Ehkä suurimpia koskaan eläneitä suomalais-ugrilaisten kansojen johtajia oli nykyisen Latvian alueella asuneiden liiviläisten kuningas Kauppo, joka kääntyi kristinuskoon v. 1191, kävi myöhemmin tapaamassa paavia Roomassa ja taisteli saksalaisten ritarien rinnalla pakanallisia virolaisia vastaan. Kauppo sai myös surmansa taistelussa virolaisten päällikköä Lembitiä vastaan 21. syyskuuta 1217. Omaisuutensa Kauppo jätti kirkolle. Kaupon ainoa poika Bertold oli kaatunut Ymeran taistelussa virolaisia vastaan jo v. 1210. Kaupon muista lapsista ei ole lähdeasiakirjatietoja, mutta eräs ikivanha baltiansaksalainen aatelissuku von Lieven väittää polveutuvansa Kauposta suoraan alenevassa polvessa. Suku perustaa väitteensä ikivanhaan perimätietoon joka on kulkenut sukupolvelta toiselle.
Liiviläisten kuningas Kauppo
oli suurmies
181089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin, missähän se suuruus oli? Nationalistisesta näkökulmasta kyseessä on heimopetturi. Kalparitareiden ja heidän liittolaistensa sotaretki virolaisia vastaan ei ollut kivaa kansanvalistustyötä, vaan ajan mittapuullakin harvinaisen raakaa hävitystä.
Ehkä niinkin, mutta toisaalta kristinuskon varjolla on kaikissa Sknadinavian maissa noustu valtaan ja saatu kruunu sukuun, esim. Norjan yhdistäjä pyhä Olavi, oli psykopaattinen teurastaja joka yksinkertaisesti hävitti kaikki kilpailijansa pois, mutta kun mies oli kristitty niin siitäpä tulikin pyhä mies ...
Samoin Frankkien suuri mies, joka tavallaan loi Ranskan, mies oli kylmäverinen tappaja, joka varmuuden vuoksi otti kristityn vaimon, eihän sitä koskaan tiedä, äijä teurastaa kansoja ja kilpailijoita minkä kerkiää ja vaimo rukoilee pelastusta syntisille ja anteeksi antoa kuninkaalle ...
Taisi olla jokin Klotide tai vastaava.
No miehen poika taas oli liiankin uskovainen, oli enempi kiinnostunut kehittämään luostarilaitosta kuin valtaamaan maita, mutta onneksi kumminkin isäukko oli sen verran niitä maita vallannut aikanaan, että vaikka valtakunta jaettiinkin kolmeen osaan, niin se yksi kolmasosa joka jäi, on sitten se nykyinen Ranska.
Kyseessä oli Clovis eli saksaksi Klodowig, merovingien suvun perustaja. Hän kukisti Gallian viimeisen käskynhaltijan Sygariuksen 493 sekä Gallian "keisarin" Egidiuksen samana vuonna, ja julistautui frankkien kuninkaaksi. Vähän myöhemmin hän kääntyi kristityksi. Hänen vaimonsa oli Clothilde.
Merovingit ovat saaneet nimensä Clovisin isän Merovechin mukaan, joka taisteli Aëtiuksen rinnalla hunneja vastaan Campi Catalaunicissa 451.
Clovisin kuoltua hänen valtakuntansa jaettiin hänen poikiensa kesken, kuten frankkien tapana oli. Näistä ajoista - ja frankkien sisäisistä valtataisteluista - kertoo Nibelungenlied. Vaikka merovingien suvusta tulikin vielä päteviä kuninkaita, kuten Kilperik, valtakunta pirstoutui pikkukuningaskunniksi (Akvitania, Neustria, Austrasia, Burgundi jne). Lopulta vasta Dagobert I:n majordomus Kaarle Martel onnistui kokoamaan frankkivaltakunnan kasaan.
Viimeiset merovingit olivat pelkkiä nukkehallitsijoita, ja todellinen valta oli majordomuksella. Kaarle Martelin poika Pipin lopulta syöksi viimeisen merovingin - Clovisin jälkeläisen - vallasta. Pipinin pojasta Kaarle Suuresta alkaa karolingien valtakausi - ja sekä Ranskan valtion että Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan aikakausi.
