Otsikko saattaa kuulostaa teistä taas naurettavalta uskovaisen lässytykseltä, mutta ajatelkaapa tarkasti.
Miettikää kuinka monesti olette elämässänne sanoneet esimerkiksi lauseen "no empä usko" tms. jotka nyt ei välttämättä liity juuri mitenkään uskontoon. Verbi uskoa on aika mielenkiintoinen.
Miten voitte olla varma mistään,ellette yksinkertaisesti USKO että asiat ovat kuin ovat?
Otetaanpa esimerkki. Sinulla, joka luet tätä, on varmasti joku rakas ihminen. Mutta voitko olla varma, että häntä on oikeasti olemassa, vai vaan mielesi luoma harha? Ajattelet varmasti nyt, että "no totta kai hän on olemassa koska näen ja aistin hänet". Okei, sinä siis aistit hänet, se on selvä. Mutta voitko koskaan olla varma että hänen päänsä sisässään on samanlainen ajatteleva mieli kuin sinulla? Toisin sanoen, voitko olla varma että hänellä on sielua, sitä syvintä sisintä ihmisessä, josta hänessä pidät.Sinä U-S-K-O-T että siellä on se sielu, sinä HALUAT että se on siellä, koska muuten et koe mitään minkäänarvoiseksi.Et tunne minkäänarvoiseksi kiintymystäsi tätä ihmistä kohtaan, jos hän on vain harha. Tuskin olet pelkkään ulkonäköön ihastunut, vaan siihen syvimpään, siihen mieleen/sieluun/psyykkeeseen mikä hänessä on.
Pointti: jos ei usko Jumalaan, niin on typerää uskoa silloin yhtään mihinkään.
Toinen pointti: halusin vain muistuttaa ateisteja, kuinka oleellinen usko loppujenlopuksi on. sitä ei pidä vähätellä.
Miettikää kuinka monesti olette elämässänne sanoneet esimerkiksi lauseen "no empä usko" tms. jotka nyt ei välttämättä liity juuri mitenkään uskontoon. Verbi uskoa on aika mielenkiintoinen.
Miten voitte olla varma mistään,ellette yksinkertaisesti USKO että asiat ovat kuin ovat?
Otetaanpa esimerkki. Sinulla, joka luet tätä, on varmasti joku rakas ihminen. Mutta voitko olla varma, että häntä on oikeasti olemassa, vai vaan mielesi luoma harha? Ajattelet varmasti nyt, että "no totta kai hän on olemassa koska näen ja aistin hänet". Okei, sinä siis aistit hänet, se on selvä. Mutta voitko koskaan olla varma että hänen päänsä sisässään on samanlainen ajatteleva mieli kuin sinulla? Toisin sanoen, voitko olla varma että hänellä on sielua, sitä syvintä sisintä ihmisessä, josta hänessä pidät.Sinä U-S-K-O-T että siellä on se sielu, sinä HALUAT että se on siellä, koska muuten et koe mitään minkäänarvoiseksi.Et tunne minkäänarvoiseksi kiintymystäsi tätä ihmistä kohtaan, jos hän on vain harha. Tuskin olet pelkkään ulkonäköön ihastunut, vaan siihen syvimpään, siihen mieleen/sieluun/psyykkeeseen mikä hänessä on.
Pointti: jos ei usko Jumalaan, niin on typerää uskoa silloin yhtään mihinkään.
Toinen pointti: halusin vain muistuttaa ateisteja, kuinka oleellinen usko loppujenlopuksi on. sitä ei pidä vähätellä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Aivan yhtä toimii myös: jos uskot Jumalaan, niin on typerää olla uskomatta Vishnaan, Allahiin, menninkäisiin, Joulupukkiin, tonttuihin, Elviksen elämiseen ja sen tuhanteen muuhun olentoon...
Tuiossa on ensinnäkin kaksi asiaa, usko ja usko (Belief ja Faith). Toinen on asian todennäköisenä pitämistä ja toinen on uskonnollista uskoa jumaliin.
Arkielämässä pidämme asioita enemmän tai vähemmän todennäköisinä. Jos pidämme asiaa todennäkösienä se ilmaistaan suomen kielessä sanomalla "minä uskon ..."
Vaoin hihhulit sekoittavat sen usknnolliseen uskoon joka on jotain täyusin idioottimaista, vaikka kaippa se tekisi liian kovaa myöntää ihan oikeasti uskovansa johonkin jumalaan, vai mitä?
