Monille yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille termi "oikeistointellektuelli" kuulostaa oksimoronilta - termi "intellektuelli" sisältää kuin itsestään jo vasemmistosävytteen. Todellisuudessa ihmisen älykkyys ja älyllisyys ei määritä sitä, millaisia aatteita hän kannattaa, eikä myöskään hänen poliittista suuntautuneisuuttaan. Jos määrittelemme sanan "intellektuelli" tarkoittamaan "älyllisesti suuntautunutta ihmistä", heitä on sekä oikeistolaisia että vasemmistolaisia.
Paljon enemmän kuin pelkkä ÄO tai lahjakkuus sen, millaisia poliittisia mielipiteitä ihminen kannattaa, määrää hänen kotitaustansa, sukupuolensa ja testosteronitasonsa.
- mitä pitempi perinne ihmisen suvulla on keskiluokkaisuudesta tai yläluokkaisuudesta, sitä todennäköisemmin ihminen on oikeistolainen. Ne intellektuellit, jotka tulevat työväenluokasta todennäköisesti äänestävät sosialidemokraatteja.
Sensijaan ne perheet, joilla on vasemmistolainen tausta jotka ovat olleet julkisella sektorilla sukupolvien ajan, voivat olla hyvin punaisia
- mitä enemmän suku on kannustanut opintielle, kilpailemiseen, urheiluun, koulunjälkeiseen opintoihin, ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen, sitä todennäköisemmin ihminen on oikeistolainen. Mitä enemmän suku on painottanut yhteisöllisyyteen, tyytynyt vaatimattomiin suorituksiin merkkinä siitä, että lapsi ylipäänsä pärjää, mitä suojaavampi ja kontrolloivampi suku on ollut ja mitä enemmän suku on painottanut yhteiskuntaa ja julkista sektoria, sitä todennäköisemmin ihminen on vasemmistolainen
- miehet ovat keskimäärin oikeistolaisempia kuin naiset. Toisaalta mitä enemmän testosteronia ihmisellä on, sitä oikeistolaisempi hän yleensä myös on.
- kilpailuhenkisyydellä, kunnianhimolla, rahanahneudella ja aloitteellisuudella on selkeä korrelaatio oikeistolaisuuden kanssa. Sensijaan sosiaalisuudella, johtamistaidolla, kognitiivisilla kyvyillä ja luovuudella ei ole korrelaatiota oikeisto-vasemmistoakselilla.
- yksityissektori ja oikeistolaisuus paradoksaalisesti korreloivat keskenään (= oikeistolaiset tykkäävät olla riistettyjä) ja vasemmistolaisuus sekä julkinen sektori (= vasemmistolaiset tykkäävät kapeasta leivästä).
Kuitenkin pitkään Suomen politiikassa mukana olleet suvut ovat yleensä joko Keskustan tai vasemmiston edustajia. Miksi näin?
Syy on siinä, että oikeistolaisuus käy kädessä individualismin kanssa ja individualistit eivät ole kiinnostuneita politiikasta, vaan lähinnä omasta navastaan, omasta perheestään, omista lapsistaan ja omasta urastaan.
On tunnettua, että monet vasemmistolaiset perheet ovat sukupolvien ajan vasemmistolaisia ja vasemmistokodeissa vasemmistolaisuus imetään äidinmaidosta. Hannes Ryömä oli yksi ensimmäisiä sosialidemokraattien kansanedustajia, hänen poikansa Mauri Ryömä kommunistien ministeri ja Ryömän lapset ja lapsenlapset ovat kaikki Vasemmistoliitossa merkittävissä asemissa. Samoin vaikkapa ulkoministerimme Erkki Tuomioja on ties kuinka monennen polven vasemmistopoliitikko.
Tämä sama ilmiö on havaittavissa Keskustassa: politiikkaan ryhtyminen kulkee sukupolvesta toiseen. Sensijaan Kokoomuksessa on hyvin vähän toisen polven kokkareita, kolmannesta polvesta puhumattakaan. Miksi?
