Jumala on Rakkaus

Jumalan sanaa. Raamatussa ei missään kohtaa sanota:
> Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka pitää n. 300-luvulla koottua apostolisten kirjoitusten kokoelmaa Jumalan sanana, hukkuisi. <

Joh.3:16 sanoo nimenomaan että joka USKOO JEESUKSEEN ei huku.

mamabeard kirjoitti:

Jumalan sanaa. Raamatussa ei missään kohtaa sanota:
> Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka pitää n. 300-luvulla koottua apostolisten kirjoitusten kokoelmaa Jumalan sanana, hukkuisi. <

Joh.3:16 sanoo nimenomaan että joka USKOO JEESUKSEEN ei huku.

"Raamatussa ei missään kohtaa sanota..."

Se oli ajatuskin, tarkoitukseni oli jatkaa kirjoittajan ajatusta: "mikäli väität että raamattu on vanhentunut eikä ole Jumalan Sanaa et ole Jeesuksen oma Kristitty" - Raamatun pitäminen Jumalan Sanana ei liity mitenkään siihen onko joku Jeesuksen oma vai ei.

En pidä Raamattua Jumalan Sanana, vaan ihmisten kirjoittamana todistuksena oikeasta Jumalan Sanasta -> Jeesuksesta Kristuksesta. Joh 1:1 - 14

Hänen tuntemisensa henkilönä on tie myös hänen tahtonsa tuntemiseen juuri omaan ainutkertaiseen elämäänsä. Sitä ei voi kiertää opettelemalla Raamatun ulkoa (vaikka Raamattu onkin todella loistava kirja) tai teemme Raamatusta Jumalan ja päädymme vain uskonnollisuuteen, teologiaan ja moralismiin.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"Raamatussa ei missään kohtaa sanota..."

Se oli ajatuskin, tarkoitukseni oli jatkaa kirjoittajan ajatusta: "mikäli väität että raamattu on vanhentunut eikä ole Jumalan Sanaa et ole Jeesuksen oma Kristitty" - Raamatun pitäminen Jumalan Sanana ei liity mitenkään siihen onko joku Jeesuksen oma vai ei.

En pidä Raamattua Jumalan Sanana, vaan ihmisten kirjoittamana todistuksena oikeasta Jumalan Sanasta -> Jeesuksesta Kristuksesta. Joh 1:1 - 14

Hänen tuntemisensa henkilönä on tie myös hänen tahtonsa tuntemiseen juuri omaan ainutkertaiseen elämäänsä. Sitä ei voi kiertää opettelemalla Raamatun ulkoa (vaikka Raamattu onkin todella loistava kirja) tai teemme Raamatusta Jumalan ja päädymme vain uskonnollisuuteen, teologiaan ja moralismiin.

Raamatussa sanotaan, että NIIN ON JUMALAA MAAILMAA RAKASTANUT, ETTÄ ANTOI AINOKAISEN POIKANSA, ETTEI YKSIKÄÄN, JOKA häneen USKOO, HUKKUISI, VAAN HÄNELLÄ OLISI IANKAIKKINEN ELÄMÄ.
[ muistinvarainen lainaus Joh.3:16 ]
Tämä on Jumalan sana. Hänen ilmoitustaan ihmisille.

Vaikuttaa epäloogiselta, kun toisaalta sanot, että Raamattu on vain ihmisten kokoama kirjoituskokoelma, toisaalta kuitenkin vetoat samaan Raamattuun ja sen ilmoitukseen Jeesuksesta.

Täsmennyksesi auttaa ymmärtämään kantaasi, kiitos siitä.
Et pidä Raamattua varsinaisena Jumalan Sanana, vaan ihmisten kirjoittamana todistuksena Jumalan Sanasta, Jeesuksesta Kristuksesta.

Näin siis voidaan ottaa Raamatusta (joka on ihmisten todistusta Jumalasta) se, mikä kirjakokoelmassa ilmaisee jumalallista tarkoitusta eli Kristusta ja hylätä kaikki muu eli siis se, mikä on ihmisten perinnäistapoja, aikansa kulttuuria ym.?

