itse kenellekin? Olen ihmetellyt jo pitemmän aikaa meidän kirkkomme suhtautumista vähäosaisiin, "juoppoihin" ja muihin ei niinkään tavallisiin seurakuntalaisiin. Onkohan käynyt niin että ort.seurakunnista on tullut, ainakin ruuhkasuomessa, keskiluokkainen ja vieraantunut?
Suhtautuminen kirkon työntekijöihin ei ole rakkaudellinen, vaan tuomitseva ja vihamielinen.
Haluamme ilmeisesti näyttää ulospäin muulta kuin olemme ja paradoksaalista kyllä, paljastamme oman ruman puolemme samalla.
Pakostakin tulee fasismin haamu esiin.
Suhtautuminen kirkon työntekijöihin ei ole rakkaudellinen, vaan tuomitseva ja vihamielinen.
Haluamme ilmeisesti näyttää ulospäin muulta kuin olemme ja paradoksaalista kyllä, paljastamme oman ruman puolemme samalla.
Pakostakin tulee fasismin haamu esiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tähän aloitukseen on helpompi asiallisesti suhtautua kuin vastaavaan, jossa eräs pappi nimeltämainiten julki tuotiin. Samaan sävyyn kuitenkin jatkan. Eivät seurakuntamme ole ongelmattomia, kuinka voisivat ollakaan, ihmisethän sen muodostavat. Uskonnollisesta yhteisöstä kun kyse on, niin rasitteena asiain hoidossa ovat TUNTEET, ne kun ovat uskovilla sallittuja, jopa toivottavia ominaisuuksia. Liiallisesta tunne-elämästä on sitten omat haittansa, jos niihin sisältyy aimoannos omaa jääräpäistä tavoittellisuushakuakin. Sillä, että ollaan hiljaa, vaietaan, ettei kukaan tiedä ongelmistamme, ei voiteta mitään. Kissat pitäisi nostaa pöydälle tänään, huomenna voi olla kohtalokasta.
Jk. Menkäämme kaikki yksilöinä itseemme. Avatkaamme kaappimme tutkiaksemme myös järkeä käyttäen, millaisia luurankoja sieltä löytyy.
on ihmisyyden mitta!
ihmisyydestä. Arvelen vain, että sekin voidaan käsittää ja selittää mitä moninaisimmilla tavoilla.
Mielestäni juopot,mielenterveys ongelmaiset ym. syrjäytyneet otettava myös huomioon. Tuntuu,että Venäläisiä pokkuroidaan ja joka paikassa otetaan liikaa huomioon.Oman maan kansalaisten asiat ensin kuntoon ja sitten vasta muiden asiat.
Ehkä jokaisen on parasta ajatella asiaa omista pienistä mahdollisuuksistaan, sillä harvalla on niin paljon todellisia mahdollisuuksia suurisuuntaisiin "projekteihin".
Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja jokaisessa ihmisessä pitää kunnioittaa Jumalan kuvaa. Yksin tämä on vaikeaa.
Oma elämä pitäisi saada niin tasapainoiseksi, että itsellä olisi rohkeutta auttaa lähimmäisiä, kunnioittaa heitä ja olla rohkeasti kaikkein vähäisimpienkin kannustajana. Lähimmäisiä on ihan turha tuomita, kun omassa elämässäkin on niin paljon tekemistä.
Tästä se voisi lähteä, jos ihan itseänikin ajattelen.
ei xenja pietarilainen tai maria pariisilainenkaan huudellu pusikoista, vaan menivät ja auttoivat muita. Siinä vallasnaiselle mallia. Ja ainakin hesassa viimeksi kun olin srkn työttömien lounaalla, niin istui ystävällisesti jutellen Bitynian eksarkki, useita muita pappeja ja diakoneja, aimakin yksi kanttori heikompiosaisten kanssa ruokailemassa ja jakamassa aikaansa. Linnakundeja, nistejä, juoppoja, mielenterveysongelmaisia, köyhiä,työttömiä ja sairaita jne. Ja iso joukko vapaaehtoisia kokkaamassa, tarjoilemassa jne. Oletko ollut järkkäämässä vastaavaa?Jos et, ota yhteys srkn diakoniin ja kysy mitä paikkakunnallasi tehdään tai voitaisiin tehdä ja tarjoa aikaasi tai varojasi. Loppuupa turha kitinä, kun on muuta puuhaa.
puolesta on kristityn mitta. Pelkkä istuminen ei riitä. kyse on pitkäjänteisestä työstä, ei tapahtumasta, jossa on ehkä media paikalla.