Syy on selkeä. Uravalinta tapahtuu jo lukiossa. Oikeistolaiset intellektuellinuoret valitsevat lukiossa sellaiset aineyhdistelmät, joilla todennäköisesti päästään sellaiseen korkeakouluun, joka valmistaa ammattiin: Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu, oikeustieteellinen tiedekunta, lääketieteellinen tiedekunta jne - pitkä matematiikka, luonnontieteet, kielet. Oikeistonuori on lähes poikkeuksetta joko juppi tai nörtti. Vasemmistolaisesti suuntautuneet nuoret puolestaan painottavat reaaliaineisiin ja yleissivistäviin - he pyrkivät kokoamaan opinnoistaan yleissivistävän tilkkutäkin "ammattikoulutuksen" sijaan.
Kun oikeistonuori menee opiskelemaan, hänellä on ensisijaisesti mielessään valmistuminen ja työllistyminen. Ja oikeistonuori haluaa työllistyä hyväpalkkaiseen työhön - joka ei välttämättä ole turvattu, mutta joka on haastava. Oikeistonuori ei ole kiinnostunut politiikasta, jota hän usein pitää epärehellisenä, rikollisena, typeränä ja kierona pelinä. Hän ei ole myöskään kiinnostunut yhteiskunnasta, jonka hän kokee yksilön oikeuksien polkijana ja isona rikollisorganisaationa. Hänelle tärkeintä on yksilö - hän itse, hänen puolisonsa ja hänen lapsensa. Jos oikeistolaiselle jokin yhteisö on tärkeä, se on joko hänen sukunsa tai jokin sidosryhmä.
Julkinen sektori maksaa alempia palkkoja kuin yksityinen ja julkisella sektorilla riskit ovat alhaisemmat ja menestyminen työssä korreloi usein heikosti menestymiseen uralla. Monille oikeistonuorille politiikkaan hakeutuminen on verrattavissa Kadettikouluun tai teologiseen hakeutumisesta: epäonnistumisen merkki. Politiikkaan hakeutuvaa oikeistonuorta pidetään oikeistonuorten keskuudessa luuserina, joka ei pärjää oikeassa ammatissa.
Tästä syystä Kokoomuksessa on hyvin vähän toisen tai kolmannen polven poliitikkoja. Siinä, missä vasemmisto- ja keskustakodeissa aktiivisesti kannustetaan lapsia puolueen nuorisojärjestöihin ja mukaan politiikkaan, oikeistokodeissa kannustetaan lapsia yrityselämään ja yhtiöihin tai yksityisyrittäjiksi. On todennäköistä, että 30-vuotiaana oikeistonuori on yksityisellä sektorilla vakinaisessa työssä keskijohdossa tai huippuasiantuntijana, ja tienaa liki kaksinkertaisesti sen, mitä samanikäinen vasemmistonuori tienaa pätkätyössä 30-vuotiaana julkisella sektorilla. Sensijaan tällä vasemmistonuorella on pitkä ura kansalaisjärjestöissä, puolueessa, politiikassa ja aktivismissa.
Liike-elämä ja yritysmaailma siis imevät ne potentiaaliset oikeistolaiset päättäjät ja aktivistit, ja välkyimmät oikeistolaiset rikastuvat ja asuvat omakotitaloissa siinä, missä välkyimmät vasemmistolaiset asuvat kunnan vuokralla ja tekevät matalapalkkaisia pätkätöitä minkä aktivismiltaan ehtivät.
Suomen poliittisessa historiassa on selkeä trendi: vasemmistolaisuus periytyy poliittisesti, mutta oikeistolaisuus on poliittinen umpikuja ja johtaa pois politiikasta liike-elämään. Tämä sama trendi on nähtävissä myös kaikkialla muualla vapaassa maailmassa: vasemmistolaisesti ajattelevat hakeutuvat julkiselle sektorille, oikeistolaisesti ajattelevat yritysmaailmaan.
Kari Suomalaisen pilapiirros Kokoomuksesta kypäräpäisenä pappina ei siis voisi olla kauempana todellisuudesta. Nykypäivänä nuo arvot - koti, uskonto, isänmaa - leimaavat paljon enemmän Keskustaa kuin Kokoomusta ikinä. Tyypillisin Kokoomuksen äänestäjä on joko yksityisyrittäjä tai yksityissektorin toimihenkilö.
