Haluaisin auttaa erästä ihmistä, hän on hiljan menettänyt rakkaansa ja kertoi minulle kuinka yksinäinen on. Minulle tuli niin paha olo ajatella että vielä suuren surun keskellä on aivan yksin, ilman ketään. Onko tungettelevaa vaikka soittaa hänelle ja kysyä hänen vointiaan? Ongelmana on, etten ole hänen ystävänsä, ainoastaan jutelleet hetken. Te yksinäiset, läheisenne menettäneet kertokaa, mitä te toivoisitte, mistä voisin jutella yms.
Rakkaan menettäneet
apua toivoisin
101114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta ainakin tuntui erittäin hyvälle, kun suruviestin saaneet ystävät ja tuttavat ovat ottaneet yhteyttä. Se, että ottaa osaa suruun, lohduttaa valtavasti. Ainakin minua.
Olen jo ottanut osaa hänen suruunsa, kun juttelimme. tarkoitin sitä yksinäisyyttä hautajaisten jälkeen
omissa oloisaan.niin minäkin halusin.hautajaiset olivat ne ns.viimeiset jäähyväiset ja sen jälkeen olin aivan loppu.halusin vaan käpertyä omaan olooni ja itkeä rauhassa.ihmisen kuolema vaan tuottaa paljon tekemistä(on perunkirjoitus,paperi sota,joillakin muutto jne) toiset hoitavat näitä asioita vielä hautajaistenkin jälkeen,se vetää voimat monelta.lisäksi on se suuri suru.toiset haluavat ihmisiä ympärillensä ystäviä joille puhua.kannattaa miettiä mitä hän haluaisi sinun tekevän.kaikenkaikkiaan surevan ehdoilla mennään eteenpäin.
Minä elän tällä hetkellä hautajaisten jälkeistä aikaa. Edessä tuo perunkirjoitus, paperisota ja varmaan aika pian muuttokin.
Haluan toki itkeä itkuni yksin, mutta tuntuu kyllä ihan mukavalle, kun ystävät ja tuttavat soittelevat ja kyselevät kuinka jaksan. Eilen illalla juttelin pitkään ystäväni kanssa, joka on viimeisillään raskaana. Puhuttiin hänen odotusajastaan ja tulevasta pienokaisesta. Tuntui, että kyllä se elämä vaan jatkuu.
Välillä toki tuntuu, että varsinkin perheenjäsenet yrittävät ehkä liikaakin auttaa. "Tyrkyttävät" apua. Se ei tunnu hyvälle.
Juuri tuollaiset pienet puhelut, kahvilla käynnit jne. auttavat (jälleen kerran) ainakin minua. Jokainen kuitenkin suree surunsa omalla tavallaan.
kerro hänelle se, minkä juuri kerroit meille. Kerro, että ymmärrät jos hän haluaa olla yksin, mutta että tapaisit/auttaisit mielelläsi, jos hän sitä haluaa.
Hyvin monet rakkaansa menettäneet kokevat, että tutut ja puolitutkin "kunnioittavat" heidän suruaan liikaakin, eli käytännössä jättävät surevan yksin, kun eivät tiedä mitä sanoisivat.
Ei tarvitse sanoa mitään "siihen" liittyvää. Läsnäolo riittää. Vie hänet kävelylle, käy hänen puolestaan kaupassa, täytä tiskikone tai mene vain kaffelle puhuman vaikka säästä.
Uskon että puhelusi on tervetullut, haluaa kyseinen henkilö sitten tavata sinut eli ei.
Jos hän on nimenomaan kertonut sinulle tuntevansa itsensä yksinäiseksi, se voi olla hiljainen avunhuuto. On vaan niin noloa sanoa suoraan, että ole kiltti ja pidä minulle seuraa. Ei ole yhtään tungettelevaa tässä tapauksessa, jos soitat ja sanot, että voisit tulla vaikka kahville.
Voitte jutella ihan mistä tahansa, mistä nyt ihmiset normaalisti juttelevat. Hän ehkä kaipaa jotain normaalia ympärilleen, koska nyt koko hänen elämänsä on kaikkea muuta kuin normaalia. Tai sitten voit vaikka vain kuunnella, jos hän haluaa purkaa sydäntään.
Osuit naulan kantaan coeurbrisee, hän nimen omaa sanoi että on niin yksin, eikä sukulaisia. Ymmärsin että hän haluaa purkaa sydäntään...
Suuri KIITOS, teille kaikille asiallisista vastauksistanne. Toivon teille aurinkoista kesää.
Minäkin olen kokenut ison surun, menetin vanhempani alle vuoden aikana, ekaksi isä ja sitten äiti.
Minä olisin halunut, että minua oltaisiin kuuneltu ja vaikka vähän "potkittu persaukseen" vaikka pyydetty ulkoilemaan tai menty esim kahville tai vaan oltu ja puhuttu.
Minä jouduin kokemaan sen, että se minun paras ystävä ei ollut tukena minun ison surun aikana, niin kävi että meidän ystävyys loppui.Ennen oltiin tekemisessä päivittäin.
Mutta olen saanut lisää hyviä ystäviä ja joista olen onnellinen.Sen opein, että jos minun ystävälle käy samoin kuin minulle, en hylkää vaan olen hänen tukena ja vaikka välillä potkin persauksiin.
Sinä voisit kysäistä, että millaista tukea hän haluaa, niin sitten sekin selviää.
Meistä kukaan muu ei voi tietää mitä tämä kyseinen tuttavasi haluaa. Kysy rohkeasti, kerro hänelle että voit olla tukena ja lohtuna jos hän sitä haluaa!
Hei! Soita ihmeessä ei tarvitse olla mikään lähi ystävä pää asia et jaksat kuunella ja myötä elää. Se auttaa kyllä.