Hei, pääasiasta olen kanssasi aivan samaa mieltä:

> Hänen tuntemisensa henkilönä on tie myös hänen tahtonsa tuntemiseen juuri omaan ainutkertaiseen elämäänsä. Sitä ei voi kiertää opettelemalla Raamatun ulkoa (vaikka Raamattu onkin todella loistava kirja) tai teemme Raamatusta Jumalan ja päädymme vain uskonnollisuuteen, teologiaan ja moralismiin. <

Hänen tuntemisensa henkilönä. Persoonallinen tunteminen. Suhde.
Tässä se on! Tämä on pointti.

Hmmm.

Richard Wurmbrandilta kysyttiin hänen vapauduttuaan vankeudesta, mikä raamatunpaikka oli auttanut kestämään kuulustelijoiden ja vartioiden julmuutta, mielivaltaa ja kidutusta.
"Ristit asetettiin lattialle ja toisia vankeja kidutettiin ristiinnaulittujen päällä tai käskettiin ulostaa heidän kasvoilleen. Minulta on usein kysytty, mikä raamatunpaikka auttoi minua ja antoi minulle voimaa niissä olosuhteissa."
Wurmbrand vastaa, ettei mistään raamatunlauseesta ollut apua. Hänen mukaansa on ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä väittää, että jokin raamatunkohta sinällään vahvistaisi tai auttaisi.
Wurmbrand: "Raamatunlauseita sinänsä ei ole edes tarkoitettu avuksi... Kun joudut kärsimyksiin, toteat, ettei Jumala ikinä ole tarkoittanut Psalmia 23 sinua vahvistamaan. Herra sinua lohduttaa, ei psalmi, jossa kerrotaan Herran lohdutuksesta. Ei riitä, että sinulla on psalmi. Sinun on omistettava Hänet, josta psalmi puhuu. Me tunnemme myös jakeen: 'Minun armossani on sinulle kyllin.' Mutta jakeessa ei ole kyllin! Vain Jumalan armossa on kyllin."

En usko että Wurmbrandin tarkoitus on väheksyä Jumalan sanaa Raamattua, mutta joskus on tarpeen sanoa asioita kärjistetysti jotta ymmärtäisimme mistä on kyse. Kristinuskossa on kauttaaltaan alusta loppuun asti kyse vain Jeesuksesta.
Muuten se ei ole kristinuskoa, sitä, mitä Jumala on tarkoittanut ja tarkoittaa evankeliumillaan.
Siellä missä kristillisyydessä on kyse jostain muusta kuin Jeesuksesta, ollaan uskonnollisuuden pettävässä suossa.

* Raamattu sinällään ei auta, jos emme tunne Raamatun varsinaista sisältöä, jota se julistaa, Jeesusta. *

Saamme siis Raamatun kautta hengellistä ravintoa taivaasta vain siinä tapauksessa ja siinä määrin kuin tunnemme Hänet ja TAHDOMME KASVAA Hänen tuntemisessaan. Jos kiinnitymme pelkkiin sanoihin - liittäen ne omiin opillisiin korostuksiin ja rituaaleihin, jolloin käytämme Raamattua teologiaa koskevien itsevarmuuksien pönkittäjänä ja uskonnollisen itsetehostuksen välineenä - ne ovat kuin mitä tahansa sanoja.
Jumalallinen voima tulee vain sinne missä nöyrrytään itsensä Jumalan edessä.

Mutta juuri Raamatun kautta Jumala johtaa Jeesuksen persoonalliseen tuntemiseen.
:)

Raamattu ilmoittaa evankeliumin tosiasiat, joita tulee julistaa, ja kun niitä julistetaan, Pyhä Henki synnyttää uskon.
Raamatun - ja Pyhän Hengen antaman näkökyvyn - kautta Jumala sitten johtaa myös syvemmälle Jeesuksen tuntemisessa sekä oikean terveen opin todeksi elämisessä, joka on Kristuksen totuutta.
Näitä ei voida erottaa. Raamattu ja Henki. Ne eivät ole toisiaan vastaan. Jumala on asettanut Raamatun eräänlaiseksi mittapuuksi, jonka kautta voimme nähdä milloin julistus on ja milloin ei ole Herrasta. Jos joku julistaa epäraamatullista oppia tiedämme, ettei julistuksen henki ole Pyhä Henki vaan jokin vieras henki, vaikka puhuja väittäisikin saaneensa ilmoituksensa ja ilmestyksensä Hengeltä.

