ihmiset...kuinka moni teistä on "valinnut" lestadiolaisuuden ilman kasvamista sen vaikutuksen alaisena...eli aikuisena omasta tahdostanne?
Ja miten olette päätyneet juuri lestadiolaisuuteen kaikista mahdollisista liikkeistä tai lahkoista?
Ja miten olette päätyneet juuri lestadiolaisuuteen kaikista mahdollisista liikkeistä tai lahkoista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä ole ollu lapsesta asti mutta tietty on ollu vähän horjumista jolloin mietin että lähtisinkö. Mutta mun tuttavapiirissä on mm pappi joka vaimoineen teki parannuksen kun ne oli jotain 25v. Tää sama pappi on ollu sen luontonen että moni nuori kuulema tehny hänen kautta parannuksen. Siis sen luontonen että ei-lestadiolaisten nuorten on ollu helppo lähestyä häntä.
eipä ne viitsi vastailla....vaikka ihan asiallinen kysymys
Olen yli kolmekymppisenä löytänyt rauhan tunnolleni vl.seuroissa sitä ennen etsittyäni melkein lapsesta saakka tunnolleni rauhaa.Kiertelin helluntailaisissa ,adventisteissa ja luterilaisissa herätysliikkeissä,mistään niistä ei tullut sitä mitä kaipasin eli omantunnonrauhaa.Sitten "eksyin"vl.seuroihin ja silloin tunsin että tämä on sitä mitä olen etsinyt ja Jumala kuuli syntisen huokauksen ja sain siellä kuulla omalle kohdalleni"sinun syntisi on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"silloin sain rauhan tunnolle ja Jumala on varjellut vaikka itsessäni olen heikko mutta tiedän että olen taivaskelpoinen jos tämän uskon pidän kuolemaani asti,rukoilen että Jumala varjelisi omanansa seurakunnassaan loppuun asti.
...että suurin osa on "aivopesty" eikä nuo kehtaa vastata
Tämä ei oo mun kokemus, mutta läheltä liippaa..
sattipa kerran niin, että eräs poika alkoi liikuskella yläasteella parin reilun oloisen pojan kanssa. Nää pojat oli vl-perheistä, mutta eivät tälle pojalle paljolti uskonnostaan puhuneet.
kerran poika sitten kyseli, jotta mitäs tehtäis lauantai illan ratoksi, johon nämä pojat ilmoittivat, että me ollaan kyllä menossa niihin meijän seuroihin. Tämä poika sitten ihmetteli, että mitä ne semmoset on. Pojat sanoivat, että saapi sinne tulla kattomaan, ei se mitään haittaa.
No, kuluipa muutama kuukausi ja tämä poika kulki kavereittensa kanssa koulussa ja vapalla ja usein tuli myös seuroihin. Mitään "käännytys yrityksiä" ei tehty, eikä käynyt etes mielessä. Mutta niin siinä vain kävi, että poika itse otti asian esille ja halusi kuulla evankeljumin omalle kohdalleen.. Ja on edelleenkin uskovainen.
Toinen tapaus on semmoinen, että eräs heränneellä omallatunnolla oleva vanhempi mies etsiskeli sitä oikeaa uskoa. Kiersi kaikki mahdolliset seurat ja kokoukset, mutta tunsi kuitenkin sydämessään, että meidän seuroissa saarnattu sana tuntui oikeimmalta ja aidoimmalta. Niin hän halusi pestä syntinsä pois ja alkaa kilvoitella ja noin vuosi sitten sai nukahtaa uskossa odottamaan ylösnousemuksen aamua.
Itse olen uskovaisesta kodista, mutta olen välillä käynyt aika pohjallakin. Alkoi koko touhu tuntua höpötykseltä. Aloin liiaksi ajatella järjellä, minkä seurauksena olin aivan puhdas ateisti. raamatussa sanotaan: Ellette usko, niinkuin lapset, ette ikinä pääse taivasten valtakuntaan. Ja näinhän se on, ei usko ole järjen, vaan sydämen asia. Jos rupeaa ihmis järjellä ajattelemaan, niin tyhmältähän ne kaikki uskonnot tuntuu. Pitää vain lapsellisesti uskoa.