Frankkien valtakunta repesi lopullisesti Kaarlen pojan Ludvigin poikien Kaarle Kaljupään, Lotharin ja Ludvig Saksalaisen taisteluun. Verdunin sopimuksessa 888 valtakunta jaettiin niin, että Kaarle sai Ranskan, Ludvig keisarinkruunun ja Saksan ja Lothar Ranskan ja Saksan väliin jäävän alueen - Lotharii Regnum - eli Lothringenin.
Itämerensuomalaisen kansan Liivinmaa oli aikoinaan vain osa nykyisen
Latvian pohjoisosaa, mutta käsitti suuremman osan nykyisen Viron,
tanskalaisittain Eestin (Estland) aluetta.
Nykyisin näitä liiviä puhuvia Latviassa lienee vain muutama kymmen
ihmistä.
http://www.vobam.se/Bilder/meyerbaltikum.jpg
Myös Kuurinmaa oli Itämeren alueen mahtava kauppamahti ennen kuin
sotaisan ja agressiivisen Svean onnistui alistaa se alaisuuteensa.
Kuurinmaa oli 1600-luvulla kuitenkin Svean ja Götanmaan vaurainta osaa.
Olipa sillä jopa 'siirtomaakin' Karibialla - Tobago, eli Uusi Kuurinmaa!
Harmittavaa tietysti, että me suomalaiset oman historiansa tuntemisessa
olemme vieläkin täysin ruotsalaisen historiankirjoituksen varassa.
.. paljon silkkaa roskaa.
Trinidad-Tobagon oma historiikkikin kertoo tuosta Kuurinmaan (Latvian) ruhtinaan
valtakaudesta taistelemassa isännyydestä englantilaisten ja hollantilaisten kanssa
vuosina 1637 – 1659!
http://www.lib.utexas.edu/maps/americas/trinidad_and_tobago.gif
- 1637 First attempted Courlander settlement.
- 1639 Second attempted Courlander settlement.
- 1639 – 1640 First attempted English settlement.
- 1640 Abandoned.
- 1642 Second attempted English settlement.
- 1642 Third attempted Courlander settlement.
- 1647 Third attempted English settlement.
- 20 May 1654 Courlander (Latvian) colony (New Courland) established
on the north-west coast with residence at Jacobstadt (now Plymouth).
- Sep 1654 Rival Dutch colony (Nieuw Vlissingen) established by the Dutch
West-Indies Company on the south-west coast at Lampsinston
- 11 Dec 1659 Courlander colony occupied by the Dutch, the whole island
united under Dutch administration.
http://www.worldstatesmen.org/Trinidad.html
Lyhytaikainen Kuurinmaan herttuakunta oli vain Puola-Liettuan vasallivaltio. Eikä sillä ei ollut mitään tekemistä itämerensuomalaisten kanssa, väestö oli baltteja, saksalaisia ja puolalaisia. Eikä se joutunut koskaan Ruotsille, vaan Venäjälle. Eikä Tobagon nimi tarkoita uutta-kuurinmaata, vaan tupakkaa.
Korjatkaa, mikäli olen väärässä ...
Mutta minulla oli käsitys, etä Kuurinmaan herttuakunta, jolla oli tämä Tobakon siirtomaa, oli nimenomaan Puolan alaisuudessa oleva Herttuakunta, eikä Ruotsin.
Eli Puolan kuninkaan Sigismundin, joka oli itseasiassa Ruotsin kuninkaan Juhanan III poika ( Suomen herttua ennemmin ), eli joku Sigismundin pojista, pojanpojista tai veljistä oli tämä Kuurinmaan Herttua.
.. ettei tobago tarkoita uutta kuurinmaata.
No, tarkoittaako 'new courland' - tupakkii?
Kuurinmaalla oli ollut kolonioita 1600-luvulla paitsi Tobagossa Karibialla myös
Gambiassa Afrikassa.
Kuurinmaa vauras herttuakunta kaupitteli sokeria, tupakkaa, kahvia, puuvillaa,
inkivääriä, indigoa, rommia, kaakaota, troppisia lintuja ja niiden höyheniä, jopa
kilpikonnia ja niiden panssareita.
http://en.wikipedia.org/wiki/Courland_colonization
Luepa jos sattuu kohdalle ja enemmänkin kiinnostaa Itämeren historia Peter Englundia.
