Vanhan ja Uuden testamentin erot ja vastakohdat
Raamatun moniarvoisuudesta esimerkkejä
--------------------------------------------------------------------------------
Ei ole harvinaista, että kysellään millä tavalla VT:n Jumala-kuva ja uskonto on erilainen verrattuna UT:n sanomaan ja Jumala-kuvaan. UT:n itsensä mukaan vanha liitto ja uusi liitto Kristuksessa eivät ole samanarvoisia, eikä uusi liitto ole vanhan kopio tai jatke. Uusi liitto on erilainen ja parempi kuin vanha - ts. vanhaa liittoa pidetään selkeästi huonompana, vajavaisena ja väliaikaisena (Hebr.8:7-13;10:1-9).
Tässä muutamia suuria eroja ja vastakkainasetteluja vanhan ja uuden liiton välillä. Osaa tämän artikkelin aiheista olen käsitellyt laajemmin muissa artikkeleissani, joista olen lainannut aineistoa eräisiin kohtiin tällä sivulla.
1) Lähimmäinen
Vanha testamentti erottaa jyrkästi ja selvästi valittun kansan juutalaiset ja vieraat kansat. Muukalaisella, joka ei kuulu Israelin kansalliseen yhteisöön on oikeus vieraanvaraisuuteen, huolenpitoon ja loukkaamattomuuteen kun hän on juutalaisten keskuudessa vieraana (5 Moos.10:18-19, Tuom. 19:20). Mutta tästä huolimatta ei-juutalainen on oikeudeton ja suojaton (1 Moos.31:15, Job 19:15). Lähimmäinen on VT:n aikana nimenomaan toinen juutalainen, valitun kansan jäsen. Eräisiin kansoihin kuuluvia ei saanut hyväksyä valittuun kansaan eikä heidän hyvinvointiaan saanut koskaan edistää (5 Moos.23:3-7). Toisiin kansoihin kuuluvia ihmisiä sai kohdella eri tavoin tietyissä asioissa (5 Moos.23:20-21 korkoa sai periä vierasmaalaisilta mutta ei toisilta juutalaisilta).
Uudessa testamentissa on hyvin erilainen oppi lähimmäisestä: jokainen ihminen on lähimmäinen ja kaikki kansallisuuteen, asemaan yms. liittyvät erot on kumottu. Kaikki ovat samanarvoisia ja yhtäläisesti kaikilla on pääsy Isä Jumalan yhteyteen Kristuksen kautta, kaikille on tehtävä hyvää ja vihollisiakin on rakastettava (Gal.5:28-29; Luuk.6:35,Ef.2:14-18 jne.).
2) Kosto ja rangaistus synneistä
Vanhan liiton laissa selvästi sanotaan, että Jahve on kiivas Jumala, joka kostaa isien pahat teot heidän lapsilleen kolmanteen ja neljänteen polveen asti (2 Moos.20:5; 4 Moos.14:18 jne.).
VT:ssa on silti täysin päinvastainen kohtia kuten Hes.18 luku ja 5 Moos.24:16: jokainen kärsii vain omista synneistään. Poikia ei rangaistakaan isien synneistä eikä isiä poikien synneistä. VT:ssa on siten teologisia ristiriitoja. Eri aikoina samoihin kysymyksiin vastattiin uudenlaisilla tavoilla ja näin totuus muuttuu (kehittyy).
Kostaminen on vahvasti läsnä Vanhassa testamentissa- Jahve käski kostamaan amalekilaisille sen, mitä he olivat tehneet israelilaisille (5 Moos.25:17-19). Rangaistukset olivat "sama teko samasta teosta"-periaatteella toteutettuja fyysisiä kostoja: silmä silmästä, hammas hampaasta, henki hengestä eikä sääliä saanut tuntea rankaisemisessa (5 Moos.19:21).
Vanhan liiton hurskaat rukoilivat Jahvea kostamaan ja rankaisemaan vihamiehiään erilaisilla fyysisillä kärsimyksillä sekä tuhoamaan heidät (Ps.11:6; Ps.31:18; Ps.69:22-29 jne.).
