen kirjojaan. Luin jopa "Why I am not a Christian", mutta on sanottavaa, että se ei ollut järin järisyttävä kritiikki.

Lasse

Lars kirjoitti:

Onko viestissäsi esiintyvä uskon ja järjen vastakkainasettelu sinun vaiko Russelin johtopäätös?

Kirkon perinteen valossa tuntuu, että usko ja järki on nimenomaan yhdessä ja-sanalla, eikä jokotai-sanalla...

Viittaan pääkirjoitukseeni: http://www.kultti.net/artikkelit/4/

Russeli minulle tuttu, lukenut mielenkiinnolla aikoinaan hänen kirjojaan. Luin jopa "Why I am not a Christian", mutta on sanottavaa, että se ei ollut järin järisyttävä kritiikki.

Lasse

No, tuota... oikeastaan ajatus kai oli meidän molempien, mutta Russell saakoon kunnian... Hänellä kun oli se ensin :)


Omana kantanani voisin pitää vaikkapa seuraavia järjen ja uskon vastakkaisia mielipiteitä:

- 1700-luvun lopulla tietyt ihmisryhmät alkoivat vaatia demokratiaa eli kansanvaltaa. Kirkko oli tähän mennessä kruunannut kuninkaan (niin idässä kuin lännessä, tietääkseni). Niinpä kirkkojen kanta oli, että raamattu osoittaisi vallan kuuluvan yksinvaltiaille. Näin teki myös ortodoksikirkko mm. Venäjällä.

- kun orjuutta ryhdyttiin lopettelemaan 1800-luvun aikana, jälleen uskonnosta löydettiin perusteita orjuuden hyväksymiselle. Ja jälleen Kirkko tuki maaorjuuden säilyttämistä Venäjällä.

- kristilliset piirit vastustivat ja hidastivat merkittävissä määrin naisten äänioikeutta Euroopassa. Miehen valta-asema haluttiin säilyttää myös perimyksessä sekä avioliiton päämiehenä edusmiehisyyden kautta. Suomessa laki edusmiehisyydestä purettiin vasta muistaakseni 1922 - kirkkojen kritiikin säestyksellä. Naispappeutta ei tietenkään hyväksytä vieläkään: tiedän, se ei ole ortodoksikirkossa mikään ongelma...

- se keskustelu, jota nyt käydään homoliittojen ym. muiden aikamme ilmiöiden tiimoilta, näyttää joskus satojen vuosien päästä aivan yhtä kummalliselta kuin nuo aiemmin ryssityt asiat.

Nämä olivat vain esimerkkejä, jotka tulivat helposti mieleen. Usein en muista Kirkon raportoineen erehdyksestään tai korjanneensa kantaansa. Tai no, katolinen kirkko taisi aivan muutamia vuosia sitten muuttaa käsityksensä nykyiseksi koskien taivaankappaleiden muotoa ja liikkeitä. Ja siis ilmeisesti myös toistaiseksi vähentää sitä hanaa, jolla Galileita helvetissä grillaillaan...


Miten tässä nyt sitten voisi liittää uskonnon ja järjen toisiinsa 'ja' -sanaa käyttäen..?

30 hopearahaa kirjoitti:

No, tuota... oikeastaan ajatus kai oli meidän molempien, mutta Russell saakoon kunnian... Hänellä kun oli se ensin :)


Omana kantanani voisin pitää vaikkapa seuraavia järjen ja uskon vastakkaisia mielipiteitä:

- 1700-luvun lopulla tietyt ihmisryhmät alkoivat vaatia demokratiaa eli kansanvaltaa. Kirkko oli tähän mennessä kruunannut kuninkaan (niin idässä kuin lännessä, tietääkseni). Niinpä kirkkojen kanta oli, että raamattu osoittaisi vallan kuuluvan yksinvaltiaille. Näin teki myös ortodoksikirkko mm. Venäjällä.

- kun orjuutta ryhdyttiin lopettelemaan 1800-luvun aikana, jälleen uskonnosta löydettiin perusteita orjuuden hyväksymiselle. Ja jälleen Kirkko tuki maaorjuuden säilyttämistä Venäjällä.

- kristilliset piirit vastustivat ja hidastivat merkittävissä määrin naisten äänioikeutta Euroopassa. Miehen valta-asema haluttiin säilyttää myös perimyksessä sekä avioliiton päämiehenä edusmiehisyyden kautta. Suomessa laki edusmiehisyydestä purettiin vasta muistaakseni 1922 - kirkkojen kritiikin säestyksellä. Naispappeutta ei tietenkään hyväksytä vieläkään: tiedän, se ei ole ortodoksikirkossa mikään ongelma...

- se keskustelu, jota nyt käydään homoliittojen ym. muiden aikamme ilmiöiden tiimoilta, näyttää joskus satojen vuosien päästä aivan yhtä kummalliselta kuin nuo aiemmin ryssityt asiat.

Nämä olivat vain esimerkkejä, jotka tulivat helposti mieleen. Usein en muista Kirkon raportoineen erehdyksestään tai korjanneensa kantaansa. Tai no, katolinen kirkko taisi aivan muutamia vuosia sitten muuttaa käsityksensä nykyiseksi koskien taivaankappaleiden muotoa ja liikkeitä. Ja siis ilmeisesti myös toistaiseksi vähentää sitä hanaa, jolla Galileita helvetissä grillaillaan...


Miten tässä nyt sitten voisi liittää uskonnon ja järjen toisiinsa 'ja' -sanaa käyttäen..?

Tiedän nuo esimerkit ja niitä voisi jopa pidentää reippaasti.

Eikö nuo esimerkit ole sekä uskon että järjen vastaisia? Näin ilmaisisin asian...

Kuitenkin rötös-argumentti toimii toisinkin päin. Järjen nimissä tehdyt rötökset... Itse en kuitenkaan usko esimerksi kisaan kuka on suurin rötöstelijä, joskus ateistit ja uskovat harrastavat tälläistä tilastollista kisaa kumpi on pahempi... Se johtaa umpikujaan...

On ehkä syytä kertoa, että en ole todistele, en edes usko, että voi todistaa näistä asioista.

Lasse

Lars kirjoitti:

Tiedän nuo esimerkit ja niitä voisi jopa pidentää reippaasti.

Eikö nuo esimerkit ole sekä uskon että järjen vastaisia? Näin ilmaisisin asian...

Kuitenkin rötös-argumentti toimii toisinkin päin. Järjen nimissä tehdyt rötökset... Itse en kuitenkaan usko esimerksi kisaan kuka on suurin rötöstelijä, joskus ateistit ja uskovat harrastavat tälläistä tilastollista kisaa kumpi on pahempi... Se johtaa umpikujaan...

On ehkä syytä kertoa, että en ole todistele, en edes usko, että voi todistaa näistä asioista.

Lasse

Pieni lisäys edelliseen...

Ensiksi on syytä hieman selittää omaa syytäni osallistua keskusteluun.

Yksi syy on se, että olen väsynyt siihen (jopa ärtynyt), että minua monen silmissä pidetään tyhmänä tai infantiilina, kun olen kristitty. Viimeksi annettiin ymmärtää, että olen aivopesty.

Toinen syy on ehkä se, että vierastan ajatusta, jonka mukaan usko ja järki ovat vastakkainaseteltuja. Tietenkin järki on haaste uskolle monessa kohtaa, mutta niin on myös usko haaste järjelle. Itse elämä on haaste uskolle, mutta taas jälleen usko on myös haaste elämälle. Mustavalkoisuus ei oikein toimi käytännössä ja elämässä, toki sillä saa nasevia iskulauseita, mutta dialogi ei siitä parane.

Moni uskontokritiikki olisi huomattavasti purevampi, jos se edes tutustuisi kohteensa edes pinnallisesti. Moni kritiikki saa minut vain hieman hymähtämään. Tämä ei ole triumfalismia tai ylemmyydentuntoa (itse tuotan itselleni kaikkein purevimmat epäuskon/epäilyksen siemenet, se pitää nöyränä), vaan haaste kritiikin esittäjille. Hyvin usein mieleeni nousee ruhtinas Mysjkinin ajatus (Dostojevksin Idiootti-teoksesta), missä hän toteaa, että "uskottomat hyökkäyksissään tuntuvat puhuvan, jostain aivan muusta" (vrt. jumalankuvia), kun Kirkon uskon kohteesta.

Tämä ei ollut sinua 30-hopearahaa vastaan, vaan eräänlainen "Confessio"... :)

Lasse

Lars kirjoitti:

Pieni lisäys edelliseen...

Ensiksi on syytä hieman selittää omaa syytäni osallistua keskusteluun.

Yksi syy on se, että olen väsynyt siihen (jopa ärtynyt), että minua monen silmissä pidetään tyhmänä tai infantiilina, kun olen kristitty. Viimeksi annettiin ymmärtää, että olen aivopesty.

Toinen syy on ehkä se, että vierastan ajatusta, jonka mukaan usko ja järki ovat vastakkainaseteltuja. Tietenkin järki on haaste uskolle monessa kohtaa, mutta niin on myös usko haaste järjelle. Itse elämä on haaste uskolle, mutta taas jälleen usko on myös haaste elämälle. Mustavalkoisuus ei oikein toimi käytännössä ja elämässä, toki sillä saa nasevia iskulauseita, mutta dialogi ei siitä parane.

Moni uskontokritiikki olisi huomattavasti purevampi, jos se edes tutustuisi kohteensa edes pinnallisesti. Moni kritiikki saa minut vain hieman hymähtämään. Tämä ei ole triumfalismia tai ylemmyydentuntoa (itse tuotan itselleni kaikkein purevimmat epäuskon/epäilyksen siemenet, se pitää nöyränä), vaan haaste kritiikin esittäjille. Hyvin usein mieleeni nousee ruhtinas Mysjkinin ajatus (Dostojevksin Idiootti-teoksesta), missä hän toteaa, että "uskottomat hyökkäyksissään tuntuvat puhuvan, jostain aivan muusta" (vrt. jumalankuvia), kun Kirkon uskon kohteesta.

Tämä ei ollut sinua 30-hopearahaa vastaan, vaan eräänlainen "Confessio"... :)

Lasse

"Hyvin usein mieleeni nousee ruhtinas Mysjkinin ajatus (Dostojevksin Idiootti-teoksesta), missä hän toteaa, että "uskottomat hyökkäyksissään tuntuvat puhuvan, jostain aivan muusta" (vrt. jumalankuvia), kun Kirkon uskon kohteesta."

Itse satunnaisena tilastotieteilijänä vierailtuani jumalattomien palstalla törmäsin samaan. Minkäänlaista dialogia ei heidän kanssaan voinut syntyä. Itselleni tuli mieleen Tuomari Nurmion laulunsanat: "He vastaavat kysymyksillä ja kysyvät vastauksilla".

JK. Eilenhän tuli Yle 24 kanavalta juuri mainitsemasi Idiootti. Voi sitä sielujen kirjon muuttumisleikkiä, mitä Dostojevski osaa kuvata.

teuvomartiskainen kirjoitti:

"Hyvin usein mieleeni nousee ruhtinas Mysjkinin ajatus (Dostojevksin Idiootti-teoksesta), missä hän toteaa, että "uskottomat hyökkäyksissään tuntuvat puhuvan, jostain aivan muusta" (vrt. jumalankuvia), kun Kirkon uskon kohteesta."

Itse satunnaisena tilastotieteilijänä vierailtuani jumalattomien palstalla törmäsin samaan. Minkäänlaista dialogia ei heidän kanssaan voinut syntyä. Itselleni tuli mieleen Tuomari Nurmion laulunsanat: "He vastaavat kysymyksillä ja kysyvät vastauksilla".