Keskusta on poikkeus oikeistolaisuudessa, ja Keskustan poliittinen käyttäytyminen periytyy vasemmistolaisuuden kanssa. Syy on siinä, että Keskustan äänestäjät tulevat maaseudulta ja maataloudesta, ja alkutuotanto on aina maahan sidottua. Alkutuotanto on pahaksi onneksi sellainen ala, joka on helppoa konfiskoida ja sen harjoittajat alistaa maaorjuuteen tai orjiksi, ja siksi Keskustan keskuudessa poliittinen tietoisuus on hyvin korkea - politiikka muodostaa heille valtavan riskitekijän, kun taas "porvarioikeisto" voi koska tahansa adaptoitua uusiin tuuliin. Keskustan kannattajat ovat siksi hyvin organisoituneita ja poliittisuus periytyy samalla tavoin kuin vasemmistonkin keskuudesta.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni Suomen nykypoliitikoista on kuinka monennen sukupolven poliitikko.
Paljon enemmän kuin pelkkä ÄO tai lahjakkuus sen, millaisia poliittisia mielipiteitä ihminen kannattaa, määrää hänen kotitaustansa, sukupuolensa ja testosteronitasonsa.
- mitä pitempi perinne ihmisen suvulla on keskiluokkaisuudesta tai yläluokkaisuudesta, sitä todennäköisemmin ihminen on oikeistolainen. Ne intellektuellit, jotka tulevat työväenluokasta todennäköisesti äänestävät sosialidemokraatteja.
Sensijaan ne perheet, joilla on vasemmistolainen tausta jotka ovat olleet julkisella sektorilla sukupolvien ajan, voivat olla hyvin punaisia
- mitä enemmän suku on kannustanut opintielle, kilpailemiseen, urheiluun, koulunjälkeiseen opintoihin, ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen, sitä todennäköisemmin ihminen on oikeistolainen. Mitä enemmän suku on painottanut yhteisöllisyyteen, tyytynyt vaatimattomiin suorituksiin merkkinä siitä, että lapsi ylipäänsä pärjää, mitä suojaavampi ja kontrolloivampi suku on ollut ja mitä enemmän suku on painottanut yhteiskuntaa ja julkista sektoria, sitä todennäköisemmin ihminen on vasemmistolainen
- miehet ovat keskimäärin oikeistolaisempia kuin naiset. Toisaalta mitä enemmän testosteronia ihmisellä on, sitä oikeistolaisempi hän yleensä myös on.
- kilpailuhenkisyydellä, kunnianhimolla, rahanahneudella ja aloitteellisuudella on selkeä korrelaatio oikeistolaisuuden kanssa. Sensijaan sosiaalisuudella, johtamistaidolla, kognitiivisilla kyvyillä ja luovuudella ei ole korrelaatiota oikeisto-vasemmistoakselilla.
- yksityissektori ja oikeistolaisuus paradoksaalisesti korreloivat keskenään (= oikeistolaiset tykkäävät olla riistettyjä) ja vasemmistolaisuus sekä julkinen sektori (= vasemmistolaiset tykkäävät kapeasta leivästä).
Kuitenkin pitkään Suomen politiikassa mukana olleet suvut ovat yleensä joko Keskustan tai vasemmiston edustajia. Miksi näin?
Syy on siinä, että oikeistolaisuus käy kädessä individualismin kanssa ja individualistit eivät ole kiinnostuneita politiikasta, vaan lähinnä omasta navastaan, omasta perheestään, omista lapsistaan ja omasta urastaan.
On tunnettua, että monet vasemmistolaiset perheet ovat sukupolvien ajan vasemmistolaisia ja vasemmistokodeissa vasemmistolaisuus imetään äidinmaidosta. Hannes Ryömä oli yksi ensimmäisiä sosialidemokraattien kansanedustajia, hänen poikansa Mauri Ryömä kommunistien ministeri ja Ryömän lapset ja lapsenlapset ovat kaikki Vasemmistoliitossa merkittävissä asemissa. Samoin vaikkapa ulkoministerimme Erkki Tuomioja on ties kuinka monennen polven vasemmistopoliitikko.
Tämä sama ilmiö on havaittavissa Keskustassa: politiikkaan ryhtyminen kulkee sukupolvesta toiseen. Sensijaan Kokoomuksessa on hyvin vähän toisen polven kokkareita, kolmannesta polvesta puhumattakaan. Miksi?
Syy on selkeä. Uravalinta tapahtuu jo lukiossa. Oikeistolaiset intellektuellinuoret valitsevat lukiossa sellaiset aineyhdistelmät, joilla todennäköisesti päästään sellaiseen korkeakouluun, joka valmistaa ammattiin: Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu, oikeustieteellinen tiedekunta, lääketieteellinen tiedekunta jne - pitkä matematiikka, luonnontieteet, kielet. Oikeistonuori on lähes poikkeuksetta joko juppi tai nörtti. Vasemmistolaisesti suuntautuneet nuoret puolestaan painottavat reaaliaineisiin ja yleissivistäviin - he pyrkivät kokoamaan opinnoistaan yleissivistävän tilkkutäkin "ammattikoulutuksen" sijaan.
Kun oikeistonuori menee opiskelemaan, hänellä on ensisijaisesti mielessään valmistuminen ja työllistyminen. Ja oikeistonuori haluaa työllistyä hyväpalkkaiseen työhön - joka ei välttämättä ole turvattu, mutta joka on haastava. Oikeistonuori ei ole kiinnostunut politiikasta, jota hän usein pitää epärehellisenä, rikollisena, typeränä ja kierona pelinä. Hän ei ole myöskään kiinnostunut yhteiskunnasta, jonka hän kokee yksilön oikeuksien polkijana ja isona rikollisorganisaationa. Hänelle tärkeintä on yksilö - hän itse, hänen puolisonsa ja hänen lapsensa. Jos oikeistolaiselle jokin yhteisö on tärkeä, se on joko hänen sukunsa tai jokin sidosryhmä.
Julkinen sektori maksaa alempia palkkoja kuin yksityinen ja julkisella sektorilla riskit ovat alhaisemmat ja menestyminen työssä korreloi usein heikosti menestymiseen uralla. Monille oikeistonuorille politiikkaan hakeutuminen on verrattavissa Kadettikouluun tai teologiseen hakeutumisesta: epäonnistumisen merkki. Politiikkaan hakeutuvaa oikeistonuorta pidetään oikeistonuorten keskuudessa luuserina, joka ei pärjää oikeassa ammatissa.
Tästä syystä Kokoomuksessa on hyvin vähän toisen tai kolmannen polven poliitikkoja. Siinä, missä vasemmisto- ja keskustakodeissa aktiivisesti kannustetaan lapsia puolueen nuorisojärjestöihin ja mukaan politiikkaan, oikeistokodeissa kannustetaan lapsia yrityselämään ja yhtiöihin tai yksityisyrittäjiksi. On todennäköistä, että 30-vuotiaana oikeistonuori on yksityisellä sektorilla vakinaisessa työssä keskijohdossa tai huippuasiantuntijana, ja tienaa liki kaksinkertaisesti sen, mitä samanikäinen vasemmistonuori tienaa pätkätyössä 30-vuotiaana julkisella sektorilla. Sensijaan tällä vasemmistonuorella on pitkä ura kansalaisjärjestöissä, puolueessa, politiikassa ja aktivismissa.
Liike-elämä ja yritysmaailma siis imevät ne potentiaaliset oikeistolaiset päättäjät ja aktivistit, ja välkyimmät oikeistolaiset rikastuvat ja asuvat omakotitaloissa siinä, missä välkyimmät vasemmistolaiset asuvat kunnan vuokralla ja tekevät matalapalkkaisia pätkätöitä minkä aktivismiltaan ehtivät.
Suomen poliittisessa historiassa on selkeä trendi: vasemmistolaisuus periytyy poliittisesti, mutta oikeistolaisuus on poliittinen umpikuja ja johtaa pois politiikasta liike-elämään. Tämä sama trendi on nähtävissä myös kaikkialla muualla vapaassa maailmassa: vasemmistolaisesti ajattelevat hakeutuvat julkiselle sektorille, oikeistolaisesti ajattelevat yritysmaailmaan.
Kari Suomalaisen pilapiirros Kokoomuksesta kypäräpäisenä pappina ei siis voisi olla kauempana todellisuudesta. Nykypäivänä nuo arvot - koti, uskonto, isänmaa - leimaavat paljon enemmän Keskustaa kuin Kokoomusta ikinä. Tyypillisin Kokoomuksen äänestäjä on joko yksityisyrittäjä tai yksityissektorin toimihenkilö.
Keskusta on poikkeus oikeistolaisuudessa, ja Keskustan poliittinen käyttäytyminen periytyy vasemmistolaisuuden kanssa. Syy on siinä, että Keskustan äänestäjät tulevat maaseudulta ja maataloudesta, ja alkutuotanto on aina maahan sidottua. Alkutuotanto on pahaksi onneksi sellainen ala, joka on helppoa konfiskoida ja sen harjoittajat alistaa maaorjuuteen tai orjiksi, ja siksi Keskustan keskuudessa poliittinen tietoisuus on hyvin korkea - politiikka muodostaa heille valtavan riskitekijän, kun taas "porvarioikeisto" voi koska tahansa adaptoitua uusiin tuuliin. Keskustan kannattajat ovat siksi hyvin organisoituneita ja poliittisuus periytyy samalla tavoin kuin vasemmistonkin keskuudesta.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni Suomen nykypoliitikoista on kuinka monennen sukupolven poliitikko.
Vastaukset 25
Vanhimmat
...ja liian nynny kommunistiksi. Siis demari!
juuri noin.
Ilkka Kanerva ja Harri Jaskari eivät olleet liian tyhmiä kokoomukseen. Mahtaa olla kovat pääsyvaatimukset.
Sen sijaan nuoria nättejä kerkeäkielisiä tyttölapsia metsästetään Kokoomukseen jatkuvasti, ja heillä on muotovaatimukset.
Vanhat leidit yrittävät kilpailla vesisänkyjutuillaan, mutta jäävät sitten lehdellä soittelemaan viimeistään kun pressaehdokkaana pitäisi herratukeakin saada.
Benin tallin "kaunottarilla" on ollut paha tapa rupsahtaa ja joutua paitsioon jo alle viidessä vuodessa. Vai mitä sanotte Piitu Kaupista? Aikoinaan köyhien kännyköitä vastustanut talousnero on nyttemmin haudattu rysseliin, ja eduskunnan parhaat beibet löytyvät vallan muista puolueista.
Tämä nuorien ja nättien valitseminen hoitamaan meidän yhteisiä asioita, johtaa vain siihen, että valta puolueissa keskityy muutaman vahvan pelaajan käsiin.
Ihmisen äly kehittyy melkein koko iän ajan, aivojen kasvukin pysähtyy vasta 25 ikävuoden jälkeen, persoona alkaa lopulisesti muodostua vasta sen jälkeen.
Miksi näitä keskenkasvuisia valitaan noihin hommiin, eihän täysin kokematonta päästetä esim. sairaalassa johtamaan leikkausta.
Tohtoreiksikin väitellään yhä nuorempana. Odotan vain koska saamme ensimmäisen alle murrosikäisenä Freudin psykoanalyysista väitelleen tohtorin. Hän varmaan lyö laudalta Pekka Himasenkin.
>> Erkki Tuomioja on ties kuinka monennen polven vasemmistopoliitikko.
Juu. Ja varmasti. Taitaa opettaakin yliopistossamme poliittista historiaa.
Luule kanssamme.
Tässä muutama pieni kommentti.
Oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ei ole niin suoraviivaisia ja lineaarisia ominaisuuksia, kuin oikeisto tai vasemmmisto haluaa esittää.
Esim. Keskustalaiset on hyvin monissa asioissa huomattavasti oikeistolaisempia kuin kokoomuslaiset.
Näin on ollut aina, koska keskustan kannattajakunta on ollut selkeästi maalla ja talonpoikia, kun taas kokoomuksessa on hyvin vahva kaupunkilaisuus ja virkamiestausta mukana.
Kokoomus on ollut aina myös hyvin etelä-suomalainen puolue ja keskusta taas on vahvimmillaan Pohjois- ja Itäsuomessa, itseasiassa keskusta on vahva melkein koko Suomessa, mitä ei voi sanoa mistään muusta puolueesta.
Nämä erot ei istu vasemmisto/oikeistoakselille, ne on ihan eri asioita.
Toisaalta vasemmistopuolueet kaikki on aina olleet nimenomaan palkansaaja puolueita, jako yksityiseen ja julkisen sektoriin on niille keinotekoinen ilmiö.