Uudessa liitossa kielletään kostamasta,kosto ei kuulu ihmiselle. Koston sijaan käsketään rakastamaan vihollisia ja tehdä heille hyvää, vieläpä "kääntämään toinenkin poski". Koston toteuttaminen käsketään jättämään Jumalalle, joka tuomitsee kaikki oikeudenmukaisesti (Room.12:16-21). UT ei opeta missään kohtaa rukoilemaan toisille ihmisille vaikeuksia ja kärsimyksiä, eikä kiroamaan ketään, vaan jokaista ihmistä pitää rakastaa lähimmäisenään.
3) Sodat ja taistelut
Vanha testamentti kuvaa hyvin paljon sotia, taisteluita ja väkivaltaa. Jahven palvelijat sotivat muita kansoja vastaan, valtaavat niiden maat ja hävittävät kansoja maan päältä Jahven käskystä. VT:n kirjoittajien tyyli on kuvaileva: he vain yleensä kertovat mitä niin hurskaat kuin jumalattomat tekivät kaikessa raadollisuudessaan arvioimatta tapahtumia moraaliselta kannalta. Tämä kuvailemiseen tyytyminen onkin aiheuttanut hengellisiä ja moraalisia ongelmia ja ihmettelyn aiheita VT:n lukijoille.
Uudessa liitossa vihollinen ei ole toinen ihminen, vaan näkymätön saatanan valtakunta henkivaltoineen. Taistelut ovat hengellisiä eikä fyysisiä (Ef.6:12-17).
4) Lähetystyö
Vanha liitto, sellaisena kuin se on Pentateuksissa (Mooseksen kirjoissa) kuvattu, ei sisällä mitään ideaa lähetystyöstä muiden kansojen keskuudessa. Liitto kaikkine lakeineen ja siunauksineen oli annettu vain juutalaisille, joiden luonteenomaiseksi piirteeksi tulikin oma erikoisuudentunto valittuna kansana ja toisten kansojen halveksunta, mikä farisealaisuudessa saavutti räikeimmät muotonsa.
Pentateukissa (eikä juuri muuallakaan VT:ssa) ei kanneta mitään huolta muiden kansojen "sielun pelastumisesta" eikä siitä, että muut kansat eivät tunne Jahvea. Muut kansat saavat kokea Jahven siten, että Hän rankaisee, tuomitsee ja hävittää ne jos ne ovat sotineet israelilaisia vastaan ja harjoittaneet muita syntejä. On kuitenkin eräitä tapauksia VT:ssa, jossa Jahve lähettää profeetan "pakanoiden" luokse saarnaamaan (Joonan kirja: Joonan lähettäminen Niniveen ja niniveläisten kääntymys. Joona itse kuitenkin pahastui kun Jahve armahti niniveläisiä eikä tuhonnutkaan heitä, "meni hyvä saarna hukkaan"). Joonan kirja on todennäköisesti kritiikkiä juutalaisten suppeakatseista nationalismia ja kansallista omahyväisyyttä kohtaan. Myös oli eräitä Jahvea kunnioittavia pakanoita, kuten syyrialaista Naaman, jota Jahven profeetta Elisa auttoi parantamalla tämän pitaalin (2 Kun.5:1-19, Naaman sai Elisan luvalla jatkaa myös syyrialaisen Rimmon-jumalan temppelissä Rimmonin palvonnassa mukana olemista, mutta sydämessään Naaman silti palveli Jahvea). Mutta tällaiset tapaukset olivat silti yksittäisiä. Mitään systemaattista "pakanoiden" käännyttämistä juutalaiseen uskoon ei VT:ssa opeteta, eikä huolenpitoa pakanoiden ikuisesta kohtalosta esiinny.
Lähinnä eräissä VT:n profeettojen kirjoissa tulee esiin universaalinen näkökulma: muutkin kansat pääsevät Jahven yhteyteen ja tulevat Jerusalemiin palvelemaan Jahvea. Nämä lupaukset liittyvät kuitenkin lopunajalliseen toivoon messiaanisesta pelastuksen ajasta ja rauhan valtakunnasta, jolloin kaikki kansat "vaeltavat Jerusalemiin" (Jes.56, Sak.14).
