Tajusin tuossa, että ihmisen Jumalkuva vastaa hyvin pitkälti ihmisen omakuvaa. Esimerkiksi jos ihminen ei tykkää homoista, hän ajattelee samalla ettei Jumala tykkää homoista. Jos ihminen ei arvosta muita uskontoja, ei hän usko Jumalankaa niitä arvostavan.Yritin keksiä poikkeusta mutten keksinyt. Ja joka kerta kun ihminen muuttaa käsityksiään, hän ajattelee olleensa aikaisemmin väärässä ja Jumalan koko ajan oikeassa.
Yhteiskunta kasvattaa yksilön yhteiskunnan kaltaiseksi. Siksi olemme pikkumaisia, vihaamme toisia ja heidän asenteitaan sekä painiskelemme alinomaan negatiivisten tunteiden kanssa. Omakuva opitaan ympäristöstä ja Jumalakuva tulee automaattisesti perässä. Jos joskus päähämme tulee ajatus toimia toisella tavalla, rakastaa kaikkia ja hyväksyä kaikki, torjumme ajatuksen heti vääränä. Olemme oppineet ajatuksen tuomitsevasta vihan Jumalasta toisilta ja uskonnoltamme. Siksi ajattelemme, että meidän tulee toimia samalla tavalla. Siinä ei näytä olevan mitää väärää koska kaikki tekevät niin.
Tässä on kuitenkin se ongelma, ettei se ole hauskaa. Toisten vihaaminen ja toisten ajatusten pilkkaaminen ei tee ketään onnelliseksi. Haluaisimme toimia toisin, haluaisimme tuntea rakkautta joka hetki kaikkea kohtaan, mutta omat ajatukset pakottaa meidät toimimaan toisin. Jos asia on näin, olemme kaikki enemmän tai vähemmän ajatustemme vankeja. Olemme oman rajallisen Jumalkuvan vankeja niin kauan kunnes uskallamme ottaa askeleen eteenpäin. Tämä on pelottavaa, koska silloin taakse jääntyt maailma tuomitsee meidät. Lohduttavaa on, että otettuamme tarpeeksi monta askelta lakkaamme välittämättä toisten vihasta ja herjauksista . Silloin rakastamme kaikkea joka hetki.
Yhteiskunta kasvattaa yksilön yhteiskunnan kaltaiseksi. Siksi olemme pikkumaisia, vihaamme toisia ja heidän asenteitaan sekä painiskelemme alinomaan negatiivisten tunteiden kanssa. Omakuva opitaan ympäristöstä ja Jumalakuva tulee automaattisesti perässä. Jos joskus päähämme tulee ajatus toimia toisella tavalla, rakastaa kaikkia ja hyväksyä kaikki, torjumme ajatuksen heti vääränä. Olemme oppineet ajatuksen tuomitsevasta vihan Jumalasta toisilta ja uskonnoltamme. Siksi ajattelemme, että meidän tulee toimia samalla tavalla. Siinä ei näytä olevan mitää väärää koska kaikki tekevät niin.
Tässä on kuitenkin se ongelma, ettei se ole hauskaa. Toisten vihaaminen ja toisten ajatusten pilkkaaminen ei tee ketään onnelliseksi. Haluaisimme toimia toisin, haluaisimme tuntea rakkautta joka hetki kaikkea kohtaan, mutta omat ajatukset pakottaa meidät toimimaan toisin. Jos asia on näin, olemme kaikki enemmän tai vähemmän ajatustemme vankeja. Olemme oman rajallisen Jumalkuvan vankeja niin kauan kunnes uskallamme ottaa askeleen eteenpäin. Tämä on pelottavaa, koska silloin taakse jääntyt maailma tuomitsee meidät. Lohduttavaa on, että otettuamme tarpeeksi monta askelta lakkaamme välittämättä toisten vihasta ja herjauksista . Silloin rakastamme kaikkea joka hetki.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kaikin puolin mainio ajatelma. Tuli taas mieleeni jostain kuuluistasta kirjasta mieleen jäänyt lausahdus: "jos lehmällä olisi jumala, se näyttäisi lehmältä".