On totta, että vasemmistolaisuus periytyy ja samoin on myös keskustalaisuuden kanssa, mutta keskustalaisuudessa ei ole mitään ylittämätöntä kynnystä siirtyä vasemmiston kannattajaksi kun ihminen siiryy esim. maatalouden piiristä esim. synnyinkodista kaupunkiin palkansaajaksi.
Näitä siirtymiä on tapahtunut paljonkin ja tapahtuisi enemmänkin, mikäli vasemmmistopuolueet ei olisi niin maakuntavastaisia mielipiteissään.
Tässä periytymisessä on kyse enempi siitä, että ihmiset on lojaaleja perhetaustoilleen, eikä oikeastaan välitä ideologiasta niin paljon, että siirtyisivät sellaiseen poliittiseen ryhmään joka on lähellä omaa sosiaalista statusta.
Esim. iso-isä joka oli torppari, saattoi olla myös äärivasemmistoa, isästä joka tuli tehtaaseen tuli maltillista vasemmistoa ja pojanpoika joka on käynyt koulua ja nykyään virkamieskuntaa onkin sitten demraita.
Eli perhe on ollut lojaali vasemmistolaiselle taustalle, vaikka ehkä olisi pitänyt siirtyä ihan toiseen puolueeseen oman sosiaalisen aseman takia.
Intellektuelli on sana, joka kuulostaa aina siltä, että joku huiputtaa tyhmempiään ja pitää sitä vielä oikeutettuna toimintana.
Yrittäjätoimintaan ja sen arvomaailmaan ei yksinkertaisesti kuulu tälläinen käsite, jonka johtava ajatus on kaiken työnteon kiertäminen ja sitä kautta rehellisen työn halveksiminen niin se ei yksinkertaisesti istu.
Ihminen voi kyllä olla oikeistointektuelli, mutta mikähän uusi superloistenluokka silloin oikein on kyseessä, kysyn vaan.
Tähän kun sitten lisätään maakunnallisten ja uskonnollisten tekijöiden vaikutus, niin vasemmisto-oikeistoakseli saa vielä lisää mutkia, eikä asioita yksinkertaisesti voi noin hahmottaa, vaikka vallanpitäjät varmasti niin haluaisivat.
Esim. vasemmisto on ennen toiminut hyvin voimakkaasti kirkkoa ja yleensäkin uskovia vastaan, asia joka on itseasiassa hyvin typerää.
Esim. keskustalla on lestadiolaisilta tuleva kannatus ja vankka väestönkasvu joka siinä liikkessä on, niin yksi aivan strateginen valinta ja syy siihen miksi puolue on niin suuri kuin se on ja miksi tämä puolue on myös tulevaisuudessa hyvin suuri puolue.
Lestadiolaiset tulevat aina olemaan keskustan yksi vahvimpia kannattaryhmiä, eikä niitä voi mitenkään sijoittaa oikeisto-vasemmistoakselille.
Olen oikeistolaisesta, ylemmän keskiluokan perheestä, mutta omaan vasemmistolaisen, marxilaisen maailmankatsomuksen. En ole järjestöllisesti erityisemmin aktivinen, mutta järjestäytynyt kom. puolueeseen olen. Vanhempani olivat yksityissektorilla johtajia ja oma koulutukseni on yliopisto- ja korkeakoulutasoista. Kotikasvatukseni noudatteli perinteisiä porvarillisia arvoja, koti-uskonto-isänmaa linjalla ja kotona kannustettiin kaikenlaisiin sivistys- ja urheiluharrastuksiin, joita harastinkin, mutta opiskelu, hyvä työpaikka ja uran luominen, se oli vasta "urheilua", johon todella kannustettiin. En tiedä onnistuinko, vanhempien mielestä ehkä en...Urani on polveillut mielihalujeni mukaan, tällä haavaa työskentelen linsessiaattipohjalta opettajana.
Mutta se mikä minua marxilaisuudessa ja vasemmistolaisuudessa alunperin yhtenä kiehtoi oli se, kirjaan ajatukseni lyhyen määritelmän omaiseen muotoon, että vasta perustuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistuspohja, sosialismi päällysrakenteineen, vapautaa yhteiskunnallisen persoonan, aktiviteetin ja luovuuden.
ja elämänkokemusta, ymmärrät suhtautua marxilaisuuteen uskontona eikä suinkaan tieteenä, ja alat kulkemaan omaa tietäsi.
