Olemme juuri aloitellut matkailun vaunulla ukkelini kanssa vanhoilla päivillä ja voi herrajestas, miten lämpenimme uuteen tulevaan harrastukseemme. Toivoa vaan voisi, että kesä hienoine matkustelusäineen jatkuisi läpi vuoden. Harjottelimme kotipihassa ajamisen ja peruttamisen alkeita. Osasin kuulemma hyvin näyttääkin merkkejä.
Ajttelimme tehdä sitten vain tututustumiskierroksen lähiympristöön, mutta neljä päivää siihen menikin. Ajelimme aluksi pienempiä kyläteitä kumpulevassa maastossa katsellen maisemia ja haistellen kesän tuoksuja ikkunat raollaan reimakivupeloista huolimatta. Voi ihanuuksien ihanuus; matkan varrella heinäpellon ja maalaistalojen ihanat henkäykset melkein lamaannuttivat meidät. 200 kilomerin jälkeen pysähdyimme levähdyspaikalle hienon uimarannan viereen, tirautimme kahveet ja nautimme kinnkkuleikepiirakat. No päiväunitarve siihen sitten yllätti. Puolen tunnin levähdyssuunnitelma vierähtikin useammaksi tunniksi, heräsimme aamuyöllä klo 3. No ei siinä mitään ongelmaa, lähdimme jalkaisin `yölenkille` kävellen käsi ädessä järven hiekkarantaa kesäaamun auringossa ja palasimme uudelleen yöpuulle vaunuun. Parin tunnin kuluttua jatkoimme matkaa, mutta ei tarkoituksena ollutkaan paluumatka, vielä. Herkuttelimme vielä kolme päivää ihanaa irtolaiselämää. Kaiken kukkuraksi me löysimme itsemme ja toisemme uudelleen 53 vuoden jälkeen ja olimme kuin kaksikymppiset uuden yhteisen harrastuksen huumassa. Minun papparaiseni on maailman ihanin papparainen, vaikka vähän vastustelinkin aluksi vaunuilun kokeilemista. Liitymme jäseneski ensi viikolla.
Ajttelimme tehdä sitten vain tututustumiskierroksen lähiympristöön, mutta neljä päivää siihen menikin. Ajelimme aluksi pienempiä kyläteitä kumpulevassa maastossa katsellen maisemia ja haistellen kesän tuoksuja ikkunat raollaan reimakivupeloista huolimatta. Voi ihanuuksien ihanuus; matkan varrella heinäpellon ja maalaistalojen ihanat henkäykset melkein lamaannuttivat meidät. 200 kilomerin jälkeen pysähdyimme levähdyspaikalle hienon uimarannan viereen, tirautimme kahveet ja nautimme kinnkkuleikepiirakat. No päiväunitarve siihen sitten yllätti. Puolen tunnin levähdyssuunnitelma vierähtikin useammaksi tunniksi, heräsimme aamuyöllä klo 3. No ei siinä mitään ongelmaa, lähdimme jalkaisin `yölenkille` kävellen käsi ädessä järven hiekkarantaa kesäaamun auringossa ja palasimme uudelleen yöpuulle vaunuun. Parin tunnin kuluttua jatkoimme matkaa, mutta ei tarkoituksena ollutkaan paluumatka, vielä. Herkuttelimme vielä kolme päivää ihanaa irtolaiselämää. Kaiken kukkuraksi me löysimme itsemme ja toisemme uudelleen 53 vuoden jälkeen ja olimme kuin kaksikymppiset uuden yhteisen harrastuksen huumassa. Minun papparaiseni on maailman ihanin papparainen, vaikka vähän vastustelinkin aluksi vaunuilun kokeilemista. Liitymme jäseneski ensi viikolla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
uudelle harrastuksellenne! Todella mukavasti alkoi teillä tämä karavaanarireissailu, jatkakaa samalla asenteella! Hienoa.
Voi kun ihanaa näin sivullisestakin, aivan tulee nuoruus mieleen. Tervetuloa mukaan! Meidän porukkaan sopii aina näin positiiviset ihmiset.
kun jollain on näin mielekästä kirjoitettavaa.Ottakaamme mallia asenteisiimme!