JK. Eilenhän tuli Yle 24 kanavalta juuri mainitsemasi Idiootti. Voi sitä sielujen kirjon muuttumisleikkiä, mitä Dostojevski osaa kuvata.

Niin... YLE Teemalta tulee tuo hyvä Idiootti-romaanin filmatisointi (ke ja su uusinta).

Ruhtinas Myskinin sanat tulevat usein mieleeni, eikä se koske vain kritiikin esittäjien erillaisia jumalakuvia, vaan myös heidän kuviaan kristityistä (ainakaan en itse tunnista itseäni niistä). Vaikea se on käydä dialogia, kun he eivät suostu keskustelemaan MINUN kanssa, vaan itsekehittämänsä haamun kanssa, joka palvelee (lue pönkittää) heidän omaa "uskoaan"... En harrasta tätä suomi24, se vaati jo liikaa vaadittu.

Dostojevksi on hyvä, äsken sain luettua "Rikos ja rangaistus" neljättä kertaa...

Lasse

30 hopearahaa kirjoitti:

No, tuota... oikeastaan ajatus kai oli meidän molempien, mutta Russell saakoon kunnian... Hänellä kun oli se ensin :)


Omana kantanani voisin pitää vaikkapa seuraavia järjen ja uskon vastakkaisia mielipiteitä:

- 1700-luvun lopulla tietyt ihmisryhmät alkoivat vaatia demokratiaa eli kansanvaltaa. Kirkko oli tähän mennessä kruunannut kuninkaan (niin idässä kuin lännessä, tietääkseni). Niinpä kirkkojen kanta oli, että raamattu osoittaisi vallan kuuluvan yksinvaltiaille. Näin teki myös ortodoksikirkko mm. Venäjällä.

- kun orjuutta ryhdyttiin lopettelemaan 1800-luvun aikana, jälleen uskonnosta löydettiin perusteita orjuuden hyväksymiselle. Ja jälleen Kirkko tuki maaorjuuden säilyttämistä Venäjällä.

- kristilliset piirit vastustivat ja hidastivat merkittävissä määrin naisten äänioikeutta Euroopassa. Miehen valta-asema haluttiin säilyttää myös perimyksessä sekä avioliiton päämiehenä edusmiehisyyden kautta. Suomessa laki edusmiehisyydestä purettiin vasta muistaakseni 1922 - kirkkojen kritiikin säestyksellä. Naispappeutta ei tietenkään hyväksytä vieläkään: tiedän, se ei ole ortodoksikirkossa mikään ongelma...

- se keskustelu, jota nyt käydään homoliittojen ym. muiden aikamme ilmiöiden tiimoilta, näyttää joskus satojen vuosien päästä aivan yhtä kummalliselta kuin nuo aiemmin ryssityt asiat.

Nämä olivat vain esimerkkejä, jotka tulivat helposti mieleen. Usein en muista Kirkon raportoineen erehdyksestään tai korjanneensa kantaansa. Tai no, katolinen kirkko taisi aivan muutamia vuosia sitten muuttaa käsityksensä nykyiseksi koskien taivaankappaleiden muotoa ja liikkeitä. Ja siis ilmeisesti myös toistaiseksi vähentää sitä hanaa, jolla Galileita helvetissä grillaillaan...


Miten tässä nyt sitten voisi liittää uskonnon ja järjen toisiinsa 'ja' -sanaa käyttäen..?

>>>- 1700-luvun lopulla tietyt ihmisryhmät alkoivat vaatia demokratiaa eli kansanvaltaa. Kirkko oli tähän mennessä kruunannut kuninkaan (niin idässä kuin lännessä, tietääkseni). Niinpä kirkkojen kanta oli, että raamattu osoittaisi vallan kuuluvan yksinvaltiaille. Näin teki myös ortodoksikirkko mm. Venäjällä.>- kun orjuutta ryhdyttiin lopettelemaan 1800-luvun aikana, jälleen uskonnosta löydettiin perusteita orjuuden hyväksymiselle. Ja jälleen Kirkko tuki maaorjuuden säilyttämistä Venäjällä.

zinon kirjoitti:

>>>- 1700-luvun lopulla tietyt ihmisryhmät alkoivat vaatia demokratiaa eli kansanvaltaa. Kirkko oli tähän mennessä kruunannut kuninkaan (niin idässä kuin lännessä, tietääkseni). Niinpä kirkkojen kanta oli, että raamattu osoittaisi vallan kuuluvan yksinvaltiaille. Näin teki myös ortodoksikirkko mm. Venäjällä.>- kun orjuutta ryhdyttiin lopettelemaan 1800-luvun aikana, jälleen uskonnosta löydettiin perusteita orjuuden hyväksymiselle. Ja jälleen Kirkko tuki maaorjuuden säilyttämistä Venäjällä.

Maaorja ei ollut virallisesti orja, koska kirkko kielsi (alunperin vain kristittyjen) orjuuttamisen eikä maaorjaa voinut ostaa tai myydä kuten orjia. Maaorja ei omistanut mitään ja tarvitsi lääninherran luvan naimisiinmenoon. Maaorjan oli suoritettava palveluksia, päivätöitä ja maksuja eikä hänellä ollut muutto-oikeutta.

Maaorja on ruotsiksi livegen, saksaksi Unfrei ja ranskaksi serf. Että ovatkin osanneet "esitellä" feodaalista maataloutta halventavia termejä myös eurooppalaisissa sivisyskielissä.

Makarios kirjoitti:

Maaorja ei ollut virallisesti orja, koska kirkko kielsi (alunperin vain kristittyjen) orjuuttamisen eikä maaorjaa voinut ostaa tai myydä kuten orjia. Maaorja ei omistanut mitään ja tarvitsi lääninherran luvan naimisiinmenoon. Maaorjan oli suoritettava palveluksia, päivätöitä ja maksuja eikä hänellä ollut muutto-oikeutta.

Maaorja on ruotsiksi livegen, saksaksi Unfrei ja ranskaksi serf. Että ovatkin osanneet "esitellä" feodaalista maataloutta halventavia termejä myös eurooppalaisissa sivisyskielissä.

>>>Maaorja on ruotsiksi livegen, saksaksi Unfrei ja ranskaksi serf. Että ovatkin osanneet "esitellä" feodaalista maataloutta halventavia termejä myös eurooppalaisissa sivisyskielissä.

zinon kirjoitti:

>>>Maaorja on ruotsiksi livegen, saksaksi Unfrei ja ranskaksi serf. Että ovatkin osanneet "esitellä" feodaalista maataloutta halventavia termejä myös eurooppalaisissa sivisyskielissä.

Ransk. serf < lat. servus = palvelija, orja
Ransk. esclave < lat. sclavus = orja, alunp. slaavi

Saks. Unfrei = epävapaa (vapaan miehen vastakohta lienee orja)

Ruots. livegen (< saks. Leibeigen) = den vars kropp är en annans egendom

Ja vielä: viroksi pärisori = täysin, todellinen orja

Voit tietysti viisastella, ettei maaorja ollut "absoluuttinen" orja, mutta käytännössä hän ei ollut orjaa paremmassa asemassa (erona, ettei maaorjaa voinut suoranaisesti markkinoilla myydä) - minkä esimerkiksi heimoveljemme saivat omakohtaisesti tuta (toki alunperin saksalaisten, eivät venäläisten myötä) ja ilmaisivat asian myös kielessään.

Makarios kirjoitti:

Ransk. serf < lat. servus = palvelija, orja
Ransk. esclave < lat. sclavus = orja, alunp. slaavi

Saks. Unfrei = epävapaa (vapaan miehen vastakohta lienee orja)

Ruots. livegen (< saks. Leibeigen) = den vars kropp är en annans egendom

Ja vielä: viroksi pärisori = täysin, todellinen orja

Voit tietysti viisastella, ettei maaorja ollut "absoluuttinen" orja, mutta käytännössä hän ei ollut orjaa paremmassa asemassa (erona, ettei maaorjaa voinut suoranaisesti markkinoilla myydä) - minkä esimerkiksi heimoveljemme saivat omakohtaisesti tuta (toki alunperin saksalaisten, eivät venäläisten myötä) ja ilmaisivat asian myös kielessään.

Suomessa ei onneksi koskaan ollut mitään orjia. Täällä heitä kutsuttiin torppareiksi (kun ei kehdattu kutsua torppa-orjiksi).

Kova työ sinulla on vääntää tuota indoeurooppalaista etymologiaa makusi mukaiseksi.

Unfrein vastakohta on tietysti Freiherr.

zinon kirjoitti:

Suomessa ei onneksi koskaan ollut mitään orjia. Täällä heitä kutsuttiin torppareiksi (kun ei kehdattu kutsua torppa-orjiksi).

Kova työ sinulla on vääntää tuota indoeurooppalaista etymologiaa makusi mukaiseksi.

Unfrein vastakohta on tietysti Freiherr.

Etymologiassa uskon olevani vahvahkolla pohjalla. Torppari oli suomessa vapaa, ja hänen oikeutensa olivat huomattavasti paremmat kuin maaorjan, millä en tarkoita, että oikeudet olisivat olleet hyvät - tämän lisään, ennen kuin päätät iskeä oikeus-sanaa. Mitä vääntämiseen tulee, sinun vääntämisesihän on kuuluisaa tällä palstalla. Ei ole asiaa, mistä et halua tai jaksa vääntää ja olla eri mieltä. Tapansa päteä kullakin.

Makarios kirjoitti:

Maaorja ei ollut virallisesti orja, koska kirkko kielsi (alunperin vain kristittyjen) orjuuttamisen eikä maaorjaa voinut ostaa tai myydä kuten orjia. Maaorja ei omistanut mitään ja tarvitsi lääninherran luvan naimisiinmenoon. Maaorjan oli suoritettava palveluksia, päivätöitä ja maksuja eikä hänellä ollut muutto-oikeutta.

Maaorja on ruotsiksi livegen, saksaksi Unfrei ja ranskaksi serf. Että ovatkin osanneet "esitellä" feodaalista maataloutta halventavia termejä myös eurooppalaisissa sivisyskielissä.

seurasi niin ja niin monta sielua, joskus kuolleitakin sieluja.

Eivät he voineet lähteä vapaasti lätkimään, olivat täysin isännän mielivallan alaisia.

Makarios kirjoitti:

Etymologiassa uskon olevani vahvahkolla pohjalla. Torppari oli suomessa vapaa, ja hänen oikeutensa olivat huomattavasti paremmat kuin maaorjan, millä en tarkoita, että oikeudet olisivat olleet hyvät - tämän lisään, ennen kuin päätät iskeä oikeus-sanaa. Mitä vääntämiseen tulee, sinun vääntämisesihän on kuuluisaa tällä palstalla. Ei ole asiaa, mistä et halua tai jaksa vääntää ja olla eri mieltä. Tapansa päteä kullakin.

>>>Torppari oli suomessa vapaa, ja hänen oikeutensa olivat huomattavasti paremmat kuin maaorjan, millä en tarkoita, että oikeudet olisivat olleet hyvät

zinon kirjoitti:

>>>Torppari oli suomessa vapaa, ja hänen oikeutensa olivat huomattavasti paremmat kuin maaorjan, millä en tarkoita, että oikeudet olisivat olleet hyvät

Nouse ylös, risti itsesi, lue rukous. Pyydä itsellesi rauhaa.

...että elävään uskoon kuuluu epäusko. Staattinen tila ei ole koskaan hyväksi; siinä ei ole kehitystä.