Marxilaisuus kiehtoo nimenomaan nuoria, innokkaita, idealistisia ja naiiveja ihmisiä - juuri sellaisia, joita Lenin kutsui "hyödyllisiksi idiooteiksi".
Itse en näe marxilaisuuden ja natsismin välillä minkäänlaista eroa - molemmat ovat Hegelin äpärälapsia.
... kun säveltelet naiivin yksinkertaisia teorioita asioista vailla kummoistakaan tietopohjaa. Monennenko polven sosialisti se Erkki Tuomioja olikaan?
Hella Wuolijoki -> Sakari Tuomioja -> Erkki Tuomioja.
"No, kunhan ikää kertyy
shegetz 6.7.2007 klo 13.01
ja elämänkokemusta, ymmärrät suhtautua marxilaisuuteen uskontona eikä suinkaan tieteenä, ja alat kulkemaan omaa tietäsi.
Marxilaisuus kiehtoo nimenomaan nuoria, innokkaita, idealistisia ja naiiveja ihmisiä - juuri sellaisia, joita Lenin kutsui "hyödyllisiksi idiooteiksi"."
Ikää todella on kohdalleni jo karttunut, kohta 60 vuosikymmentä... Siitä elämänkokemuksesta en tiedä, mutta tokko komunismin ymärtämisessä senkää pohjalta aivan "keltanokka" olen...
Sakari Tuomioja oli keskustalainen liberaali. Hella Wuolijoki oli Sakari Tuomiojan anoppi, ei äiti.
Kyllä marxilaisuuteen voi suhtautua uskontona. Niin voi moniin oppeihin, jotka saavat kritiikittömiä kannattajia. Myös tieteeseen suhtaudutaan joskus uskontona -- kuvitellaan että luonnontieteet selittävät maailmaa. Oman lukunsa muodostavat tiedonfilosofiasta ja tieteen historiasta mitään ymmärtämättömät ns. skepsis-ihmiset, joille on turhaa saarnata tieteellisen realismin harhoista.
Hegelin perintöön voidaan laskea yhtä sun toista. Esimerkiksi ns. kansallistunteet ja kansallisvaltiot ovat hegeliläistä perintöä.
Erkki Tuomiojan isoäiti.
luulisi jo oppivan elämästä ja maailmasta jotain. Mutta elämänkokemukselta voi kyllä välttyä elämällä norsunluutornissa.
Nyt tavoistani poiketen aion heittää ad hominemin. Olet kovempi uskovainen kuin kumpikaan vanhemmistani. He uskovat vaikkeivät tiedä. Sinä uskot vaikka tiedätkin.
Luonnontieteiden opiskelussa on se hyvä puoli, että pakolliset ammattiharjoittelut useimmiten tehdään ns. duunariammateissa. Se opettaa toisaalta työväenluokan arkitodellisuudesta ja toisaalta ns. likaisesta työstä (lue: rehellisestä työstä) jotain sellaista, mitä akateemisissa piireissä ei opi.
Skepsis-huuhaa-tyypit ovat vain yksi ryhmä niitä, joilla oman persoonan rajoitukset muodostuvat maailman rajoiksi.
Nämä historian harrastelijoiden sivut ovat myös hyvä esimerkki siitä miten itsekunkin omat rajat määräävät sitä mistä historiasta pystyy ymmärtämään.
Maailmasta ihminen yleensä ymmärtää täsmälleen sen verran mihin oma eläytymiskyky ylettyy. Muu jää käsittämättä.
Tai siis ei jää. Traagista on nimenomaan että se loppu sitten tulee ymmärretyksi omien edellytysten määräämällä tavalla. Eli väärin.
Kukaan ei koskaan pyty todistamaan tällaiselle rajoittuneelle yksilölle ettei hän oikeasti mitään ymmärrä. Kaikki todistukset mitätöityvät hänen omilla säännöillään.
Eivätkä tällaiset rajoittuneet tyypit aina ole niitä kaikkein tyhmimpiäkään. Päinvastoin. Joskus vaikuttaa siltä että kaikkein älykkäimmät ovat kehittäneet itselleen kaikkein täydellisimmät suojaukset oman rajoittuneisuuden paljastumista vastaan.
