Jeesuksen tuleminen ?

Jeesus tulee, ja me kaikki tunnemme hänet.
"valepuvussa"=saatana

Tapahtuu "silmänräpäyksessä".

Jumala tulee KIRKKAUDESSAAN.

Matteuksen Evankeliumin 24. luvussa:

24. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
25. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.
26. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
27. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
28. Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.
29. Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.
31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
...
36. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.
37. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.
38. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,
39. eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.
40. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
41. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
42. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.


Toisen Tessalonikalaiskirjeen 2. luvussa:

1. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
4. tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
5. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
6. Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
7. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
9. tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10. ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12. että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.


Pietarin toisen kirjeen 3. luvussa:

3. Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan
4. ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta."
5. Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta
6. ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.
7. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
8. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä".
9. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
10. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
11. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
12. teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
13. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.

Jeesus tulee takaisin, eikä kenellekään jää silloin epäselväksi kuka hän on.

Kaikki kansat kootaan silloin hänen tuomittavakseen.

Raamattu kertoo, että Jeesus tulee takaisin samalla tavalla kuin hän meni Isänsä luo Taivaaseen ylösnousemuksensa ja lähetyskäskyn antamisen jälkeen:

"Kun Jeesus oli sanonut tämän, he näkivät,
kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei
hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen
etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän
vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista
miestä. Ja he sanoivat: "Galilean miehet, mitä
te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus,
joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva
samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen
menevän." (Apostolien teot 1. luku)

saatana on turvaamassa kaiken varalta kumminkin

http://www.youtube.com/watch?v=75jPd4dVq0c

tuleminen:

H. P. Blavatsky

Kristuksen toinen tuleminen


»Sano meille, milloin nämä tapahtuvat ja mikä sinun läsnäolosi ja aikakauden lopun tunnusmerkki on oleva?» [Niin kuuluu oikea käännös. — P. E.] kysyivät opetuslapset Mestarilta Öljymäellä. (Matt. XXIV: 3 ja seur.).

»Surujen miehen», Khreestoksen, koettelemuksessaan, mutta myös voittoaan kohti Khristoksena kulkiessaan, antama vastaus on profeetallinen ja sangen sisältörikas. Se on todellakin varoitus. Tuo vastaus on toistettava kokonaisuudessaan.

»Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni, sanoen: minä olen Kristus, ja he eksyttävät monta. Ja te saatte kuulla sodista... mutta loppu ei vielä ole käsissä. Sillä kansa on nouseva kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan; ja on oleva nälänhädät ja maanjäristykset seutu seudulta. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alku... Monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta... Ja sitten loppu tulee... Jos silloin joku sanoo teille: katso, täällä on Kristus! tahi: tuolla! niin älkää menkö sinne; tai: katso, hän on sisähuoneissa! niin älkää uskoko. Sillä niin kuin salama lähtee idästä ja näkyy länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva.» Jne. jne.

Kaksi asiaa käy päivänselväksi kaikille nyt, kun yllä olevien lauseiden väärä käännös oikaistaan: a) »Kristuksen» tuleminen merkitsee Khristoksen läsnäoloa uudestisyntyneessä maailmassa eikä suinkaan »Kristuksen» Jeesuksen ruumiillista takaisintuloa; b) tätä Kristusta ei pidä etsiä erämaasta eikä minkään ihmiskäsin rakennetun temppelin tai kirkon pyhätöstä; sillä Kristus... tosi esoteerinen Vapahtaja — ei ole mikään ihminen, vaan jumalallinen prinsiippi jokaisessa ihmisolennossa. Ken pyrkii nostamaan kuolleista Hengen, joka on ristiinnaulittuna hänessä hänen omien maallisten intohimojensa kautta ja haudattuna syvälle hänen syntisen lihansa »hautaan»; ken on kylliksi voimakas työntääkseen aineen kiven pois oman sisäisen pyhäkkönsä ovelta, — hänessä on ylösnoussut Kristus. (Sillä te olette elävän Jumalan temppeli. II Korint. VI: 16.) Sana Khreestos merkitsee »hyvä ihminen»; Khristos merkitsee »kirkastettu», »voideltu». Raamatun kuolleen kirjaimen palvonta on vain uusi epäjumalainpalvelusmuoto eikä mitään muuta.

»Kristusprinsiippi», Totuuden herännyt ja kirkastunut Henki, joka on kaikkiallinen ja ikuinen, todellinen Khristos ei voi olla yhdenkään henkilön erikoisoikeutena.