Tuumaa elämänpohdiskelija Makarios, vigilisti niin ikään

Itse kävin melko säänöllisesti vigilioissa pari-kolme vuotta ennen kuin edes aloitin keskustelut papin kanssa.

Ehkä palaan vanhaan käytäntöön. Onneksi Helsingin seudulla on useita kirkkoja ja Uspenskissa on helppo "kadota".

mutta silti ihmettelen miksi sinun piti erota kirkosta. Olet surullinen esimerkki siitä, mitä seuraa siitä, että kirkkomme nuoriso ei omaksu uskoa.

Koska kuulun itse vanhempaan sukupolveen ja minulla on itsellänikin komikymppisiä lapsia, tunnen oman sukupolveni epäonnistuneen kasvattajana (toisin kuin vanhempieni sukupolven, joka kasvatti meistä uskovia kirkon jäseniä vaikeissa oloissa). Me nykyisin yli 55- vuotiaat olemme viimeinen sukupolvi, jolla on jokin käsitys uskonelämästä.

Valitettavasti kirkkomme kuolee, kun nuoret eroavat siitä, koska oman individualistisen käsityksen mukaan eivät voi uskoa kaikkea, mitä Kirkko opettaa. Ei kukaan voi ymmärtää eikä omaksua kaikkea Kirkon opetuksesta, mutta olisi toivottavaa että uskon pääkohdat olisivat ortodokseille selvät.

On surullista, että tulet tälle palstalle yllyttämään muita eroamaan kirkosta.

uudelle elämällesi kirjoitti:

mutta silti ihmettelen miksi sinun piti erota kirkosta. Olet surullinen esimerkki siitä, mitä seuraa siitä, että kirkkomme nuoriso ei omaksu uskoa.

Koska kuulun itse vanhempaan sukupolveen ja minulla on itsellänikin komikymppisiä lapsia, tunnen oman sukupolveni epäonnistuneen kasvattajana (toisin kuin vanhempieni sukupolven, joka kasvatti meistä uskovia kirkon jäseniä vaikeissa oloissa). Me nykyisin yli 55- vuotiaat olemme viimeinen sukupolvi, jolla on jokin käsitys uskonelämästä.

Valitettavasti kirkkomme kuolee, kun nuoret eroavat siitä, koska oman individualistisen käsityksen mukaan eivät voi uskoa kaikkea, mitä Kirkko opettaa. Ei kukaan voi ymmärtää eikä omaksua kaikkea Kirkon opetuksesta, mutta olisi toivottavaa että uskon pääkohdat olisivat ortodokseille selvät.

On surullista, että tulet tälle palstalle yllyttämään muita eroamaan kirkosta.

Entinen ortodoksi kertoi kiihkottomasti ratkaisustaan ja kertoi oman mielipiteensä vastauksena avaajan kysymykseen ilman yllytyksiä. Kirkon kannalta Entisen ortodoksin päätös on tietysti surullinen - monen mielestä myös hänen itsensä kannalta, mutta siihen en ota kantaa. Entisen ortodoksin kirjoitus oli punnittua puhetta; hän on selvästi pohtinut asioita ja perusteli ratkaisunsa asiallisesti. Kypsästä tekstistä kiitos.

Makarios kirjoitti:

Entinen ortodoksi kertoi kiihkottomasti ratkaisustaan ja kertoi oman mielipiteensä vastauksena avaajan kysymykseen ilman yllytyksiä. Kirkon kannalta Entisen ortodoksin päätös on tietysti surullinen - monen mielestä myös hänen itsensä kannalta, mutta siihen en ota kantaa. Entisen ortodoksin kirjoitus oli punnittua puhetta; hän on selvästi pohtinut asioita ja perusteli ratkaisunsa asiallisesti. Kypsästä tekstistä kiitos.

eli siis yllyttää siihen. Tuo "sinulta ei kysytty, kun sinut liitettiin kirkon jäseneksi" on ateistista propagandaa, joka sopii paremmin kirkosta eroamis-palstalle kuin tälle palstalle.

uudelle elämällesi kirjoitti:

mutta silti ihmettelen miksi sinun piti erota kirkosta. Olet surullinen esimerkki siitä, mitä seuraa siitä, että kirkkomme nuoriso ei omaksu uskoa.

Koska kuulun itse vanhempaan sukupolveen ja minulla on itsellänikin komikymppisiä lapsia, tunnen oman sukupolveni epäonnistuneen kasvattajana (toisin kuin vanhempieni sukupolven, joka kasvatti meistä uskovia kirkon jäseniä vaikeissa oloissa). Me nykyisin yli 55- vuotiaat olemme viimeinen sukupolvi, jolla on jokin käsitys uskonelämästä.

Valitettavasti kirkkomme kuolee, kun nuoret eroavat siitä, koska oman individualistisen käsityksen mukaan eivät voi uskoa kaikkea, mitä Kirkko opettaa. Ei kukaan voi ymmärtää eikä omaksua kaikkea Kirkon opetuksesta, mutta olisi toivottavaa että uskon pääkohdat olisivat ortodokseille selvät.

On surullista, että tulet tälle palstalle yllyttämään muita eroamaan kirkosta.

Kuten sanoin: en halua yllyttää ketään eroamaan kirkosta. Ihminen, joka saa seurakunnasta tai kirkkokuntaan kuulumisesta jotain, on varmasti onnellinen uskossaan. Hän on silloin oikeassa paikassa.

Sen sijaan niille, jotka mukana olemisestaan kärsivät tai ahdistuvat, eroaminen on varteenotettava vaihtoehto. Haluan yhtä lailla rohkaista kaikkia kuuntelemaan omaatuntoaan ja toimimaan sen mukaisesti. Jos kokee uskovansa, on oikein liittyä yhteen apostoliseen Kirkkoon - jos taas ei usko Kirkon opetukseen, en näe oikein mitään ideaa olla mukana sen toiminnassa...

Jos sinulla vanhempana on esittää 'uskottomienkin' mukana ololle jotain perusteluita, kuulisin sellaisia mielelläni.

On tyypillistä, että kukin sukupolvi pitää itseään viimeisenä, joka ymmärtää jostain tietystä asiasta jotain. Ole huoleti: aivan varmasti nuoremmissakin on uskonelämän ymmärtäjiä.

kirkosta eroamista kirjoitti:

eli siis yllyttää siihen. Tuo "sinulta ei kysytty, kun sinut liitettiin kirkon jäseneksi" on ateistista propagandaa, joka sopii paremmin kirkosta eroamis-palstalle kuin tälle palstalle.

Anteeksi, mutta huomaatko itse, mitä kirjoittaessasi sanoit?

"Tuo 'sinulta ei kysytty, kun sinut liitettiin kirkon jäseneksi' on ateistista propagandaa, joka sopii paremmin kirkosta eroamis-palstalle kuin tälle palstalle."

Jos pidät tuota lausetta ateistisena propagandana ja sen oikeana paikkana 'kirkosta eroaminen' -palstaa, tulet samalla sanoneeksi, että tälle palstalle olisi tarkoitus kirjoittaa - kristillistä propagandaa...


En halua propagoida, en kristinuskoa vastaan enkä sen puolesta. En myöskään ole ateisti: en vain voi uskoa asioita, joita en koe oikeiksi.

Olen iloinen, että moni syntyperäinen tai myöhemmin kirkkoon liittynyt kokee ortodoksisuuden itselleen oikeaksi tieksi. Itse en niin koe. En myöskään haluaisi kenenkään joutuvan kärsimään raskaita tunnontuskia omassa elämässään, jos kokee samoin kuin minä.

Eettisinä ratkaisuina kirkkoon liittyminen ja kirkosta eroaminen ovat saman arvoisia. Oleellista on, että tekee kumman tahansa, se tehdään oikeista syistä ja vakaan harkinnan jälkeen.

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Anteeksi, mutta huomaatko itse, mitä kirjoittaessasi sanoit?

"Tuo 'sinulta ei kysytty, kun sinut liitettiin kirkon jäseneksi' on ateistista propagandaa, joka sopii paremmin kirkosta eroamis-palstalle kuin tälle palstalle."

Jos pidät tuota lausetta ateistisena propagandana ja sen oikeana paikkana 'kirkosta eroaminen' -palstaa, tulet samalla sanoneeksi, että tälle palstalle olisi tarkoitus kirjoittaa - kristillistä propagandaa...


En halua propagoida, en kristinuskoa vastaan enkä sen puolesta. En myöskään ole ateisti: en vain voi uskoa asioita, joita en koe oikeiksi.

Olen iloinen, että moni syntyperäinen tai myöhemmin kirkkoon liittynyt kokee ortodoksisuuden itselleen oikeaksi tieksi. Itse en niin koe. En myöskään haluaisi kenenkään joutuvan kärsimään raskaita tunnontuskia omassa elämässään, jos kokee samoin kuin minä.

Eettisinä ratkaisuina kirkkoon liittyminen ja kirkosta eroaminen ovat saman arvoisia. Oleellista on, että tekee kumman tahansa, se tehdään oikeista syistä ja vakaan harkinnan jälkeen.

tarkoituksena olisi kristinuskon (ortodoksisen kristillisyyden) propagoiminen. Olen vain allerginen tietynlaiselle uskonnonvastaiselle "valistukselle".

Minusta on luonnollista, että lapset omaksuvat vanhempiensa uskonnon. Kaikki vanhemmat, myös uskonnottomat ja ateistit, pyrkivät siihen, että lapset omaksuvat heidän elämänkatsomuksensa. Sinun virheesi on liiallinen individualismi. Asetut ikään kuin muiden kirkonjäsenten ja koko yhteisön yläpuolelle. Toivon, että kadut harhaan astumistasi ja palaat takaisin isien kirkkoon.

Mistä ihmeen tunnontuskista puhut? Ei uskoa tule käsittää individualistisesti, vaan se omaksutaan yhteisössä, Kirkossa, elämällä. Kaikki eivät voi jakaa kirkon uskoa kaikissa asioissa, mutta kristinuskon perusasiat voi jokainen omaksua.

että palstan kirjoitti:

tarkoituksena olisi kristinuskon (ortodoksisen kristillisyyden) propagoiminen. Olen vain allerginen tietynlaiselle uskonnonvastaiselle "valistukselle".

Minusta on luonnollista, että lapset omaksuvat vanhempiensa uskonnon. Kaikki vanhemmat, myös uskonnottomat ja ateistit, pyrkivät siihen, että lapset omaksuvat heidän elämänkatsomuksensa. Sinun virheesi on liiallinen individualismi. Asetut ikään kuin muiden kirkonjäsenten ja koko yhteisön yläpuolelle. Toivon, että kadut harhaan astumistasi ja palaat takaisin isien kirkkoon.

Mistä ihmeen tunnontuskista puhut? Ei uskoa tule käsittää individualistisesti, vaan se omaksutaan yhteisössä, Kirkossa, elämällä. Kaikki eivät voi jakaa kirkon uskoa kaikissa asioissa, mutta kristinuskon perusasiat voi jokainen omaksua.

Pahoittelen allergiaasi, tarkoitukseni ei ollut/ole pahentaa sitä.

Huomaa kuitenkin, että edellisellä lausumallasi nollaat myös kaikki ortodoksisuuteen itse liittyneet henkilöt. Hehän ovat hylänneet omien isiensä kirkon. Täytyyhän viestisi olla sama heille kuin minullekin: "Sinun virheesi on liiallinen individualismi."

Annan anteeksi tuon lausuman, sillä ethän tunne minua ja tarinaani, etkä siten voi perustaa sanomaasi muuhun kuin muutamiin riveihini tällä palstalla.

"Asetut ikään kuin muiden kirkonjäsenten ja koko yhteisön yläpuolelle."

En suinkaan. Vain ulkopuolelle: ja siinä on vissi ero. Vissi ero myös siinä mielessä, että ulkopuolella olen voinut paljon paremmin. Jumalaan voi uskoa, vaikkei kirkkoon uskoisikaan.

Toivot minulle "harha-askeleni katumusta ja paluuta takaisin isien kirkkoon". Tuohan se nyt on yläpuolelle asettumista jos mikä :D

Minä puolestani toivon, että sinun olisi hyvä olla valitsemallasti tiellä: ilman huolta, ilman katumusta ja ilman epäilyksiä. Niin minunkin on nykyään.

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Pahoittelen allergiaasi, tarkoitukseni ei ollut/ole pahentaa sitä.

Huomaa kuitenkin, että edellisellä lausumallasi nollaat myös kaikki ortodoksisuuteen itse liittyneet henkilöt. Hehän ovat hylänneet omien isiensä kirkon. Täytyyhän viestisi olla sama heille kuin minullekin: "Sinun virheesi on liiallinen individualismi."

Annan anteeksi tuon lausuman, sillä ethän tunne minua ja tarinaani, etkä siten voi perustaa sanomaasi muuhun kuin muutamiin riveihini tällä palstalla.

"Asetut ikään kuin muiden kirkonjäsenten ja koko yhteisön yläpuolelle."

En suinkaan. Vain ulkopuolelle: ja siinä on vissi ero. Vissi ero myös siinä mielessä, että ulkopuolella olen voinut paljon paremmin. Jumalaan voi uskoa, vaikkei kirkkoon uskoisikaan.

Toivot minulle "harha-askeleni katumusta ja paluuta takaisin isien kirkkoon". Tuohan se nyt on yläpuolelle asettumista jos mikä :D

Minä puolestani toivon, että sinun olisi hyvä olla valitsemallasti tiellä: ilman huolta, ilman katumusta ja ilman epäilyksiä. Niin minunkin on nykyään.

Oletko hylännyt
A:Oman seurakuntasi?
B:Suomen ortodoksisen kirkon?
C:Ortodoksisen kirkon?
D:Kirkon?
E:Kristinuskon?
F:Uskon yhteen Jumalaan?
G:Uskon?

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Pahoittelen allergiaasi, tarkoitukseni ei ollut/ole pahentaa sitä.

Huomaa kuitenkin, että edellisellä lausumallasi nollaat myös kaikki ortodoksisuuteen itse liittyneet henkilöt. Hehän ovat hylänneet omien isiensä kirkon. Täytyyhän viestisi olla sama heille kuin minullekin: "Sinun virheesi on liiallinen individualismi."

Annan anteeksi tuon lausuman, sillä ethän tunne minua ja tarinaani, etkä siten voi perustaa sanomaasi muuhun kuin muutamiin riveihini tällä palstalla.

"Asetut ikään kuin muiden kirkonjäsenten ja koko yhteisön yläpuolelle."

En suinkaan. Vain ulkopuolelle: ja siinä on vissi ero. Vissi ero myös siinä mielessä, että ulkopuolella olen voinut paljon paremmin. Jumalaan voi uskoa, vaikkei kirkkoon uskoisikaan.

Toivot minulle "harha-askeleni katumusta ja paluuta takaisin isien kirkkoon". Tuohan se nyt on yläpuolelle asettumista jos mikä :D

Minä puolestani toivon, että sinun olisi hyvä olla valitsemallasti tiellä: ilman huolta, ilman katumusta ja ilman epäilyksiä. Niin minunkin on nykyään.

että ortodoksiseen kirkkoon tuleminen Kirkon ulkopuolelta olisi väärin. En rinnasta Kirkkoa ja muita ns muita kirkkokuntia toisiinsa. Jolla ei ole Kirkko äitinä, sillä ei OLE Jumalaa isänään.

savijalka kirjoitti:

Oletko hylännyt
A:Oman seurakuntasi?
B:Suomen ortodoksisen kirkon?
C:Ortodoksisen kirkon?
D:Kirkon?
E:Kristinuskon?
F:Uskon yhteen Jumalaan?
G:Uskon?

Rekisterimerkintöjen tasolla olen hylännyt näistä vaihtoehdot A-D.

Ortodoksisia ystäviä (seurakunnasta ja muualtakin kirkosta) minulla yhä on, joten siinä mielessä ortodoksisuuteen ja seurakuntaan on yhä vahvojakin siteitä. Monet ortodoksiset tavat / tilaisuudet ovat kauniita, ja osallistun niihin mielelläni.

'Usko' tai 'kristinusko' ovat niin laajoja aiheita, ettei niitä voi sanoa kokonaan hylänneensä. En sellaista haluaisikaan. Yritän säilyttää niiden positiiviset ilmenemismuodot, mutta hankkiutua eroon negatiivisista.

En sanonut, kirjoitti:

että ortodoksiseen kirkkoon tuleminen Kirkon ulkopuolelta olisi väärin. En rinnasta Kirkkoa ja muita ns muita kirkkokuntia toisiinsa. Jolla ei ole Kirkko äitinä, sillä ei OLE Jumalaa isänään.

Viestisi tuovat mieleen lähinnä jehovantodistajat. Vain oma on oikein: muut ovat väärin. Tällainen ajattelutapa oli yksi niistä syistä, joka erkaannutti minut ortodoksikirkosta - joskin sitä tapasi melko harvoin moniin muihin uskontokuntiin verrattuna.


Olet tuonut selvästi esiin, että:

a) ortodoksisesta kirkosta eroaminen on väärin
b) ortodoksiseen kirkkoon liittyminen ei ole väärin
c) "jolla ei ole Kirkko äitinä, sillä ei OLE Jumalaa isänään." (Oletan sinun tuon ison K:n kautta tarkoittavan vain ortodoksikirkkoa.)


Itsekeskeisiä ajatuksia. Näin vain ortodokseilla olisi oikeus tai mahdollisuus Jumalaansa. Tällaiselta alustalta se on ekumenian hienoa ponnistaa...

Jos Jumala on, on hänen luokseen oltava monia teitä. Hurskas mieli tavoittaa hänet niin islamin, kristinuskon, juutalaisuuden kuin vaikka buddhalaisuudenkin kautta. Ehkäpä suurta lähimmäisenrakkautta osoittaneilla ateisteilla on hänen sydämessään sijansa myös.

Ortodoksinen uskonto on hieno uskonto, hieno Kirkko. Pyydän, älkää fundamentalisoiko sitä. Se, joka väittää olevansa ainoa oikeassa oleva, on niin kovin usein erehtyjistä ensimmäinen...

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Viestisi tuovat mieleen lähinnä jehovantodistajat. Vain oma on oikein: muut ovat väärin. Tällainen ajattelutapa oli yksi niistä syistä, joka erkaannutti minut ortodoksikirkosta - joskin sitä tapasi melko harvoin moniin muihin uskontokuntiin verrattuna.


Olet tuonut selvästi esiin, että:

a) ortodoksisesta kirkosta eroaminen on väärin
b) ortodoksiseen kirkkoon liittyminen ei ole väärin
c) "jolla ei ole Kirkko äitinä, sillä ei OLE Jumalaa isänään." (Oletan sinun tuon ison K:n kautta tarkoittavan vain ortodoksikirkkoa.)


Itsekeskeisiä ajatuksia. Näin vain ortodokseilla olisi oikeus tai mahdollisuus Jumalaansa. Tällaiselta alustalta se on ekumenian hienoa ponnistaa...

Jos Jumala on, on hänen luokseen oltava monia teitä. Hurskas mieli tavoittaa hänet niin islamin, kristinuskon, juutalaisuuden kuin vaikka buddhalaisuudenkin kautta. Ehkäpä suurta lähimmäisenrakkautta osoittaneilla ateisteilla on hänen sydämessään sijansa myös.

Ortodoksinen uskonto on hieno uskonto, hieno Kirkko. Pyydän, älkää fundamentalisoiko sitä. Se, joka väittää olevansa ainoa oikeassa oleva, on niin kovin usein erehtyjistä ensimmäinen...

Lyhyt huomio... En halua sen enempää osallistua keskusteluun.

Kirkko kutsuu itseään ortodoksiseksi. Se näkee itsensä vaalivansa totuutta (lue Kristus), mutta totuutta ilmenee muuallakin (jotkut varhaiset kirkkoisät puhuivat totuuden tai Sanan "siemenistä" muualla). Minulla on vaikea ilmaista ajatukseni. Kirkko vaali koko totuutta, mutta ei se pitäisi johtaa kaiken muun näkemistä valheena. Jos ei-kristitty sanoo, että pitäisi rakastaa lähimmäistään, niin Kirkko voi sanoa: olet aivan oikeassa!

On myös mukava huomata monessa kirkossa olevan antiikin filosofien kuvat seinämaalauksina. Suhde siis on muutakin, kuin mustavalkoinen. "Ortodoksisuus tai kuolema" on yksin fundamentalistien pelokas taisteluhuuto, olkoon ne mitä porukkaa tahansa.

Lainaten yhden vanhan piispan ajatusta: ortodoksisuus on lahja, siunaus ja tehtävä - vastuuta.

Lars

Lars kirjoitti:

Lyhyt huomio... En halua sen enempää osallistua keskusteluun.

Kirkko kutsuu itseään ortodoksiseksi. Se näkee itsensä vaalivansa totuutta (lue Kristus), mutta totuutta ilmenee muuallakin (jotkut varhaiset kirkkoisät puhuivat totuuden tai Sanan "siemenistä" muualla). Minulla on vaikea ilmaista ajatukseni. Kirkko vaali koko totuutta, mutta ei se pitäisi johtaa kaiken muun näkemistä valheena. Jos ei-kristitty sanoo, että pitäisi rakastaa lähimmäistään, niin Kirkko voi sanoa: olet aivan oikeassa!

On myös mukava huomata monessa kirkossa olevan antiikin filosofien kuvat seinämaalauksina. Suhde siis on muutakin, kuin mustavalkoinen. "Ortodoksisuus tai kuolema" on yksin fundamentalistien pelokas taisteluhuuto, olkoon ne mitä porukkaa tahansa.

Lainaten yhden vanhan piispan ajatusta: ortodoksisuus on lahja, siunaus ja tehtävä - vastuuta.

Lars

kirjoituksesta!

"Olin enemmän tai vähemmän aktiivinen ortodoksi syntymästäni n. 28 vuoden ikään saakka."

Kertoisitko hieman lisää? Ymmärsinkö oikein, sinut lapsikastettiin? Jos lapsikastettiin, onko isäsi ja/tai äitisi suku kovinkin vanhaa ortodoksista sukua? Kun olit 28 v. mitä tapahtui? Mihin menetit uskosi? Mitkä seikat vaikuttivat ratkaisuusi? Mitä voitit ratkaisullasi?

"Asia vaivasi mielessäni kauan - kunnes erosin."

Mikä asia sinua niin vaivasi, että ainut vaihtoehto oli erota?


"Sitä uskonkuvaa, joka sydämessäni asuu, en ole menettänyt. Se ei ole muuttunut pisaraakaan."

Miksi sydämmessäsi asuva uskonkuva ja ortodoksinen usko eivät kohdanneet (lue: löytäneet toisiaan)?

"Kun olen hylännyt aiemmat ortodoksisten sävyjen värittämät käsitykseni,"

Kertoisitko minulle, mitä "ortodoksien värittämiä" raamatullisia totuuksia tarkoitat, jotka historiantutkimus TIETÄÄ ja TODISTAA valheiksi, joihin kulttuurimme on "värittäjien" toimesta halunnut meidän vuosisatojen ajan uskovan?

"Ainoana menetyksenä voisi tavallaan pitää sitä, ettei minulla ole mahdollisuuksia kristillisten ja kulttuuriin kuuluvien juhlien, esim. häiden tai hautajaisten saamiseen."

Menetyksesi ei ole mielestäni järin suuri, jos se kohdistuu ainoastaan edellä mainitsemiisi seikkoihin. Kaikkea ei voi saada (edes rahalla). Tuot mieleeni (en sano kenet), joka juuri eilen kertoi haluavansa kuoltuaan polttohaudattavan ja tuhkan siroteltavan ah´ niin rakkaaseen kotimetsään. Kuitenkin niin, että kuoltuaan ruumis siunattaisiin "ordodoksisin" juhlaseremonioin (lue: kirkonmenoin).

Anteeksi suonet. On niin pitkä kirjoituksesi, etten jaksa loppuun asti lukea, siten kommentoidakkaan loppuosaa.

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Viestisi tuovat mieleen lähinnä jehovantodistajat. Vain oma on oikein: muut ovat väärin. Tällainen ajattelutapa oli yksi niistä syistä, joka erkaannutti minut ortodoksikirkosta - joskin sitä tapasi melko harvoin moniin muihin uskontokuntiin verrattuna.


Olet tuonut selvästi esiin, että:

a) ortodoksisesta kirkosta eroaminen on väärin
b) ortodoksiseen kirkkoon liittyminen ei ole väärin
c) "jolla ei ole Kirkko äitinä, sillä ei OLE Jumalaa isänään." (Oletan sinun tuon ison K:n kautta tarkoittavan vain ortodoksikirkkoa.)


Itsekeskeisiä ajatuksia. Näin vain ortodokseilla olisi oikeus tai mahdollisuus Jumalaansa. Tällaiselta alustalta se on ekumenian hienoa ponnistaa...

Jos Jumala on, on hänen luokseen oltava monia teitä. Hurskas mieli tavoittaa hänet niin islamin, kristinuskon, juutalaisuuden kuin vaikka buddhalaisuudenkin kautta. Ehkäpä suurta lähimmäisenrakkautta osoittaneilla ateisteilla on hänen sydämessään sijansa myös.

Ortodoksinen uskonto on hieno uskonto, hieno Kirkko. Pyydän, älkää fundamentalisoiko sitä. Se, joka väittää olevansa ainoa oikeassa oleva, on niin kovin usein erehtyjistä ensimmäinen...

että ortodoksinen kirkko on oikea Kirkko, ajattelisit samalla tavalla Kirkkoon liittymisestä ja Kirkosta eroamisesta. Mutta kun et usko, niin tietysti loukkaannut jos joku esittää ortodoksisen käsityksen asiasta. Luopio on luopio.

Olen pahoillani, että tuhlasin aikaani sinuun. Harmitti vain, kun tulit palstallemme jakelemaan neuvojasi. Ateismi-palsta on sinulle paljon sopivampi keskustelupalsta. Jos ortodoksi luopuu Kirkosta, hän samalla luopuu Kristuksesta.

uskoisit, kirjoitti:

että ortodoksinen kirkko on oikea Kirkko, ajattelisit samalla tavalla Kirkkoon liittymisestä ja Kirkosta eroamisesta. Mutta kun et usko, niin tietysti loukkaannut jos joku esittää ortodoksisen käsityksen asiasta. Luopio on luopio.

Olen pahoillani, että tuhlasin aikaani sinuun. Harmitti vain, kun tulit palstallemme jakelemaan neuvojasi. Ateismi-palsta on sinulle paljon sopivampi keskustelupalsta. Jos ortodoksi luopuu Kirkosta, hän samalla luopuu Kristuksesta.

En ole loukkaantunut lainkaan. Hieman hämmästynyt vain: odotin eettisesti ja keskustelullisestikin parempia vastauksia kuin sen, että "minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä". (Huom! Ei sanatarkka lainaus.)

Toisaalta esimerkiksi Larsin vastaus tuossa yllä on melko korkealaatuinen. Uskonnoissa ei ole kysymys oikeasta ja väärästä. Kristityn ei tulisi ajatella niin.

Ateismi-palsta ei ole paikkani. Siihen on lukuisia syitä, jotka eivät liity tähän.

On paljon sanottu, että ortodoksi luopuisi Kristuksesta liittyessään esim. luterilaiseen, roomalaiskatoliseen tai muuhun kristilliseen kirkkokuntaan.

Kiitän ajastasi. Ikävää, että koet tuhlanneesi sen.

Hihhih, vai "luopio"? Olen pysynyt aatteilleni ja omalletunnolleni uskollisena samaan aikaan, kun merkittävä osa kristillisten kirkkojen jäsenistä - myös ortodokseista - valehtelee itselleen.

En halua nakertaa Kirkkoa tai sen oppeja sisältä: siksi siirryin sen ulkopuolelle. Vaan kuinka on laita niiden, jotka Kirkon jäseninä sen opetuksen vastaisesti syyllistyvät esim. esiaviolliseen seksiin, avioeroon, katumusten sakramenteissa käymättömyyteen tai vaikkapa ennen ehtoollista syömiseen. Hehän sakramenttien ym. arvoa heikentävät, en minä.

teuvomartiskainen kirjoitti:

"Olin enemmän tai vähemmän aktiivinen ortodoksi syntymästäni n. 28 vuoden ikään saakka."

Kertoisitko hieman lisää? Ymmärsinkö oikein, sinut lapsikastettiin? Jos lapsikastettiin, onko isäsi ja/tai äitisi suku kovinkin vanhaa ortodoksista sukua? Kun olit 28 v. mitä tapahtui? Mihin menetit uskosi? Mitkä seikat vaikuttivat ratkaisuusi? Mitä voitit ratkaisullasi?

"Asia vaivasi mielessäni kauan - kunnes erosin."

Mikä asia sinua niin vaivasi, että ainut vaihtoehto oli erota?


"Sitä uskonkuvaa, joka sydämessäni asuu, en ole menettänyt. Se ei ole muuttunut pisaraakaan."

Miksi sydämmessäsi asuva uskonkuva ja ortodoksinen usko eivät kohdanneet (lue: löytäneet toisiaan)?

"Kun olen hylännyt aiemmat ortodoksisten sävyjen värittämät käsitykseni,"

Kertoisitko minulle, mitä "ortodoksien värittämiä" raamatullisia totuuksia tarkoitat, jotka historiantutkimus TIETÄÄ ja TODISTAA valheiksi, joihin kulttuurimme on "värittäjien" toimesta halunnut meidän vuosisatojen ajan uskovan?

"Ainoana menetyksenä voisi tavallaan pitää sitä, ettei minulla ole mahdollisuuksia kristillisten ja kulttuuriin kuuluvien juhlien, esim. häiden tai hautajaisten saamiseen."

Menetyksesi ei ole mielestäni järin suuri, jos se kohdistuu ainoastaan edellä mainitsemiisi seikkoihin. Kaikkea ei voi saada (edes rahalla). Tuot mieleeni (en sano kenet), joka juuri eilen kertoi haluavansa kuoltuaan polttohaudattavan ja tuhkan siroteltavan ah´ niin rakkaaseen kotimetsään. Kuitenkin niin, että kuoltuaan ruumis siunattaisiin "ordodoksisin" juhlaseremonioin (lue: kirkonmenoin).

Anteeksi suonet. On niin pitkä kirjoituksesi, etten jaksa loppuun asti lukea, siten kommentoidakkaan loppuosaa.

Yritän pitää tämän lyhyenä ja toteavana.

Sain lapsikasteen. Isäni suku on vanha ortodoksinen suku, tietyin poikkeuksin. Äitini on harras ortodoksi. Molemmat ovat toimineet seurakunnan, kirkkokunnan tms. tehtävissä ajan mittaan.

-

Uskoni menettämiseen vaikuttivat niin monet seikat, ettei niitä tässä kannata luetella. Kirkon tai seurakunnan piirissä toimiminen ajoi minut kerta toisensa jälkeen melko vastenmielisiin tilanteisiin.

Lisäksi muiden ihmisten käytös oli pitemmän päälle sietämätöntä. Paljon puhuttiin selän takana pahaa ja parjattiin - ei minua tai läheisiäni, mutta ilmiö oli kyllin etova yksinkin.

Papeilla (ja muullakin seurakuntien henkilöstöllä joskus) oli pahoja ongelmia mielenterveyden, päihteiden ja käyttäytymisensä kanssa. Väkivaltaakin esiintyi, joskin vain äärimmäisinä poikkeuksina ja tietyillä henkilöillä - ei missään nimessä järjestelmällisesti.

En halunnut kuulua sellaiseen väkeen tai seurakuntaan. Ei niistä ihmisistä monikaan selvästi itse uskonut siihen, mitä opetus olisi sanonut. Mukana oleminen oli oman itsetunnon pönkittämistä tai ehkä jotain outoa taivaspaikan varailua.

Jotenkin ei ymmärretty, että meillä on tämä elämä elettävänämme ennen kuin kannattaa murehtia seuraavaa. Tässä maailmassa sai tehdä mitä vain, kunhan kävi kirkossa.

Tuskin voitin mitään. En eronnut kirkosta voittoa tavoitellakseni, vaan ollakseni rehellinen itselleni. Toimin uskoni mukaisesti. Ehkä voitin hyvän mielen, ainakin jonkinlaisen mielenrauhan.

-

Mieltäni vaivasi eroamisaie. Koin sen vääräksi ja pahaksi. Kun hyväksyin ajatuksen ja toteutin sen, lakkasi vaivaaminenkin. Ehkä muita vaihtoehtoja olisi ollut, mutta tämä on osoittautunut kohdallani hyväksi.

-

Vastaus uskonkuva-kysymykseesi: en osaa sanoa. Jos osaisin, olisin varmaankin yhä ortodoksi. Uskonnossa on kauniita piirteitä. Itseään ei vain voi käskeä uskomaan - jos ei kerta kaikkiaan usko.

-

Kristuksen tarinassa kokonaisuutenaan on kertomuksien värittämiä piirteitä. On historiallinen tosiasia, että ko. aikana ko. alueella uskonto ja politiikka olivat juutalaisille samaa kokonaisuutta. Jeesuksen tarina on jäänyt elämään uskonnollisena, mutta se oli vähintään samassa määrin poliittinen.

Evakeliumit ovat aluksi kulkeneet perimätietona, suullisesti. Sellainen ei ole tarkkaa. Ensimmäiset kirjalliset tekstit ovat jo ajallisesti niin kaukana tapahtumista, etteivät ne mitä todennäköisimmin vastaa todellisuutta kuin joiltain piirteiltään.

Jos haluat tieteen keinoin perusteltavia esimerkkejä, sekä neitseellinen syntymä että ylösnousemus ovat tietenkin mahdottomia. Se, että tällaisia selityksiä on syntynyt, johtuu aikakauden ihmisten erilaisesta maailmankuvasta ja sivistystasosta. Tyhmiä he eivät olleet - heillä ei vain ollut kaikkea nykyistä tietoa käytettävissään.

"Ortodoksista väriä" on myös kannanotoissa, jotka koskevat vaikkapa naispappeutta tai seksuaalivähemmistöjä. Tai eksorkismia.

Miten vastasyntyneessä lapsessa muka asuisi synti tai paholainen? Mikä on syy olla tuomatta tasa-arvoa myös ortodoksikirkkoon - tuomitseehan kirkko nykyään monia asioita, jotka olivat aiemmin arkipäivisiä? Ääriesimerkki tällaisesta voisi olla vaikkapa kidutus. Kantaa voidaan siis muuttaa, mutta vaivalloisuuden vuoksi sellaiset jäävät tekemättä.

Tasa-arvo ei muuten ole mikään ohimenevä trendi. Se on tullut jäädäkseen.

Mainintasi hautaustoiveesta kertoo perinpohjaisesta epätietoisuudesta kulttuurimme/-nne suhteen. Ikävää, että sellaista esiintyy.

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Yritän pitää tämän lyhyenä ja toteavana.

Sain lapsikasteen. Isäni suku on vanha ortodoksinen suku, tietyin poikkeuksin. Äitini on harras ortodoksi. Molemmat ovat toimineet seurakunnan, kirkkokunnan tms. tehtävissä ajan mittaan.

-

Uskoni menettämiseen vaikuttivat niin monet seikat, ettei niitä tässä kannata luetella. Kirkon tai seurakunnan piirissä toimiminen ajoi minut kerta toisensa jälkeen melko vastenmielisiin tilanteisiin.

Lisäksi muiden ihmisten käytös oli pitemmän päälle sietämätöntä. Paljon puhuttiin selän takana pahaa ja parjattiin - ei minua tai läheisiäni, mutta ilmiö oli kyllin etova yksinkin.

Papeilla (ja muullakin seurakuntien henkilöstöllä joskus) oli pahoja ongelmia mielenterveyden, päihteiden ja käyttäytymisensä kanssa. Väkivaltaakin esiintyi, joskin vain äärimmäisinä poikkeuksina ja tietyillä henkilöillä - ei missään nimessä järjestelmällisesti.

En halunnut kuulua sellaiseen väkeen tai seurakuntaan. Ei niistä ihmisistä monikaan selvästi itse uskonut siihen, mitä opetus olisi sanonut. Mukana oleminen oli oman itsetunnon pönkittämistä tai ehkä jotain outoa taivaspaikan varailua.

Jotenkin ei ymmärretty, että meillä on tämä elämä elettävänämme ennen kuin kannattaa murehtia seuraavaa. Tässä maailmassa sai tehdä mitä vain, kunhan kävi kirkossa.

Tuskin voitin mitään. En eronnut kirkosta voittoa tavoitellakseni, vaan ollakseni rehellinen itselleni. Toimin uskoni mukaisesti. Ehkä voitin hyvän mielen, ainakin jonkinlaisen mielenrauhan.

-

Mieltäni vaivasi eroamisaie. Koin sen vääräksi ja pahaksi. Kun hyväksyin ajatuksen ja toteutin sen, lakkasi vaivaaminenkin. Ehkä muita vaihtoehtoja olisi ollut, mutta tämä on osoittautunut kohdallani hyväksi.

-

Vastaus uskonkuva-kysymykseesi: en osaa sanoa. Jos osaisin, olisin varmaankin yhä ortodoksi. Uskonnossa on kauniita piirteitä. Itseään ei vain voi käskeä uskomaan - jos ei kerta kaikkiaan usko.

-

Kristuksen tarinassa kokonaisuutenaan on kertomuksien värittämiä piirteitä. On historiallinen tosiasia, että ko. aikana ko. alueella uskonto ja politiikka olivat juutalaisille samaa kokonaisuutta. Jeesuksen tarina on jäänyt elämään uskonnollisena, mutta se oli vähintään samassa määrin poliittinen.

Evakeliumit ovat aluksi kulkeneet perimätietona, suullisesti. Sellainen ei ole tarkkaa. Ensimmäiset kirjalliset tekstit ovat jo ajallisesti niin kaukana tapahtumista, etteivät ne mitä todennäköisimmin vastaa todellisuutta kuin joiltain piirteiltään.

Jos haluat tieteen keinoin perusteltavia esimerkkejä, sekä neitseellinen syntymä että ylösnousemus ovat tietenkin mahdottomia. Se, että tällaisia selityksiä on syntynyt, johtuu aikakauden ihmisten erilaisesta maailmankuvasta ja sivistystasosta. Tyhmiä he eivät olleet - heillä ei vain ollut kaikkea nykyistä tietoa käytettävissään.

"Ortodoksista väriä" on myös kannanotoissa, jotka koskevat vaikkapa naispappeutta tai seksuaalivähemmistöjä. Tai eksorkismia.

Miten vastasyntyneessä lapsessa muka asuisi synti tai paholainen? Mikä on syy olla tuomatta tasa-arvoa myös ortodoksikirkkoon - tuomitseehan kirkko nykyään monia asioita, jotka olivat aiemmin arkipäivisiä? Ääriesimerkki tällaisesta voisi olla vaikkapa kidutus. Kantaa voidaan siis muuttaa, mutta vaivalloisuuden vuoksi sellaiset jäävät tekemättä.

Tasa-arvo ei muuten ole mikään ohimenevä trendi. Se on tullut jäädäkseen.

Mainintasi hautaustoiveesta kertoo perinpohjaisesta epätietoisuudesta kulttuurimme/-nne suhteen. Ikävää, että sellaista esiintyy.

Kirjoitat varmasti ajatuksiasi ja mielipiteitäsi sydämestä. Surullista jos olet kokenut mainitsemiasi asioita seurakuntalaisten, pappien jne käytöksessä. Samaa olen minäkin nähnyt, kuullut ja kokenut ja ihmetellyt. Ehtoollista nautitaan sielun ja ruumiin parannukseksi ja heti senjälkeen alkaa sama meno, käytös ja meininki.
Itse olen asian järkeillyt niin, ettei toisten käytös, pahat puheet seläntakana ja ilkeilyt kuulu minun tuomittavikseni. Ihmetellä voin ja surra mutta siihen se jää, ehkä rukoilen heille ja itselleni ymmärrystä ja parannusta.
Takana on usein kuitenkin heikkoutta, itsevarmuuden puutetta, rakkaudettomuutta, surua, ahdistusta jne. joka sitten purkautuu kellä mitenkin.
Sinulle kaikkea hyvää ja muista ettei Kirkko ole pelkästöön me heikot ihmiset vaan yhteys Jumalaan, ehtoollinen ja sitä kautta paranemisen mahdollisuus yhdessä Kristuksen kanssa.

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Yritän pitää tämän lyhyenä ja toteavana.

Sain lapsikasteen. Isäni suku on vanha ortodoksinen suku, tietyin poikkeuksin. Äitini on harras ortodoksi. Molemmat ovat toimineet seurakunnan, kirkkokunnan tms. tehtävissä ajan mittaan.

-

Uskoni menettämiseen vaikuttivat niin monet seikat, ettei niitä tässä kannata luetella. Kirkon tai seurakunnan piirissä toimiminen ajoi minut kerta toisensa jälkeen melko vastenmielisiin tilanteisiin.

Lisäksi muiden ihmisten käytös oli pitemmän päälle sietämätöntä. Paljon puhuttiin selän takana pahaa ja parjattiin - ei minua tai läheisiäni, mutta ilmiö oli kyllin etova yksinkin.

Papeilla (ja muullakin seurakuntien henkilöstöllä joskus) oli pahoja ongelmia mielenterveyden, päihteiden ja käyttäytymisensä kanssa. Väkivaltaakin esiintyi, joskin vain äärimmäisinä poikkeuksina ja tietyillä henkilöillä - ei missään nimessä järjestelmällisesti.

En halunnut kuulua sellaiseen väkeen tai seurakuntaan. Ei niistä ihmisistä monikaan selvästi itse uskonut siihen, mitä opetus olisi sanonut. Mukana oleminen oli oman itsetunnon pönkittämistä tai ehkä jotain outoa taivaspaikan varailua.

Jotenkin ei ymmärretty, että meillä on tämä elämä elettävänämme ennen kuin kannattaa murehtia seuraavaa. Tässä maailmassa sai tehdä mitä vain, kunhan kävi kirkossa.

Tuskin voitin mitään. En eronnut kirkosta voittoa tavoitellakseni, vaan ollakseni rehellinen itselleni. Toimin uskoni mukaisesti. Ehkä voitin hyvän mielen, ainakin jonkinlaisen mielenrauhan.

-

Mieltäni vaivasi eroamisaie. Koin sen vääräksi ja pahaksi. Kun hyväksyin ajatuksen ja toteutin sen, lakkasi vaivaaminenkin. Ehkä muita vaihtoehtoja olisi ollut, mutta tämä on osoittautunut kohdallani hyväksi.

-

Vastaus uskonkuva-kysymykseesi: en osaa sanoa. Jos osaisin, olisin varmaankin yhä ortodoksi. Uskonnossa on kauniita piirteitä. Itseään ei vain voi käskeä uskomaan - jos ei kerta kaikkiaan usko.

-

Kristuksen tarinassa kokonaisuutenaan on kertomuksien värittämiä piirteitä. On historiallinen tosiasia, että ko. aikana ko. alueella uskonto ja politiikka olivat juutalaisille samaa kokonaisuutta. Jeesuksen tarina on jäänyt elämään uskonnollisena, mutta se oli vähintään samassa määrin poliittinen.

Evakeliumit ovat aluksi kulkeneet perimätietona, suullisesti. Sellainen ei ole tarkkaa. Ensimmäiset kirjalliset tekstit ovat jo ajallisesti niin kaukana tapahtumista, etteivät ne mitä todennäköisimmin vastaa todellisuutta kuin joiltain piirteiltään.

Jos haluat tieteen keinoin perusteltavia esimerkkejä, sekä neitseellinen syntymä että ylösnousemus ovat tietenkin mahdottomia. Se, että tällaisia selityksiä on syntynyt, johtuu aikakauden ihmisten erilaisesta maailmankuvasta ja sivistystasosta. Tyhmiä he eivät olleet - heillä ei vain ollut kaikkea nykyistä tietoa käytettävissään.

"Ortodoksista väriä" on myös kannanotoissa, jotka koskevat vaikkapa naispappeutta tai seksuaalivähemmistöjä. Tai eksorkismia.

Miten vastasyntyneessä lapsessa muka asuisi synti tai paholainen? Mikä on syy olla tuomatta tasa-arvoa myös ortodoksikirkkoon - tuomitseehan kirkko nykyään monia asioita, jotka olivat aiemmin arkipäivisiä? Ääriesimerkki tällaisesta voisi olla vaikkapa kidutus. Kantaa voidaan siis muuttaa, mutta vaivalloisuuden vuoksi sellaiset jäävät tekemättä.

Tasa-arvo ei muuten ole mikään ohimenevä trendi. Se on tullut jäädäkseen.

Mainintasi hautaustoiveesta kertoo perinpohjaisesta epätietoisuudesta kulttuurimme/-nne suhteen. Ikävää, että sellaista esiintyy.

mitä hurskastelua, ihan naurattaa nuo sinun viattomat ja filosofiset tekstisi, vaikka itse en ole ortodoksi, mutta silti. Sinä olet kuin susi lampaiden vaatteissa, yrität johdattaa kansaa harhaan tuolla sinun passiivisella käytökselläsi ja puheillasi, toivottavasti kukaan ei lankea tuohon.

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Yritän pitää tämän lyhyenä ja toteavana.

Sain lapsikasteen. Isäni suku on vanha ortodoksinen suku, tietyin poikkeuksin. Äitini on harras ortodoksi. Molemmat ovat toimineet seurakunnan, kirkkokunnan tms. tehtävissä ajan mittaan.

