Miksi kaupungissa ihmiset ovat niin arkoja juttelemaan vieraan ihmisen kanssa,ihan kotimaisen siis?
Maaseudulla on vielä erillaista,luontevampaa se kanssakäyminen,tietty riippuu paikkakunnasta.
Maaseudulla on vielä erillaista,luontevampaa se kanssakäyminen,tietty riippuu paikkakunnasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
'juttelevaisuudessa', avoimuudessa ikäeroja. Maaseudulla asuvana minusta tuntuu, että täällä jutellaan kaupunkilaisia helpommin, mutta vain niille, jotka jo ennestään vähän tunnetaan. Kaupungissa taas kuitenkin solmitaan uusia tuttavuuksia helpommin, ainakin nuorempien keskuudessa.
Pikkupaikkakunnalla asuvana (kuitenkin kohtalaisen lähellä suurehkoa kaupunkia) olen pannut merkille aikamoisen eron asioidessani kaupassa, pankissa, postissa, parturissa yms. verrattuna vastaaviin paikkoihin kaupungissa. Joskus juttelen kaupungissa 'mukavia' (esim. naureskelen omille mokailuilleni kaupassa kun vaikka kukkarosta leviää liputlaput pitkin permantoa) jollekin kassaneidille ja saan enimmäkseen yrmeitä katseita. Täällä maalla taas kasssaneiti suhtautuu paljon leppoisammin mokomaan tapahtumaan.
Jostain syystä minulla on kuitenkin käsitys, että mikäli olet jollain lailla 'poikkeava' massasta, kaupungissa on helpompi olla, löydät helpommin juttuseuraa, kaltaisiasi kaheleita ja on hyväksyttävämpää olla 'erilainen nuori' (nelikymppisenäkin ..heh).
Mahtaako olla kysymys siitä, että maalla - kun on opittu ensin tuntemaan - juttu irtoaa. Ja maallahan on helpompi oppia tuntemaan toisia, kun on vähempi väkeä...
Oletko itse, nainen nauravainen, kaupungista vaiko maalta? Minä olen kaupunkilainen syntyjäni, maalle aikuisiällä muuttanut, mutta 'juntistunut' - ja ylpeä siitä :)
kyllä umpituntemattomat ihmiset pysähtyvät ainakin minun kanssani juttelemaan vähän väliä, vaikkapa just viimeksi äsken kun Hesassa kävin.
olisi niin,että törmäsit arkoihin ihmisiin tai sitten kiireisiin?
Olen asunut isossa kaupungissa ja maalle muuttanut,mutta ei musta vähempää hullumpi tullu:)
Juttelen kaikkien kanssa ja mulle tullaan usein juttelemaan,mutta meidän kaikkien joukossa on aina ihmisiä,joille välittömyys on pelottavaa ja siten vaikea heitä moittia puhumattomuudesta.
Joillekin taas elämä on tehnyt katkerat ja silloinhan on vaikea olla seurallinen.
En usko,että se paikasta riippuisi;se voi johtua ihmisten elämänmenosta,kiireisestä hetkestä,tuntemattoman pelosta,nälästä,lyhyestä ruokatunnista tai huonosta palkasta..tämä sitten viimeisenä;D