Mikä ennuste

Hei! Suren täällä isääni.Nyt menee sitten appiukkokin, tietääkö kukaan, onko kokemusta maksaan laajalti levinneen suolistosyövän elinennusteesta?, lääkäri ei suostu sanomaan mitään.Diagnoosi tuli maaliskuun lopussa.Surkeaa,kun juuri meni lapsilta pappa ja nyt menee toinenkin.Jäljelle on jäänyt sekaisin mennyt raunio-mummu (äitini) ja kohta kai on toinenkin.Kyllä suru on ankaraa ja tekee useita uhreja meistä yhä täällä olevistakin.
102282
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Kollegallani diagnosoitiin syöpä maksassa elokuussa, myös haimassa oli pesäkkeitä. Hän kuoli heti vuodenvaihteen jälkeen, ts. kesti noin neljä kuukautta.

Hänen tapauksensa oli kuitenkin toinen kuin teillä ja vaikka maksa onkin käsittääkseni syövän kannalta pahin (haiman ohessa), voi lääkäri vältää elinaikaennusteen antamista siksi, että sitä ei tapauksessanne voi vielä varmasti tietää.

Voimia!

Äänestä
  • hei,
    Isälläni diagnoosista kuolemaan kesti myös 4 kk..voimia!

    Äänestä

  • Korkeintaan puoli vuotta

    Äänestä

hänen oireistaan ja voinnistaan, voin arvioida missä mennään.

Ennusteisiin ei pidä tarttua, ne ovat vain ennusteita. Jokainen sairaus on yksilöllinen ja etenee yksilöllisesti, mutta yhteisiä piirteitä niissä on eri vaiheissa joista voi yrittää päätellä.

Puhu äitisi kanssa ikävästä ja menetetystä omaisesta. Muistelu auttaa surussa.

Äänestä
  • Lisätietoja: Hän käy kahden viikon välein sairaalassa sytostattihoidoissa, suoneen kai tiputetaan.Sen ansiosta kylkikipu ja rintakipu ovat lakanneet.Hemoglobiini on noussut, voi muuten tavallisesti mutta on selvästi väsyneempi kuin ennen ja nukkuu välillä päivisin.Nyt meni pitkästä aikaa töihin aina kahdeksi päiväksi viikossa.Hiukset ovat harmaantuneet hoidon aikana ja harventuneet ja minusta tuntuu, että hän on kellastunut entisestään.Aiemmin syövän pääpesäke leikattiin onnistuneesti pois ja jäljellä ovat ne laajat maksapesäkkeet, ja kuulemma tauti ei voi enää parantua.Maksan syöpäkasvaimet ovat kuulemma kasvaessaan niin kivuliaita ja hoito vaikeaa, että siksi annetaan sytostaatteja, etteivät ne kasvaisi enää enempää, vaikka toivoa ei ole.En tiedä onko muita oireita.On 58-vuotias.

    Äänestä

  • vointi kirjoitti:

    Lisätietoja: Hän käy kahden viikon välein sairaalassa sytostattihoidoissa, suoneen kai tiputetaan.Sen ansiosta kylkikipu ja rintakipu ovat lakanneet.Hemoglobiini on noussut, voi muuten tavallisesti mutta on selvästi väsyneempi kuin ennen ja nukkuu välillä päivisin.Nyt meni pitkästä aikaa töihin aina kahdeksi päiväksi viikossa.Hiukset ovat harmaantuneet hoidon aikana ja harventuneet ja minusta tuntuu, että hän on kellastunut entisestään.Aiemmin syövän pääpesäke leikattiin onnistuneesti pois ja jäljellä ovat ne laajat maksapesäkkeet, ja kuulemma tauti ei voi enää parantua.Maksan syöpäkasvaimet ovat kuulemma kasvaessaan niin kivuliaita ja hoito vaikeaa, että siksi annetaan sytostaatteja, etteivät ne kasvaisi enää enempää, vaikka toivoa ei ole.En tiedä onko muita oireita.On 58-vuotias.

    Surullista. Olet olikeassa paranemisesta ei ole toivoa, mutta aina voi toivoa hyvää, kivutonta loppuelämää.
    Hyvällä tarkoitan sellaista elämää missä vielä voi toteuttaa niitä asioita mitä vielä haluaa tehdä. Voi sanoa asioita mitä on jäänyt sanomatta. Järjestää lähtöään.

    Hän vielä jaksaa käydä töissä?? Se antaa muuta ajateltavaa, mutta kannattaako loppuelämäänsä "tuhlata" työssä käymiseen.

    Kyllähän tauti maksassa tai yleensä vatsan alueella on kivulias ja nopeakin. Onneksi on hyviä kipulääkkeitä eikä niiden otossa kannata pihtailla, heti kipulääkettä kun kipu alkaa tuntua, ei saa päästää kovaksi koska silloin kivun niskaa on vaikea taittaa.

    Taudin loppusuoralla alkaa keltaisuus lisääntymään. Tulee vatsan turvotusta, mikä johtuu askiittesnesteestä mitä kerääntyy vatsaonteloon ja suurentuneesta maksasta. Nämä taas aiheuttavat hengenahdistusta kun keuhkojen tila pienenee. Olo on kuin viimeisillään raskaana ollessa. Myös jalat voivat turvota.Tulee pahoinvointia ja sitä väsymistä, ruokahalu häviää. Iho voi alkaa kutiamaan, sitä voi helpottaa kurkkumehulla valelemalla.

    Jaksamista sinne.