-

Uskoni menettämiseen vaikuttivat niin monet seikat, ettei niitä tässä kannata luetella. Kirkon tai seurakunnan piirissä toimiminen ajoi minut kerta toisensa jälkeen melko vastenmielisiin tilanteisiin.

Lisäksi muiden ihmisten käytös oli pitemmän päälle sietämätöntä. Paljon puhuttiin selän takana pahaa ja parjattiin - ei minua tai läheisiäni, mutta ilmiö oli kyllin etova yksinkin.

Papeilla (ja muullakin seurakuntien henkilöstöllä joskus) oli pahoja ongelmia mielenterveyden, päihteiden ja käyttäytymisensä kanssa. Väkivaltaakin esiintyi, joskin vain äärimmäisinä poikkeuksina ja tietyillä henkilöillä - ei missään nimessä järjestelmällisesti.

En halunnut kuulua sellaiseen väkeen tai seurakuntaan. Ei niistä ihmisistä monikaan selvästi itse uskonut siihen, mitä opetus olisi sanonut. Mukana oleminen oli oman itsetunnon pönkittämistä tai ehkä jotain outoa taivaspaikan varailua.

Jotenkin ei ymmärretty, että meillä on tämä elämä elettävänämme ennen kuin kannattaa murehtia seuraavaa. Tässä maailmassa sai tehdä mitä vain, kunhan kävi kirkossa.

Tuskin voitin mitään. En eronnut kirkosta voittoa tavoitellakseni, vaan ollakseni rehellinen itselleni. Toimin uskoni mukaisesti. Ehkä voitin hyvän mielen, ainakin jonkinlaisen mielenrauhan.

-

Mieltäni vaivasi eroamisaie. Koin sen vääräksi ja pahaksi. Kun hyväksyin ajatuksen ja toteutin sen, lakkasi vaivaaminenkin. Ehkä muita vaihtoehtoja olisi ollut, mutta tämä on osoittautunut kohdallani hyväksi.

-

Vastaus uskonkuva-kysymykseesi: en osaa sanoa. Jos osaisin, olisin varmaankin yhä ortodoksi. Uskonnossa on kauniita piirteitä. Itseään ei vain voi käskeä uskomaan - jos ei kerta kaikkiaan usko.

-

Kristuksen tarinassa kokonaisuutenaan on kertomuksien värittämiä piirteitä. On historiallinen tosiasia, että ko. aikana ko. alueella uskonto ja politiikka olivat juutalaisille samaa kokonaisuutta. Jeesuksen tarina on jäänyt elämään uskonnollisena, mutta se oli vähintään samassa määrin poliittinen.

Evakeliumit ovat aluksi kulkeneet perimätietona, suullisesti. Sellainen ei ole tarkkaa. Ensimmäiset kirjalliset tekstit ovat jo ajallisesti niin kaukana tapahtumista, etteivät ne mitä todennäköisimmin vastaa todellisuutta kuin joiltain piirteiltään.

Jos haluat tieteen keinoin perusteltavia esimerkkejä, sekä neitseellinen syntymä että ylösnousemus ovat tietenkin mahdottomia. Se, että tällaisia selityksiä on syntynyt, johtuu aikakauden ihmisten erilaisesta maailmankuvasta ja sivistystasosta. Tyhmiä he eivät olleet - heillä ei vain ollut kaikkea nykyistä tietoa käytettävissään.

"Ortodoksista väriä" on myös kannanotoissa, jotka koskevat vaikkapa naispappeutta tai seksuaalivähemmistöjä. Tai eksorkismia.

Miten vastasyntyneessä lapsessa muka asuisi synti tai paholainen? Mikä on syy olla tuomatta tasa-arvoa myös ortodoksikirkkoon - tuomitseehan kirkko nykyään monia asioita, jotka olivat aiemmin arkipäivisiä? Ääriesimerkki tällaisesta voisi olla vaikkapa kidutus. Kantaa voidaan siis muuttaa, mutta vaivalloisuuden vuoksi sellaiset jäävät tekemättä.

Tasa-arvo ei muuten ole mikään ohimenevä trendi. Se on tullut jäädäkseen.

Mainintasi hautaustoiveesta kertoo perinpohjaisesta epätietoisuudesta kulttuurimme/-nne suhteen. Ikävää, että sellaista esiintyy.

etsisit vikaa itsestäsi eikä muista ihmisistä? Minulle kävi niin, että kun aloin katua omia syntejäni, muut ihmiset muuttuivat yllättäen paljon mukavammiksi. Näin heidät hyvinä ja kauniina. Jokainen ihminenhän on Jumalan kuva.

Sinulla ei ole uskovan ihmisen mielenlaatua, joten menet mihin kirkolliseen yhteisöön hyvänsä, tulet huomaamaan siellä vain puutoksia, epäkohtia, pahoja ihmisiä, inhimillistä heikkoutta.

Naispappeus, "tasa-arvo" yms mainitsemasi maalliset asiat eivät kuulu ortodoksisuuteen. Emme halua kirkon mukautuvan tämän maailman ajan henkeen, vaan tarkoitus on että Kirkon jäsenet muuttuvat mielensä uudistuksen kautta. Kirkko voi vaikuttaa yhteiskuntaan vain niiden ihmisten kautta, jotka ovat sydämeltään ortodoksikristittyjä, ei ulkokultaisten nimikristittyjen kautta.

Jos haluat katua ja palata Kirkkoon, ovet ovat auki tuhlaajapojalle. Kirkkoon palaaminen edellyttää kuitenkin katumusta ja asioiden uudestaan arvioimista.

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Yritän pitää tämän lyhyenä ja toteavana.

Sain lapsikasteen. Isäni suku on vanha ortodoksinen suku, tietyin poikkeuksin. Äitini on harras ortodoksi. Molemmat ovat toimineet seurakunnan, kirkkokunnan tms. tehtävissä ajan mittaan.

-

Uskoni menettämiseen vaikuttivat niin monet seikat, ettei niitä tässä kannata luetella. Kirkon tai seurakunnan piirissä toimiminen ajoi minut kerta toisensa jälkeen melko vastenmielisiin tilanteisiin.

Lisäksi muiden ihmisten käytös oli pitemmän päälle sietämätöntä. Paljon puhuttiin selän takana pahaa ja parjattiin - ei minua tai läheisiäni, mutta ilmiö oli kyllin etova yksinkin.

Papeilla (ja muullakin seurakuntien henkilöstöllä joskus) oli pahoja ongelmia mielenterveyden, päihteiden ja käyttäytymisensä kanssa. Väkivaltaakin esiintyi, joskin vain äärimmäisinä poikkeuksina ja tietyillä henkilöillä - ei missään nimessä järjestelmällisesti.

En halunnut kuulua sellaiseen väkeen tai seurakuntaan. Ei niistä ihmisistä monikaan selvästi itse uskonut siihen, mitä opetus olisi sanonut. Mukana oleminen oli oman itsetunnon pönkittämistä tai ehkä jotain outoa taivaspaikan varailua.

Jotenkin ei ymmärretty, että meillä on tämä elämä elettävänämme ennen kuin kannattaa murehtia seuraavaa. Tässä maailmassa sai tehdä mitä vain, kunhan kävi kirkossa.

Tuskin voitin mitään. En eronnut kirkosta voittoa tavoitellakseni, vaan ollakseni rehellinen itselleni. Toimin uskoni mukaisesti. Ehkä voitin hyvän mielen, ainakin jonkinlaisen mielenrauhan.

-

Mieltäni vaivasi eroamisaie. Koin sen vääräksi ja pahaksi. Kun hyväksyin ajatuksen ja toteutin sen, lakkasi vaivaaminenkin. Ehkä muita vaihtoehtoja olisi ollut, mutta tämä on osoittautunut kohdallani hyväksi.

-

Vastaus uskonkuva-kysymykseesi: en osaa sanoa. Jos osaisin, olisin varmaankin yhä ortodoksi. Uskonnossa on kauniita piirteitä. Itseään ei vain voi käskeä uskomaan - jos ei kerta kaikkiaan usko.

-

Kristuksen tarinassa kokonaisuutenaan on kertomuksien värittämiä piirteitä. On historiallinen tosiasia, että ko. aikana ko. alueella uskonto ja politiikka olivat juutalaisille samaa kokonaisuutta. Jeesuksen tarina on jäänyt elämään uskonnollisena, mutta se oli vähintään samassa määrin poliittinen.

Evakeliumit ovat aluksi kulkeneet perimätietona, suullisesti. Sellainen ei ole tarkkaa. Ensimmäiset kirjalliset tekstit ovat jo ajallisesti niin kaukana tapahtumista, etteivät ne mitä todennäköisimmin vastaa todellisuutta kuin joiltain piirteiltään.

Jos haluat tieteen keinoin perusteltavia esimerkkejä, sekä neitseellinen syntymä että ylösnousemus ovat tietenkin mahdottomia. Se, että tällaisia selityksiä on syntynyt, johtuu aikakauden ihmisten erilaisesta maailmankuvasta ja sivistystasosta. Tyhmiä he eivät olleet - heillä ei vain ollut kaikkea nykyistä tietoa käytettävissään.

"Ortodoksista väriä" on myös kannanotoissa, jotka koskevat vaikkapa naispappeutta tai seksuaalivähemmistöjä. Tai eksorkismia.

Miten vastasyntyneessä lapsessa muka asuisi synti tai paholainen? Mikä on syy olla tuomatta tasa-arvoa myös ortodoksikirkkoon - tuomitseehan kirkko nykyään monia asioita, jotka olivat aiemmin arkipäivisiä? Ääriesimerkki tällaisesta voisi olla vaikkapa kidutus. Kantaa voidaan siis muuttaa, mutta vaivalloisuuden vuoksi sellaiset jäävät tekemättä.

Tasa-arvo ei muuten ole mikään ohimenevä trendi. Se on tullut jäädäkseen.

Mainintasi hautaustoiveesta kertoo perinpohjaisesta epätietoisuudesta kulttuurimme/-nne suhteen. Ikävää, että sellaista esiintyy.

Jotenkin jäi outo olo koko valaistuksestasi. Toisaalta intuitioni sanoo sinun olevan sielunvihollisen kätyri. Voinhan olla väärässäkin, kenties olet oman onnesi etsijä edelleen. Siinä tapauksessa toivotan menestystä, tule uskollasi autuaaksi. Toisin kuin sinä, etsit vikoja, niitä tarkkailet. Huudat epökohtien perään, ruikutat tasa-arvoista konsensusta jokasuhteessa, minä tyydyn hyvinkin konservatiiviseen ajatteluun (jos sillä on vankkumaton pohja traditiossamme), en pyri syyllistämään, epäkohdan havaittuani taistelen sen puolesta, että asia korjaantuisi (niinhän Kristuskin teki eikä lähtenyt ovet paukkuen karkuun).

Jk. Ehkä irvokkainta kommentoinnissasi oli se, ettet usko Neitseelliseen synnytykseen, etkä Kristuksen ylösnousemukseen. Eipä ortodoksinen kirkko paljoa menettänyt menettäessään sinut.

teuvomartiskainen kirjoitti:

Jotenkin jäi outo olo koko valaistuksestasi. Toisaalta intuitioni sanoo sinun olevan sielunvihollisen kätyri. Voinhan olla väärässäkin, kenties olet oman onnesi etsijä edelleen. Siinä tapauksessa toivotan menestystä, tule uskollasi autuaaksi. Toisin kuin sinä, etsit vikoja, niitä tarkkailet. Huudat epökohtien perään, ruikutat tasa-arvoista konsensusta jokasuhteessa, minä tyydyn hyvinkin konservatiiviseen ajatteluun (jos sillä on vankkumaton pohja traditiossamme), en pyri syyllistämään, epäkohdan havaittuani taistelen sen puolesta, että asia korjaantuisi (niinhän Kristuskin teki eikä lähtenyt ovet paukkuen karkuun).

