Jotenkin tuntuu siltä että nyt tämä on kaiken loppu.
Olen kun avaruusalus joka on ohittanut pisteen josta maahan paluu on mahdotonta.
Yritin ottaa itseni hengiltä maaliskuussa, päätyen vain teholle hengityskoneeseen joten tämä helvetti vain jatkoi paisumistaan.
Tilanteeni on se että erosin virallisesti vuoden alussa. Entinen vaimo aloitti uuden suhteen unohtaen että meillä on kaksi ala-ikäistä lasta. Oli vaihe jolloin en edes saanut tavata lapsiani ollenkaan.
Nyt minulla on siihen oikeus mutta, ajatus siitä että toinen mies viettää aikaa lasteni kanssa ja yrittää parhaimpansa sen eteen jotta saisi lapsiin hyvät välit rahalla on minulle liikaa. Eteenkin kun lapset viestittävät minulle että heidän äiti ei edes noteeraa heitä kun mies on läsnä, haluaa vaan rauhassa seurustella miehen kanssa.
Meillä oli aluksi yhteishuoltajuus, se tosin vietiin minulta pienin paloin koska ex vaimon tulot eivät riittäneet edes vuokraan.
Nyt minä olen menettämässä oman asuntoni koska ulosottomies vie kolmasosan tuloistani siitä syystä että lapset ei enää ole luonani kahta viikko kuukaudessa.
Olen tullut siihen tulokseen että minulle riitti tämä helvetti nyt. En kerta kaikkiaan enää jaksa. Pääsen pois kun haluan hyvin kivuttomasti.
Ainoa asia mikä askarruttaa on lasten tulevaisuus.......
Olen kun avaruusalus joka on ohittanut pisteen josta maahan paluu on mahdotonta.
Yritin ottaa itseni hengiltä maaliskuussa, päätyen vain teholle hengityskoneeseen joten tämä helvetti vain jatkoi paisumistaan.
Tilanteeni on se että erosin virallisesti vuoden alussa. Entinen vaimo aloitti uuden suhteen unohtaen että meillä on kaksi ala-ikäistä lasta. Oli vaihe jolloin en edes saanut tavata lapsiani ollenkaan.
Nyt minulla on siihen oikeus mutta, ajatus siitä että toinen mies viettää aikaa lasteni kanssa ja yrittää parhaimpansa sen eteen jotta saisi lapsiin hyvät välit rahalla on minulle liikaa. Eteenkin kun lapset viestittävät minulle että heidän äiti ei edes noteeraa heitä kun mies on läsnä, haluaa vaan rauhassa seurustella miehen kanssa.
Meillä oli aluksi yhteishuoltajuus, se tosin vietiin minulta pienin paloin koska ex vaimon tulot eivät riittäneet edes vuokraan.
Nyt minä olen menettämässä oman asuntoni koska ulosottomies vie kolmasosan tuloistani siitä syystä että lapset ei enää ole luonani kahta viikko kuukaudessa.
Olen tullut siihen tulokseen että minulle riitti tämä helvetti nyt. En kerta kaikkiaan enää jaksa. Pääsen pois kun haluan hyvin kivuttomasti.
Ainoa asia mikä askarruttaa on lasten tulevaisuus.......
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hei!
Vaikealta tuntuu tilanteesi. Eikö sos.toimi auta? Avioerolapsena voin sanoa, että ero meidän perheessämme oli hyvä ratkaisu, tosin eron myötä me menetimme isämme ja näin jälkikäteen ajateltuna vanhempien ero vaikuttaa omassa elämässäni paljon vieläkin. (luottamuksen yms. puutteena) Isä aina silloin tällöin uhkaili tappavansa itsensä. Välillä tuntui, että kaikkien tilanne helpottuisi, kun tappaisi vain, mutta oman elämäni rakentamisen kannalta olen ylpeä siitä, että isämme ei ole riistänyt henkeään itseltään. Nyt vanhempana minulla on mahdollisuus tutustua häneen ja hänen avullaan rakentaa luottamusta maailmaan.
Älä anna periksi. Osoita lapsillesi, että vaikka elämässä tulisi millaisia vastoinkäymisiä niistä on mahdollista selvitä. Hae apua!
jaksettava.
Lastesi takia.