    Äänestä

Hei! Itse sain kuulla isäni sairaudesta huhtikuussa. Isälläni oli maksassa ontelokystia, joista isoin oli noin 9 centin kokokoinen. Isä sai hoitona sytostaattia. Hoidoista ei juuri apua ollut. Loppujen lopuksi sairaus vei isän nopeasti, hän kuoli juhannuspäivänä. Jos syöpä leviää maksaan, niin ei siinä paljoa ole tehtävissä, tietenkin ihmeitä voi aina tapahtua, itse en enää niihin juurikaan usko. Enään ei ole minun tytöillä pappaa, toinen pappa kuoli 5 vuotta sitten. Huomenna 14.7 on isäni hautajaiset. En tiedä miten niistä selviää. Tekisi mieli lähteä itsekin perässä hautaan, mutta on varmaan parempi että jään huolehtimaan lapsistani ja vaimosta. Voimia sinulle.

Äänestä
  • Osanottoni hirveään suruusi.Menetin itsekin isäni, joten tiedän ettei sinua mikään lohduta.Poikani oli 1v 11 kk menettäessään pappansa ja arvelen nyt, että toisellakaan papalla ei ehkä ole enää viikkojakaan.
    Kiitos kun jaksoit vastata minulle, vaikka olet menossa isäsi hautajaisiin.Voimia sinulle,ajattelen sinua hautajaispäivänä.Itsekin hautasin isäni.AP.

    Äänestä

  • suruusi kirjoitti:

    Osanottoni hirveään suruusi.Menetin itsekin isäni, joten tiedän ettei sinua mikään lohduta.Poikani oli 1v 11 kk menettäessään pappansa ja arvelen nyt, että toisellakaan papalla ei ehkä ole enää viikkojakaan.
    Kiitos kun jaksoit vastata minulle, vaikka olet menossa isäsi hautajaisiin.Voimia sinulle,ajattelen sinua hautajaispäivänä.Itsekin hautasin isäni.AP.

    Eksyin tälle keskustelupalstalle kun etsin samankaltaisia kohtaloita. Minua helpottaa huomattavasti, kun voin kertoa tapahtuneesta. Helppoa ei tule elämä olemaan, kun pitää huolehtia muistakin kuin itsestään. Minulla on tytöt 8v ja 4v. Nuorempi ei ihan kaikkea papan kuolemasta vielä ymmärrä vaikka fiksu onkin. Vanhempi ymmärtää enemmän. Lisäksi minulla on vielä opinnot kesken, opiskeluiden pitäisi jatkua työssäoppimisjaksolla heti hautajaisista seuraavana maanantaina. Jos mahdollista niin käykää katsomassa pappaa vielä niin monesti kuin voitte. Itse kävin onneksi juhannusaattona isääni katsomassa ja lasten kanssa 1,5 viikkoa aiemmin. Isäni ehti täyttää toukokuun 30 päivä 60v.

    Äänestä

  • S.T kirjoitti:

    Eksyin tälle keskustelupalstalle kun etsin samankaltaisia kohtaloita. Minua helpottaa huomattavasti, kun voin kertoa tapahtuneesta. Helppoa ei tule elämä olemaan, kun pitää huolehtia muistakin kuin itsestään. Minulla on tytöt 8v ja 4v. Nuorempi ei ihan kaikkea papan kuolemasta vielä ymmärrä vaikka fiksu onkin. Vanhempi ymmärtää enemmän. Lisäksi minulla on vielä opinnot kesken, opiskeluiden pitäisi jatkua työssäoppimisjaksolla heti hautajaisista seuraavana maanantaina. Jos mahdollista niin käykää katsomassa pappaa vielä niin monesti kuin voitte. Itse kävin onneksi juhannusaattona isääni katsomassa ja lasten kanssa 1,5 viikkoa aiemmin. Isäni ehti täyttää toukokuun 30 päivä 60v.

    Voimia sinulle työssäoppimisjaksoon,on ihan kohtuutonta,että joudut sinne menemään näin pian hautajaisten jälkeen.Hae sairaslomaa, jos tuntuu liian raskaalta.
    Olen pahoillani tyttöjesikin puolesta.Itse menetin oman pappani 4-vuotiaana ja onneksi jäi muistikuvia.
    Kävin poikani kanssa jälleen tänään isäni haudalla, raskasta oli.En olisi uskonut, että käymme papan hautaa katsomassa papan sijasta.Se tässä on lisäksiikävää,että samalla meni mummukin, ei ole vielä selvinnyt järkiinsä.Ennen oli normaalijärkinen.Järkytys oli liian ankara, isäni kuoli täysin yllättäen vastoin mitään ennakkotietoja.Mikään ei antanut varoitusta kuolemasta.
    Käymme katsomassa toista pappaa niin usein nyt, kun voimme, hyvä neuvo.Asuvat aika kaukana mutta huomisesta alkaa taas sytostaattijakso kolmeksi päiväksi, joten loppuviikosta ehkä jaksaa ottaa vieraita vastaan.
    On kestämätöntä katsella nyt 2-vuotiastani, kun hän on selvästi helpottunut, että toinen pappa ei ole taivaassa, eikä raukkaparka tiedä, että kohta on jälleen kova uusi suru edessä.Lapsia pitäisi tukea mutta omakin suru on niin järkyttävä, että siinä on meillä selviämistä.Selviytymistä! AP.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


lopussa kirjoitti:

Hei! Suren täällä isääni.Nyt menee sitten appiukkokin, tietääkö kukaan, onko kokemusta maksaan laajalti levinneen suolistosyövän elinennusteesta?, lääkäri ei suostu sanomaan mitään.Diagnoosi tuli maaliskuun lopussa.Surkeaa,kun juuri meni lapsilta pappa ja nyt menee toinenkin.Jäljelle on jäänyt sekaisin mennyt raunio-mummu (äitini) ja kohta kai on toinenkin.Kyllä suru on ankaraa ja tekee useita uhreja meistä yhä täällä olevistakin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu