Toinen mielenkiintoa herättävä asia intuition ohella on saattuma tai johdatus. Intuitio ei välttämättä ole ns. uskonnollinen kysymys jumalaton/uskova - joukkojen välienselvittely. Entäs sitten se, että elämässämme tapahtuu SUURIA asioita tässä ja nyt. Ei viisi sekuntia aiemmin, eikä myöhemmin, vaan juuri NYT. Itselläni on ollut elämäni aikana ainakin kymmenen hyvinkin merkittävää sattumaa/johdatusta. Miksi juuri sillä hetkellä kun menin Markettiin, "törmäsin" ihmiseen, jota en ollut vuosiin nähnyt, josta en ollut mitään kuullut, jolle kohtaamisestamme oli hänen elämänsä kannalta aivan käsittämättömän suuri merkitys? Sattumako meitä johdattelee sinne juuri silloin kun meitä eniten tarvitaan?
Sattuma vai johdatus
intuitiivinen
421462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kuvittelepas, kuinka moneen entiseen tuttuun ET ole törmännyt vahingossa! ;)
olet sitten niin pellolla kuin olla voi. Säälin sinua:)
sinulta ihan ohi.
Mitenkäs tuo "säälin sinua" muuten sopii tuon hymiön yhteyteen? Menepä peilin eteen ja katso. Ajattelusi mättää yhtä pahasti kuin ulosantisikin.
ymmärsin väärin. Olen sen verran vanha herrasmies, etten tunne noita "hymiöitänne".
Kaikki tapahtuu ilman mitään johdattelua tai kaavaa. Ainoa joka vaikuttaa maailmanmenoon on luonnonlait, mutta nehän ei paljoa välitä kenet tapaat marketissa.
Johdatteluun uskominen on minusta äärimmäisen itsekästä, jos otetaan huomioon se fakta kuinka onnettomia asioita maailmassa sattuu. Kokisin itseni itsekkääksi kuspääksi jos kuvittelisin että onnelliset asiat elämässäni olisi ollut jonkun persoonan suunnittelemia.
älä hukkaa kallista aikaasi ja energiaasi tähän nimimerkkiin, joten siinä kaikki.
Mmmitäh?
sitääh!!!!!!!!
...kyllä ns johdatusta tapahtuu.
Merkityksellisten "sattumien" (= johdatuksen) pääasiallisena tarkoituksena lienee se, että ihmiselle osoitetaan kokemuksen kautta, että henkimaailma on todellinen ja läsnäoleva.
Jos et uskovainen, jos uskot johdatukseen. En usko, että pääasiallinen tarkoitus olisi henkimaailman olemassaololon toteaminen. Eiköhän suurempi tarkoitus liene avun anto.
Uskovaiseksi mielletään yleensä henkilö, joka on sitoutunut johonkin uskontoon. Olen kiinnostunut
ennenkaikkea TOTUUDESTA ja TODELISUUDESTA.
En kannata minkään uskonnollisen ideologian tms oppeja sellaisinaan, mutta on myönnettävä, että kyllä esimerkiksi kristinuskossa on totuuttakin mukana.
Johdatus on todellakin Taivaallisen hallinnon alaisina työskentelevien henkiolentojen työtä. Myös ihmisen Korkeammalla/Todellisella Itsellä on oma roolinsa. Tuo Korkeampi/Todellinen Itse on henkiolento.
Mikä- ja minkälainen on Taivaallinen hallinto?
Tarkkaa ja täsmällistä vastausta on vaikea antaa, ainakaan sen tiedon pohjalta, jota on yleisesti saatavilla. Henkihierarkioista kertoo kuitenkin seikkaperäisesti muunmuassa Urantia-kirja. En ota kantaa kyseisen kirjan luotettavuuteen, mutta sisältöön kannattaa mielestäni tutustua.
Lyhyesti (tieto ei ole peräisin Urantia-kirjasta):
1. Maailmankaikkeudessa elämä ilmenee monimuotoisena ja eri tasoisena, eri ulottuvuuksissa ja -värähtelytasoilla.
2. Elämää on Maan lisäksi lukemattomilla muilla planeetoilla, ja lisäksi myös korkeammissa ulottuvuuksissa ja -todellisuuksissa.
3. Valon Galaktinen Liitto on lukuisista tähtikansoista, ja muunmuassa humanoideista, koostuva liittouma.
4. Taivaallisesta (=korkeimmasta) hallinnosta vastaavat kehittyneimmät henkiolennot, joiden alaisuudessa Taivaan joukot (enkelikunnat jne) toimivat. Myös Valon Galaktinen Liitto toimii Taivaan ohjauksessa.