Miksi yhteishuoltajuus sen takia vietiin, ettei äidillä ollut rahaa?
Eikö se olisi ollut parempi, että sinä olisit siinä kohdassa saanut lapset?
Olet todella vaikeassa tilanteessa, hätäsi on aitoa.
Luulisin, että sosiaalipuoli voisi kuitenkin auttaa sinua.
Ei asuntoa voi noin vain viedä, kyllä tilalle pitää saada joku toinen asunto.
Ja lapsien ääntäkin (ainakin 12v.) pitää jo kuunnella.
Hakeudu kriisikeskukseen tai vastaavaan, saat puhua tuskaasi ja saat varmasti apua sieltä, ainakin neuvoja. Ja siitä toivottavasti voimaa.
Juuri lapset sinua tarvitsevat, koska äiti tuntuu ajattelen vain itseään ja omia tunteitaan, kyllä lapset sen vaistoavat.
Suru ja huoli hälvenee, kun vain pystyt puhumaan jollekin.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista ja kaikkea hyvää!
Ottaisitko sinä lapsiltasi pois mahdollisuuden päästä isän syliin? Miltä arvelet lapsistasi tuntuvan isänpäivänä? Entäs, kun he kasvavat; pääsevät ripille; menevät naimisiin, saavat lapsia?
Voimia Sinulle!
kannattaako niitä lapsia tehdä.
lapseton-mitä sie mualimasta tiiät???
Olen eronnut "hyvästä" avioliitosta nainen / vähän sinua vanhempi/. Kaikki jätin miehelle velatkin enkä halunnut kaikkien jälkeen mitä oli meidän välissä tapahtunut hänelle konkurssia.
Sen verran oli rahaa että sain maksetuksi vuokran ja takuurahat. Onneksi heti löysin töitä niin ei tarvinnut soskassa juosta,kun ei kelakaan verotulojen perusteella maksanut mitään asumistukea!, vaikka palkat ei olekaan isot. Pikku hiljaa pääsin uuteen alkuun ja kaikken uuteen. Sinuna nyt pitäisi olla vahva! Mihin et menee tässä hyvässä laatukassa maailmassa kynnyksiä täynnä, soskat ja kelat tuijottavat jos Sinulla on omaisuutta. Joskus ei heidän päätöksetkään tulee postitse perille - pitää itsen käydä kyselemässä..kyllä se on aika helvetti
kun ihminen siinä vaihessa on muutenkin liiän herkkä. Sinuna on monta kerta todistettava se totuus tilanne, kun heidän mielestä kaikki ovat ovelia! Voimia Sinulle elämään taisteluun ja Uuuteen alkuun! Kannattaa käydä SOSkassakin!
hakeudu jonnekin missä voit puhua tunteistasi tai kirjoita tälle palstalle. Ei kannata luovuttaa elämässä, kun on lapsiakin olemassa. Olet tärkeä lapsillesi, ainoa todellinen isä, vaikka he nyt asuvatkin äitinsä ja vieraan miehen kanssa. Sinua lapset pitävät isänään ja sinua rakastavat. Älä unohda sitä. Opettele kestämään kertomaasi tilannetta vaikka se tuskalliselta tuntuukin.
Voimia Sinulle!
käyt läpi niin sitten etenevät asiat lapsenkin suhteen. Älä huolistu siitä että lapsistasi pitää joku vieras huolta, vaan siitä että lapsillesi on hyvä ja sitä varten ne tarvitsevat SINUAKIN! Ja pitää huoli itsestä lapsia ja tulevaisuutta varten. Laita oma internetosoite niin voi keskustella vaikka minun kanssa tai kuka sitten vastaka!
Kauheata on nuo ulosotto asiat. Taitaa se mies olla ahne.... Mietipä: nyt ne vievät vaan kolmannen osaan, PITÄÄ JAKSAA tai saavat kaikki sinun omaisuutesi ja lapset loppujen lopuksi - ei mitään, jos vielä ei sinuakaan ole. Taistele ja etsi elämässäsi hyviä puolia järjestää oma yksityis asiat kuntoon.
Haluatko todella antaa lapsesi noin tuollaisille aikuisille ja ihan vapaaehtoisesti?
