KYSYMYKSIÄ...

"Muodostuuko ystäväpiirisi ihmisistä, jotka uskovat samalla tavalla kuin sinä (tai : ovatko ystäväsi ateisteja, jos itse olet ateisti)?"

-ystavapiirini muodostuu niin uskovaisista kuin ei-uskovaisistakin.

"Voisitko ajatella sydänystäväksesi eri tavalla uskovaa, tai vaikkapa "pesunkestävää" ateistia siinä tapauksessa, että olet itse vahvasti uskossa?"

-hmmm... ehka, ehka en, riippuu henkilosta. on kuitenkin tarkeaa, etta elaman syvallisimmat ja tarkeimmat asiat loksahtaisivat ystavilla keskenaan, eli olisivat samaa mielta. mutta ei kai se valttamattomyys ole...? minulla on (ja on ollut) erittain hyvia ystavia niin uskovaisissa kuin ei-uskovaisissakin, etten oikeastaan tieda tahan "oikeaa" vastausta.

"Kun olet yhdessä ystäviesi kanssa, mikä on yleisin uskonnollinen keskustelunaiheenne?"

-huh, niita aiheita on vaikka mita! kun olen ei-uskovaisten kanssa, emme yleensa puhu uskonasioista, mutta ystavani tietavat etta olen uskossa.
ja sitten uskovaisten ystavieni kanssa puhun vaikka mista uskonasioihin liittyvasta, mutta en tietenkaan koko ajan.

Yksi hyvistä ystävistäni on ateisti, toinen jehovan todistaja ja kolmas kristitty.

ystäväpiirissäni on erittäin laaja. Siihen mahtuu todellakin monenlaista tallaajaa.
Kuten myöskin ateisteja, joista osa on kääntynytkin. Mikä on aina hyvä asia.

Muodostuuko ystäväpiirisi ihmisistä, jotka uskovat samalla tavalla kuin sinä ( tai : ovatko ystäväsi ateisteja, jos itse olet ateisti ? )?

****Ystäväpiirini muodostuu niin ateisteista,
kuin oikein lahkolaisista (kunnon )
uskovaisista ja sitten ns.tavallisista
ihmisistä.

Voisitko ajatella sydänystäväksesi eri tavalla uskovaa, tai vaikkapa "pesunkestävää" ateistia siinä tapauksessa, että olet itse vahvasti uskossa ?

* Kyllä voisin ajatella. Ihminen on
otettava ihmsenä. Ei sellaisena mitä hän
edustaa.

Kun olet yhdessä ystäviesi kanssa, mikä on yleisin uskonnollinen keskustelunaiheenne ?

* Jaa. No jos keskustelen uskosta.
Keskustelen yleensä vain ns. uskovaisten
ystävieni kanssa. Aiheemme monesti on
se millaisena me kukin koemme uskomme.
Ja miten meidän tulisi elää.

Siinäpä noita vastauksia.

Olen itse ateisti, tai ainaskin lähes tulkoon. Osa ystävistäni on uskovaisia. Eikä se tuota ystävyyteemme mitään ongelmia. Tosin minulla ei ole ketään todella kiihkouskovaisia hyviä ystäviä.
Voisin kuvitella sydänystäväkseni minkä tahansa uskonnon edustajan, mikäli hän ei vaatisi minua toimimaan oman uskontonsa mukaisesti.
Yleensä uskonnoista keskustelu on lähes monologia. Olen nimittäin kiinnostunut uskonnoista ja kun niistä innostun puhumaan, niin muut haukottelevat ja pyrkivät vaihtamaan keskustelun aihetta