Ympärillämme näkemässämme ajan ja tilan maailmassa ei ole pahuutta. Ei ole pahuutta ihmismielen ulkopuolella. Ulkoisen todellisuuden rakenne on kaksijakoinen, dualistinen. Se rakentuu vastakohdista ja niiden pyrkimyksestä yhteen.
Ulkoisessa maailmassa kaikki on aina järjestyksessä, tasapainossa, sillä joka ikinen tapahtuma saa aikaan välttämättömän vastareaktion, joka palauttaa tasapainon. Jokainen ihmisen teko saa aikaan luonnollisen vastareaktion, ja näin tasapaino pysyy aina täydellisenä maailmassa.
Pahuus syntyy ihmismieleen silloin, kun heijastamme ulkoisen todellisuuden rakenteita sisäiseen "maailmaamme". Tällöin syntyy ristiriita, sekasorto meidän sisällämme. Se johtuu siitä, että ulkoisen todellisuuden rakenteet ovat täysin sopimattomia sisäiseen maailmaamme.
Nähkääs. Sisäinen todellisuutemme on ajaton, joten menneisyyden ja tulevaisuuden, ajan, heijastaminen sisäiseen maailmaamme saa aikaan häiriötä. Sisäinen todellisuutemme on puolueeton. Kun heijastamme ulkoisen maailman vastakohtia epätasapainoisesti sisäiseen maailmaamme, saamme aikaan sekaannusta.
Ratkaisun tähän ongelmaan olen selvittänyt artikkelissani osoitteessa:
http://www.sunpoint.net/~kolbjan/tassa_ja_nyt.htm
Saat siitä kauniin paperitulosteen, jota on mukavampi lukea kuin näyttöruutua, ja johon voit palata helposti myös myöhemmin.
Ulkoisessa maailmassa kaikki on aina järjestyksessä, tasapainossa, sillä joka ikinen tapahtuma saa aikaan välttämättömän vastareaktion, joka palauttaa tasapainon. Jokainen ihmisen teko saa aikaan luonnollisen vastareaktion, ja näin tasapaino pysyy aina täydellisenä maailmassa.
Pahuus syntyy ihmismieleen silloin, kun heijastamme ulkoisen todellisuuden rakenteita sisäiseen "maailmaamme". Tällöin syntyy ristiriita, sekasorto meidän sisällämme. Se johtuu siitä, että ulkoisen todellisuuden rakenteet ovat täysin sopimattomia sisäiseen maailmaamme.
Nähkääs. Sisäinen todellisuutemme on ajaton, joten menneisyyden ja tulevaisuuden, ajan, heijastaminen sisäiseen maailmaamme saa aikaan häiriötä. Sisäinen todellisuutemme on puolueeton. Kun heijastamme ulkoisen maailman vastakohtia epätasapainoisesti sisäiseen maailmaamme, saamme aikaan sekaannusta.
Ratkaisun tähän ongelmaan olen selvittänyt artikkelissani osoitteessa:
http://www.sunpoint.net/~kolbjan/tassa_ja_nyt.htm
Saat siitä kauniin paperitulosteen, jota on mukavampi lukea kuin näyttöruutua, ja johon voit palata helposti myös myöhemmin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sen enemmän luotan raamattuun.
Ihan ajateltu asia tuo kirjoituksesi on.
Miksi etsiä huonompaa kuin mitä on jo ollut?
Paremman etsimiseen ei kai löydy etsijää.
Raamattuakin on pyritty muuttamaan.Uskon mielummin aikaisempaan käännökseen missä käsky "älä tee huorin" joka käännetty nyt " älä tee aviorikosta".
... vaikka kyllähän se etsimälläkin löytyy, mutta mutkien kautta :)
Taivaan valtakuntaan on kolme tietä:
1. on usko, eli täydellinen läsnäolo tässä ja nyt. Tähän yhdistyy välttämättä myös tarkkaavaisuus on itsensä suhteen, mikä on välttämätöntä sydämen puhdistamisessa. Nimenomaan pelkkä havainnointi, ei tuomitseminen, sillä tuomitseminen on aina syntisen puolesi toimintaa.
2. on matkiminen. Tämä on kaikkein epämääräisin.
3. on kokemus. Tämä on kaikkein vaikein.
Mutta huomaa: Tiet 2. ja 3. johtavat aina ensimmäiseen! Ne saavuttavat päätöksensä vasta kun ne ovat johtaneet ensimmäiseen, eli katkaisseet /ajan/ hallitsevat kahleet ihmisen sisäisestä ymmärryksestä! Tällöin aika (eli menneisyys ja tulevaisuus) ei hallitse ihmistä, vaan ihminen hallitsee aikaa :) Tämä on ihmisen luonnollinen tila. Tässä hetkessä onnistunut läsnäolon tila ei ole "paremman etsimistä", vaan ELÄMISTÄ PAREMMASSA tässä ja nyt! Missä muuallakaan?? Heh! ;)
Nykymaailma on suurilta osin unohtanut tämän tosiasian, ja siitä johtuu monen hyväätahtovan ihmisenkin sisäinen, hallitsematon ailahtelevuus: he eivät tiedä, mistä heidän mielenrauhansa ja rakkautensa on lähtöisin, eivätkä sen vuoksi pysty sitä ylläpitämään.
Oli ihanaa kuulla, että sinä Raamattuun luottavana ihmisenä (eikö niin?) pystyit ymmärtämään asiani (vai ymmärsinkö oikein?), sillä pelkäsin jo, etteivät kristityt välttämättä enää hyväksyisi minua veljekseen, jos opetan näin. Uskon vakaasti, että sanoillani on kuitenkin suora yhteys Raamatun Totuuteen ja itsekin vakuutun siitä yhä enemmän kun luen Raamattua.
Voitko kertoa, millä tavalla kirjoitukseni tarkemmin ottaen kasvatti luottamustasi Raamattuun?