Lohdutusta & vinkkejä kaipaa hän nyt.. Tarina lyhyesti näin: mies työttömänä ollut yli kk, kohta rupeaa saamaan kelan peruspäivärahaa (vai miksi sitä sanotaan nykyään) eli huonosti. Itse olen äitiyslomalla, takana matalapalkattu osa-aikainen työ (sijaisuus) ja nyt kotona pieni vauva ja leikki-ikäinen lapsi. Auto syö tällä hetkellä kaikki varat, haluttais vaihtaa uudempaan mutta mistä rahaa kun ei saa lainaa eikä ole vanhempiakaan auttamassa. Nyt on luottokortin raja täynnä ja itkettää/ahdistaa. Tilillä on vielä muutama satanen mutta ei sillä pitkälle pääse kun on laskuja maksamatta. Nyt ahdistaa siis tämä tilanne pitkällä tähtäimellä. Toivottavasti mies saa töitä mutta ei ole helppoa sillä ei ole ammatillista koulutusta (lukuisia kursseja kyllä käynyt ja on hankkinut koulutusta AKK:n kautta) mutta on paljon työttömyysjaksoja takana eikä kukaan oikein uskalla palkata vaikka hyvä mies kyllä on. Jaah.. tässä vähän alkua ehkä tulee vielä lisää. Helpottaa jotenkin kun saa kirjoitta JOLLEKIN, sillä meidän tuttavapiirissä raha kasvaa miltei puissa..
Yritän miettiä mistä voi vielä tinkiä.
Yritän miettiä mistä voi vielä tinkiä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
siihen ei ole varaa,toiseksi leikata luottokortit puoliksi.Velaksi ei kannata ostaa koska laskuihin ei jää rahaa.Menot supistettava vaan ruokaan,ja vuokraan.Kannattaa yrittää mihin töihin vaan,ajanmyötä köyhyys syvenee.
Jos sinä saat miestäsi helpommin töitä niin ehkä sinun kannattaisi mennä töihin tai ainakin hakea töitä. Jos miehesi ei kerran onnistu töitä saamaan niin hae sinä töitä ja miehesi voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia.
täällä ei pärjää ilman autoa (ei julkista liikennettä) ja vauva on niin pieni vielä etten töihin voi/enkä aio lähteä.
Mene nyt ihmeessä töihin, jos sinulle on töitä tarjolla. Äidin maitoa voi lypsää jääkaappiin ja isä osaa antaa sen ihan yhtä hyvin kuin sinäkin!Jos et aio lähteä töihin vain siksi, että vauva on pieni, niin sitten olet ihan itse valinnut tiukan raha tilanteen.
Anna perheellesi mahdollisuus parempaan! Mene töihin ja isä voi hoitaa lapsen.Koti-isiä on jo paljon.
vaikka autoon tottuneet kuvittelevat helposti että auto on välttämättömyys, niin ei ole.
Se helpottaa ja nopeuttaa kulkemista mutta auton puute ei ole esteenä asioiden hoidossa.
Miksi sen pitäisi vielä vaihtaa uudempaan? Eikö auton pääasiallinen tehtävä ole kuitenkin kulkeminen pisteestä A pisteeseen B.
Useat uudet autot ne vasta bensasyöppöjä onkin.
Itselläni ei ole koskaan ollut autoa (eikä edes ajokorttia) ja hyvin olen pärjännyt. lapsenkin kanssa.
Ja sitten tuli mieleen juuri tuo, mitä tässä joku aikaisemmin kirjoitti: jos miehelläsi työrintamalla ei natsaa, niin mikä estää sinua hakemasta työtä? jääköön miehesi kotiin hoitamaan lapsia.
Ja oletteko miettineet voisitteko tehdä jotain etätyötä kotona?
Toivotan tsemiä!