Kun TUNNEMME JEESUKSEN silloin Jumala avaa tahtoaan ja tarkoitustaan Raamatun kautta. Sana on elävää ja syvällistä. Mutta sitä tulee lukea rukoillen. Omaa sisintään tutkien Herran edessä. Anoen että Jumala puhuisi. Että Jumala johtaisi. Juuri silloin Raamattu avautuu ihmeelliseksi kirjaksi - ja saa täyttää sen tehtävän, jonka Jumala on sille asettanut sananaan: se puhdistaa ja parantaa, valaisee, rohkaisee ja tukee. EI RAAMATTU ITSESSÄÄN PELKKINÄ KIRJOITETTUINA SANOINA. Vaan sisällinen Raamatun todellisuus. Jumala tekee KAIKEN TÄMÄN Sanansa kautta.!

Raamattua ei siis pidä väheksyä...
Olen vakuuttunut, että se on Jumalan ilmoitus. Se on Hänen valvomansa. Jumala on läsnä sanassaan. Hän on läsnä sanassaan ja sanansa kautta niin elimellisesti, että voimme sanoa Raamattua Jumalan Sanaksi, isolla alkukirjaimella. Jeesus on Jumalan eläväksi tekevä Sana mutta Hän on läsnä myös Raamatussa niin konkreettisella tavalla että Raamattua voidaan sanoa Jumalan Sanaksi. Itse käytän kyllä yleensä pientä alkukirjainta sekaannuksen välttämiseksi. Raamattu on Jumalan sana ja Jumalan ilmoitus, se on pyhä ja Hänen antamansa, mutta pelastus on yksin JEESUKSESSA joka on todellinen Sana. Raamattu kauttaaltaan julistaa Jumalan pelastustekoa - mutta vain niille, jotka ottavat sanan vastaan. On suuri ero siinä, että tutkitaan Raamattua, ikäänkuin se olisi suurennuslasimme alla, tai että annetaan Raamatun tutkia ja valaista sisintämme, niin että vietämme aikaa Jumalan suurennuslasin alla.

Raamatun väheksyminen on yksi lopunajan ilmiöitä. Henkilökohtaiset ilmoitukset, ilmestykset ja sisäiset vaikutelmat nostetaan yläpuolelle sen, mitä on kirjoitettu.
Jeesus vastusti Perkelettä SANALLA. Raamatussa korostetaan yhä uudelleen Jumalan kirjoitetun sanan arvovaltaa, mutta - tietenkin - jos kyseessä on vain kirjoituskokoelma, nämä Raamatun korostukset arvovallasta voidaan ohittaa? Kuten Raamatun käyttäminen uskonnollisena pelivälineenä, kun ei tunneta Jeesusta eikä toimita Hengen alamaisuudessa, johtaa uskonnollisuuden suohon, niin myös Raamatun väheksyminen johtaa uskonnollisuuden suohon samalla tapaa mutta toista kautta. Edellisessä tapauksessa vihollinen käyttää hyväksi ihmisen halua hallita asiat järjellä ja inhimillisellä ymmärryksellä, selittää ja muotoilla niistä oppirakenteita ja tapakulttuuria, ja jälkimmäisessä tapauksessa taipumusta mystiikkaan ja henkisiin ilmiöihin. Kummassakin tapauksessa kyse on ylpeydestä olkoon se pukeutunut millaiseen nöyryyden kaapuun tahansa.

Alamaisuus Jumalalle on aina alamaisuutta myös Hänen sanalleen.
Näin olen ymmärtänyt...

Wurmbrand toteaa, että Raamatun sanoilla ILMAISTAAN todellisuus. Se ei ole itse todellisuus vaan kertoo mitä todellisuus on. Lisäisin, että hengellinen todellisuus on läsnä Sanassa siellä missä sen annetaan ilmaista todellisuus. Jeesus - Jumalan Sanana - on Raamatun sisällinen todellisuus. Myös Wurmbrand käyttää Raamatusta Jumalan sanana paikoitellen pientä (sana) ja paikoitellen isoa (Sana) alkukirjainta. Puhuessaan Jumalasta auttajana ja lohduttajana hän korostaa, että Raamattu välineenä todellisuuden ilmaisemisessa ei riitä vaan meidän pitää olla yhdistyneet kaikkivaltiaaseen Herraan, joka on Todellisuus.