Uusi testamentti on vahvasti lähetyshenkinen: kristinusko on nimenomaan lähetysuskonto (Matt.28:18-20 jne.). Evankeliumi käsketään julistettavaksi kaikille kansoille erotuksetta. Jokaisen kristityn velvollisuudeksi asetetaan tähän lähetystyöhön osallistuminen tavalla tai toisella. Kaikki kristityt ovat Kristuksen pappeja hengellisesti (1 Piet.2:5). UT:ssa on keskeinen teema nimenomaan huoli ihmisten pelastumisesta kadotuksesta ikuiseen elämään.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=58
Raamatun moniarvoisuudesta esimerkkejä
--------------------------------------------------------------------------------
Ei ole harvinaista, että kysellään millä tavalla VT:n Jumala-kuva ja uskonto on erilainen verrattuna UT:n sanomaan ja Jumala-kuvaan. UT:n itsensä mukaan vanha liitto ja uusi liitto Kristuksessa eivät ole samanarvoisia, eikä uusi liitto ole vanhan kopio tai jatke. Uusi liitto on erilainen ja parempi kuin vanha - ts. vanhaa liittoa pidetään selkeästi huonompana, vajavaisena ja väliaikaisena (Hebr.8:7-13;10:1-9).
Tässä muutamia suuria eroja ja vastakkainasetteluja vanhan ja uuden liiton välillä. Osaa tämän artikkelin aiheista olen käsitellyt laajemmin muissa artikkeleissani, joista olen lainannut aineistoa eräisiin kohtiin tällä sivulla.
1) Lähimmäinen
Vanha testamentti erottaa jyrkästi ja selvästi valittun kansan juutalaiset ja vieraat kansat. Muukalaisella, joka ei kuulu Israelin kansalliseen yhteisöön on oikeus vieraanvaraisuuteen, huolenpitoon ja loukkaamattomuuteen kun hän on juutalaisten keskuudessa vieraana (5 Moos.10:18-19, Tuom. 19:20). Mutta tästä huolimatta ei-juutalainen on oikeudeton ja suojaton (1 Moos.31:15, Job 19:15). Lähimmäinen on VT:n aikana nimenomaan toinen juutalainen, valitun kansan jäsen. Eräisiin kansoihin kuuluvia ei saanut hyväksyä valittuun kansaan eikä heidän hyvinvointiaan saanut koskaan edistää (5 Moos.23:3-7). Toisiin kansoihin kuuluvia ihmisiä sai kohdella eri tavoin tietyissä asioissa (5 Moos.23:20-21 korkoa sai periä vierasmaalaisilta mutta ei toisilta juutalaisilta).
Uudessa testamentissa on hyvin erilainen oppi lähimmäisestä: jokainen ihminen on lähimmäinen ja kaikki kansallisuuteen, asemaan yms. liittyvät erot on kumottu. Kaikki ovat samanarvoisia ja yhtäläisesti kaikilla on pääsy Isä Jumalan yhteyteen Kristuksen kautta, kaikille on tehtävä hyvää ja vihollisiakin on rakastettava (Gal.5:28-29; Luuk.6:35,Ef.2:14-18 jne.).
2) Kosto ja rangaistus synneistä
Vanhan liiton laissa selvästi sanotaan, että Jahve on kiivas Jumala, joka kostaa isien pahat teot heidän lapsilleen kolmanteen ja neljänteen polveen asti (2 Moos.20:5; 4 Moos.14:18 jne.).
VT:ssa on silti täysin päinvastainen kohtia kuten Hes.18 luku ja 5 Moos.24:16: jokainen kärsii vain omista synneistään. Poikia ei rangaistakaan isien synneistä eikä isiä poikien synneistä. VT:ssa on siten teologisia ristiriitoja. Eri aikoina samoihin kysymyksiin vastattiin uudenlaisilla tavoilla ja näin totuus muuttuu (kehittyy).
Kostaminen on vahvasti läsnä Vanhassa testamentissa- Jahve käski kostamaan amalekilaisille sen, mitä he olivat tehneet israelilaisille (5 Moos.25:17-19). Rangaistukset olivat "sama teko samasta teosta"-periaatteella toteutettuja fyysisiä kostoja: silmä silmästä, hammas hampaasta, henki hengestä eikä sääliä saanut tuntea rankaisemisessa (5 Moos.19:21).
Vanhan liiton hurskaat rukoilivat Jahvea kostamaan ja rankaisemaan vihamiehiään erilaisilla fyysisillä kärsimyksillä sekä tuhoamaan heidät (Ps.11:6; Ps.31:18; Ps.69:22-29 jne.).