Sitä luulee aina keksineensä jotain omaperäistä mutta sitten sitä huomaa erehtyneensä.
"If triangles invented a god, they would make him three-sided."
-Montesquieu
Mutta ei se mitään. Eihän ajatus huonone vaikka se olisi jo aiemmin ajateltu
Oletko muuten huomannut, että otamme aina askeleita eteenpäin. Harvoin näkee pyhimystä josta tulee maallistunut. Tämäkin on varsin positiivista...
kiitos näistä oivalluksista !
Johan on maailmankirjat sekaisin kun suuri buddhalainen tulee kiittämään minun tekstistäni.
Tai ei oikeastaan. Eikös suurimmat ole niitä, jotka pesevät kadulla kerjäläisten jalkoja. Ei niitä jotka istuvat valtaistuimella kultakruunu päässä.
Koska eksyin jo aiheesta, ajattelin kysyä erästä kysymystä buddhalaisuudesta jos sopii.
Onko totta, että buddhalaisuudessa on useita valaistumisen (nirvanan) saavuttaneita? Näin olen kuullut, mutta käsittääkseni Gautaman tasolle pääseminen on äärimmäisen vaikeaa. Viettävätkö nämä valaistuneet sitten elämänsä hiljaisuudessa vai kulkevatko ympäriinsä opettamassa?
Kiittäen Nitro
"--suuri buddhalainen tulee kiittämään minun tekstistäni."
Suuri ? Hi hi -:).
Kysymykseesi vastaus :
Me uskomme että jokainen ihminen on "potentiaalinen buddha ( suom. "valaistunut" )", eli ihan jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saavuttaa valaistuminen. Ihmisessä täytyy ensin herätä "bodhicitta" ( hänessä herää pakottava tarve käyttää elämänsä muiden hyödyksi ; hän tajuaa elollisten erilaiset kärsimykset ja haluaa tehdä kaikkensa poistaakseen nämä kärsimykset. Hän myös ymmärtää kaiken ehdollisuuden - ettei mikään täällä ole pysyvää, ja etteivät mainen mammona ja usein hyväksikäytölle perustuvat ihmissuhteet tuo onnea. Tällaisia ajatuksia omaavat ovat "heränneitä", jotka väkisinkin lähtevät kulkemaan kohti valaistumista.
Valaistuminen on jotain sanoin kuvaamattoman ihmeellistä - minä en voi kuvitellakaan miltä se tuntuu, mitä se on. Sen saavuttaminen on vaikeaa, mutta...ehkä seuraavassa elämässä sitten -:)..
Valaistuneita olentoja on ollut ennen Siddharta Gautamaa, heitä on ollut hänen jälkeensä, ja heitä tulee aina olemaan enemmän kuin yksi.
On eri tavoin toimivia buddhia ; kiertäviä opettajia ja erakkoelämää eläviä.
On myös "bodhisatvoja", jotka eivät halua valaistua ja saavuttaa nirvanaa kuolemansa jälkeen. He haluavat palata maan päälle uudestaan voidakseen edelleen auttaa kaikkia kärsiviä olentoja kohti kärsimyksistä vapautumista.
"Hän tajuaa elollisten erilaiset kärsimykset ja haluaa tehdä kaikkensa poistaakseen nämä kärsimykset. Hän myös ymmärtää kaiken ehdollisuuden - ettei mikään täällä ole pysyvää, ja etteivät mainen mammona ja usein hyväksikäytölle perustuvat ihmissuhteet tuo onnea. "
Sinulla Ava on suuri sydän.
Hienoa , että tuollaisia ihmisiä löytyy.
Eikös tuo oppi ole juuri sitä "nöyrtymistä", suuren Jumalan (luonnon) edessä, mitä kristitytkin opettavat.
Miksi ei kaikki uskonnot ja filosofiset aatesunnnat voisi yhdessä ja käsi kädessä kulkea kohti hyvää.
Vasta tajuamalla tuon suuren yhteisen asian
rakkauden, saamme maailmastamme paremman paikan elää.
Kaikissa uskoissa on tuo RAKKAUS juuri pohjana.