Se vois liittyä siihen vuokra-aviomies-syteemiin tai tehä oman remppafirman. Kulkis korjaamassa mummojen koteja ynnä muuta pientä laittoa. Autohan teillä on ja joka ukolla on työkalupakki,tarvii ne sitä tai ei.
Entäs hoitolapsia,kohta niitä paikkoja kysytään kanssa. Tarjoa tilapäistä hoitoapua...kaupassa tms käyntiä varten.
Joo,ja laita jo nyt suu säkkiä myöten,puhelimella soitteluy minimiin,siinä säästää pitkän pennin,lehdet saa paussille,joo ja se luottokortti jäihin vähäks aikaa.'Sitten tarkastat kauppalaskun,lisää puuroa ja perunaa pöytään.
Kyllä se siitä!
Niin ja jos on pieni lapsi,nyt on hyvä aika opettaa kuivaksi!
Kärsivällisyyttä se vaatii,mutta jo yksvuotias oppii potalle,kun opetellaan rauhassa,ja nythän teillä on aikaa,ja on kesä, ei haittaa vaikka tulis pisu pöksyyn!
En tiedä, missä perhe asuu,mutta maaseudulla auto on usein välttämättömyys. Lähimpään kauppaan saattaa olla matkaa kymmeniä kilometrejä ja yleisiä kulkuneuvoja ei ole. Samaa pätee työssä käyntiin. Työpaikkoja on niukasti ja ilman autoa ei kulkemisesta tule mitään.
Mikäli perhe asuu asutuskeskuksessa on tilanne toinen. Rakennuspuolella on miehille sopivia töitä tarjolla, samoin metallipuolella on pulaa työntekijöistä. Oppisopimus on hyvä vaihtoehto hankkia kunnollinen ammatti ja palkat ovat ainakin edellämainituilla aloilla vähintäänkin kilpailukykyiset.
Nuorena kannattaa miettiä tulevaisuutta vähän pidemmällekin. Ottakaa huomioon myös paikkakunnan vaihto. Nykyään maksetaan muuttoavustuksia ja sosiaalitoimisto voi antaa vuokratakuun.
Olen itsekin joutunut muuttamaan työn perässä,(Norjaan 52 vuotiaana) kun elämäntilanne radikaalisti muuttui ja työtä ei ollut tarjolla.
Asiat järjestyvät kyllä, mutta eivät itsestään. Napakasti härkää sarvista kiinni ja hyvää tulevaisuutta!
Oli tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle!
käsistään. Vauvalla käytetään kestovaippoja ja potallekin aion opettaa kunhan istumaan oppii. Isompi lapsi on jo kuiva.
Pitäisköhän sanomalehdestä sitten luopua? Puhelinlasku ei ole mielestäni iso n. 25 e/kk on meidän yhteinen lasku.
Kauppalaskua täytyy kyllä tarkistaa, olen nyt kirjannut menoja ylös jonkin aikaa ja "herkuttelu"tiliin on kyllä mennyt pari lanttia, eli jätski usein tarttunut käteen näin kesällä ja pari kertaa käyty kahvilassakin.
Kiitos viestistäsi!
käyppäs täältä vinkkejä etsimässä:
http://www.elisanet.fi/puutteenpera/
http://lintu75.vuodatus.net/blog/www.lintu75-2.vuodatus.net
tällä on kivoja ruokia!
http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/reseptit/puurot/
ja täältä vaihtelua puuroaterioihin,ole hyvä!
ja kuule,kyllä se kohta helpottaa.
Niin ja niistä laskuista, ei tuo puhelin ookkaan kovin iso,ja lehdestä voi luopua,koville se ensin ottaa. Mutta netistä voi lukea uutiset (tv?)
ja lehden uutisethan on vanhoja paitsi niin...paikallisuutiset joo.
Mutta koeta!
no, tämä sun vastaukses ei ollut varmaan mulle tarkoitettu. Minä en ole alkuperäinen viestiketjun aloittaja. Mutta hyviä vinkkejä sulta silti.