Ajattele minkä tuskan tuotat lapsillesi,kun heillä ei ole oikeaa isää rinnallaan.Niin moni lapsi jää (puoli)orvoksi kun vanhempia kuolee sairauksiin,sotiin tai onnettomuuksiin,vaikka vanhemmat haluaisivat elää.
Järki käteen ja apua hakemaan!
Elämässä on joskus rankkoja aikoja.Nyt sinun elämäsi tuntuu raskaalta. Erotilanne on raskas.Oma veljeni on myös kokenut tuon ,vaimo lähti toisen miehen matkaan,kolme lasta jäi. Näin veljeni tuskan,ajattelin jaksaako hän? No, aikaa kului,ja hän toipui hiljalleen. Aika nimittäin auttaa parhaiten ja haavat alkavat parantua. On vain oltava kärsivällinen silloin kun elämä kolhii. Nyt hänelläkin on ihana ihminen rinnallaan ja elämä tuntuu taas hyvältä. Sinullakin on paljon elämää edessäsi,olet vielä nuori.Ja ennenkaikkea lapsesi rakastavat sinua ja olet heille korvaamattoman tärkeä.Tulet sen kyllä huomaamaan että ei lapsesi vähänajan päästä välitä tuosta uudesta miehestä mitään.Se on nyt vain uutuuden viehätystä joka kyllä haihtuu.Oma isä on lapsille aina paras. Niin on veljenikin kohdalla,lapset ovat paljon hänen luonaan.Elämällä on vielä paljon annettavaa sinulle,uskothan?.Kun toivut näistä pettymyksistä mitä eteesi on tullut,sen jälkeen olet vahvempi ihminen kuin koskaan ennen.Puhu paljon asioistasi,älä jää yksin.Voimia sinulle!
sinä olet lapsillesi ainoa oikea isä! Sinua ei voi korvata kukaan toinen mies, olkoonpa hänellä rahaa kuinka paljon hyvänsä.
Sinun olisi hyvä nyt käydä juttelemassa lääkärin kanssa, että saisit apua tuohon valtavaan ahdistukseen ja sitä kautta pystyisit sitten niitä asioita miettimään.
Itsemurha ei ole ratkaisu. Sillä et aiheuta muuta, kun suurta surua lapsillesi ja muille läheisillesi esim.vanhemmillesi ja sisaruksille ym.ym.
Älä luovuta!!!!Hae apua itsellesi!!!
Poikani isä tappoi itsensä pojan ollessa 9v,
Ja monet kerrat poika on surrut sitä ettei ole sitä isää.Toinen mieheni ei koskaan ollut se oikea isä vaan oli vain kaveri pojalle.
Oma isä on aina oma isä , ja toivon että juttelet asioista jonkun kanssa niin löydät elämääsi muunlaisen ratkaisun.
Toivon että et ole itseäsi tappamassa,koska tiedän että vuodenkin päästä asiat on varmaan paljon paremmin.
Lapset saa itse vaikuttaa kenen luona asuvat täytettyään 12v.
Yritähän saada asiasi kuntoon ,niin elämä ei tunnukaan niin vaikealta
Lapsille oma isä on aina oma isä vaikka äidillä olisi uusi mies,tai toisinpäin
Ei lasten hyväksyntää voi ostaa.Loppupeleissä rakkaus eli aito välittäminen on se joka ratkaisee. Voisin kertoa monta tarinaa.
Äitini oli jostain syystä hyvin katkera isälleni, osaksi varmaan oli syytäkin olla , koska oletan että isä joi.
Olen 44v. ja vieläkään en hyv'ksy sit'ä että äitini esti minua tapaamasta isääni eron jälkeen.
Koskaan en lopettanut haaveilemasta isästä.
Vanhenin ja koska äiti oli tuhonnut aivan kaiken materiaalin isästä(valokuvat, kirjeitä, kortteja) , ja minulle oli tehty selväksi ettei isästä puhuta.
Otin selvä maammekirjoista isästäni. Nimen sain oman kirkkoherraviraston kautta selville. Siitä eteni asiat , jolloin selvisi paljon muutakin, sisarpuolia ym.
Haku oli kesken kun kelalta tuli kirje, olinhan jo 18v. että "teille itsellenne maksetaan puoliorvon eläke"
Isäni oli ollut kuolleena jo kaksi vuotta ennen kuin minä sain sen tietää.
