Joillakin näyttää olevan väärä tai vääristynyt käsitys siitä mikä on syntiä ja mikä ei. Monet ajattelevat että se mikä tuntuu itsestä hyvältä ei voi olla syntiä. Kuitenkin Raamattu kertoo selvästi sen mikä on syntiä. Eli me emme voi antaa omien tunteiden ja ajatusten määrätä sitä mikä on syntiä, vaan meidän tulee tietää synti Raamatun valossa. On selvää että jotkut synnit tuntuvat hyvälle, siksi "musta tuntuu"-periaate synnin määrittämiselle ei ole pätevä. Synnin määrite on aivan muussa kuin siinä mitä me haluamme tai mikä meistä tuntuu hyvälle. Synnin määrittää Jumala. Synti on jotain joka tulee Jumalan ja ihmisen välille. Ihminen joka ei ole tullut uskoon elää synnissä, hän ei ole vielä koskaan saanut syntejään anteeksi. Toisin sanoen on lähes aivan sama mitä syntejä hän tekee tai jättää tekemättä, hän elää synnissä kaikesta huolimatta ja on matkalla kadotukseen KUNNES Jeesuksen veri puhdistaa hänet. Sen jälkeen kun olemme tulleet uskoon, olemme pelastettuja Jeesuksen veren kautta armosta, emme omien tekojen, eli siita kuinkä hyviä olisimme (ettemme kerskaisi). Ja uskon että se juju on siinä miksei meistä voi tulla vielä täydellisiä tässä ajassa, on juuri siinä, että me alkaisimme kerskaamaan omalla hyvyydellämme, meistä saattaisi tulla ylpeitä, jolloin lankeaisimme syntiin. Näin kun joudumme turvaamaan armoon jatkuvasti, pääsemme varmasti perille. Mutta palatakseni vielä synti aiheeseen, siitä on tehtävä parannus jos mielii olla mieliksi Jumalalle. Ei ole aina helppoa luopua jostain joka on itselle ollut "toinen luonne" tai tapa. Kuitenkin jos haluaa totella Jumalaa siitä huolimatta että oma liha (ajatukset, halut) eivät haluaisi muuttua, Jumala näkee sydämen ja sen että on tosissaan, Hän auttaa muuttumis/vapautumis-prosessissa. Kyllä, moni synti on kahle, ja moni tarvitsee vapautumista synnin orjuudesta. Mutta se ei tapahdu jos asianomainen ei halua. Jumala ei pakota ketään mihinkään, mutta Hän vaatii antautumista Hänelle jos mielimme olla Hänen yhteydessään. Eli meidän päätös ratkaisee paljon loppujen lopuksi, myös sen menemmekö taivaaseen vai emme. Mutta kannattaa miettiä onko omien halujen tyydyttäminen tässä ajassa taivaspaikan menettämisen arvoista.
Mieli, halu, synti
Johanna2007
5276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
luostareita!!!
Kukaan selväjärkinen ei semmoiseen paikkaan vapaaehtoisesti mene. Mutta oikessa olet koska tää maanpäällinen elämä on vain pieni huiskaus ikuisuutta ajatellen.
nunnaa tai munkkia mutta minulla on sellainen käsitys ettei heitä kukaan pakota olemaan luostarissa, vaan heillä on omasta mielestään sellainen kutsumus.
Ajatellut vaihtoehdoksi armossa elämistä?
Tiedät varmaan, että ihminen ei itseään teoillaan kykene pelastamaan, vaan teoillaan orjuuteen itsensä ajaa.
Siksi Jeesus täydellisesti täytti synnin ja rakkaudessaan tarjoaa armossaan pelastusta joka riittää syntiselle ihmiselle ihan taivas paikan omistukseen asti.
Iankaikkinen elämä on uskon kautta Kristukseen saatavilla, kunhan sen armon kutsun vastaan ottaa ja katuu syntinsä.
Tuo sanoma kiusasi vanhempaa veljeä ja se jopa kiusaa uskosta osattomia, kun eivät ymmärrä Jumalan rajatonta rakkautta ihmistä kohtaan, vaan itsekyytensä keskellä kadehtivat niitäkin jotka tuon armon osakseen ovat saaneet.
Kirjoitin jo aiemmin Room:3 luvun melkein kokonaisuudessaan ja siihen kun lisää 8. luvun niin ehkä armon käsitys syvenee muillekin kun minulle.
mä oon lukenut vasta ykkösen ja kakkosen. Luen seuraavaksi kolmosen.
Täällä Nummelassa on inhottava sää. Ukkosta ilmassa ja äsken salamoi.
Kylläpä se Jeesus on ankara ja vaativa Jumala, kun Hänelle eivät ihmiset kelpaa sellaisenaan, vaan ihmisten on ansaittava omilla teoillaan (muuttumisella) Jeesuksen rakkaus...
Nyt alkaa tuntua siltä, että tämä Jeesus ei enää kiinostakkaan, koska Hän ei ainakaan pelastusta tarjoa meille muuta kuin omien tekojemme kautta... Turhauttavaa...