Ja toivotaan että ap:kin tämän huomasi.
totta kyllä, että jossain syrjäseudulla auto on välttämättömyys, mutta ei kai sen tarvi silti olla viimeistä huutoa? Olihan alkuperäisellä kirjoittajalla haave vaihtaa uudempaan autoon.
kyllä sellaisen "kauppakassin" saa aika edullisesti, hyväkuntoisiakin, kun osaa katsoa. ettei tuu sitten korjauskuluja uuden auton hinnan verran.
Lapsuudenkodissani asuttiin ihan syrjäseudulla, ja lähin kauppa ja muut palvelut olivat viiden kilometrin päässä. Vanhemmillani ei ollut autoa, ja vasta kun vanhin veli ajoi kortin, niin päästiin autokyydillä asioimaan.
Kauppa-autot kävivät kerran viikossa, ne kai kulkevat syrjäseudulla vieläkin.
jos auto on vaan tottumuksen vuoksi ja "kun on aina ollut", niin monet ajattelevat että ei pärjää ilman, vaikka asuisi kaupungissa tai lähitaajamissa, lähikunnissa.
esimerkiksi: sisareni asuu ison kaupungin naarpurikunnassa, kuten minäkin, mutta asutaan eri puolilla tuota kaupunkia.
sisareni sanoi että kun ei hänellä ole just nyt autoa käytettävissä,niin ei pysty tulemaankaan sovitusti kylään. niin tulkaa te pojan kanssa meille. Hei, haloo! minulla ei ole koskaan ollut autoa käytettävissä, silti on ihan sama matka meiltä sisarelleni, kun häneltä meille.
tuli varmaan silti hänenkin huomattua. Näitä sattuu. tämä hakemistorakenne on vähän outo ja itsekullakin menee välillä sekaisin.
Minäkin luen yleensä kaikki kiinnostavan ketjun viestit, vaikka ei juuri minulle olekaan vastattu.
Aurinkoista kesän jatkoa!
Tuo oli kummallinen väite, että uudet autot olisivat bensasyöppöjä! Jotkut kauhean isot maasturit ehkä, mutta itselläni on uusi Fiat Punto ja se vie aina alle 6 l/100 ja kesällä 5,3, kun ei aja liian kovaa.
Kyllä se totta on, ettei haja-asutusalueella nykyisin ole mahdollista sua ilman autoa, kun ei pääse minnekään. Taksi sentään tulee vielä kalliimmaksi kuin auto, kunhan se auto on maksettu pois.
EN VÄITÄ enkä väittänyt yhtään enempää kun sinäkään.
"Useat uudet autot ne vasta bensasyöppöjä onkin."
Jäikö sulta tuo ensimmäinen sana huomaamatta?USEAT.
"kunhan se auto on ensin maksettu pois"
sepä se...
Huom. USEAT edulliset ja vanhatkin TOIMIVAT autot kuluttaa kohtuullisen vähän bensaa...
en tiedä autoista muuten mitään, mutta veljeni on monenkymmenvuoden ajan ollut autonasentaja, ja hän tietää.
rakentelee pelkistä korista autoja.
sai edullisesti toimivan pelin maksettuaan auton korista vain 85,00 €. laittamiseen meni aikaa mutta kokonaishinta tuli maksamaan vain noin 300,00 - 400,00 €.
kolmen vuoden aikana ei ole pahemmin tarvinnut fiksilla.
Mutta tämä oli nyt vähän out of topic, kun on kyseessä oman ammattialan työstä. omalle työlleenkin kun pitäis kyllä jotain hintaa laskea.
minä poistun takavasemmalle, kun en mitään mistään tiedä.
