Voi-Puuroa.
Tooppi maitoa ja neljäsosa naulaa nuorta voita pannaan valkialle', ja kiehumaan ruvetessa vispilöitään sekaan sen verran hyviä nisujauhoja, että puuro tulee parahultasen sakiaksi, mutta ei pakaraksi.
Jos suolaa tarvittaisiin, niin pannaan sitä mielen perästä.
Puuro syödään lämpösenä, johonka myös annetaan pienettyä sokeria ja kaneelia, ja kaseksi kylmää nuorta taaletta, taikka paljasta maitoa.
Tässä samanmoinen ohje "nykyaikaisesti"
Voipuuro
200 g voita
300g vehnäjauhoja
1 l maitoa
1 rkl suolaa, sokeria (maun mukaan)
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa.
Sekoita jauhot voihin tasaiseksi seokseksi.
Kaada maito hissukseen ohuena nauhana useassa erässä seokseen ja vatkaa koko ajan, ettei tule kokkareita. Anna aina välillä kiehahtaa ja lisää taas maitoa.
Anna poreilla hiljakseen noin 10 minuuttia
Mausta suolalla (ja sokerilla) ja tarjoa kuumana.
On aikas hyvää..
Tooppi maitoa ja neljäsosa naulaa nuorta voita pannaan valkialle', ja kiehumaan ruvetessa vispilöitään sekaan sen verran hyviä nisujauhoja, että puuro tulee parahultasen sakiaksi, mutta ei pakaraksi.
Jos suolaa tarvittaisiin, niin pannaan sitä mielen perästä.
Puuro syödään lämpösenä, johonka myös annetaan pienettyä sokeria ja kaneelia, ja kaseksi kylmää nuorta taaletta, taikka paljasta maitoa.
Tässä samanmoinen ohje "nykyaikaisesti"
Voipuuro
200 g voita
300g vehnäjauhoja
1 l maitoa
1 rkl suolaa, sokeria (maun mukaan)
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa.
Sekoita jauhot voihin tasaiseksi seokseksi.
Kaada maito hissukseen ohuena nauhana useassa erässä seokseen ja vatkaa koko ajan, ettei tule kokkareita. Anna aina välillä kiehahtaa ja lisää taas maitoa.
Anna poreilla hiljakseen noin 10 minuuttia
Mausta suolalla (ja sokerilla) ja tarjoa kuumana.
On aikas hyvää..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo vanha Suomenkieli on jotenkin hellyttävää ja osin jopa vierasta meille nykyihmisille. Olisit voinut mainita, että kyllä se lopuksi siroiteltava kanelikin on hyvä lisä, eikä hienosokerikaan pahaa tee, sekä kostukkeeksi tuoretta kermaa tai maitoa, niin puuro on miellyttävämpää syödä.
Kiitos oiwllisesta ohjeesta.
Kirjoituksesi ovat asiallisia, ja niitä on kiva lukea.Kiitos kiitoksista! tuli hyvä mieli.
..juu, se "kaneeli" jäi suomentamatta.=)Minulla liittyy ko. ruokaan nostalgisia muistoja. Olen käynyt koulua -60 luvulla, ja tätä em. ruokaa tarjottiin koulussa usein keittoruoan jälkiruokana. Voipuuro tarjottiin joko mehukeiton tai sokeroidun puolukkahillon kera.Saman tyylinen jälkiruoka oli Kuutamokiisseli.. ( ah nostalgiaa!!)
Kerta kiellon päälle, tässäpä yksi keskiaikainen resepti..( vaikka ei olekkaan suomalainen)
Uunissa haudutettua broileria ja luumuja
Tämä ruokalaji on mainittu 1300-lukuvulta peräisin olevassa Saksilaisessa ruokalistassa, joka kuului kaksipäiväisiin Zeitzin piispan kunniaksi järjestettyihin juhliin. On myös viitteitä siitä, että ruokalajia olisi tarjoiltu itäisessä Puolassa ja entisen Preussin alueella. Tarvittavat raaka-aineet esiintyvät yhdessä myös joissakin Puolan hovin asiakirjoissa. Tässä versiossa raaka aineet kypsennetään saviastiassa uunissa, mutta ilmeisesti ne on myös voitu leipoa taikinaan piiraaksi.
Valmistusaineet:
1 sipuli
pienehkö puolikas valkokaali
200g luumuja
tuoretta persiljaa
katajanmarjoja
broileria neljälle
laakerinlehtiä
pekonia
inkivääriä
kanelia
suolaa
(unkarilaista) punaviiniä
(tillinsiemeniä)
Ohje:
Leikkaa sipuli puoliksi ja viipaloi puolikkaat. Suikaloi myös valkokaali. Levitä sipuli ja kaali savipadan pohjalle, sitten luumut, hienonnettu persilja ja katajanmarjat.
Aseta broilerinpalat kasvisten päälle (kirjan ohjeessa käytettiin halkaistua broileria) ja levitä vuorostaan pekoniviipaleet broilereiden päälle. Laita muutama laakerinlehti sopiviin väleihin.
Sekoita kaneli, inkivääri (, tillinsiemenet) ja suola punaviiniin ja kaada se muiden raaka-aineiden päälle. Laita kansi päälle ja kypsennä 190 asteisessa uunissa vähintään tunti, mieluummin kauemmin.
Huomioita:
Savipataa tulee liotetaan vedessä ennen käyttö ja se laitetaan kylmään uuniin. Käytön jälkeen pesu harjalla ja kuumalla vedellä ja harjalla. Pesuainetta ei saa käyttää. Jos sinulla ei ole savipataa käytä jotakin muuta kannellista uunipataa tai valurautapataa.
Mielenkiinnosta näitä kirjoittelen, sillä nykyään syöminen on pääelinkeinoni. Esittelemäsi kananpoika on muuten jäänyt "elämään" Virolaisessa keittiössä perinneruokana nimellä "Ploomidega täidetut kana".
Eestin perinnekeittiö koostuu paljon meidän perinteitämme monipuolisemmalta pohjalta. Ovathan veljeskansaamme hallinneet vuoroin saksalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, puolalaiset ja venäläiset. Kaikilta ajoilta on jäänyt tiettyjä muistoja myös ruokiin.