Vuosia tein töitä hakiessani sukua josta olisi minusta välittänyt. Löysin lopulta vain yhden ihmisen, siskoni, joka halusi olla kanssani yhteydessä.
6 vanhana äitini löysi toisen miehen joka ns.kasvatti minut. sain toki jopa barbin josta aina olin haaveillut, ja pidin häntä jopa salaa tavallaan isänä, koska kaikilla muillakin oli isä. Mutta koskaan se mies ei tuntunut isältä sisimmissään.
Murrosikäisenä olin todella hanakala tapaus, ja silloin varsinkin korostui se ettei HÄN ollut ISÄNI.
Sanoinkin hänelle kerran, MINUN äiti sanoi ettei minun tarvitse.,.silloin vaan tiesin että kohta napsahtaa. Olinhan itse aiheuttanut ja provosoinnut tilannetta, myönnän, mutta minä olin LAPSI!! Turpaan tuli ja kovin.
Minulla eiole mitään muistoa isästäni, ei mitään lahjaa muistona, en edes tiedä mihin haudattu, ja tuskin sitä hautaa kukaan ainakaan vielä hoitaa.Epäilen ettei sitä ole.
Ei omaa isää korvaa kukaan.
Jos minulla olisi ollut isä, ei ole vaiukeaa kuvitella kenen puoleen olisin murrosiässä kääntynyt.
Isästä ei edelleenkään puhuta. Isäpuolen kanssa en ole missäöän tekemisissä, vaikka hän niin toivoisi koska ei ole omia lapsia.
Hän pitää meistä kuin omia lapsiaan, minä en häntä isänä ole pitänyt koskaan.
Kaverini erosi, jolloin lapsi jäi isälle, toinen äidille. Oma isä lahjoi lapsen tavaroilla alussa. Vuosi meni hyvin, uusi nainen ym, jonka jälkeen sekin suhde meni mönkään. Isä joi ja käytti lääkkeitä yhdessä, jolloin lapsi muutti pakosta äidin luokse. Lapsi ei tuntenut itsensä turvalliseksi isän luona.
Lapsi ei siitä huolimatta alkanut vihaamaan isää, ei ollenkaan, asui vaan siellä mistä sai perusturvan, ruokaa já lämmin katto pään päällä.
Isä kuoli lopulta. Ja se on asia joka todella ON jättänyt tämänkin pojan elämään omat jälkensä.
Valitettavasti.
Itse menetin oman lapseni ja tiedän mitä suru on.
Olen surrut omaa isääni, nyt suren omaa lastani.
Tiedän mitä lapsen suru on, tiedän mitä on menettää oma lapsi.
Vauikka elämä tuntuu paskalta ja elämä on pysähtynyt, se ei niin tee kuitenkaan. Elämä menee eteenpäin. Et vaan ole samassa pisteessä viiden vuoden kuluttua.
Kuolema ei myöskään ole lastesi tulevaisuutta ajatellen hyvä juttu .
Se jättää jälkensä. Jos rakastat heitä ÄLÄ TEE sitä heille.
Vaikket itseäsi ajattelekkaan, niijn sinulla on lapsia jonka takia voi tsempata.
vaikka taatusti potuttaa ex-vaimosi suhde, sen eteen on tehtävä töitä. Siitä pääsee eroon.
Et voi asialle mitään, joten älä tuhlaa aikaasi siihen, vaan käytä se lapsiisi. Eli hoida omat asiasi kuntoon, hae apoua ja selvitä oma pääsi ensin kunnolla.
Asiat järjestyy kun on pakko ja varsinkin kun on itse halua . Ktaso tulevaisuuteen, älä jää meneeseen .
kaikkea hyvää sinulle.
