äitini huusi viimeisinä viikkoina jatkuvasti ennen kuolemaansa, vaikka hänellä ei ollut kipuja.
Kun olin hänen luonaan, hän oli entisellään. Hän jutteli ja jopa lauloikin.
Äidiltäni oli hänen äitinsä kuollut kun hän oli ollut vain kymmenvuotias.
Näin muitakin vanhempia ihmisiä, ja heitä katsellessani mieleeni tuli, että jos he nuorempana ollessa olisivatkin hillinneet itsensä, vanhemmiten torjutut tulevat esiin kun "alitajunnan vartijat" veltostuvat.
Milloinkahan se alkaa?
Toisaalta, sitä vartenhan terapiassakin käydään, että tiedostamaton tulisi tiedostetuksi.
Kun olin hänen luonaan, hän oli entisellään. Hän jutteli ja jopa lauloikin.
Äidiltäni oli hänen äitinsä kuollut kun hän oli ollut vain kymmenvuotias.
Näin muitakin vanhempia ihmisiä, ja heitä katsellessani mieleeni tuli, että jos he nuorempana ollessa olisivatkin hillinneet itsensä, vanhemmiten torjutut tulevat esiin kun "alitajunnan vartijat" veltostuvat.
Milloinkahan se alkaa?
Toisaalta, sitä vartenhan terapiassakin käydään, että tiedostamaton tulisi tiedostetuksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi, On todella monenlaisia terapioita, ei kaikissa kaivella torjuttuja tai alitajunnassa lymyäviä saloja. Niitssä ratkotaan ongelmia ja suunnitellaan selviämiskeinoja mm. Kipujakin on moninaisia, on sairauden aiheuttamaa, traumaattista, sielun, kuolemanpelon, yksinäisyydenpelon, luopumisen...minkä milloinkin kipuilua.
Totta on, että vanhuudenillan käytös on joillain aggressiivista, joillain sekavaa, pettyneisyyttä elettyyn elämään, joka saataa ilmetä vanhuudessa masentuneisuutena. On myös tasapainoista ja vanhuuden päättymistä kuolemaan hyväksyvää vanhuutta. Silti kaikki johtuu niin monesta asiasta. Ei välttämättä sinun kohdallasi käy toteen se mitä äidilläsi loppuajat oli.
Pyri elämään tasapainoisesti, itsestäsi huolehtien ja olemaan sinut ikäsi kanssa ja kunkin ikäkauden kriisit vastaanottaen ja niistä kasvaen uuteen vaiheeseen. Lue aihetta käsittävää kirjallisuutta, se rauhottaa turhilta peloilta.
Vaikka sanotaankin, että tasapainoisen elämän elänyt kypsä vanhus suhtautuu kuolemaan hyväksyvästi, silti epäilen että meistä harvat kuolevat nauraen. Silti koska aikamme täällä on ohikiitävän lyhyt, on turha surra menetettyä ja mennytta, opiksemme voimme ainostaan menneen hyödyntää. Nuoruutta ei saa takaisin, eläkäämme tulevaa ja tätä päivää täysillä:))
tuntuu, aika kuluu nopeasti. Kiitos sulle!