Miksi siis ihmisten, jotka näitä uskontoja kannattavat pitää riidellä mikä uskonto on oikein ja mikä ei.
Yksinkertaisesti;
"Rakasta Herraa sinun Jumalaasi (mikä kunkin Jumala on)
kaikesta mielestäsi, kaikesta voimastasi ja kaikesta sydämestäsi.
Ja rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi"
Kristinuskon Jeesus sanoo, että noissa kahdessa käskyssä riippuu koko laki ja profeetta.
Siunaten ;)))
Minunkin mielestä jokainen meistä on "Potentiaalinen buddha"
Jumalan mukaan voin valaistua vaikka tässä ja nyt jos haluan. Ei rajoituksia. Ehkä minun tapauksessa tuo seuraava elämä kuulostaa todennäköisemmältä.
Kysyin tuota koska tiesin buddhien tekevän lähetystyötä länsimaissa. Ehkä yksi tai pari valaistunutta tekisi hyvää Suomellekkin...
Kysyit :
"Miksi ei kaikki uskonnot ja filosofiset aatesunnnat voisi yhdessä ja käsi kädessä kulkea kohti hyvää ?"
Aivan. Itse olen ajatellut, että kaikkien eri uskontojen ja filosofisten suuntausten kannattajat pyrkivät kyllä "hyvään", mutta turvautuvat turhan usein väkivaltaan tai erilaisiin pakotteisiin saavuttaakseen tämän "hyvän". Henk.koht. mielipiteeni on, ettei mikään negatiivinen vie mihinkään positiiviseen ; rakkauden on luullakseni erittäin vaikeaa löytää sijaa toisinajattelevia vihaavan ja heitä vihollisina pitävän ihmisen sydämessä.
Kirjoitit :
"Rakasta Herraa sinun Jumalaasi (mikä kunkin Jumala on)kaikesta mielestäsi, kaikesta voimastasi ja kaikesta sydämestäsi.
Ja rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi."
Juuri noin voisimme itse kukin ajatella. Ja viimeisen rivin lähimmäisen rakastamisesta voisivat ateistitkin uskoakseni allekirjoittaa ?
Kiitos hienosta kirjoituksestasi, Sateenkaari.
Tuli tuossa mieleen, että kenties valaistuminen, jota me toivomme, voisi olla jollain tavalla verrattavissa kristittyjen Pyhällä Hengellä täyttymiseen ?
Minä ainakin kutsun Pyhällä Hengellä täyttymistä valaistumiseksi.
Itse koin tuon valaistumisen noin 20 vuotta sitten. Oli todella mahtava tunne.
Kuuntelin laulua ja nuo sanat iskivät;
"TOTTA ON KUITENKIN RAKKAUS ELÄÄ.....
JA MYRSKYN PAUHATESSA SE TUO MEILLE TOIVON,
SE KERTOO MEILLE ETTEI RAKKAUS KUOLE MILLOINKAAN"
Nuo sanat iskivät suoraan sydämeen ja siitä paikasta tunsin olevani ns. "pelastettu".
Tiukkapipoista uskovaisen elämää ei (onneksi lähimmille) kestänyt kuin puoli vuotta kunnes tajusin koko sanoman.
Kaikki maailman ihmiset ikään, rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai aatteeseen tai mihinkään muuhun katsomatta on tuon saman armon ja sanoman alla.
Yksi ainoa sana rakkaus on kaiken perusta.
Ja rakkaudessa ei ole pelkoa vaan armoa.
Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.
Enää ei tarvitse pelätä elämää tai kuolemaa.
Kaikki on Korkeimman käsissä.
Valaistumisessa ja pyhässä hengessä on pitkälti kysymys samasta asiasta.
Itse pidän valaistumista kuitenkin paljon suurempana asiana, jonka vain hyvin harvat saavuttavat.
Saatan kyllä olla väärässäkin ja eihän tällaiset asiat ole mitattavissa
monet buddhistit pitävät esim. Jeesusta ja Äiti Teresaa ( Gautaman ohella ).
Niin arvelinkin. Buddhistit kun osaavat kunnioittaa myös toisten uskontojen edustajia.
