Olimme käymässä isän luona, kun hoitava lääkäri tuli sisään. Hän "kailott" kovaan ääneen, että "Tiedoksenne, ettemme anna antibioottihoitoa, mikäli potilas sairastuu keuhkokuumeeseen. Se vain pitkittää väistämätöntä ja mehän tiedämme mikä tässä on lopputulos!" Hän puhui niin kovaa, että isä varmasti asian kuuli.
Isä muuttui entistä sulkeutuneemmaksi. Ymmärrän, ettei, toisaalta, ole viisasta luoda unelmia paranemisesta, mutta kovin raakaa on myös lyödä sekä potilasta että omaisia "päin näköä" suurella "totuudella".
En tiedä, mitä itse haluaisin, jos olisin vastaavassa tilanteessa. Pittääkkö toivoa yllä viimeiseen hengenvetoon saakka vai lyödä hanskat kehiin, heti kättelyssä.
Pitääkö vakavasti sairaalle kertoa totuus vai jättääkö kertomatta?
Isä muuttui entistä sulkeutuneemmaksi. Ymmärrän, ettei, toisaalta, ole viisasta luoda unelmia paranemisesta, mutta kovin raakaa on myös lyödä sekä potilasta että omaisia "päin näköä" suurella "totuudella".
En tiedä, mitä itse haluaisin, jos olisin vastaavassa tilanteessa. Pittääkkö toivoa yllä viimeiseen hengenvetoon saakka vai lyödä hanskat kehiin, heti kättelyssä.
Pitääkö vakavasti sairaalle kertoa totuus vai jättääkö kertomatta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
toipu vuos sitten keuhkokuumeesta, pahalta näytti, mutta kyllä se siitä tokeni antibiooteilla.
Kaikki ei parane.
Niin, meilläkin oli tilanne, jossa isä oli sairastunut keuhkokuumeeseen. Itse pahoitin mieleni siitä, että jouduin itse kovasti kyselemään hoitavalta henkilökunnalta, miksi antibiootti oli lopetettu. Lopuksi lääkäri tuli kanssani keskustelemaan hoidon "turhuudesta". Vanhana sairaanhoitajana olin lääkärin kanssa keskustelun jälkeen samaa mieltä. Mitä sitä enää pitkittämään, antibiooteilla ei olisi kuitenkaan ollut vaikutusta keuhkokuumeesta paranemiseen, koska syöpä jo "voittanut". Ei ne tulehdusarvot enää olisi syövän takia laskeneet.
Jokainen tilanne on kuitenkin yksilöllinen ja jokainen tilanne olisi arvioitava yksilöllisesti. Tätähän kiireiset lääkärit varmasti parhaansa mukaan yrittävät tehdäkin. Kiitos heille siitä.
Olen niin kiitollinen siitä, että isääni kuitenkin nesteyteltiin ja kipulääkittiin mahdollisimman hyvin aivan loppuun asti.
Ei jäänyt ollenkaan paha mieli, vaikka aluksi olinkin aivan tolaltani.
Voimia!
Hei Isän tytär,
Kun ihminen on hyvin sairas ja taustalla jo jokin entisestään parantumaton sairaus, joka lopulta tappaisi, on esim. keuhkokuumeen hoito usen turhaa ja jopa epäinhimmillistä, vaikka omaisista tämä ajatus ensin täysin vieraalta tuntuisikin.
Asiaa voisi ajatella näin: Näet haavoittuneen eläimen luonnossa, sillä on jalka poikki ja haava pahasti tulehtunut. Sinulla ei ole lääkkeitä jalan lääkitsemiseen, mutta päätät kuitenkin antaa sille vettä, jottei se kuolisi janoon. Siis sen sijaan, että eläin kuolisi janoon muutamassa päivässä, se nyt jääkin eloon, vain kuollakseen jalkansa tulehdukseen viikkoa-kahta myöhemmin, hirvittävissä tuskissa. Tässä vertauskuvassa tuo jalan tulehtunut haava on taustalla oleva parantumaton sairaus, johon ei ole parantavia lääkkeitä, jano on keuhkokuume, vesi on antibiootti ja sinä olet lääkäri. Tuskinpa sinä oikeasti tarjoaisit tuolle eläimelle vettä, jos tietäisit mitä eläimelle päätöksestäsi seuraisi. Samalla tavoin lääkäri arvioi tilanteen potilaidensa kohdalla - puolueettomin silmin, jotka ymmärtävät faktat. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tämä lääkäri kykenisi ymmärtämään teidän suruanne, samalla tavoin, kuin sinä myötäeläisit tuon eläimen kohtaloa.
Parantumattomasti sairailla ihmisillä, joiden tauti on kuolemaan johtava, on monesti hyvin paljon inhimmillisempää antaa heidän kuolla esim. keuhkokuumeeseen, sillä monesti hoidettavissa olevan asian hoitaminen vain lisäisi kärsimystä ja kitumista.
Isänne lääkärin ei toki olisi tarvinnut asiaa "kailottaa" teille, mutta lääkärin hyviin tapoihin asian ilmoittaminen kuitenkin kuuluu: mitä olisitte tehneet, jos olisitte saaneet tietää antibioottihoidon aloittamatta jättämisestä vasta isänne kuoleman jälkeen? Se olisi varmasti ollut monin verroin tiukempi paikka ja siinä vieläkin vaikeampi ymmärtää lääkärin tekemää päätöstä. Hän ilmoitti asiasta teitä ajatellen, vaikkakin ehkä kömpelösti, mutta hyvää tarkoittaen.
Toivon teille voimia isänne loppuhetkinä ja niitä seuraten.
S.J.T.