Kaikkihan me täällä kirjoitamme enemmän tai vähemmän mutu -tuntumalla.
yrittäisit nyt jotain oppia sinäkin... - vitsi vitsi
ei asuta ihan maalla, mutta pienessä "kaupungissa" jossa ei ole juuri nimeksikään paikallisliikennettä. Kesällä kulkee kyllä vaikka pyörällä mutta ajatelkaa sitten talvella syvässä loskassa kahden pienten lapsen kanssa, ei kiitos (ja mihin mä sen toisen lapsen kanssa laitan kyytiin?). Ja ostokset.. jos olis kyse parista maitolitrasta tms niin pyörällähän menee mutta kun maitoa pelkästään menee toistakymmentä litraa viikossa muut ruoat ja tavarat.
Kauppaan on matkaa n. 1,5 km, terveyskeskukseen n. 3 km.
Ei ainakaan lisää lapsia tuohon tilanteeseen. Toimeentulo vaikuttaa huteralta jo kahden lapsen kanssa. Yrittäkää saada asianne järjestykseen ja voimia koko perheelle.
kaksi riittää aivan mainiosti.
Hei!
On hyvä muistaa, että viestit sisältävät ihmisten henkilökohtaisia mielipiteitä ja ettei meillä ole tarkkaa kuvaa tilanteestanne.
Tässä omat ajatukseni:
1) Omaa taakkaa ei kannata turhaan lisätä esim. syyllistämällä itseään. Syyllistäminen ja vastuun kantaminen ovat kaksi täysin eri asiaa; ensimmäinen lamaannuttaa helposti ihmistä, toinen aktivoi. Ei myöskään pidä antaa ympäristön syyllistää.
Lapsi aistii herkästi kodin ilmapiirin.
2) Olette hankkineet lapsia ja heidän hyvinvointinsa on ensisijaisesti teidän vastuullanne.
Riippumatta tilanteesta ja ongelmasta tämä on se _lähtökohta_, jota tulee aina pitää mielessä.
Lapsilla pitäisi olla oikeus mahdollisimman turvalliseen, kannustavaan ja onnelliseen lapsuuteen. Tästäkään vaatimuksesta ei kannattaisi ahdistua - siitä kun ei ole mitään hyötyä kenellekään - vaan ottaa se tavoitteeksi.
Aineellista hyvinvointia tärkempi asia on turvallinen ja kannustava kotiympäristö. Lasten hyvinvoinnin priorisoiminen ei tarkoita, etteikö teidän hyvinvoinnillanne olisi merkitystä. Päinvastoin.
3) Suunnitteleminen kannattaa yrittää ottaa tavaksi, mutta suunnitelmista ei ole mitään hyötyä, mikäli toimeenpano unohtuu, eli a) tietojen kerääminen, tiedostaminen, b) suunnittelu, c) toimeenpano.
Muussa tapauksessa jää helposti virran vietäväksi.
Varsinkin omaa taloutta kannattaa suunnitella; tuloja ja menoja kannattaa pitää silmällä. (Martoilta saa kuulemma kodin taloudenpitoon liittyviä neuvoja.)
4) Hyvinvointijärjestelmän tulisi(kin) toimia _turvaverkkona_.
Tässä turvaverkossa on valitettavasti tällä hetkellä jonkin verran reikiä ja tästä syystä osa ihmisistä joutuu kääntymään esim. kirkon puoleen.
5) Nyky-yhteiskunnassa varsin monella menee varsin hyvin ja
kulutukseen perustuvaa elämäntapaa ihannoidaan (ehkä hieman sokeasti), mikä saattaa herättää sivustakatsojassa monenlaisia tunteita, esim. huonommuuden tunnetta.
Tätäkin ansaa pitäisi yrittää välttää monestakin syystä.
Lisäksi pitäisi yrittää muistaa, että
- aina toisen tilanne ei ole ihan niin hyvä kuin miltä se ulkoapäin katsottuna saattaa näyttää;
- ihmisillä on mm. hyvin erilaiset lähtökohdat ("paremmuudesta" ja "huonommuudesta" puhuminen on asioiden raakaa yksinkertaistamista);
- itsetuntemus on oikotie parempaan elämään
- suurin osa ihmisistä pyllähtää kumoon ainakin kerran elämässään.