Parempi kikkailla sanoilla ja alentaa, aliarvioida muita.
enpä usko! mikä sielu? onko se syötävää? tais sulta jäädä aamulääke ottamatta... aika sekavaa juttua tulee sieltä...
"Pointti: jos ei usko Jumalaan, niin on typerää uskoa silloin yhtään mihinkään."
Aivan vastaavasti: jos ei usko näkymättömiin tonttuihin, niin on typerää uskoa silloin mihinkään.
Huomaatko, missä logiikkasi menee pieleen?
Joudumme arkielämässä tekemään tiettyjä, varsin perusteltuja, oletuksia:
- olemme olemassa
- teemme havaintoja ympäröivästä, olemassaolevasta maailmasta
- tuo maailma toimii tiettyjen sääntöjen mukaan: jos kädestäsi irronnut haarukka putosi eilen lattialle, putoaa se melkoisella todennäköisyydellä myös tänäänkin, jos päästät siitä irti
Ellemme tekisi tällaisia perusoletuksia, emme selviäisi ihan normaalista arjesta. Kun sinulla on nälkä, voit varsin turvallisesti olettaa, että eilen jääkaappiin jättämäsi pitsan puolikas on tänäänkin syötävää. Et sinä oikeasti voi tietää tuotakaan. Voisihan olla niin, että tänään se, mitä eilen luulit tiskiaineeksi, onkin hyvää ravintoa. Luultavasti kuitenkin uskot, että se pitsa on ravitsevampaa kuin tiskiaine, etkö uskokin?
Se, että meillä on perusteltu syy uskoa tällaisiin tiettyihin perusoletuksiin, ei ole peruste uskoa yliluonnollisiin olentoihin, joista ei ole mitään havaintoa.
"joista ei ole mitään havaintoa."
Tarkoitat ilmeisesti tieteellistä havaintoa?
Juu, tarkoitan.
että maailma koostuu vain asioista jotka tukevat tiedettä? Tietänet kai, mistä tiede on alunperin lähtöisin? Ihmisestä. Mistä voit tietää että tiede on totuus? Se on vain abstrakti käsite jonka olemassaolo on 2000-luvun ihmiselle kuin ennenvanhaan Jumala.
En tietenkään ole. On aivan mahdollista, että pienet vihreät näkymättömät menninkäiset oikeasti ohjailevat maailmaa. Ennen kuin niistä saadaan jotain havaintoja, en kuitenkaan pidä järkevänä uskoa niihin.
myöntämääm myös, että Jumala on MAHDOLLINEN?
Tietenkin jumala on mahdollinen. Aivan yhtä mahdollinen kuin ne mainitsemani pienet vihreät näkymättömät menninkäiset.
Sitten voimmekin halutessamme arvailla millainen jumala on, jos jumala on. Ajatusleikkinä tuo on suunnilleen yhtä hyödyllistä kuin sen arvailu, millaisia nuo pienet vihreät näkymättömät menninkäiset ovat, jos ne ovat.
"Mutta voitko olla varma, että häntä on oikeasti olemassa, vai vaan mielesi luoma harha?"
Minulla on aistihavaintoja tästä minulle rakkaasta ihmisestä. Uskon siis aistieni tuottamaan informaatioon, koska esimerkiksi silmäni eivät ole koskaan pettäneet minua. Silmiä voidaan siis pitää luotettavana informaation tuottajana. En kuitenkaan koskaan voi olla 100% varma minulle rakkaan ihmisen olemassaolosta. Minulla on kuitenkin perusteet uskoa hänen olemassaoloon.
"Mutta voitko koskaan olla varma että hänen päänsä sisässään on samanlainen ajatteleva mieli kuin sinulla?"
Tästä en voi olla varma. Itse asiassa mietin tätä juurikin tänään. Eihän esimerkiksi unessa mieleni luomat hahmot ole olemassa kuin mielessäni, toivottavasti. Minulla ei kuitenkaan ole mitään perusteltua syytä olla uskomatta siihen, että minulle rakkaalla ihmisellä on mieli.
"Pointti: jos ei usko Jumalaan, niin on typerää uskoa silloin yhtään mihinkään."
