Lieneekö neljänkympin kriisi mutta olen ajatellut ajokortin hankkimista ja auton ostamista. En kyllä kummallakaan mitään tee, työmatkat sujuvat julkisilla paremmin. Mietin sitä kun jotkut kaverit aina jaksavat jauhaa niistä autoista, onko se sitten niin ihanaa ajaa? Rahaa olisi, perintönä, ja sitä kai tarvitaan jos autokoulun käy ja uuden auton ostaa. Taidan kyllä vielä muutaman yön yli nukkua ennen kuin autokouluun ilmoittaudun...
Ei ajokorttia, menetänkö jotain
Mitä?
8613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos olet koko 20-vuotisen aikusikäsi tyytynyt niihin julkisiin sardiinipurkkeihin, niin miksi turhaan ruveta hamuamaan nyt luxusta. Pysyttele vaan jatkossakin siellä köyhien ja sairaiden joukossa, niin on yksi auto vähemmän luomassa ruuhkaa.
Jos olet näin kauan selvinnyt ilman, miksi turhaan kuluttamaan rahaa ajokorttiin ja autoon.
Auto on pohjaton kaivo, siihen saa aina menemään rahaa.
Melkoiseen osaan tämän palstan vastauksista ei kannata kiinnittää mitään huomiota, ehkä ei tähänkään, mikä minä olen omaa tyhmyyttäni arvioimaan.
ennenkään ole kortilla ajeltu, että autokauppaan vaan mars mars!
Itsekin ajelin lähes viisivuotta ennen esimmäistä pysäytystä, jossa kortti kysyttiin, mutta silloin ei passaa rikkoa sääntöjä niin selviää pitkään. Jopa bussikuskeja on otettu töihin ilman korttia ja rakennuksille hitsareita ilman todistuksia hitsausluokista. Se oli huonoa tuuria, että titanic upposi
Ajokortti kannattaisi ajaa vaikka vain huvin ja harrastuksen vuoksi. Ei sitä autoa silti ole pakko ostaa eikä kaikkia rahojaan autoihin laittaa.
Jos olet tähän asti pärjännyt julkisilla, luultavasti pärjäät tulevaisuudessakin. Mutta kortillisena voit kuitenkin tarvittaessa vuokrata auton tai liisata auton joksikin aikaa, eikä liikkumisesi ole niin rajoittunutta.
Mielestäni tulevaisuuden suuntaus tulee olemaan sellainen, että entistä harvempi omistaa auton, ja vuokraaminen tulee kilpailukykyisemmäksi vaihtoehdoksi.
Jos moottorikipinä ei puraise nuorena, on sitä turha haikailla enää vanhempana. Liikennesilmä kehittyy nuoresta pitäen ja vanhana ei enää pääse alati kiihtyvään liikenteeseen mukaan.
Surullisena esimerkkinä nuoruutensa kadottaneet keski-ikäiset motoristit, jotka vielä vanhoilla päivillään henkensä kaupalla haikailevat kadotetun nuoruutensa perään..
Jos henkilö on keski-ikäinen niin ei kai se silloin ole "vanhoilla päivillään".
Yleensä me keski-ikäiset motoristit olemme sellaisia että se liikennesilmän kehittyminen alkoi jo vähän päälle kymmenen vanhana kun ensin ajeltiin mopolla ja sitten 16 kesäisenä hankittiin kervarikortti ja vuotta myöhemmin ison pyörän kortti.
Sellaisia keski-iässä moottoripyöräilyn aloittaneita joilla ei ole nuoruuden pyöräilykokemuksia on kuitenkin aika vähän. Ja vaikka ei olisikaan sitä pyörän teknistä hallintakokemusta niin on ainakin melko reilusti liikennekokemusta. Ja kyllä sen pyörän hallinnan oppii muutaman tuhannen kilometrin jälkeen.
Mutta eniten nuoria motoristeja taitaa pänniä se että keski-ikäisillä on varaa hommata viimoisen päälle olevat pyörät ja varusteet. Ne moponkorjauskurssit kun tuli käytyä jo silloin nuorena...
ole siinä tilanteessa, että nyt olisi hyvä kun olisi ajokortti ja auto, niin silloin et menetä mitään.
Hei jäbä! Kortti taskuu ja baanalle! O I K E I N!