Vasta silloin - kun meillä on Jeesus, sweet Jeshua - myös Jumalan sanat avautuvat ravinnoksi; silloin ne ovat jotakin enemmän kuin kaikkivaltiaan Herran (abstraktiona, ulkokohtaisena uskomuksena) sanoja, ne ovat Hänen TODELLISUUTTAAN, jolla Hän ruokkii meitä taivaasta.

- -

Richard Wurmbrand joutui vuosien ajan kokemaan äärimmäisen julmaa kidutusta kommunistien taholta ja oli vähällä menettää mielenterveytensä.

Suosittelen lukemaan kirjasen "Valmistautuminen maanalaiseen seurakuntaan".
Kirja kertoo vainosta ja kidutuksiin valmistautumisesta...

Vainojen - ja yleensä kiusausten keskellä - punnitaan, onko meillä elävä suhde Kristukseen, jonka varaan heittäydymme, onko Hän voittanut meidät itselleen - ja saako Hän yhä uudelleen valloittaa meidät, voittaa kiusauksemme meissä ja näin juurruttaa meitä omakohtaisesti syvemmälle todellisuuden tuntemisessa ja tajuamisessa - vai onko uskomme käytännössä vain uskonnollisuutta, oppilauseita ja sanoja ilman alamaisuutta Pyhälle?

Wurmbrand:
"Jos olet yhdistynyt Todellisuuteen, kaikkivaltiaaseen Herraan, kommunismilla ei ole valtaa sinuun. Se ei mahda mitään kaikkivaltiaalle Herralle. Jos sinulla ei ole muuta kuin kaikkivaltiaan Herran sanat, sinut on helppo nujertaa."

mamabeard kirjoitti:

Raamatussa sanotaan, että NIIN ON JUMALAA MAAILMAA RAKASTANUT, ETTÄ ANTOI AINOKAISEN POIKANSA, ETTEI YKSIKÄÄN, JOKA häneen USKOO, HUKKUISI, VAAN HÄNELLÄ OLISI IANKAIKKINEN ELÄMÄ.
[ muistinvarainen lainaus Joh.3:16 ]
Tämä on Jumalan sana. Hänen ilmoitustaan ihmisille.

Vaikuttaa epäloogiselta, kun toisaalta sanot, että Raamattu on vain ihmisten kokoama kirjoituskokoelma, toisaalta kuitenkin vetoat samaan Raamattuun ja sen ilmoitukseen Jeesuksesta.

Täsmennyksesi auttaa ymmärtämään kantaasi, kiitos siitä.
Et pidä Raamattua varsinaisena Jumalan Sanana, vaan ihmisten kirjoittamana todistuksena Jumalan Sanasta, Jeesuksesta Kristuksesta.

Näin siis voidaan ottaa Raamatusta (joka on ihmisten todistusta Jumalasta) se, mikä kirjakokoelmassa ilmaisee jumalallista tarkoitusta eli Kristusta ja hylätä kaikki muu eli siis se, mikä on ihmisten perinnäistapoja, aikansa kulttuuria ym.?

Hei, pääasiasta olen kanssasi aivan samaa mieltä:

> Hänen tuntemisensa henkilönä on tie myös hänen tahtonsa tuntemiseen juuri omaan ainutkertaiseen elämäänsä. Sitä ei voi kiertää opettelemalla Raamatun ulkoa (vaikka Raamattu onkin todella loistava kirja) tai teemme Raamatusta Jumalan ja päädymme vain uskonnollisuuteen, teologiaan ja moralismiin. <

Hänen tuntemisensa henkilönä. Persoonallinen tunteminen. Suhde.
Tässä se on! Tämä on pointti.

Hmmm.