Ratkaisevaa on se pyrkiikö mahdollisimman nopeasti pääsemään taas jaloilleen.
Älkää antako vastoinkäymisten lannistaa ja yrittäkää keskittyä positiivisiin asioihin siinä määrin kun se on mahdollista.
kerroit tuossa, mutta kuten jo itsekin heti alussa totesit syyllisyyden tunne voi lamaannuttaa. Siinä vaiheessa ei jaksa miettiä kovin suunnitelmallisesti asioita.
Meille suunnitelmista huolimatta on tapahtunut yllättäviä asioita, jotka ovat vaikuttaneet talouden romahtamiseen. Työttömyyttä, sairautta ja kotikoneiden hajoamista, kaikki kasautuu kerralla päälle.
Sitten kun et saa mitään tukia on aika vaikea räpistellä ja alkaa rakentamaan taloutta uudestaan..
Terveisiä vuosia räpistelleeltä
Lisäsinkin seuraavan kohdan viestiini:
On hyvä muistaa, ... ettei meillä ole tarkkaa kuvaa tilanteestanne.
Tarkoitus ei ollut ladella fraaseja.
Teidän tilanteenne ei ole mikään harvinaisuus, tiedän perheitä samankaltaisessa tilanteessa. En osaa sanoa miten siitä pääsee eroon ja mikä suoranaisesti neuvoksi. Voin kai vain sanoa että ymmärrän ja toivon teille kaikille voimia ja että jaksasitta pitää toivoa paremmasta yllä vaikka ei se ehkä nyt juuri siltä tunnukkaan että jaksaisi. Moni sanoo myykää auto, myykää sitä ja tätä. Minä tiiän mitä on asua keskellä ei mitään autoa tarvitaan ja vaikka sitten asus keskellä kaupunkia niin jos työ onkin vastaavasti syrjässä minne ei linja-autot menekkään (täällä päin sellasia töitä paljon)Eikä se niin selvää ole myyä mitään muutakaan omaisuutta.
Juu tilanteensa on varmaan aika useillekin tuttu jossain elämän vaiheessa.
Mutta etteikö siitä selviäisi, se on puppua. Ehkä se vaatii töitä ja uudelleen järjestelyjä ja monenlaista puntarointia sen suhteen mikä on oikeesti arvokasta ja mistä voidaan luopua. Pitää vain uudelleen mitoittaa menot ja tulot. Tehdä päätöksiä ja elää niiden mukaan.
Ehkä se nyt vaan on aika aikuistua ja alkaa kantaa vastuuta omista tekemisistä.
Niin ku on tarpeeksi pohjalla niin suunta on aina ylös a pohjaa alemmas ei kai pääsekkään. Minä olen ehkä joidenkin mielestä liiankin järjestelmällinen tai oikeestaan tarkka. Minulla on vihko ja siihen laitan kuukauden tulot ja menot, katson kaikista sellaisista laskuista jotka ovat toistuvia seuraavan eräpäivän että osaan sijoittaa valmiiksi jonnekkin kuukaudelle laskun maksun etukäteen vihkooni.Ku tiiän kuitenkin mitä rahaa saan ja paljonko ja millon. Näin osaan vähätkin rahat sitten käyttää niin että laskut saan maksettua mutta ruoka pyssyy pöydässä, joskus tietenkin tiukille mennee mutta sitä selvii aina jotenkin ja joku kuukausi voikin olla helpompi. Elämähän on yhtä selviytymistä ja mikä ei tapa tekee meistä vahvempia!
alkuperäinen ei ekassa aloitusviestissään maininnut asuinpaikkaansa (asuuko keskellä "ei mitään" tai keskellä kaupunkia - tai missä korvessa vai kaupungissa on töissä) siksi tää kehoitus tai vinkki myydä auto, koska auton hän toi esille ja haaveen ostaa uusi. nih!