5. On olemassa mm planetaarinen henkinen hierarkia, johon kuuluu sieluja, jotka ovat eläneet joskus maaplaneetalla. Siihen kuuluu myös sieluja, jotka eivät ole eläneet fyysistä elämää Maassa.
Oletko kenties ottanut jotain vai jättänyt ottamatta?
-kun olet totuudesta kiinnostunut, niin olet samalla kiinnostumut Jeesuksesta Kristuksesta, koska Hän on Totuus. Ja todellisuus myös, elävä Persoona!
- uudestisyntynyt kristitty uskova ei ole sitoutunut uskontoon! Uskonnot ja kristinusko ovat eri asioita.
Uskonnot sitoo säännöillään, kristinusko vapauttaa sidonnaisuuksista ja perinnäissäännöitä, rituaaleista!
Tv; Jumalanhullu, hyvää kesän jatkoa ja siunausta Jumalalta Jeesuksen Kristuksen kautta!
joka totuutta etsit, etsi Kristuksen yhteyteen ja tulet totuuden tuntemaan.
nyt saman tien häneen, jeesukseen, muurahaiskarhuun ja kotitilasi sikopaimeneen, kunhan häivyt tältä palstalta jonnekin, missä henkinen kotisi on...
Ainakaan se ei ole tämä palsta. Joku mielenterveystoimisto pikemminkin.
mitä tarkoittaa uudestisyntynyt kristitty, jota termiä täällä paljon käytetään. Onko teidän järjestöllänne kenties jokin nimi, vai mikä on tämän määritelmän tarkoitus.
Uudestisyntynyt kristitty on Jeesukseen Kristukseen uskova, Jumalan Pyhän Hengen ja Sanan kautta sisikunnaltaan uudistunut ihminen, joka haluaa vain ja ainostaan hyvää toisille ihmisille ja rakastaa kaikkia ihmisiä Jumalan rakkauden avulla. Hän haluaa noudattaa Jumalan Sanan ohjeita. Hän on siis Jumalan Hengestä syntynyt, ns. "uusi luomus". Kansankielellä sanottuna tullut uskoon. Tuo sanontatapa on kyllä huono ilmaus.
Varkaasta tulee rehellinen,vihaajasta rakastava, kovasta helläsydäminen, kierosta suora, itsekkäästä epäitsekäs, esim.
Kontrastin vuoksi selitystä nimikristitystä;
Nimikristitty on sellainen, joka on esim. jonkin kristilliseksi sanotun uskontokunnan jäsen, mutta ilman minkäänlaista Jumalan tuntemista, elää, kuin pellossa, veräjät auki ja siis viisveisaa toisista ihmisistä ja Jeesuksesta Kristuksesta ja tekee mitä lystää. Hänellä on se nimi, että elää, mutta on kuollut (hengellisesti). Voi käydä jopa joissain hengellisissä tilaisuuksissa, mutta on pelkkä ulkokullattu, teeskentelijä, jossa todellista elämää ei ole.
Uskonelämähän ei ole kirkoissa istumista,tai kiikkustuolisssa istumista mustat vaatteet ja huivi päässä ja surkean näköisenä, vaan se on aivan tavallista elämää, jossa kunnioitetaan ja rakastetaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme, niin kuin itseämme. "Kaiken, mitä haluat tehtävän itselllesi, tee se toisille", siinäpä uskonelämän, uudestisyntyneen ihmisen tuntomerkit. Rakkaus ei tee lähimäiselleen mitään pahaa, eikö niin? Jumala on rakkaus, vaikka olet saattanut saada siitä erilaisia käsityksiä, selityksiä?
tällä palstalla on riittänyt vaikka kuinka kauan.
Miksi luulet olevasi jotenkin poikkeustapaus, vaikka olet vanhoilla päivilläsi oppinut uuden sanan "intuitiivinen"?
Sama ääliö uskis olet edelleen:)--< "bling!" se on hymiö!
ilmoitan, että on hyvin rumaa ja erittäin tyhmää nimitellä täällä vanhoja ihmisiä "poikkeustapauksisksi". Sinäkin vanhenet, ehkä siihen mennessä olet oppinut jo hyvää käytöstäkin.
kuinka kauan olet itse täällä kirjoitellut noita vihamielisiä viestejäsi?