Richard Wurmbrandilta kysyttiin hänen vapauduttuaan vankeudesta, mikä raamatunpaikka oli auttanut kestämään kuulustelijoiden ja vartioiden julmuutta, mielivaltaa ja kidutusta.
"Ristit asetettiin lattialle ja toisia vankeja kidutettiin ristiinnaulittujen päällä tai käskettiin ulostaa heidän kasvoilleen. Minulta on usein kysytty, mikä raamatunpaikka auttoi minua ja antoi minulle voimaa niissä olosuhteissa."
Wurmbrand vastaa, ettei mistään raamatunlauseesta ollut apua. Hänen mukaansa on ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä väittää, että jokin raamatunkohta sinällään vahvistaisi tai auttaisi.
Wurmbrand: "Raamatunlauseita sinänsä ei ole edes tarkoitettu avuksi... Kun joudut kärsimyksiin, toteat, ettei Jumala ikinä ole tarkoittanut Psalmia 23 sinua vahvistamaan. Herra sinua lohduttaa, ei psalmi, jossa kerrotaan Herran lohdutuksesta. Ei riitä, että sinulla on psalmi. Sinun on omistettava Hänet, josta psalmi puhuu. Me tunnemme myös jakeen: 'Minun armossani on sinulle kyllin.' Mutta jakeessa ei ole kyllin! Vain Jumalan armossa on kyllin."

En usko että Wurmbrandin tarkoitus on väheksyä Jumalan sanaa Raamattua, mutta joskus on tarpeen sanoa asioita kärjistetysti jotta ymmärtäisimme mistä on kyse. Kristinuskossa on kauttaaltaan alusta loppuun asti kyse vain Jeesuksesta.
Muuten se ei ole kristinuskoa, sitä, mitä Jumala on tarkoittanut ja tarkoittaa evankeliumillaan.
Siellä missä kristillisyydessä on kyse jostain muusta kuin Jeesuksesta, ollaan uskonnollisuuden pettävässä suossa.

* Raamattu sinällään ei auta, jos emme tunne Raamatun varsinaista sisältöä, jota se julistaa, Jeesusta. *

Saamme siis Raamatun kautta hengellistä ravintoa taivaasta vain siinä tapauksessa ja siinä määrin kuin tunnemme Hänet ja TAHDOMME KASVAA Hänen tuntemisessaan. Jos kiinnitymme pelkkiin sanoihin - liittäen ne omiin opillisiin korostuksiin ja rituaaleihin, jolloin käytämme Raamattua teologiaa koskevien itsevarmuuksien pönkittäjänä ja uskonnollisen itsetehostuksen välineenä - ne ovat kuin mitä tahansa sanoja.
Jumalallinen voima tulee vain sinne missä nöyrrytään itsensä Jumalan edessä.

Mutta juuri Raamatun kautta Jumala johtaa Jeesuksen persoonalliseen tuntemiseen.
:)

Raamattu ilmoittaa evankeliumin tosiasiat, joita tulee julistaa, ja kun niitä julistetaan, Pyhä Henki synnyttää uskon.
Raamatun - ja Pyhän Hengen antaman näkökyvyn - kautta Jumala sitten johtaa myös syvemmälle Jeesuksen tuntemisessa sekä oikean terveen opin todeksi elämisessä, joka on Kristuksen totuutta.
Näitä ei voida erottaa. Raamattu ja Henki. Ne eivät ole toisiaan vastaan. Jumala on asettanut Raamatun eräänlaiseksi mittapuuksi, jonka kautta voimme nähdä milloin julistus on ja milloin ei ole Herrasta. Jos joku julistaa epäraamatullista oppia tiedämme, ettei julistuksen henki ole Pyhä Henki vaan jokin vieras henki, vaikka puhuja väittäisikin saaneensa ilmoituksensa ja ilmestyksensä Hengeltä.

Kun TUNNEMME JEESUKSEN silloin Jumala avaa tahtoaan ja tarkoitustaan Raamatun kautta. Sana on elävää ja syvällistä. Mutta sitä tulee lukea rukoillen. Omaa sisintään tutkien Herran edessä. Anoen että Jumala puhuisi. Että Jumala johtaisi. Juuri silloin Raamattu avautuu ihmeelliseksi kirjaksi - ja saa täyttää sen tehtävän, jonka Jumala on sille asettanut sananaan: se puhdistaa ja parantaa, valaisee, rohkaisee ja tukee. EI RAAMATTU ITSESSÄÄN PELKKINÄ KIRJOITETTUINA SANOINA. Vaan sisällinen Raamatun todellisuus. Jumala tekee KAIKEN TÄMÄN Sanansa kautta.!