Uudessa liitossa kielletään kostamasta,kosto ei kuulu ihmiselle. Koston sijaan käsketään rakastamaan vihollisia ja tehdä heille hyvää, vieläpä "kääntämään toinenkin poski". Koston toteuttaminen käsketään jättämään Jumalalle, joka tuomitsee kaikki oikeudenmukaisesti (Room.12:16-21). UT ei opeta missään kohtaa rukoilemaan toisille ihmisille vaikeuksia ja kärsimyksiä, eikä kiroamaan ketään, vaan jokaista ihmistä pitää rakastaa lähimmäisenään.
3) Sodat ja taistelut
Vanha testamentti kuvaa hyvin paljon sotia, taisteluita ja väkivaltaa. Jahven palvelijat sotivat muita kansoja vastaan, valtaavat niiden maat ja hävittävät kansoja maan päältä Jahven käskystä. VT:n kirjoittajien tyyli on kuvaileva: he vain yleensä kertovat mitä niin hurskaat kuin jumalattomat tekivät kaikessa raadollisuudessaan arvioimatta tapahtumia moraaliselta kannalta. Tämä kuvailemiseen tyytyminen onkin aiheuttanut hengellisiä ja moraalisia ongelmia ja ihmettelyn aiheita VT:n lukijoille.
Uudessa liitossa vihollinen ei ole toinen ihminen, vaan näkymätön saatanan valtakunta henkivaltoineen. Taistelut ovat hengellisiä eikä fyysisiä (Ef.6:12-17).
4) Lähetystyö
Vanha liitto, sellaisena kuin se on Pentateuksissa (Mooseksen kirjoissa) kuvattu, ei sisällä mitään ideaa lähetystyöstä muiden kansojen keskuudessa. Liitto kaikkine lakeineen ja siunauksineen oli annettu vain juutalaisille, joiden luonteenomaiseksi piirteeksi tulikin oma erikoisuudentunto valittuna kansana ja toisten kansojen halveksunta, mikä farisealaisuudessa saavutti räikeimmät muotonsa.
Pentateukissa (eikä juuri muuallakaan VT:ssa) ei kanneta mitään huolta muiden kansojen "sielun pelastumisesta" eikä siitä, että muut kansat eivät tunne Jahvea. Muut kansat saavat kokea Jahven siten, että Hän rankaisee, tuomitsee ja hävittää ne jos ne ovat sotineet israelilaisia vastaan ja harjoittaneet muita syntejä. On kuitenkin eräitä tapauksia VT:ssa, jossa Jahve lähettää profeetan "pakanoiden" luokse saarnaamaan (Joonan kirja: Joonan lähettäminen Niniveen ja niniveläisten kääntymys. Joona itse kuitenkin pahastui kun Jahve armahti niniveläisiä eikä tuhonnutkaan heitä, "meni hyvä saarna hukkaan"). Joonan kirja on todennäköisesti kritiikkiä juutalaisten suppeakatseista nationalismia ja kansallista omahyväisyyttä kohtaan. Myös oli eräitä Jahvea kunnioittavia pakanoita, kuten syyrialaista Naaman, jota Jahven profeetta Elisa auttoi parantamalla tämän pitaalin (2 Kun.5:1-19, Naaman sai Elisan luvalla jatkaa myös syyrialaisen Rimmon-jumalan temppelissä Rimmonin palvonnassa mukana olemista, mutta sydämessään Naaman silti palveli Jahvea). Mutta tällaiset tapaukset olivat silti yksittäisiä. Mitään systemaattista "pakanoiden" käännyttämistä juutalaiseen uskoon ei VT:ssa opeteta, eikä huolenpitoa pakanoiden ikuisesta kohtalosta esiinny.
Lähinnä eräissä VT:n profeettojen kirjoissa tulee esiin universaalinen näkökulma: muutkin kansat pääsevät Jahven yhteyteen ja tulevat Jerusalemiin palvelemaan Jahvea. Nämä lupaukset liittyvät kuitenkin lopunajalliseen toivoon messiaanisesta pelastuksen ajasta ja rauhan valtakunnasta, jolloin kaikki kansat "vaeltavat Jerusalemiin" (Jes.56, Sak.14).