"Auto syö tällä hetkellä kaikki varat, haluttais vaihtaa uudempaan mutta mistä rahaa kun ei saa lainaa eikä ole vanhempiakaan auttamassa"
Jos tiedostaa mikä syö kaikki varat ja tämän asian haluaa vielä vaihtaa kalliimpaan...
siksi jäin vähän ihmettelemään.
edelleenkin sanoisin: että vaihtakaa, mutta edullisempaan. riittää että auto on sellainen millä on neljä pyörää ja ratti. eli että eteenpäin pääsee. ei tartte köyhillä olla status.
Ai olisko toi muka ylitarkkuutta? Mä oon noudattanut tuota järjestelmää jo viimeset 20 vuotta, on niin mukava tietää että paljonko on oikeesti rahaa.
Mut kyllä mä vieläkin lottoon joka viikko,... mitäs se taas tekee 1,40x52=72,80euroo ja jos niinkun suhteellisesti ton sitten vielä 20x72,80=1456 euroo. No oon joskus saanutkin mutta tuskin yhteensä 1456 euroo.
Uudempi auto on investointi. Enkä ole puhunut UUDESTA autosta, vain uudemmasta. Ja uudemmassa on toivon mukaan vähemmän vikoja eli tulee halvemmaksi. Köyhällä ei ole aina varaa ostaa ihan halvinta..
Mistään kalliista autosta en todellakaan puhu, hintahaarukka 2500-4000e.
Sen kun sitten vaan autokaupoille - hopi, hopi.
vaikka täältä :
http://www.vaihtoautot.net/
kyllä kivoja ja edullisia autoja on maa täynnä, mutta rahoittaminen on tässä ongelmana :(
Se olikin minun pointtini, että ensin mietitään mistä rahoitus ja sitten kun se on järjestyksessä, aletaan puhumaan vaikka niistä autokaupoista.
Jospa alkaisin itsekin miettimään keinoja siihen rahan saantiin sen autos hankintaan.
oletteko kumpikaan ajatelleet muutta työn perässä. täällä uudellamaalla töitä on vaikka kuinka paljon, jopa ammattitaidottomille.
Moni muukin joutuu työn perässä muuttamaan, kun ei muu auta.kuten minä itse. Koti-ikävä välillä vaivaa, mutta parempi näin kuin olla kotipuolessa työttömänä. Monet hoitolaitokset ottavat mielellään miespuolisia työntekijöitä ja siivousalallakin töitä löytyy. Jotkut työnantajat jopa avustavat asunnon hankinnassa.
Muutto näyttää pakolliselta itsellenikin, vaikka asunkin ison kaupungin lähellä. Pitempiaikaista työtä ei vain ole löytynyt, vaikka joka päivän etsin. Minulla on 2 amk-tasoista tutkintoa. En haluaisi muuttaa, mutta pakko kai on. Koska työpätkiä on ollut aika säännöllisesti, ei ole vaaraa pudota ansiosidonnaiselta, mutta sillä en näytä onnistuvan katkaisemaan velan lisääntymistä. Aina on mielessä, etten esim. myy rakasta asuntoani, koska jo parissa kuukaudessa pääsisin tasapainoon, jos vain löydän sen työn.
Työtä ei ole Uudellamaalla! Kovat vuokrat täällä sen sijaan ovat. Ja paljon valehtelevia trolleja.
Mielessä on kai käynyt joskus, mutta haluamme että lapset kasvaa täällä missä on suurin osa sukulaisista, lisäksi on turvallinen ympäristö. Itse en varmaan viihtyisi "ruuhka-Suomessa". Noh, en mene vannomaan, jos vaikka tulisi todella hyvä tarjous.
Eikä ole kyllä sellaista kuin "ilmainen muutto".