Älä jätä lapsiasi ilman isää. Älä tuo lapsillesi sitä tuskaa, jota isän menettäminen toisi mukanaan viimeistään siinä vaihessa, kun he ymmärtävät, etteivät he merkinneet isälle sitä vertaa, että hän olisi jaksanut edes heidän tähtensä. Olen juuri menettänyt läheisen ja elämäni on yhtä tuskaa. Jos veljeni ei olisi riistänyt itseltään henkeä, saisin nauttia elämästä niin kuin tähänkin asti. Voimia sinulle!
rahalla osteta!Sinä olet lapsiesi isä-kukaan toinen ei voi olla sitä,vaikka lompakko olis kuinka paksu!Mie oon pojan kasvattanu mualimmaan yksin-oli rahallisesti vaikkeeta,jos henkisestikkii-sie et perkele luovuta nyt-sie oot ISÄ-näytä lapsilles ja muillekkii,miten ISÄ toimmii!Anna sie rakkautta kaikkina hetkinä-sillonnii,kun sitä ei muilta riitä.Ja muista-EI IKINÄ MIKKÄÄ RAHAMIÄRÄ KORVVOO AITTOO RAKKAUTTA!TAISTELE-TAISTELE!!!
Minun äitini teki itsemurhan reilu 2 vuotta sitten. Olin juuri tullut raskaaksi ja odotin perheeseemme kolmatta lasta. Päälimmäisenä mielessä oli se, etteikö äitini välittänyt meistä sitä vertaa että olisi sinnitellyt vielä. Ja hän tiesi että odotan vauvaa ja silti hän päätti olla ikinä tutustumatta tähän pieneen. Suru oli todella kova, siitä selvisin kun oli pakko selvitä, ihan masussa olevan vauvankin takia. Itsemurha ei ole mikään ratkaisu!! Et tiedä ollenkaan mitä elämällä on sinulle vielä tarjota! Anna lapsillesi mahdollisuus pitää isänsä. He tarvitsevat sinua vielä enemmän kuin ikinä osaat ajatella. Usko pois. Nyt vain rohkeasti eteenpäin elämässä, hanki apua tuskaasi. Näytä kaikille olevasi vahvempi kuin kukaan. Rahahuolet ovat todellisia kun niitä on, tiedän kun kituutetaan päivästä toiseen pienellä rahamäärällä. Raha ei kuitenkaan ole kaikki!! Ja se on varmaa ettei sillä rakkautta osteta. Voimia sinulle paljon.
minusta tuntuu ja siltä ettei ole enää mitään miksi elää täällä kun mummoni lähti luotain pois.. Mummo oli minulle kuin toinen äitini ja olinkin lastenlapsista eniten mummon ja ukin kanssa, mutta nyt ei ole heitä kumpaakaan enää.. :-( tänään kävin mummoa katsomassa ja huomenna on hautajaiset ja samalla minun syntymäpäiväni.. :-( tuntuu niin vaikealta ettei tunnu olevan mitään syytä, että jaksaisi elää täällä vaikka olenkin vasta nuori.. ja vieläpä kun itse asuu nyt täällä "mummolassa" oman siipan kanssa niin tuntuu todella haikealle kun ei siitä ole olevinaan kauaa kun minä olin täällä mummon ja ukin kanssa kolmisin.. :-( huomenna vielä viimeinen mahdollisuus nähdä mummo ennen hautausta... :-( olisin tänään voinut seistä siinä mummon vieressä vaikka kuinka kauan ja silittää hänen päätään.. :-( mutta sinulla on ihan eri tilanne kun sulla on sentään lapset mistä sinun tulee kantaa huolta ja nähdä kuin he varttuvat.. voimia sinulle..
Voi kuinka surullista, mutta tiedätkö sitä, että itsemurhaa pidetään maailman itsekkäimpänä tekona. Etkö Sinä nyt hylkää lapsiasi? Miten voit jättää heidät oman tuskasi takia? He tarvitsevat Sinua ihan lopun elämääsi, he antavat Sinulle todella paljon. Pääset varmasti yli noiden taloudellisten vaikeuksien - vähitellen. Ei tämän elämän tarkoitus ole kuluttaminen vaan rakastaminen. Itsemurha kuulostaa itsekkäältä kostolta entiselle vaimollesi, mutta entä pienet lapsesi???????