Tässä mennään metsään ja lujaa. Minulla ei ole mitään perusteltuä syytä uskoa Jumalan olemassaoloon. Minulla ei ole hänestä mitään informaatiota.
Itse asiassa tuon pointin perusteella minulla olisi ihan yhtä hyvä syy uskoa raamatun jumalaan tai koraanin jumalaan. Tai mikä estäisi minua uskoa miljooniin jumaliin samaan aikaan.
Jumalasta/jumalista ei voida saada informaatiota joten maailmassa on miljoonia eri olettamuksia mahdollisen jumalan piirteistä.
"Toinen pointti: halusin vain muistuttaa ateisteja, kuinka oleellinen usko loppujenlopuksi on. sitä ei pidä vähätellä."
Kyllä, mutta usko ei ole mitään lopullista tietoa. Saatan uskoa, että jääkaapissa on maitoa kunnes lisäinformaatio, joka on saatu näköhavainnolla, todistaa asian toiseksi.
Uskoon perustuva tieto on mahdollisesti kumoutuvaa. Siksi oletettu jumala piileskelee aina siellä, mistä me emme tällä hetkellä voida saada tietoa(kuolemanjälkeinen elämä) Ennen salamat oli jumalan aikaansaannoksia kunnes saatiin lisäinformaatiota salamien synnystä.
minkä takia uskovainen vaaditaan todistamaan Jumalan olemassaolo, teille kun ei riitä se että kun sanotaan "ainoa todiste on että minä uskon.". Sen jälkeen te vain nauraa räkätätte vaikka itse ette voi edes todistaa muitten ihmismielien olemassaoloa.
"minkä takia uskovainen vaaditaan todistamaan Jumalan olemassaolo"
Ainoastaan jos joku väittää minun olevan väärässä ja yrittää käännyttää minut uskovaiseksi, minulla on oikeus tiedustella todisteita Jumalan olemassaololle. Eli uskova esittää väittämän käännyttämisen muodossa ja vastaan siihen.
Uskonnollisen uskon pitäisi olla jokaisen henkilökohtainen asia. Toki siitä saa kertoa, mutta en pidä siitä, että minua vaaditaan uskomaan samalla tavoin. Aika harvoin tätä kyllä tapahtuu.
siinä "että aika harvoin tapahtuu, että sinua joku uskova vaatii ajattelemaan oman uskonsa mukaisesti". Kun ja jos näin tapahtuu, olet aivan oikeutettu sanomaan: "en usko juttujasi, pidän omat mielipiteeni ja tyydyn niihin."
Minua taas ihmetyttää Ateismin sisällöksettömyys, kuiva ajattelutapa, mitäänsanomattomuus. Jokin perustyhjyys teillä on, koska te ette osoita muuta itsestänne kuin oikeassaolon. Mistä sellainen olotila kumpuaa, kait te jonkin totuuden omistatte???
Kristityllä on paljon kokemusta Jumalan olemassaolosta, Hänen avustaan, vihastaan, rakkaudestaan. Kristityllä on syvyys ja korkeus ja kaikki mitä sen väliin jää, Jumalalle kuuluvaa. Ei tästä olotilasta pysty kokonaan vaikenemaan ja ihan viimeiseksi kristitty jättää uskon järkensä varaan.
Sinua en lähtisi käännyttämään. En puolestani haluaisi, että rupeat pilkkaamaan Jumalaasi, ei ainakaan minun kuulteni. Tulisi vain mieleen omat taisteluni Jumalaani vastaan.Sain anteeksi tottelemattomuuteni, siinä minun syyvyyteni kokemus.
ateismissa pitäisi olla. Muuta kuin se, että ei usko jumalien olemassaoloon? Tiede tutkii todellisuutta. Eri julkaisuista ja tutkimuksista on paljon iloa tällaiselle tavalliselle uskonnottomalle. Jos se mielestäsi on mitäänsanomattomuutta, niin ei voi mitään. En aio tämän takia ruveta kaatuilemaan hurmoksessa ja huutelemaan käsittämättömiä.
>>>Otsikko saattaa kuulostaa teistä taas naurettavalta uskovaisen lässytykseltä
>>Miten voitte olla varma mistään,ellette yksinkertaisesti USKO että asiat ovat kuin ovat?>>
Perustelematon usko ja perusteltu uskomus ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäisen tapauksessa varmuuden perustana on usko ja jälkimmäisessä uskomuksen perustana on varmuus. Varmuus täytyy tietysti käsittää falliibelisti eikä absoluuttisesti.
