Loukkaavatko elossa olevat läheisenne teitä julmasti läheisenne kuolemasta? Olen ajatellut paljon Jumalaakin, miksi ihmiset joutuvat kärsimään näin? Perisynnin takiako?
Läheiseni sai hautakiven tänään, mikä sinänsä oli taas oma järkytyksensä.Puolisoni meni sitä katsomaan myöhemmin ja sanoi: "Kävin haudalla ja vein sinne lyhdyn, mitä sinä et ollut tehnyt!" En olisi ikinä myöhemminkään vienyt lyhtyä, koska suvussamme ei ole ollut sellainen tapana, kynttilät ja kukat kyllä.Piti siis käydä haudalla ja itsetehostaa itseään.Eilen hän uhkasi ottaa puolet perinnöstäni, jos eroaisin hänestä kaiken sen tähden, mitä hän on vainajaa haukkunut.Vainaja oli erittäin rakas minulle, täysin kunnollinen, eikä minkään haukkumisen kohde.Oletteko eronneet sen tähden, että puolisonne ei osoita mitään kunnioitusta suruanne kohtaan vaan pilkkaa ja haukkuu ja lisää tuskaa? Joudutteko kokemaan ilkeiltä läheisiltänne lisää tuskaa?
Läheiseni sai hautakiven tänään, mikä sinänsä oli taas oma järkytyksensä.Puolisoni meni sitä katsomaan myöhemmin ja sanoi: "Kävin haudalla ja vein sinne lyhdyn, mitä sinä et ollut tehnyt!" En olisi ikinä myöhemminkään vienyt lyhtyä, koska suvussamme ei ole ollut sellainen tapana, kynttilät ja kukat kyllä.Piti siis käydä haudalla ja itsetehostaa itseään.Eilen hän uhkasi ottaa puolet perinnöstäni, jos eroaisin hänestä kaiken sen tähden, mitä hän on vainajaa haukkunut.Vainaja oli erittäin rakas minulle, täysin kunnollinen, eikä minkään haukkumisen kohde.Oletteko eronneet sen tähden, että puolisonne ei osoita mitään kunnioitusta suruanne kohtaan vaan pilkkaa ja haukkuu ja lisää tuskaa? Joudutteko kokemaan ilkeiltä läheisiltänne lisää tuskaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
koen loukkaavaksi sellaisen asian että minun pitäisi antaa pois kuolleen mieheni tavaroita.hän nukkui pois vasta niin vähän aikaa sitten että ajatuskin hänen tavaroidensa pois antamisesta ei ole edes käynyt mielessä sen kummemmin.kuitenkin jotkut ovat heti kyttäämässä että mitä olisi mahdollista saada.itse ajattelen että koska meillä ei ollut lapsia emmekä kerenneet naimisiin asti hänen irtain omaisuutensa olisi minun vastuullani ja minä saisin tehdä niillä mitä haluan.hänellä ei ollut merkittävää omaisuutta.ainoastaan tavaroita joilla oli tunnearvoa hänelle ja minulle.miksi siis luopuisin näistä myös minulle arvokkaista asioista.toiset eivät vaan ymmärrä.
läheistäsi vainajaa, mutta kuitenkin vie lyhtyjä, näyttääkseen muiden silmissä hyvältä? Eikä hän kunnioita sinuakaan. Eräs sukulaiseni tekee juuri tuollaista. Hän kulkee ympäriinsä suu julmana viiruna, kylmät silmät pomppien yksityiskohdasta toiseen, etsien asioita, joista voi piikitellä. Sureva ihminen on hänelle mieluinen uhri, koska toisen surressa on helppo haavoittaa. Ja hän nauttii toisten ihmisten kärsimyksestä.
että tuollaiset ihmiset eivä itse osaa tuntea surua, myötätuntoa, rakkautta,... Heidän sisällään on ruma tyhjyys, joka kauhistuttaa heitä itseäänkin. He eivät pysty uskomaan, että joku todella kaipaa toista - se kun on täysin hänen kokemuspiirinsä ulkopuolella.
tulin katsomaan häntä, kaukaa. Jos joku olisi kysynyt minulta hänen terveenä ollessaan, olisin sanonut, etten matkustaisi niin pitkää matkaa edes isän takia. Mutta niin vain kävi, että halusin nähdä hänet vielä kerran. Uskon, että läsnäoloni ilahdutti häntä, vaikkei hän pystynyt puhumaan. Emme olleet nähneet toisiamme vuosiin.
Se, mikä loukkaa, on se, että jotkut toiset hänen lapsistaan eivät usko, että tulin ilman taka-ajatuksia. Minua syytettiin laskelmoivaksi, perinnön perässä juoksijaksi! En voisi vähemmän välittää rahasta, enkä enemmän isästäni. Tuollainen kommentti ei unohdu koskaan. Isän kuoltua tuskin enää koskaan olen yhteydessä sellaiseen ihmiseen, paitsi paperiasioissa, jos on pakko. Ehkä hän ei itse osaa rakastaa ketään, eikä osaa kuvitella, miltä tuntuu, kun on sydän täynnä lämpöä ja kiitollisuutta omaa isää kohtaan. Ehkä minun pitäisi sääliä sellaista tunnevammaista ihmistä, mutta käytännössä varmaan karttelen häntä tulevaisuudessa, oman mielenrauhani takia.
Kovin on tuttua tuo ihmiset osaavat olla kovin raakoja kuoleman kohdatessaan,oli se sitten lapsen menetys tai kenen hyvänsä menetys,jouduin itsekin aika kovan kohtelun alle ja jopa ennen lapseni hautajaisia ,siis olin tilanteessa jossa olin aivan täysin shokissa enkä ymmärtänyt tästä maailmasta juurikaan mitään ,niin silloin nämä haahkat hyökkäsivät.
Luulen että he huutavat omaa tyhjää elämäänsä,heillä ei ole minkäänlaista tunneelämää sisällään,siis elämänkoulu vielä puolitiessään,mutta kun sattuu omalle kohdalle,niin luulen että osuu omaan nilkkaan ja pahasti.
Onhan meitä moneen junaan ja osa jää vielä asemallekkin,ajattelen että tosiaan nuo tunneelämältään kovin köyhät ihmiset ovat niitä pahimpia,älä sinä välitä tuosta henkilöstä anaa hänen jatkaa sillä hänellä on paha olla ,pyyhi se pois itsestäsi ja sure vaan omalla tavallasi ja anna hänen hypätä toiseen junaan,löytää ehkä matkansa pään jostain.voimia sinulle