Mistä kiukkusi johtuu? Oletko sitä koskaan tullut ajatelleeksi? Oletko vakiohapannaama, jonka lähellä maitokin piimii?
kannattaa tsekata mitä tämä nimim. "intuitiivinen" vastailee hänelle annettuihin asiallisiin vastauksiin. Sitä niittää, mitä kylvää, vai miten se olikaan.
Ja mikä helvetti vetää sinutkin tälle palstalle. jos siis olen "kristitty äiti". Luulisi olevan teikäläisille palstoja vaikka kuinka paljon.
Ja jep! Turpiin tulee tolloille uskoville jatkossakin. Siinä ei paljon lehmänpaskalta haisevat vertauskuvat auta:)
Taas uusi jumalaton persläpi kehissä. Kaappiateisti säälittävää alaluokkaa.
kehumista. Kristillistä paskahourailua koko ajan.
Tunge jeesuksesi mutkalle oman suolesi ympäri ja hirtä itsesi siihen. Pääset tapaamaan jumalasi...
Persläpi numero yksi löydetty.
suuhun ja ole hiljaa. Ime sitä vain onnellisena...
Uho resukkalla sen kun jatkuu. Sinä säälität minua persläpi. Sinä, jonka sinut Hän loi, otit ohjat omiin käsiisi. Loit itse itsestäsi Jumalan. Voi kuinka säälittäviä olette silmissäni.
on jumalia luonut? Ateistilla sellaisia ei edes ole.
Olet mielisairas, enkä jaksa kanssasi enempää jutella. Toivottavasti joku vie sinut saunan taakse ja päästää sinut jessesi luo...
Eikös intuitio tarkoita sunnilleen jotain aavistamista, arvaamista, ennustamista? Kaikillahan sitä on, kellä enemmän, kellä vähemmän, sitä on mahdoton määritellä. Omasta mielestään voi olla paljon mutta kuka mittaa absoluuttisen määrän verrattuna muihin?
Jos olet niinkuin minä ja käyt kaupassa kerran päivässä joka ikinen arkipäivä, niin on jo todennäköistä että siellä ennemmin tai myöhemmin tapaa joitain vanhoja tuttavia joita ei ole nähnyt vuosiin...
Jos haluat kokea lisää tuota "johdatusta," niin suosittelen että menet seisoskelemaan marketin ulkopuolelle kun se aukeaa ja pysyt siinä sulkemisaikaan asti. Toista tuota koko seuraavan kuukauden ja todennäköisyytesi tavata tuttuja ihmisiä "sattumalta" nousee huomattavasti.
miksi kohtaa jonkun ihmisen, rakastuu, menee naimisiin ja tulee onnettomaksi. Ei kai siihen mitään syytä ole. Niin vain tapahtuu. Ikävä kyllä.
Miksi kohtaat Hänet? Miksi rakastut? Se, että tulet onnettomaksi, ei enää johdu sattumasta tai johdatuksesta, siihen vaikuttavat jo muut "luonnonvoimat".
Alitajunta/intuitio on varsin vahva ja kykenevä johdattaja, jonka vaikutusta moni ei edes tiedosta, senkun vaan mystifioivat tapahtumia kohtaloksi jne. varsin heppoisin perustein.
Minulle se miten intuitio toimii ole ollut mysteeri enää vuosiin.
nythän minä halusin keskusteltavan sattuma vaiko johdatus - teemasta. Äläpäs jää sinne intuitiosi maailmoihin.
mistä sinä haluat keskustella...
Lueppa aloitukseni, josko sieltä selviäisi.
minusta ne ovat viime kädessä yksi ja sama asia, intuitio ja johdatus...en ole mitään muunlaista tietoa ainakaan saanut.
Eräs ystäväni toi minulle vähän aikaa sitten suklaarasian ja sanoi, että eikö olekin ihmeellistä, että aloit muutama vuosi sitten jutella junassa tuntemattoman kanssa, ja nyt olemme hyvät ystävät.
Itse koen kohtaavani aina tietynlaisia ihmisiä niin työpaikoilla, kuin muuallakin. Kohtaamisilla näiden tietyn tyyppisten ihmisten kanssa näyttää olevan aina erityinen merkitys. Mysteerin viitta valahtaa, kun muistan, että haluan ymmärtää eräitä asioita. Siksi kuuntelen erityisen kiinnostuneena joidenkin ihmisten, siis tuntemattomienkin kertomaa. Se johtaa yleensä antoisaan molemminpuoliseen vuorovaikutukseen. Se, että sama tilanne toistuu kerta toisensa jälkeen, johtuu varmaankin molemminpuolisesta "tilauksesta" ko. vuorovaikutukselle.