Ajattelin myös, että mekin voisimme olla valaistuneita parhaimpina hetkinämme, mutta sitten vajoamme takaisin omaan pienuuteemme.
"Ajattelin myös, että mekin voisimme olla valaistuneita parhaimpina hetkinämme, mutta sitten vajoamme takaisin omaan pienuuteemme."
Mekin ajattelemme, että ahkeran harjoituksen avulla me voimme saada - mietiskellessämme - hetkittäisiä "välähdyksiä" valaistumisesta.
Lopullinen,"oikea" valaistuminen on meidän näkemyksemme mukaan jotain sellaista, josta ei enää ole paluuta "entiseen minään".
Ja siksipä sitä omaa jumalakuvaa sitten puolustetaankin niin kiihkeästi, kun oikeasti puolustaa omaa persoonaansa...
Kiitos myös sinulle rohkaisevista sanoista.
hyvän Panteistin ei pitäisi tuntea tarvetta puolustaa Jumalaansa, koska hän näkee Jumalan myös vastustajiensa kasvoissa. Niin ja silloihan he eivät enää ole vastustajia...
Pohdin vaan, että minkähänlainen omakuva on heillä, jotka käyttävät aikansa saarnatessaan toisten syntisyydestä & Jumalakuvan vääryydestä. Sääliksi käy...
on täysin liian iso pala ihmisen pikkuiseen päähän, ja vaikka ihminen loikin jumalan omaksi kuvakseen, ei se tarkoita että se olisi ollut kovinkaan älykäs veto. Kaikkea sitä keksitäänkin, kaikkien harmiksi. Jumalauta noita keksijöitä !
Eniwäy, wabbusima saa ihmisen mahottoman hyvälle tuulelle, siihen ei mitään jumalia tarvita, siihen hyvälle tuulelle projektiin.
Olkaa ihmisiksi !
Niinhän tuo on, mutta ei minäkuva kuitenkaan aina vastaa jumalakuvaa.
Kuitenkin jumalakuva kahlitsee pitkälti ajatteluamme Jumalasta, tuskin kenenkään jumalakuva vastaa oikeaa Jumalaa, jos hän on olemassa.
Mutta niinhän se on aina: ihmisellä on kuvia asioista, ja ne eivät vastaa todellisuutta.
Hyvä kanta sulla (lähellä omaani.)heh. siinäkö syy kehuuni...
Ei tietenkään aina, tarkoitin lähinnä esim. mielipidettä tällaisiin uskonnollisiin kysymyksiin.
Tämä toimii myös toisinpäin. Jos esimerkiksi johonkin erittäin pyhään & Jumalaiseen kirjaan pääsee ajatus homouden syntisyydestä, niin ajattelemme jo pelkästä velvollisuudesta, että homoja täytyy vihata.
Tällöin omakumamme minäkuva, on peräisin jonkun henkilön muinaisesta Jumalakuvasta, joka oli taas peräisin hänen omakuvasta, mikä taas oli peräisin kenties sen aikaisesta kulttuurista tai...
Niin, sitähän olen täällä yrittänyt tolkuttaa: kirkko/Raamattu ei määrää ihmisten moraalia tai ajatuksia. Ihmiset ajattelevat mitä ajattelevat, ja sitten perustelevat sen Raamatulla. Tai pikemminkin, lukevat Raamattua tulkiten sitä omien ajatustensa kautta. Se on ihan inhimillistä, eikä siinä ole mitään pahaa.
Siksi tarvitaan ihmisiä, jotka selittävät, mitä Raamattu todella tarkoittaa. Toki sitä voi lueskella huvikseenkin ilman mitään tietoa, mutta silloin sillä ei parane perustella mitään asioita.
En usko, että kenenkään omakuva määräytyy Raamatun kautta. En usko edes, että Jumalakuva määräytyy Raamatun kautta. Siihen vaikuttavat paljon enemmän kokemukset.
Siis, ennemmin ihminen vihaa jo valmiiksi homoja esim. tietämättömyyden takia, ja sen jälkeen lukee Raamattua ja saa sieltä vahvistuksen ajatukselleen. Minä taas, joka en vihaa homoja, en näe Raamattua mitenkään erityisen homovastaisena. Täytyy ottaa konteksti huomioon. Ja koska rakkaus on minulle tärkeää, ovat minulle myös enemmän tärkeitä raamatunkohdat, joissa käsketään rakastaa kaikkia. Niin yksinkertaista se on.