Uusi testamentti on vahvasti lähetyshenkinen: kristinusko on nimenomaan lähetysuskonto (Matt.28:18-20 jne.). Evankeliumi käsketään julistettavaksi kaikille kansoille erotuksetta. Jokaisen kristityn velvollisuudeksi asetetaan tähän lähetystyöhön osallistuminen tavalla tai toisella. Kaikki kristityt ovat Kristuksen pappeja hengellisesti (1 Piet.2:5). UT:ssa on keskeinen teema nimenomaan huoli ihmisten pelastumisesta kadotuksesta ikuiseen elämään.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=58
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oli niin pitkä ja hieno esitys etten ja ksanut lukea siksi vastaukseni voi mennä vikaan.
Raamattu sisältää kaksi eri uskontoa Uuden testamentin kirjoittajat siteeraavat Vanhaa testamenttia useita kohdin eri tavalla ,kuin juutalainen papisto sitä tulkitsi ja silloinkin oli heidänkin uskonnossaan erilaisia suuntauksia Fariseuksia,Saddakeuksia,Essealaisia ja mahtui sinne Bublikaanikin.
Ja väittely on ollut ainakin yhtä kiivasta kuin tällä osastolla ,jos juutalaiset kirjoittaa Vanhaan testamenttiin valitun kansan nimen ei siinä lue suomalaiset.
Ei uudentestamentin teksteissä ole sellaisia lain kohtia tai käskyjä joilla ehdollistettaisi ihmisiä erilaisiin lähtökohtiin esim. sukupuolen, iän, ihonvärin, vanhempien ja oppineisuuden vuoksi, jotka kuitenkin Vt:een teksteissä ovat usein hallitsevia joiltakin osin. Esim. muukalaisen juridinen asema Moseksen lakijen mukaan ei ole häävi joissakin tapauksissa, kun puolestaan esim.
Itse oikeudenkäynnitkin perustuvat epätotuuksille ja itse asetetuille ennakkoluuloille. Omaisuuden suhteen määritykset ovat joskus epäinhimillisiä ja ihmiskuvaa rikkovia. Ei lainvastaisia tekoja voida sovittaa uhraamalla joitakin muita eläviä niiden takia. Vanhoissa taikauskoisissa yhteisöissä oli tapana uhrata ja elää riittijen ja fraasien mukaan
todellisuudsta välittämättä. Vanha juutalaisuus muistuttaakin monine jumalineen enemmän juuri pelkkää taikauskoa kuin sellaista uskontoa jolla on vankka tarkoitus tukea yksilön oikeaa uskoa. Tuon seuraamuksena syntyikin puhdas okkultismi ja spiritismi laajalle leviten. Eikä Kristuksen opetukset ja julistukset tuota kehityssuuntaa kyennyt estämään, sillä nyt tuo kaksikko terästettynä muilla uskomuksilla ja ismeilla hallitsee koko maailmaa. Mielenkiintoista on jotta nyt paavi vaatii taas itsensä tunnustamista sekä kumartamista. Elikä, saattaa kohta vihan lieskat
yltyä täyteen roihuun jota ei enää pysäytä mikään.
Kristuksen opetuksien ja sanomisien mukaan ihmiset ovat samalla viivalla kaikessa aina ja vastaavat ensijaisesti ihan itse omista teoistaan kaikissa tapauksissa. Eikä tietenkään raamatun ristiriidat poistu sillä, että joku meistä yrittää niitä poistaa sanoja pyörittelemällä. Ja onhan se päivän selvää, jotta kyseessä on kaksi täysin erilaista itsellistä osaa jotka ovat suunnattu erilaisiin tarkoituksiin, joista mm. toinen on kohdistettu vain juut. itselleen, ja toinen aivan kaikille ihmisille ympäri tämän meidän asuttaman maailman. Kristus itse lausuu mielipiteensä kaikista Vt:eessä esiintyneistä profeetoista. Kannattaa lukea sekin huolella. Tosin, "paavistakin" hän sanoo muutamana sanan. Muistaakseni hän käyttää melko voimakkaita sanakääneitä ja termejä näistä pälpättäjistä.(Osa heistä muistuttaa mm. tällä palstalla esiintyviä vastaavia vaikeita tapauksia) Ja sitten onkin jo paljon helponpi arvioida Vt:een merkitystä meille kristityille. Omasta mielestäni hyvä opus se on menneisyyteen, mutta ohjeita sieltä ei kannata itselle ottaa, sillä Luojamme, Jumala, taivaallinen Isä on elävä tänäänkin. Ja Hän ei kuolleita lauseita lainaile enää!