Hänen kirjansa kertovat juuri Ruotsin suuruuden ajasta, jolloin Kaarle X Kustaan ja muut
Vaasat sotivat Itämeren herruudesta, myös Kuurinmaan herttuan kanssa. Siinä Englund
kertoo paljon myös Kuurinmaan herttuan 'vasalliudesta' Puola-Liettualle.
Englund on historioitsijana aivan toisen tason historioitsija kuin joku Klinge ja kumppanit!
http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/arviot/voittama.html
http://www.peterenglund.com/andrabocker_oovervinnerlige.htm
... tai et ehkä osaa käyttää ja katsella noita karttoja?
Jos klikkaat kartan surremmaksi näet aivan selvästi missä sijaitsivat
Liivinmaa ja missä Kuurinmaa.
http://www.vobam.se/Bilder/meyerbaltikum.jpg
Kun Eesti ja Latvia itsenäistyivät Venäjästä 1919 ne jakoivat keskenään
tuon itämerensuomalaisten asuttaman alueen Liivinmaan. Mutta ne myös
keskenään hävittivät liiviläisen asutuksen.
Ollaan paradoksaalisessa tilanteessa me täällä Suomessa: Suomalainen
joka ei tunne kieliä, ja ennen kaikkea saksaa ja venäjää, ei myöskään
voi tuntea oman maansa historiaa!
antoi ymmärtää Tobagon tarkoittavan Uutta-Kuurinmaata.
Kuurinmaan herttuakunnan yläluokka puhui puolaa ja saksaa, kansa puhui enimmäkseen latviaa. Itämerenkieliset liivinpuhujat olivat jo silloin pieni vähemmistö.
Itämerensuomalaiset liivinpuhujat siis.
>>> Itämerensuomalaisen kansan Liivinmaa oli aikoinaan vain osa nykyisen
Latvian pohjoisosaa, mutta käsitti suuremman osan nykyisen Viron,
tanskalaisittain Eestin (Estland) aluetta.
>>> Nykyisin näitä liiviä puhuvia Latviassa lienee vain muutama kymmen
ihmistä.
http://www.vobam.se/Bilder/meyerbaltikum.jpg
>>> MYÖS KUURINMAA (!) oli Itämeren alueen mahtava kauppamahti ennen kuin
sotaisan ja agressiivisen Svean onnistui alistaa se alaisuuteensa.
>>> Kuurinmaa oli 1600-luvulla kuitenkin Svean ja Götanmaan vaurainta osaa.
Olipa sillä jopa 'siirtomaakin' Karibialla - Tobago, eli UUSI KUURINMAA (NEW COURLAND)!
Tottakai suomenruotsalaiset ihailevat ja mainostavat sitä Englundia. He haluavat, että ruotsalainen näkökulma on ainut oikea näkökulma myös historian kuvauksessa.
Kun eräs journalisti kysyi Englundilta, oliko Suomi ollut Ruotsin siirtomaa, niin hra Englund vastasi seuraavasti.
"Olen katsellut näitä Turun rakennuksia ja vertaan niitä oma kotiseutuni (Bodenin) rakenuksiin. Ei Suomi ole voinut olla kolonia."
Siinä olikin Englundin "tieteellinen" logiikka ja kriteerit.
Jos Peter Englund olisi suomalainen myyttien murtaja niin Pohjanmaalla ainakin nousisi kapina.
Tästähän on lukuisia esimerkkejä jopa pohjanmaalaisella professorilla, Heikki Ylikankaalla.
Englundilla on tietysti - hänelläkin - oma fiktiivinen osansa historiankirjoituksissaan, mutta kerronta on hyvin autenttista ja myyttejä murtavaa, siinä suorastaan ruoskitaan Ruotsin suurvalta-asemaa. Samalla Baltia saa aivan uuden merkityksen Ruotsin omassa historiassa, kun meillä Baltia ja sen menneisyys on vain 70-vuotta pelkkää kurjuutta. Ja erikoista kylläkin, näin ajattelevat monet virolaiset itsekin?
Ja kun tämän päivän suomalainen historiankirjoitus on melkeinpä pelkästään post-freudenthalistista kartanoromantiikkaa, niin onhan siinä vissi ero. Suomella ja suomalaisilla ei ole vielä tänäänkään omaa menneisyyttä ja omaa historiankirjoitusta, - olimme vain pieni pala Svean ja Götanmaata?