Raamattua ei siis pidä väheksyä...
Olen vakuuttunut, että se on Jumalan ilmoitus. Se on Hänen valvomansa. Jumala on läsnä sanassaan. Hän on läsnä sanassaan ja sanansa kautta niin elimellisesti, että voimme sanoa Raamattua Jumalan Sanaksi, isolla alkukirjaimella. Jeesus on Jumalan eläväksi tekevä Sana mutta Hän on läsnä myös Raamatussa niin konkreettisella tavalla että Raamattua voidaan sanoa Jumalan Sanaksi. Itse käytän kyllä yleensä pientä alkukirjainta sekaannuksen välttämiseksi. Raamattu on Jumalan sana ja Jumalan ilmoitus, se on pyhä ja Hänen antamansa, mutta pelastus on yksin JEESUKSESSA joka on todellinen Sana. Raamattu kauttaaltaan julistaa Jumalan pelastustekoa - mutta vain niille, jotka ottavat sanan vastaan. On suuri ero siinä, että tutkitaan Raamattua, ikäänkuin se olisi suurennuslasimme alla, tai että annetaan Raamatun tutkia ja valaista sisintämme, niin että vietämme aikaa Jumalan suurennuslasin alla.

Raamatun väheksyminen on yksi lopunajan ilmiöitä. Henkilökohtaiset ilmoitukset, ilmestykset ja sisäiset vaikutelmat nostetaan yläpuolelle sen, mitä on kirjoitettu.
Jeesus vastusti Perkelettä SANALLA. Raamatussa korostetaan yhä uudelleen Jumalan kirjoitetun sanan arvovaltaa, mutta - tietenkin - jos kyseessä on vain kirjoituskokoelma, nämä Raamatun korostukset arvovallasta voidaan ohittaa? Kuten Raamatun käyttäminen uskonnollisena pelivälineenä, kun ei tunneta Jeesusta eikä toimita Hengen alamaisuudessa, johtaa uskonnollisuuden suohon, niin myös Raamatun väheksyminen johtaa uskonnollisuuden suohon samalla tapaa mutta toista kautta. Edellisessä tapauksessa vihollinen käyttää hyväksi ihmisen halua hallita asiat järjellä ja inhimillisellä ymmärryksellä, selittää ja muotoilla niistä oppirakenteita ja tapakulttuuria, ja jälkimmäisessä tapauksessa taipumusta mystiikkaan ja henkisiin ilmiöihin. Kummassakin tapauksessa kyse on ylpeydestä olkoon se pukeutunut millaiseen nöyryyden kaapuun tahansa.

Alamaisuus Jumalalle on aina alamaisuutta myös Hänen sanalleen.
Näin olen ymmärtänyt...

Wurmbrand toteaa, että Raamatun sanoilla ILMAISTAAN todellisuus. Se ei ole itse todellisuus vaan kertoo mitä todellisuus on. Lisäisin, että hengellinen todellisuus on läsnä Sanassa siellä missä sen annetaan ilmaista todellisuus. Jeesus - Jumalan Sanana - on Raamatun sisällinen todellisuus. Myös Wurmbrand käyttää Raamatusta Jumalan sanana paikoitellen pientä (sana) ja paikoitellen isoa (Sana) alkukirjainta. Puhuessaan Jumalasta auttajana ja lohduttajana hän korostaa, että Raamattu välineenä todellisuuden ilmaisemisessa ei riitä vaan meidän pitää olla yhdistyneet kaikkivaltiaaseen Herraan, joka on Todellisuus.

Vasta silloin - kun meillä on Jeesus, sweet Jeshua - myös Jumalan sanat avautuvat ravinnoksi; silloin ne ovat jotakin enemmän kuin kaikkivaltiaan Herran (abstraktiona, ulkokohtaisena uskomuksena) sanoja, ne ovat Hänen TODELLISUUTTAAN, jolla Hän ruokkii meitä taivaasta.

