Tuli tuossa vaan mieleeni että kun aika usein uskovaiset näyttävät projisoivan homousmyönteisyyden ateisteihin, niin onko siinä sitten sellaista takana että itsekin kovasti pyörii ne homoudet mielessä mutta ne pitää projisoida muihin ettei vaan ala pelottavasti tuntua siltä että Jeesus sentään MINÄHÄN olenkin homo...! Ja jos uskovainen vihaa yli kaiken ateisteja, niin pannaan se homous sitten niiden syyksi/vaivoiksi/what ever...?
Sellainen porukka joka kuola suusta valuen palvoo jotain äijää ei voi olla täysin heteroa sakkia sikäli kuin miespuolisista palvojista on kysymys. Tässä Lutherin luvatussa maassa on se Mariakin tungettu jonnekin ullakolle pölyttymään ja kaikki muukin naiseus siivilöity kristinuskosta niin tarkoin pois, että tulee jo vissi epäilys siitä että koko usko on pelkkä salaseura piilohomoille.
Sensijaan että projisoisivat oman homoutensa ateisteihin uskovaiset voisivat ajatella että ehkäpä ateistit ovatkin tulleet sinuiksi itsensä kanssa, tunnistaneet ihmisen luontaisen biseksuaalisuuden ja selvittäneet mitä he itse haluavat olla. Kun homoudessa ei ole mitään erikoista voi olla luontevammin heterokin, ja tällöin ei tarvita mitään ulkopuolisia ukkojumalia ja niiden poitsukaisia palvottavaksi. Miehuus ja miehenä oleminen ei ole enää mikään epämääräinen, pelottava ja arveluttava mysteeri. Saatanakin katoaa siinä samalla kun päästetään jumalasta irti. Jäljelle ei jää kuin ihminen, mutta mitä muuta me tarvitsemme?
Sellainen porukka joka kuola suusta valuen palvoo jotain äijää ei voi olla täysin heteroa sakkia sikäli kuin miespuolisista palvojista on kysymys. Tässä Lutherin luvatussa maassa on se Mariakin tungettu jonnekin ullakolle pölyttymään ja kaikki muukin naiseus siivilöity kristinuskosta niin tarkoin pois, että tulee jo vissi epäilys siitä että koko usko on pelkkä salaseura piilohomoille.
Sensijaan että projisoisivat oman homoutensa ateisteihin uskovaiset voisivat ajatella että ehkäpä ateistit ovatkin tulleet sinuiksi itsensä kanssa, tunnistaneet ihmisen luontaisen biseksuaalisuuden ja selvittäneet mitä he itse haluavat olla. Kun homoudessa ei ole mitään erikoista voi olla luontevammin heterokin, ja tällöin ei tarvita mitään ulkopuolisia ukkojumalia ja niiden poitsukaisia palvottavaksi. Miehuus ja miehenä oleminen ei ole enää mikään epämääräinen, pelottava ja arveluttava mysteeri. Saatanakin katoaa siinä samalla kun päästetään jumalasta irti. Jäljelle ei jää kuin ihminen, mutta mitä muuta me tarvitsemme?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Unohtuukohan teiltä ateisteilta että uskovaisia on monenlaisia?... Itse olen uskovainen tyttö joka tykkää tytöistä ja pojista, siis biseksuaali, en vihaa ateisteja sen enempää kuin homojakaan. Mulla on ystävänä ateisti eikä me toisiamme vihata.=) Mua itseäni ärsyttää se kun kukaan ei tunnu uskovan biseksuaalisuuteen, luullaan sen olevan jonkinlainen välivaihe matkalla " ehyempää" seksuaalisuutta eli hetero- tai homoseksuaalisuutta. Koen rikkautena sen että voin rakastua sukupuoleen katsomatta. Tämä ei ole välivaihe.Olen samaa mieltä siinä että luterilaisuus on liian mieskeskeistä, Maria on Jeesuksen äitinä keskeinen hahmo kristinuskossa. Homofobiasta kärsiviä on kaikissa uskonnoissa ja ateisteissa, ja kaikissa uskonnoissa ja ateismissa on myös niitä jotka eivät tästä fobiasta kärsi.
puhui ihan asiaa. Tosin meillä kaikilla on kehityksessämme vaihe, jolloin molemmat sukupuolet kiinnostavat. Tämä vaihe meni minulta ohi tuossa 20 ikävuoden jälkeen, onneksi, sillä silti noita riippuvuuksia on tarpeeksi.
Homofobia on yhteiskunnan synnyttämä pelko. Sitä ei mielestäni lietso kirkko, ellei nyt varta vasten panna kirkko seinää vasten, jolloin se ottaa asiaan kannan. Pelkään pahoin, että eniten hallaa tuottavat ihmiset, jotka omaavat esilläolemisen pakon ja siksi ovat aina sanomassa, kun jossakin kilahtaa...
No hyvä, teidänkin kaltaisia on olemassa. Mutta hassu juttu että aina vastaavat ne joilla ei ole asian kanssa mitään ongelmaa, eli ovat sinut itsensä kanssa.
Kiitos nyt kumminkin olemassaolostanne... ;)