Jk. Ehkä irvokkainta kommentoinnissasi oli se, ettet usko Neitseelliseen synnytykseen, etkä Kristuksen ylösnousemukseen. Eipä ortodoksinen kirkko paljoa menettänyt menettäessään sinut.

Kiitos kommenteista. Vastauksenne kertovat enemmän teistä - tai ortodokseista - kuin minusta. Sinänsä se on hyvä, silloinhan niillä on paikkansa tällä palstalla.


Taisia: olet oikeassa sen suhteen, kenestä vikaa kannattaa etsiä. Etsin sitä ammoin itsestäni. Viaksi paljastui se, että olin ortodoksi. Korjasin virheen. Kummallista, mikseivät kaikki voi olla tyytyväisiä siihen.

"Sinulla ei ole uskovaisen mielenlaatua." Ei olekaan. Olen tästä iloinen, sillä se säästää minut paljoilta harhaluuloilta elämän tai todellisuuden suhteen. Tämä oli myös hyvä syy eroamiseen.

(Ihmisten hyvänä näkemiseen kommentoisin sen verran, että tämä on lähtökohta. Elän ammatissa, jossa kohdattavat ihmiset ovat useimmiten vähemmän hyviä. Sille ei voi mitään, että sellainen vaikuttaa kokemusmaailman kautta ihmiskuvaan.)

Kiitos vastauksistasi: niissä on lämpöä ja vanhurskautta.

Kiitokset myös nimimerkille 'hämmennystä'. Samoin sinulle: kaikkea hyvää.


Vallesmanni: taisinpa sanoa, että tiede ei usko Neitseelliseen synnytykseen tai ylösnousemukseen. Omakin uskoni niihin on toki horjunut ja heikolla tolalla. En tiedä, miksi se on irvokasta: asiastahan ei ole minkäänlaisia todisteita vaan kukin voi uskoa, mitä haluaa.

"Eipä ortodoksinen kirkko paljoa menettänyt menettäessään sinut." Eipä todella. Miksipä olisinkaan ihmisenä tai sieluna samanarvoinen kuin muut tämän pallomme tallaajat? ;)


Hurskas katolinen: just, joo... Hommaa elämä.


Ihmisläheisin ja hyvää toivovin terveisin,

"susi lampaiden vaatteissa"
"luopio"
"sielunvihollisen kätyri"

...unohdinko jonkun suomistanne kohteliaisuuksista..? :D

Entinen ortodoksi kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Vastauksenne kertovat enemmän teistä - tai ortodokseista - kuin minusta. Sinänsä se on hyvä, silloinhan niillä on paikkansa tällä palstalla.


Taisia: olet oikeassa sen suhteen, kenestä vikaa kannattaa etsiä. Etsin sitä ammoin itsestäni. Viaksi paljastui se, että olin ortodoksi. Korjasin virheen. Kummallista, mikseivät kaikki voi olla tyytyväisiä siihen.

"Sinulla ei ole uskovaisen mielenlaatua." Ei olekaan. Olen tästä iloinen, sillä se säästää minut paljoilta harhaluuloilta elämän tai todellisuuden suhteen. Tämä oli myös hyvä syy eroamiseen.

(Ihmisten hyvänä näkemiseen kommentoisin sen verran, että tämä on lähtökohta. Elän ammatissa, jossa kohdattavat ihmiset ovat useimmiten vähemmän hyviä. Sille ei voi mitään, että sellainen vaikuttaa kokemusmaailman kautta ihmiskuvaan.)

Kiitos vastauksistasi: niissä on lämpöä ja vanhurskautta.

Kiitokset myös nimimerkille 'hämmennystä'. Samoin sinulle: kaikkea hyvää.


Vallesmanni: taisinpa sanoa, että tiede ei usko Neitseelliseen synnytykseen tai ylösnousemukseen. Omakin uskoni niihin on toki horjunut ja heikolla tolalla. En tiedä, miksi se on irvokasta: asiastahan ei ole minkäänlaisia todisteita vaan kukin voi uskoa, mitä haluaa.

"Eipä ortodoksinen kirkko paljoa menettänyt menettäessään sinut." Eipä todella. Miksipä olisinkaan ihmisenä tai sieluna samanarvoinen kuin muut tämän pallomme tallaajat? ;)


Hurskas katolinen: just, joo... Hommaa elämä.


Ihmisläheisin ja hyvää toivovin terveisin,

"susi lampaiden vaatteissa"
"luopio"
"sielunvihollisen kätyri"

...unohdinko jonkun suomistanne kohteliaisuuksista..? :D

Ne ovat vertauskuvia... monet Raamatun kertomukset, muista että aika, ihmisten tietous jne. oli silloin aivan muuta kuin nyt. Veljeni sanoi joskus, että kristillisyys on hänen mielestään (ja monen muunkin) "Suurta kusetusta kaikki". Sinä joko uskot, tai et.

Minulle Jumala on meitä korkeampi voima, jota haluan palvoa ja ylistää Kirkossa. Rukoilen voimaa, kestävyyttä ja jaksamista elämääni. Olen yksinkertainen ihminen en kaipaa teologista todistelua ja tutkistelua, vaan konkretiaa ja sitä tarjotaan Kirkossa. Ihmiset, seurakunta ovatkin sortin sakki, sekalainen porukka eikä aina innosta joukkoonsa, mutta menen ja olen läsnä kaikesta huolimatta. Olen heikko ja samanlainen kuin nuo muut tai ehkä kuitenkin yksinäinen susi, ilman lampaan vaatteita.

Jumalan äiti tuo kirkkoomme valoa ja lämpöä ja sitä moni meistä on vailla, ainakin minä.

Ehkä vielä löydät takaisin, toivon ja rukoilen sitä, olet vielä nuori ja elämää paljon edessä. Kun kypsyt ja vanhenet ja kohtaat elämän koko kirjon voi olla että asiat aukeaa uudelleen,,, toivottavasti.

Lars kirjoitti:

Lyhyt huomio... En halua sen enempää osallistua keskusteluun.

Kirkko kutsuu itseään ortodoksiseksi. Se näkee itsensä vaalivansa totuutta (lue Kristus), mutta totuutta ilmenee muuallakin (jotkut varhaiset kirkkoisät puhuivat totuuden tai Sanan "siemenistä" muualla). Minulla on vaikea ilmaista ajatukseni. Kirkko vaali koko totuutta, mutta ei se pitäisi johtaa kaiken muun näkemistä valheena. Jos ei-kristitty sanoo, että pitäisi rakastaa lähimmäistään, niin Kirkko voi sanoa: olet aivan oikeassa!

On myös mukava huomata monessa kirkossa olevan antiikin filosofien kuvat seinämaalauksina. Suhde siis on muutakin, kuin mustavalkoinen. "Ortodoksisuus tai kuolema" on yksin fundamentalistien pelokas taisteluhuuto, olkoon ne mitä porukkaa tahansa.

Lainaten yhden vanhan piispan ajatusta: ortodoksisuus on lahja, siunaus ja tehtävä - vastuuta.

Lars

>>>Jos ei-kristitty sanoo, että pitäisi rakastaa lähimmäistään, niin Kirkko voi sanoa: olet aivan oikeassa!>On myös mukava huomata monessa kirkossa olevan antiikin filosofien kuvat seinämaalauksina.

zinon kirjoitti:

>>>Jos ei-kristitty sanoo, että pitäisi rakastaa lähimmäistään, niin Kirkko voi sanoa: olet aivan oikeassa!>On myös mukava huomata monessa kirkossa olevan antiikin filosofien kuvat seinämaalauksina.

ovat varmaan ottamatta

zinon kirjoitti:

>>>Jos ei-kristitty sanoo, että pitäisi rakastaa lähimmäistään, niin Kirkko voi sanoa: olet aivan oikeassa!>On myös mukava huomata monessa kirkossa olevan antiikin filosofien kuvat seinämaalauksina.

En jaksa kirjoittaa pitkää tekstiä, kello on jo paljon ja olen vielä klassikkoelokuvan tunnelmissa ("Nimeni on Nobody" vuodelta 1973)...

Hieman epäselväksi jäi oliko apostoli Paavali lainaus minua vastaan vai tueksi. Lainaus on tietenkin tuttu ja mielestäni tukee jo esittämääni ajatusta. Ihmisiä olemme kaikki ... kaikki Jumalan luotuja ja pohjimmiltaan hyviä, siksi sävytön mustavalkoisuus on ongelma. Miten Jumalan luoma ihminen voisi olla täysin musta? Emmekö voi tunnustaa ja antaa arvoa kaikelle mikä on hyvää ja oikein tapahtukoon se missä tahansa? Onhan kaikilla "sydämeensä" koodattu peruselämä, hieman lainatakseen apostolia...

Saat toki olla seinämaalauksista mitä mieltä tahdot, mutta mielestäni ne tuovat esiin kauniisti ajatuksen, että antiikin ei-kristilliset filosofit totuuden etsijöinä olivat ns. profeettoja omille kansoilleen. Myös useat kirkkoisät puhuvat "totuuden/Sanan siemenistä" kaikkiaalla ja kaikessa. Sana (Logos) viittaa tietenkin itse Kristukseen...

En oikein jaksa enemmän nyt, olkoon tämä tässä. Henkilökohtaisesti en kertakaikkiaan uskalla/kehtaa/kykene maalamaan ns. mustaa ympärilleni, jakamaan tuomioita. En uskalla - ehkä se on Jumalan pelko minussa. Itse asiassa minua hävettää monien täällä esittämiä jyrkkiä kirjoituksia...

Yritän muistaa, että Kirkon usko on lahja, siunaus ja tehtävä. Lahja sana on miettimisen arvoinen...

Apostoli Paavali nuhteli heitä, jotka luulivat jo lunastaneensa ns. taivaspaikan näin: "Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?"

God natt.

Lars, tai Lasse

on huomattavasti parempi. Siihen meistä useimmat voivat yhtyä. Kukapa meistä voisi sanoa olevansa "hyvä ortodoksi".

Kukaan ei muuten täällä ole parjannut tai haukkunut nimimerkki "entistä ortodoksia" (tai sinua), mutta on tietysti hyvä tehdä hänelle ja sinullekin tiettäväksi se, mikä on KIRKON suhtautumistapa kirkosta eroamisasiaan.

Jos eroaa ortodoksisesta paikalliskirkosta liittymättä toiseen ortodoksiseen paikalliskirkkoon LUOPUU ORTODOKSISUUDESTA ja siten myös itsestään Kristuksesta, joka on Kirkon pää, ja jää pelastavien sakramenttien ulkopuolelle. Takaisin voi tulla tuhlaajapoikana katumuksen kautta, mutta on muistettava, että jokainen päivä voi meillä olla elämämme viimeinen.

Ortodoksinen kirkko ei ole vain yksi maailman monista kirkkokunnista, vaan se on Kristuksen itsenä perustama tosi Kirkko huolimatta siitä, että siihen kuuluu erehtyviä ihmisiä.

Hyvää kesää sinulle, ajattele asioita!

Osoite löytyy...

Vaikkapa tuollainen: [email protected]