>>Otetaanpa esimerkki. Sinulla, joka luet tätä, on varmasti joku rakas ihminen. Mutta voitko olla varma, että häntä on oikeasti olemassa, vai vaan mielesi luoma harha?>>
Absoluuttisessa mielessä en voikaan, mutta minulla on riittävä varmuus asiasta eikä minulla ole mitään syytä epäillä sitä. Epäilyn syyksi ei riitä se, että esittämäsi asiantila on jossain hyvin abstraktissa mielessä mahdollista.
Subjektiivista idealismia vastaan voidaan esittää lukuisia argumentteja. Bertrand Russell esitti kirjassaan "problem's of philosophy" seuraavan kritiikin:
"If we say that the things known must be in the mind, we are either un-duly limiting the mind's power of knowing, or we are uttering a mere tautology. We are uttering a mere tautology if we mean by 'in the mind' the same as by 'before the mind', i.e. if we mean merely being apprehended by the mind. But if we mean this, we shall have to admit that what, in this sense, is in the mind, may nevertheless be not mental. Thus when we realize the nature of knowledge, Berkeley's argument is seen to be wrong in substance as well as in form, and his grounds for supposing that 'idea'-i.e. the objects apprehended-must be mental, are found to have no validity whatever. Hence his grounds in favour of the idealism may be dismissed."
David Stove on esittänyt Berkeleyn todisteluun nojaten seuraavan päätelmän:
1) You cannot have trees-without-the-mind in mind, without having them in mind.
2) Therefore, you cannot have trees-without-the-mind in mind.
1) Is a tautology (self-referential statement); therefore the premise of this argument is trivially true.
2) Is not a trivially true conclusion. The logic flowing from 1) to 2) is valid (as this premise cannot lead to a false conclusion), but unsound because tautological premises can bring only tautological conclusions.
>>Sinä U-S-K-O-T että siellä on se sielu, sinä HALUAT että se on siellä, koska muuten et koe mitään minkäänarvoiseksi.>>
Tämä on aikamoista semanttista vääntöä. Tuolla tavalla määriteltynä aivan kaikki meidän käsityksemme perustuvat sokeaan uskoon eikä mitään perusteltuja uskomuksia edes voi olla olemassa. Tämä on kuitenkin absurdia, koska se tarkoittaisi, että usko lähimetsässä asuviin kymmenjalkaisiin ja satapäisiin petoihin olisi aivan yhtä perusteltua kuin usko siihen, että ystäväni on samanlainen ajatteleva olento kuin minä tai että ikkunasta näkemäni maisema on aivan oikeasti olemassa. Näkökantasi on epäuskottava jo senkin takia, että jokainen ihminen vetoaa todisteisiin ja perusteluihin kiistatilanteissa ja ylipäänsä aivan kaikessa kommunikaatiossa.
>>Pointti: jos ei usko Jumalaan, niin on typerää uskoa silloin yhtään mihinkään.>>
Täysin perusteeton ja absurdi johtopäätös.
"Pointti: jos ei usko Jumalaan, niin on typerää uskoa silloin yhtään mihinkään."
Allah, Zeus, Anubis, Shiva, Amon Ra, Thor, Ukko Ylijumala, Apollo, Brahman, krisseleiden Jumala - mihin näistä jumalista pitäisi uskoa ja millä perusteella? Vai onko ihan samantekevää mihin noista jumalista uskoo? Ja jos ei ole samantekevää, niin millä perusteella se yksi valittu jumala olisi todellisempi kuin nuo muut?
Jos en suostu uskomaan Allahiin, niin onko minun silloin typerää uskoa yhtään mihinkään? Miksi?
uskoa ja palvoa noin montaa jumalaa. Mihinkö näistä pitäisi uskoa, kysyt. Kristittynä vastaan: Usko Herraan Jeesukseen! Perusteena: Niin sinä pelastut ja myös perhekunnallesi käy samoin.
Kyllä Elävään Jumalaan kannattaa uskoa, ei puujumaliin tai kullattuihin, jotka eivät kuule, eivät näe, eivätkä TUNNE ihmisen olemusta, hehän ovat vain palvottuja, eivät TULLEET IHMISEKSI, kuten kristityn Jumala on.