Harvat kristityt maallikkojen kesken edes tietävät, mikä sanan Khristos todellinen merkitys on. Gnoosis, jonka tilalle tuli kristillinen järjestelmä, oli yleismaailmallinen. Se oli alkuaikaisen, koko ihmiskunnan perintönä käyneen viisaususkonnon kaikua; ja sen tähden voidaan todella sanoa, että puhtaasti metafyysiseltä puoleltaan Kristuksen Henki (Jumalallinen Logos) oli läsnä ihmiskunnassa alusta lähtien. Saammehan tietää evankeliumista Luukkaan mukaan, että »arvolliset» olivat ne, jotka olivat vihityt Gnoosiksen mysteerioihin ja joita »katsottiin arvollisiksi» saavuttamaan »kuolleista ylösnousemisen» tässä elämässä... »ne, jotka tiesivät, etteivät enää voineet kuolla, koska he olivat enkelein kaltaisia Jumalan poikina ja ylösnousemuksen poikina». [Ks. esim. Luuk. XX: 34-38. — P. E.] Toisin sanoen, he olivat jokaisen uskonnon suuria adepteja; ja samat sanat sopivat kaikille niille, jotka olematta vihittyjä pyrkivät ja persoonallisten ponnistustensa kautta onnistuvat elämään elämää ja saavuttamaan luonnostaan tulevan henkisen valistuksen yhdistämällä persoonallisuutensa (»Pojan») yksilölliseen jumalalliseen henkeensä (»Isäänsä»), heissä asuvaan Jumalaan. Sellainen yksilö on Kristus-ihminen. Toiselta puolen ne, jotka mieluummin pysyvät tietämättöminä Kristuksesta (prinsiipistä) itsessään, ovat tuomitut kuolemaan uudestisyntymättöminä pakanoina — huolimatta kasteesta, sakramenteista, huulten rukouksista ja dogmiuskosta. »Khreestos» merkitsee varmasti enemmän kuin pelkkä »hyvä ihminen», »oivallinen ihminen», kun taas »Khristos»-nimeä ei koskaan omistettu yhdellekään elävälle ihmiselle, vaan ainoastaan jokaiselle Vihitylle hänen toisen syntymänsä ja ylösnousemuksensa hetkellä. »Totisesti, totisesti sanon teille: jollei ihminen synny uudestaan, ei hän näe Jumalan valtakuntaa.» (Joh. III: 4.) Tässä tarkoitetaan syntymistä ylhäältä, henkistä syntymää, joka saavutetaan korkeimmassa ja viimeisessä vihkimyksessä. Joka löytää Khristoksen itsessään ja tuntee tämän ainoaksi »tiekseen», hänestä tulee Kristuksen apostoli ja seuraaja, vaikkei hän koskaan olisi joutunut kastetuksi tai kohdannut »kristittyä» tai vielä vähemmin nimittänyt itseään siksi.

Mitä nuo sanat, »jotka minun jälleen täytyy kivuin synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä» muuta merkitsevät kuin »kunnes te löydätte Khristoksen itsessänne ainoana tienänne», kuten me olemme niitä esoteerisesti tulkinneet? (Gal. IV: 19-20.)

Siten Jeesus kieltämättä oli Khreestos, ja yhtä kieltämätöntä on, ettei hän eläessään eikä ennen viimeistä koetustaan ollut oikeutettu Khristos-nimitykseen. Khristos eli »Kristustila» merkitsi aina samaa kuin »mahaatma-tila», so. ihmisen yhteyttä hänessä asuvan jumalallisen prinsiipin kanssa. Niin kuin Paavali sanoo (El. III: 17): »että löytäisitte Khristoksen sisäisessä ihmisessänne tiedon kautta» — ei »uskon», kuten on käännetty, sillä pistis on »tieto». [Vrt. selitystä, joka pistis-käsitteestä annetaan kirjassa "Paavali ja hänen kristinuskonsa". P. E.] Sanomme vielä kerran: nimitys Khristos perustuu, samoin kuin ristiinnaulitsemiskertomus, asioihin ja tapahtumiin, jotka kävivät ristiinnaulitsemisen edellä. Kaikkialla Intiassa ja Egyptissä, Kaldeassa ja Kreikassa kaikki nämä legendat perustuivat samaan alkuperäiseen tyyppiin — Logoin, Ainoan Logoksen Säteiden, vapaaehtoiseen uhrautumiseen; Logos oli välitön, ilmennyt emanaatio ainoasta alati-salatusta äärettömästä ja Tuntemattomasta, ja Logoksen säteet ruumistuivat ihmiskuntaan. He suostuivat lankeamaan aineeseen ja heitä nimitetään sen tähden Langenneiksi. Nimet Khristos ja Krishna ovat samaa alkuperää. Khristos on Mysteerioiden kärsivän Khreestoksen kunniakruunu samoin kuin jokaisen lopulliseen yhtymään pyrkijän, oli hän mitä rotua tai uskoa tahansa. Totuuden Hengen tosi seuraajalle ei niin ollen paljon merkitse, elikö Jeesus ihmisenä ja Khreestoksena ns. kristillisellä ajalla vaiko varhemmin vai eikö hän elänyt koskaan. Adeptit, jotka elivät ja kuolivat ihmiskunnan puolesta, ovat olleet olemassa monina ja kaikkina aikoina, ja monet olivat muinaisuudessa ne hyvät ja pyhät miehet, jotka kantoivat liika- eli arvonimenään Khreestos, ennen kuin Jeesus Natsarealainen, toisin sanoen Jeesus (eli Jehoshua) Ben Pandira oli syntynyt.

Saanen lyhyesti toistaa muutaman ennustuksen, joka on päivänselvä tulos ihmisten mielentilasta kristikunnassa: »Usko raamatun sanoihin ja lihallistuneeseen Kristukseen ei kestä enää neljännesvuosisataa kauemmin.»

Oikeauskoiset kristityt ovat langenneet samaan erehdykseen kuin »älyttömät Galatalaiset», joita Paavali nuhtelee siitä, kuten hän heille sanoo (Gal. III: 1-5), että »aloitettuaan Hengessä (so. uskomalla Khristoksen Henkeen) päättävät lihassa (so. uskomalla ruumiilliseen Kristukseen)».

H. P. Blavatsky

Engl. suom. P. E.

Ruusu-Risti — joulukuu 1925