Niinhän se on. Kiitos tästä tarkennuksesta
Ne, jotka Jumalaan uskovat, on heillä kaikilla hiukan tai paljonkin erilainen kuva/käsitys Jumalasta.Tämän on Mikko Lahtikin myöntänyt.
Fenomenologia, ilmiöoppi tutkii juuri sitä mm. miten samaan asiaan koetaan/tunnetaan/suhtaudutaan eri tavalla.
Harvoin, jos koskaan kellään kahdella on ihan sama kuva Jumalasta.
Siksihän sen kuvan piirtäminenkin on kiellettyä jossain.Ne näyttäis kaikki erilaisilta.KAUHEETA MONOTEISMIA!
Yhteisö/yhteiskunta/maanosa vaikuttaa Jumalakuvaamme.
Oikeaa Jumalaa EI SIIS OLE. Se on ihmisen toiveiden ja tarpeiden heijastuma ja siitä vielä jopa soditaan.
On ihminen tosi pöllö.Voi meitä.
Onneksi on ateisteja. Kaikkea hyvää ateistit.
Olen itsekin ateisti.Ja ylpeä siitä.
Nimittäin jos ajattelet, että tämä rajallinen maailmankaikkeus on ehdoton ja perimmäinen TODELLISUUS, niin silloin voit kuvata nk. "Jumalaa", eli rajatonta, epä-todellisuudeksi.
Toisaalta, jos olisit ajatellut asiaa riittävän syvällisesti, ja ymmärtäisit siten tämän ilmenneen maailmankaikkeuden olevan perimmältään EPÄTODELLINEN, niin voisit vihjata nk. Jumalaan, eli rajattomaan, sanalla Todellisuus.
Lue perusteellisempi selvitys: http://www.palatsi.net/foorumi/viewtopic.php?t=208
Kyllä ateistikin tarvitsee Jumalan.
Se on ateistille hän itse.
Oma minä.
Hän kunnioittaa ja elää sen mukaan,
toivottavasti hyvien ajatusten saattelemina.
Kullakin ihmisellä on Jumala, nimitämme Jumalaamme sitten millä nimellä tahansa.
Ja kukin luo itse Jumalansa.
Omiin tarpeisiinsa.
Meidän tulisi vain kunnioittaa jokaisen omaa ajatusta ja käsitystä Jumalasta.
Olla yhtä maailman kaikkeudessa.
Eikä hajoittaa pientä elämäämme mielipide-eroilla, joita ihmiset itse ovat luoneet.
Ateistin Jumala on minä ,
tarkoittaahan sana Jumala suomeksi minä olen,
Siis Jumala on minussa
Kaikkea hyvää ja siunausta toivottelee
satenkaari
Totta kullakin ihmiselle on oma Jumala.
Kyse on vain siitä miten Jumalansa käsittää.
Pääsasia, että ihminen tekee oikein,
eli elää rakkauden mukaan.
Ja on itse itselleen rehellinen.
Silloin on myös Jumalalleen rehellinen.
ihmisen omaksi kuvakseen, eli persoonaksi.
Suufilaisten mukaan Jumala, Minä, ja Rakkaus ovat synonyymeja.
SInänsä osuva lähtökohta, paitsi että tuo "Minä" tulee käsittää oikein, Jumalan ilmoitusnimi on "Minä-Olen".
Mikä viittaa olemassaoloon. Sillä ikuisuus on Nyt, aika on taas "3.men kohtalottaren" päättyvä sykli.
Jumalan luomistyössä:mikä oli Jumalasi tarkoitus auringonpimennykselle.
Voisitko jo nyt vastata vai...
näyttää hetki uskoville milloin Kristuksen takaisin tulon hetki on käsillä.
Tuo voi olla ainut syy, tai sitten ei.
Miksi luonnossa on ilmiöitä, noin pohjimmiltaan? Pystytkö sinä vastaamaan siihen?