Usko pois, kaikki järjestyy ! Nyt sitten itsetuhoiset ajatukset pois ja-anteeksi vaan- itsesääli ! Ota vastuu ! Sinä jaksat kyllä. Nyt olet kriisissä mutta jaksa nyt vaan ja tosiaankin, hakeudu auttavien ihmisten juttusille. Lapsesenne tarvitsevat Sinua ja Äitiänsä.On suuri vaara että viet heidän tulevaisuutensa hautaan mennessäsi. kun olen kriisistä selvinnyt, huomaat että olet vahva ja katsot asioita uusin silmin. mene sivuille: www.tukinet.net
Edesmennyt kihlattuni paini samojen asioiden kanssa kuin mitä sinä nyt.. Ero tuli 90-luvulla. Ex vaimo teki kaikkensa kiusatakseen.. rahasti, kiusasi lapsien tapaamisoikeuksilla ym ym. Se oli raskasta. Mieheni oli todella väsynyt tilanteeseen.. epätoivoinen, raivoissaan jne. Vuosien taistelu kuitenkin kannatti. Oli oikeustaisteluita. Niissä kaikissa mieheni hävisi. Lopulta lapset tulivat siihen ikään ( 15, 13 ja 11) ettei kukaan mahtanut mitään. He muuttivat meille vaikka oikeus toisin päätti. Nyt on rakkaani kuollut, ei kylläkään omasta tahdostaan.Lapsille paha paikka, kuten myös minulle. Älä anna periksi, taistele. Joskus se vielä palkitaan.. luulisin ainakin niin. Älä jätä lapsiasi. Naiset ikävä kyllä yleensä aina saavat lapset mutta tässä meidänkin tapauksessa taistelu auttoi. Tsemppiä!! Älä murehdi siitä exäsi uudesta miehestä. Hän ei koskaan voi paikkaasi viedä lastesi sydämestä.Olet aina heille isä vaikka mitä tapahtuisi.
Älä luovuta, pyydän! Uskon ja tiedän, että sinulla on juuri nyt hyvin vaikeaa. SE riipii sisintä niin että tuntuu ettei mitään jää jäljelle. Taistele kuitenkin sillä kaikki kipusi nähdään ja kuullaan. Vaikka kuinka lapsillasi olisi uusi isä-hahmo, kukaan ei voi korvata sinua, heidän omaa rakasta isäänsä. Lapset tarvitsevat sinua tulevaisuudessa ja nytkin. Biologisen isän merkitys on suuri. JA kukaan ei voi viedä sinua lapsilta. Tiedän että on vaikea ajatella mitään selkeää, mutta yritä päivä kerrallaan. Vielä tulee päivä, kun olet kiitollinen siitä että jatkoit kaikesta huolimatta...
Vielä tulee päivä, jolloin huomaat, että kaikella kivulla on ollut tarkoituksensa. Sinun ei tarvitse näytellä vahvaa saat olla juuri sellainen kuin olet. Raha on vain rahaa. Jos ulosottomies vie osan niistä... vieköön. Sinä pärjäät aivan varmasti. Löydät itsellesi pienemmän asunnon... Minä välitän sinusta, vaikka en sinua tunnekaan. Pyydän. Älä ajattele tulevaisuutta liian pitkälle, elä päivä kerrallaan... Taivaan Isä kantaa sinua silloin kun et itse jaksa kävellä... rukoilen puolestasi.
Luin vain avausviestin ja itse olen hieman samanlaisessa tilanteessa ollut. Olen nainen ja halusin erota lasteni isästä hänen kohtuuttoman alkoholin käytön vuoksi. Rakastin silti häntä edelleen ihmisenä. Mies oli jo ennen virallista eroa ottanut itselleen minua nuoremman tyttöystävän ja he muuttivat yhteenkin ennen eroamme. Lapset kävivät isän luona joka toinen viikonloppu. Itse olin ihan hajalla, minulla oli ikävä miestä ja lapsia silloin kun lapset olivat siellä. Kuitenkin ajattelin, että jos mies on nyt onnellinen ja tasapainossa itsensä kanssa niin olkoot sitten yhdessä. Kunhan auttaa minua lasten kasvatuksessa. Tällä tarinalla on kuitenkin toisenlainen loppu. Itsemurhaa en tehnyt minä...vaan ex-mieheni. Häntä ikävöivät nyt nuori avoleksi, minä, lapset, ystävät, työ- ja harrastuskaverit, vanhemmat ja suuri joukko muita hänen elämään kuuluneita ihmisiä. Koita jaksaa, äläkä luovuta. Sinua tarvitaan. Ex-miehelleni lähetin viestin muutama viikko ennen hänen kuolemaansa, että lapset tarvitsevat sinua nyt ja tulevaisuudessa...Miksi hän ei uskonut sitä???