Joissakin tapauksissa sossusta voi saada muuttoavustusta, samoin työnhakumatkaan voi saada avustusta. Uudellamaalla on paremmat työmahdollisuudet kuin muualla maassa, mutta on oltava sinnikäs eikä turhan nirso työn laadun suhteen. Ainahan voi myöhemmin vaihtaa työpaikkaa. Kotiäiti voisi ruveta perhepäivähoitajaksi, työpaikka omassa kodissa.Asuminen on pääkaupunkiseudulla kallista, ellei saa esim. työsuhdeasuntoa. Toisaalta lähellä asuvat sukulaiset ja ystävät ovat kullanarvoisia. Ottakaa selvää etätyömahdollisuuksista, paikkakunnan työkkäristä vain neuvoja kysymään! Kotoa käsin voisi tehdä vaikka galluphaastatteluja. Kirkon diakoniatoimistokin voisi ehkä auttaa elämän tasapainottamisessa. Rohkeasti ottamaan selvää! Kaikkea hyvää ja jaksamista perheellenne!
Oletko pyytänyt seurakunnalta apua tai diakonialta?
Olimme -70 luvun alussa tosi köyhä nuori perhe,2 lasta.Autoa me ei voitu ajatellakaan joten paljon tuli käveltyä ja käytyä kirjastossa ym ilmaisissa jutuissa. Kerran oli viikonlopuksi rahaa 4 mk.Ostin sillä muutaman silakan ja perunan.Maitoa oli senverran että lapset sai.Sämpylöitä tein jauhosta ja kaurahiutaleista,puuhellan uunissa.Sieniä ja marjoja hain metsästä. Tulipa taas ulkoiltua sunnuntaina kun ei muutakaan ollut minne mennä.Nyt lähes 40v myöhemmin olen usein ajatellut sitä aikaa.Oli se kovaa.Lapsille tein omista vanhoista vaatteista uusia kääntämällä ja vääntämällä,nykyään se on tuunaamista.Kyllä kuitenkin selvittiin.Nyt olisi jo rahaa mutta ei ole enää niinpaljon tarvetta kun silloin -70 luvulla.Kyllä tekin pärjäätte,kaikkea hyvää teille.Se ottaa vain aikansa niin kaikki järjestyy parhain päin!
Hei
Oletteko ollut yhteydessä sosiaalitoimistoon.Kun ette ole töissä kumpikaan ja teillä on lapsia.Tiedän monta tapausta jotka ovat saaneet ainakin jotain apua.
ja todennäköisesti jotain saadaankin sieltä koska miehen Kelan rahoja odotetaan vieläkin, päätöstä siis odoteltu yli kuukauden, eli mun rahoilla ollaan eletty ja maksettu vuokrat jo yli kahden kuukauden ajan!! Onneksi olin laittanut hiukan rahaa säästöön keväällä kun mies oli vielä töissä.
Nyt miehellä on mahikset päästä kolmeen eri paikaan, eli pidetään nyt peukkuja että pääsisi! Kaikki paikat ovat kokopäivätyötä ja mahdollisesti vielä vakituisia!
Jotenkin paistaa läpi tässä muutamassa vastauksessa sellainen että kuvittelette meidän olevan nuoria ja tyhmiä. Ollaan kyllä molemmat yli 30 v.. ei sitä lapsentekoa halua enää sitten lykätä. Eikä sitä voi odottaa että on työtä ja ok-talo ennen kuin hankkii lapsia.. sitä päivää kun ei ehkä koskaan näe. Sitä täytyy vain kokeilla ja toivoa. Ja tämän surkeuden keskellä voimme iloita terveistä lapsistamme!
Kiitän kaikista vastauksista, ne ovat antaneet lohtua!
sossusta saatiin vähän päälle 600 euroa. Miehen kela-rahoja odotellaan vieläkin :-/ (eli päätöstä odotettu nyt 6 vkoa)
No saatiiin ainakin vuokra ja pari laskua maksettua ja iso kivi putosi sydämmestä.. oli jo itku lähellä tänään.