Ei kaikkien junassa juttelemiemme ihmisten kanssa lopputulos ole ystävyys, vaikkapa suklaarasian muodossa. Onko se sitä ns. kemiaa, jota aina mainostetaan kun synkkaa toisen kanssa. Itselläni on ainakin 3 eri ihmisryhmää lokeroittaa kanssa ihmisiä. On niitä, joita on pakko sietää, koska heilläkin on oikeus olemassa oloon. Pääaasia, etteivät minua häiritse. On myös niitä, joiden kanssa tulen hyvin juttuun, jotka eivät ärsytä minua millään tavalla, mutta joilla ei ole minulle mitään annettavaakaan. Sitten on niitä (liian vähänkö?), joilla "on mun mieli", joiden eteen tekisin kaikkeni, että heillä hyvä olisi olla, että olisivat onnelliset, nauttisivat elämästä. Tällä viimeksimainitulla ryhmällä ei ole minun mielessäni mitään tekemistä uskonnon/jumalattomuuden kanssa. En pyri analysoimaankaan ko. ryhmän ihmistä niillä perustein hänet kohdattuani. Minulle riittää hän sellaisena ainutlaatuisena kuin on.
Mulla ei varsinaisesti synkkaa tavanomaista paremmin näiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ajaudun aina tekemisiin. Olemme aika erilaisia, ja vuorovaikutus perustuu puolin ja toisin jotenkin uusien asioiden omaksumiseen toiselta osapuolelta, ja se on ollut tarpeellista molemmille. Olen tutustunut tällä tavalla moniin asioihin mm. runouteen. Siis en todellakaan ennen ymmärtänyt pätkääkään runoutta, enkä vieläkään ymmärrä runoja kovin hyvin, paitsi Pablo Nerudan kirjoittamia. Lueskelen niitä nykyään aika usein. Enpä olisi varmaankaan ilman opastusta löytänyt sitä taiteen muotoa.
Näin me Meikkuseni murramme raja-aitoja jumalaton keskustelee uskovan kanssa runoudesta:)
Itse pidän runoista. En ole mitenkään "oppinut" runouden suhteen, olenpahan lukenut niitä silloin tällöin omiin tarpeisiini. Kansallisrunoilijamme Eino Leino puhuttelee minua erityisesti runoillaan (ketä suomalaista ei puhuttelisi?). Silti minua kiehtovin runo on Goethen; Keijujen Kuningas, jonka liitän tähän iloksenne:
Kuka ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä, piltin on kietonut kainalohon,
syli suojan suo, syli lämmin on.
-”Pääs peität - mi, laps, sua peljättää?”
-”Isä keijujen kuningas - etkö nää? sä kruunun ja laahuksen nääthän tuon?”
-”Se on lapsi kulta, vain sumua suon.”
-”Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo.”
-”Isä, kuule, etkö sä kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
-”Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
vain kuivissa lehvissä tuuli soi.”
-”Tule pois soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kiitää ja keinuttaa,
unin tanssi ja laulu sun uinuttaa.”
-”Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.”
-”Sen, poikani, tarkoin mä nähdä voin;
pajut harmaat,vanhat, ne huojuu noin.”
-”Mua, laps, sulo muotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll` en sua saa.”
-”Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?”
Isä kauhuin kannusti ratsuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
käsivarrella lapsi jo vainaa on.
Miksikö tämä runo puhuttelee minua erityisesti?
Siksi, että koen eläneeni itse elämässäni kaikki ne elementit mitä runossa annetaan oivaltaa. Jopa niin, että olin rajun ratsun kyydissä isän sitä ohjatessa, jolloin pieni poikanen minussa pelkäsi usmia ja haamuja, jotka usvaisella suolla jaumalattarien muodoin minua saalistivat.
että tunnepohjainen ajattelu on nopeampaa kuin looginen ajattelu. Tästä syntyy ituitio. Aavistus, joka selvuää sitten loogisen ajattelun avulla.
Yleensä onni suosii rohkeaa. Se joka laittaa paljon peliin yleensä saa paljon. Joka laittaa paljon peliin tuntee joukon ihmisiä, joilla on ollut suuri merkitys. Tällainen henkiö tapaa merkityksellsiä ihmisä useammin ja saattaa tuntea olevansa kaitselmuksen johdattama.