Allahin olemuksesta en tiedä mitään, enkä tietenkään muidenkaan jumalien. Korkeintaan Ukko Ylijumala on jotenkin "tuttu", perustuen kansantarustoon.
Samantekevää ei tietenkään ole, palvotko puista nukkea tai ristillä riippuvaa Kristusta. SISÄLLYS RATKAISEE, se, että puujumala ei ole tehnyt puolestasi mitään, ihminen on tehnyt hänet/sen.
Jumalalla oli jo maailmaa luodessaan SUUNNITELMA, jota emme voi muuksi muuttaa. Se tulee tapahtumaan, mitä Hän viisaudessaan on päättänyt. Siihen suunnitelmaan kuuluvat niin pakanat kuin muihin jumaliin uskovat, kuin myös me, Hänen seuraajansa.
"SISÄLLYS RATKAISEE, se, että puujumala ei ole tehnyt puolestasi mitään, ihminen on tehnyt hänet/sen. "
Joskus puhut ihan järkeviä.
Menee jutun pointti ohi niin että kohisee :(
Vaikuttaa aika yksinkertaiselta lahkon aivopesun läpikäyneeltä uhrilta.
Kysymys kuului, että millä perusteella se sinun jumalasi olisi jotenkin todellisempi, kuin nuo sadat muut ihmisten keksimät mielikuvitusolennot. Tähän et osannut vastata mitään, tietenkään, koska mitään perusteita sille miksi yksi mielikuvitusolento olisi todellisempi kuin toinen, ei ole olemassakaan.
Sinä voit ihan rauhassa jatkaa sen Zeuksen tai Anubiksen tai Thorin tai millä nimellä sinä nyt sitä mielikuvitusystävääsi kutsutkin, palvomista. Kunhan et edellytä että me täysjärkiset ryhtyisimme samaan ääliömäiseen pelleilyyn. On aivan samantekevää pussaatko Mekan mustaa kiveä vai kumarratko krusifiksiä, ihan samaa alkukantaista taikauskoa molemmat.
"Pointti: jos ei usko Jumalaan, niin on typerää uskoa silloin yhtään mihinkään."
Uskotko lahjojen olemassaoloon? Oletko joskus saanut lahjoja?
Siis pakko kai sitä on sitten uskoa Joulupukkiinkin! (Vaikka tällä helteellä tuntuu aika kaukaiselta).
Se, ymmärtääkö kissani puhetta on kyllä uskon asia. En todellakaan tiedä, ymmärtävätkö ne. Ei sillä ole väliä ymmärtävtkö vai eivät. Voin silti puhua niille. Se, että avopuolisoni on olemassa, on oletus, ei uskomus. Hänestä on kyllä paljon puolueettomia aistihavaintoja. Jos oletukseni hänen olemassaolostaan on siitä huolimatta väärä, niin ei sekään sinänsä haittaa, koska hyvin hän kuitenkin toimii, vaikkei olisikaan niin todellinen, kuin otaksun.
hyvin suomen kieltä. Kun kysyn:"lähdetkö Karkki ulos", hän on jo ovella naukumassa. Saattaa olla,, ettei minulla ole kissaa, ehkä vain kuvittelen niin, mutta se ei haittaa, koska minulla on ainakin hauskaa sen kanssa. Kissastani on myös muiden ihmisten puolueettomia havaintoja. Naapurin lapset käyvät päivittäin kyselemässä jos Karkki pääsee heidän kanssaan ulos. Mutta toisaalta, onko näitä lapsiakaan olemassa. Hmm.
Sinänsä outo aloitus, että rinnastat yleisen arkijärjen (uskon, että pään lyöminen seinään sattuu) ja uskonnollisen uskon (uskon, että joku tyyppi/tyypit katselevat, suojaavat ja tuomitsevat).
Kaikki tietysti voi olla harhaa/unta. Mutta empiirisillä kokeilla voidaan todeta tuossa harhassa säännönmukaisuuksia, jolloin "harha" varmistuu käytännössä todeksi.
Uskonnollisia uskomuksia ei toistaiseksi ole kyetty osoittamaan kokeilemalla yhteisen todellisuuden osiksi. Ne ovat sen sijaan psykologista ja sosiaalista, kielellistä todellisuutta - ihmisten mielikuvia ja kommunikaatiota. Ei enempää, ei vähempää.