- -

Richard Wurmbrand joutui vuosien ajan kokemaan äärimmäisen julmaa kidutusta kommunistien taholta ja oli vähällä menettää mielenterveytensä.

Suosittelen lukemaan kirjasen "Valmistautuminen maanalaiseen seurakuntaan".
Kirja kertoo vainosta ja kidutuksiin valmistautumisesta...

Vainojen - ja yleensä kiusausten keskellä - punnitaan, onko meillä elävä suhde Kristukseen, jonka varaan heittäydymme, onko Hän voittanut meidät itselleen - ja saako Hän yhä uudelleen valloittaa meidät, voittaa kiusauksemme meissä ja näin juurruttaa meitä omakohtaisesti syvemmälle todellisuuden tuntemisessa ja tajuamisessa - vai onko uskomme käytännössä vain uskonnollisuutta, oppilauseita ja sanoja ilman alamaisuutta Pyhälle?

Wurmbrand:
"Jos olet yhdistynyt Todellisuuteen, kaikkivaltiaaseen Herraan, kommunismilla ei ole valtaa sinuun. Se ei mahda mitään kaikkivaltiaalle Herralle. Jos sinulla ei ole muuta kuin kaikkivaltiaan Herran sanat, sinut on helppo nujertaa."

Morjens, kiitos rakentavahenkisestä vastauksestasi.


"Vaikuttaa epäloogiselta, kun toisaalta sanot, että Raamattu on vain ihmisten kokoama kirjoituskokoelma, toisaalta kuitenkin vetoat samaan Raamattuun ja sen ilmoitukseen Jeesuksesta."

Et itsekään käsittääkseni pidä Richard Wurmbrandia Jumalan Sanana, mutta lainaat häntä silti =)

Tosiasia on myös se että totuuden tai Jumalan tahdon määrittelijänä Raamattu on äärimmäisen vaikeatulkintainen, monisäikeinen ja jopa ristiriitainen, ehkä jopa ainutlaatuinen tässä vaikeaselkoisuudessaan. Tähän heitetty vastaus "Sitä on tulkittava hengen johdatuksessa" - johtaa mielestäni takaisin alkupisteeseen, Raamatuntulkintametodi korvaa tässä näyt ja vaikutelmat (hurmoksellisuuteen verrattuna vain metodi muuttuu)

Ymmärrän huolesi henkimaailmaan mystiikkaan sortumisesta. Saman huolen kanssa olen itsekin paininut: Jos Raamatulla ei määritellä totuutta, millä sitten?

Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen että koko kysymys on oikeastaan epäuskoa (en tarkoita tällä tässä kohtaa ketään muuta kuin itseäni), jos ollaan menossa metsään, sinne mennään yhtä lailla Raamattua lainaten kuin näkyjä seuraten. Kyse on hengen ja sielun elämästä, asiasta josta voisi kirjoittaa tuhat kirjaa, eikä silti välttämättä osuisi mihinkään. Joka sitä elää, tuntee sen yhdestä lauseesta, joka ei elä, ei ymmärrä vaikka käyttäisi koko elämänsä sen määrittelemiseen.

Loppupeleissä kyse on vain Jumalan armosta, kenelle hän avaa todellisuutensa, hän voi tehdä sen vaikka Aku Ankan kautta. Jos hän ei jalkojani (tai ajatuksiani) johda, etsin vastauksia sitten mistä tahansa, ei ole hyötyä vaikka kädessä olisi mitä. Ja toisaalta, jos hän on korvani avannut, löydän hänen puheensa lähes kaikkialta.

avionrikkoja tarkoittaa ihmisiä jotka Jumalan lakia uhmaten mitätöivät Pyhän sakramentin, miehen ja naisen välisen avioliiton. Ainut ihmisen välinen EROS Rakkauden näkyvä muoto joka kelpaa Jumalalle, josta SAA siunauksen ja joka on SIUNATTUA on miehen ja naisen välinen AVIOLIITTO.

Mitä ikinä muuta väitetään asiasta on Jumalan Sanan , evankeliumin vastakohta eli näin väittää antikristuksen henki.