Mielipiteily ei heitä auta. Sitä he harrastavat vain vakuuttuakseen omista näkemyksistään. He joskus jopa tarvitsevat yhä uusia hyökkäyksiä pitääkseen panssareitaan pystyssä.
Sivistäminenkään ei auta. Kaikki uusi tieto hukkuu heidän vuorenvarmaan merkityksenantoonsa. Ja mitä ei voida tulkita mieleisellä tavalla, se ignoroidaan.
Tuossa asenteet sitten alkavat vaikuttaa skepsis-huuhaa-tyyppien tieteisuskovaisuudelta. Samaa sukua, eri maata.
Mistä on muuten tullut käsitys, että kokoomus olisi varsinaisesti oikeistolainenpuolue.
Vai mitä tällä oikeistolaisuudella oikein tarkoitetaan, sillä kokoomus on nimenomaan palkansaajapuolue ja paremmin tienaavien palkansaajien puolue.
Mitä nykyään on oikeistolaisuus maassa, jossa kukaan ei esim. kyseenalaista sosiaalidemokraattien luomaa hyvinvointimallia, eli sitä että nimenomaan valtio on se joka hyvinvoinnista vastaa.
Miksi minun on vaikea ymmärtää tätä keskustelua oikeistosta, vasemmistosta, intellektuelleista jne.
Apua!
Olen nainen. Talonpoikaissukua. Akateemikko. Olen kiinnostunut politiikastakin.
Olen nuuskinut, lukenut puolueohjelimia, seurannut julkisia keskusteluja, kuunnellut oppineita poliittisia asiantuntijoita ja yrittänyt ymmärtää.
Solidaarisus ja huolenpito toisista, jotka eivät itse jaksa tai kykene pitämään itsestään huolta, on itsestään selvää. Olen sitä mieltä, että yhdessä pidämme huolta siitä että kaikkien perustarpeet tyydytetään.
Samalla haluan, että valtio ei sekaannu liian paljon yksityisen ihmisen elämään.Ihmisillä pitää olla oikeus myös "omistaa" ja olla yrittäjiä.
Olen siten sekä "vasemmistolainen" että"oikeistolainen". Mutta olen myös "keskustalainen", kun olen sitä mieltä, että mm ruoka on tuotettava omassa maassa. Sekä maan kauppataseen, että riippumattomuuden vuoksi juuri maanviljelijät ovat tärkeä yrittäjäryhmä.
Ilmeisesti olen myös "miljööpuoluelainen", kun vastustan ympäristön saastuttamista. Koska ihmisnäkemykseni hyvin paljon rakentuu mm Jeesuksen oppeihin, olen kai myös "kristillinen" poliittisestikin, vaikken edes kuulu kirkkoon.
Olen niin toivoton yksilö, etten mahdu minkään puolueen edellyttämään kuvaan hyvästä puolueesta, yhteiskunnasta, valtiosta.
Mitä sitten tulee niihin intellektelleihin: eikös juuri intellektuelit ole henkilöitä, joista valta ei yleensä pidä?
Toisinajattelijat, dissidentit on hiljennettävä, sensuroitava, eliminoitava.
Intellektuellit ovat ärsyttäviä.
Oletko ihan akateemikko? Ja nainen? Silloin sinun täytyy olla Pirjo Mäkelä tai Outi Heiskanen, sillä muita naispuolisia akateemikkoja ei tällä hetkellä ole.
Eikö todellakaan ole muita naispuolisia akteemikkoja kuin P. Mäkelä ja O. Heiskanen?
Näinhän ne asiat on, ei oikeisto/vasemmisto akseli enää toimi näin, enkä usko sen koskaan toiminenkaan näin yksinkertaisesti.
Itseasiassa kannatan kaikkia asioita, joita sinäkin pidät tärkeänä.
Olenko minä nyt sitten feministi ...
Tottakai olet feministi ja minä ilmeisesti maskulinisti.
Ihmisenä oleminen on mukavaa.
Olen muuten ihmetellyt, miksi juuri suomen kielessä on vain "hän", sekä miehistä että naisista puhuttaesssa.
Omahyväinen tulkintani on tietysti, että kulttuurimme on perinteisesti niin tasa-arvoista, ettei ole pidetty aiheellisena erotella miehiä ja naisia. Molemmat ovat ihmisiä.