Lännen kirkot siirtyivät kolminaisuusoppiin vasta 600-700 luvuilla.
Tämä jos mikään, todistaa, että kolminaisuusoppi kristinopissa on konstruktio, eikä alkuperäinen oppi. Kaikissa pakanauskoissa tunnetaan trimurti –käsite jossakin muodossa. Trimurti on esim. hindulaisuudessa, Shiva Wishnu ja Brahma, aine, elämä ja henki (äly).
Kun kristinuskossa syntyi uusi jumala vanhan jumalan lisäksi, löydettiin näppärästi hyvä paikka Jeesus-jumalalle nimittämällä hänet Sanaksi. Pyhästä Hengestä tehtiin myös persoona kirkolliskokousten päätöksillä ja niin oli jumala, jossa oli kolme erillistä persoonaa syntynyt alun perin monoteistisessa uskonnossa, esikuvana väärin ymmärretty trimurtitulkinta ja uuden kirkon vallan vahvistamiseksi.
Meitä on jo noin 2000 vuotta johdettu harhaan - eikö olisi jo korkea aika herätä itse ajattelemaan?
Tämä jos mikään, todistaa, että kolminaisuusoppi kristinopissa on konstruktio, eikä alkuperäinen oppi. Kaikissa pakanauskoissa tunnetaan trimurti –käsite jossakin muodossa. Trimurti on esim. hindulaisuudessa, Shiva Wishnu ja Brahma, aine, elämä ja henki (äly).
Kun kristinuskossa syntyi uusi jumala vanhan jumalan lisäksi, löydettiin näppärästi hyvä paikka Jeesus-jumalalle nimittämällä hänet Sanaksi. Pyhästä Hengestä tehtiin myös persoona kirkolliskokousten päätöksillä ja niin oli jumala, jossa oli kolme erillistä persoonaa syntynyt alun perin monoteistisessa uskonnossa, esikuvana väärin ymmärretty trimurtitulkinta ja uuden kirkon vallan vahvistamiseksi.
Meitä on jo noin 2000 vuotta johdettu harhaan - eikö olisi jo korkea aika herätä itse ajattelemaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Egyptin opissa on Isis äitiaspekti (Marian esikuva), Horus on Poika (Jeesuksen esikuva) ja Osiris on Isä eli Isä Jumalan aspekti kristinuskossa. Horus toimii Egyptin vanhan uskomuksen mukaan kuten Jeesuskin, taivaaseen pyrkijöiden asianajajana, puolestapuhujana kuoleman jälkeen oman isänsä edessä.
Kristinuskon kolminaisuusoppi syntyi siis monen kirkolliskokouksen ja riidan tuloksena. Nikeassa v. 325 tuomittiin areiolaisuus, jossa sanottiin että Isä ja Poika ovat yhtä, mutta Pyhä Henki ei kuulu heihin. Lopputulos Isä ja Poika ovat yhtä. Konstantinopolin kokouksessa 381 todettiin että kaikki kolme kuuluvat yhteen eli Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Vuonna 431 erotettiin monofysiittinen kirkko, idän kirkko, koska se oli eri mieltä Jeesuksen luonnosta - jumalallinen vai inhimillinen. Vuonna 451 tuomittiin "väärinkäsitys", että Jeesuksella oli vain maallinen luonto. Vuonna 680 tuomittiin se "väärinkäsitys", että Jeesuksella oli vain jumalallinen luonto jne. Lännen kirkot omaksuivat kolminaisuusopin vasta 600-700 -luvulla. Maailmassa on eri uskonnoissa ainakin parikymmentä kolminaisuuden vastaavuuksia, joka ilmentää, että käsite on ikivanha ”pakanaoppi”.
Oikea kaste on Yhteen Nimeen; Apt.2:38;; 4:12 ja on vain Yksi JUMALA, sillä:
"Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin YKSI. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan YKSI JUMALA, ISÄ, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa." (1.Kor.8:4-6)
Kaste on ikivanha riitti, kauan käytössä eri uskonnoissa ennen ajanlaskuamme.
Yleensä on kasteessa käytetty välineenä vettä, verta tai tulta. Muutamissa pakana-legendoissa esiintyy kertomus kyyhkysestä, joka laskeutuu alas taivaasta.
Kristityt kastoivat alkuaikoina upottamalla kastettavan Johannes Kastajan mallin mukaisesti. Vähitellen, kun kirkko vahvistui, ruvettiin heti syntymän jälkeen kauppaamaan lapsia kirkolle, ja siirryttiin kasteveden valuttamiseen pään päälle
Herran nimeen (myöhemmin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen). Siten sai kirkko runsaasti uusia jäseniä – aivopestäväksi. Jotkut kristityt suuntaukset eivät vielä nykyäänkään hyväksy lapsikastetta. Protestanttinen kirkko kannattaa sitä ilmeisesti käytännön syystä, ja löytää varmasti tarvittaessa sopivan sitä puoltavan raamatunlauseen.
Pakanoilla oli ikimuistoisista ajoista ollut kasteseremoniaa riiteissään. Sitä varten oli mithran palvojat rakentaneet kappeleita kastealtaineen ympäri Rooman valtakuntaa. Kristityt hankkivat näitä kappeleita itselleen ja kastealtaita käyttöönsä kristinuskon kasvun myötä ja kastaminen uuteen uskontoon uuden jumalan nimeen jatkui niissä.