Jaa miksi aloin totaaliksi? Katsoin, että sivari oli siinä elämäntilanteessa liian pitkä, joten päätin tuomita itseni vankilaan. Kävin kyllä Vekaranjärvellä, kieltäytymässä kutsusta. Yliluutnantti "panomies" Pessi oli kovin vihainen. "Katsotaan nyt, kuinka kauan täällä olet".
Marssin kyllä kiltisti ryhmän mukana seuraavana aamuna ruokailuun. Sitten minulle lätkäistiin haaste kouraan. En halunnut keskustella Karjalan Prikaatin komentajan kanssa.
Oikeudessa minut tuomittiin. Hymyilin naistuomarille. Valtio maksoi asianajajani palkkion, vähän yli 2000 silloista markkaa. En minä mitään asianajajaa olisi tarvinnut, kun homma oli selvä.
Sitten minulle selvisi, että voin saada avovankilapaikan. No tietysti minä avovankilaan menin mieluummin.
Vantaan työsiirtola. "Langenneitten liikemiesten lepokoti". Kukaan siellä ei kyseenalaistanut minua. Oli siellä hurja (entinen) reservin upseeri. Oli tehnyt ryöstön poliisin asussa. Ei mikään tyhmä mies. Ja sitten näitä humalassa ihmisen tappaneita, jotka lopputuomion ajaksi siirrettiin sinne. Mukavia miehiä.
Kävin Katajanokallakin. Alkoi kiukuttaa, kun avovankilan päällikkö alkoi rajoittaa opiskelijan liikkumista. Nokalla oli tiukka paikka. Pari tuntia vuorokaudesta ovi auki. Pojalla tuli pupu pöksyyn. Anoin anteeksipyydellen avovankilaan. Pääsin takaisin. Porukka otti avosylin vastaan.
197 päivää kestettiin. Sitten koitti vapaus.
Nyt on aikaa kulunut. Yrittäjä, vaimo, lapsia. Lähes mies. Edelleen sama ajatusmaailma: Sodat ovat perseestä, armeijat ovat perseestä. Piste.
Marssin kyllä kiltisti ryhmän mukana seuraavana aamuna ruokailuun. Sitten minulle lätkäistiin haaste kouraan. En halunnut keskustella Karjalan Prikaatin komentajan kanssa.
Oikeudessa minut tuomittiin. Hymyilin naistuomarille. Valtio maksoi asianajajani palkkion, vähän yli 2000 silloista markkaa. En minä mitään asianajajaa olisi tarvinnut, kun homma oli selvä.
Sitten minulle selvisi, että voin saada avovankilapaikan. No tietysti minä avovankilaan menin mieluummin.
Vantaan työsiirtola. "Langenneitten liikemiesten lepokoti". Kukaan siellä ei kyseenalaistanut minua. Oli siellä hurja (entinen) reservin upseeri. Oli tehnyt ryöstön poliisin asussa. Ei mikään tyhmä mies. Ja sitten näitä humalassa ihmisen tappaneita, jotka lopputuomion ajaksi siirrettiin sinne. Mukavia miehiä.
Kävin Katajanokallakin. Alkoi kiukuttaa, kun avovankilan päällikkö alkoi rajoittaa opiskelijan liikkumista. Nokalla oli tiukka paikka. Pari tuntia vuorokaudesta ovi auki. Pojalla tuli pupu pöksyyn. Anoin anteeksipyydellen avovankilaan. Pääsin takaisin. Porukka otti avosylin vastaan.
197 päivää kestettiin. Sitten koitti vapaus.
Nyt on aikaa kulunut. Yrittäjä, vaimo, lapsia. Lähes mies. Edelleen sama ajatusmaailma: Sodat ovat perseestä, armeijat ovat perseestä. Piste.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Sodat ovat perseestä"
Totta.
"armeijat ovat perseestä."
Taas perustotaalin yleistys. Kaikki armeijat ovat samanlaisia. Turha tästä on kättä vääntää, olet kantasi valinnut.
Armeijat vain ovat välttämätön paha mikä jokaisen pitäisi tajuta. Niin se luonto yksinkertaisesti toimii, on aina toiminut ja tulee toimimaan. Jos et puolustaudu, katoat.
Ymmärrän, että armeijat ovat välttämätön paha. Syitä, miksi näin on, en ymmärrä. Piste.
Sellaisiakin aatoksia on nyt ollut, että olisin voinutkin käydä armeijan. Saisi vähän toisenlaista respektiä hommassa. Sotilaspassilla kyllä pyyhkisin vain pyllyä.
Inhimillinen elämä on alkanut murtaa evoluution välttämättömyyksiä. Jostakin kumman syystä ihminen ei tottele evoluutiota esimerkiksi vaikeavammaisten kohdalla. Ihminen pyrkii säilyttämään tuollaisenkin elämän.
Sota taas on eritoten ihmisen luomus. Luonnossa ei näy pyrkimyksiä tuhota saman lajin yksilöitä summittaisesti, ilman luonnollista tarkoitusta. Sotia on, koska on johtajia, joilla on valtaa tehdä näitä päätöksiä. Ja tietysti on alamaisia, joilla on usko johtajien päätösten hyvyyteen, ja jotka toteuttavat nämä päätökset.
"Edelleen sama ajatusmaailma: Sodat ovat perseestä, armeijat ovat perseestä. Piste."
Totta, olen samaa mieltä tuosta että sodat ovat perseestä - jos esim. katsoo mitä viime sodissa Euroopassa on tehty sodan aikana: paitsi että tappamista ja vahingoittamista ja tuhoa pyritään aiheuttamaan varsinaisissa taisteluissa sille vastustavalle osapuolelle, niin sen lisäksi uusissa sodissa myös siviiliväestö on saanut kärisä kohtuuttoman paljon: sodan kauhuissa monille vihollissotilaille, jotka saattavat olla varsin nuoriakin vielä tulee mieleen kaikenlaista, ja tapahtuu tekoja, mitä ei nämä sotilaspojat varmasti rauhan aikana yksin tekisi, mutta sodan olosuhteissa porukalla tapahtuu mm. siviilinaisten joukkoraiskauksia, tai no, kyllä myös lasten, tyttöjen ja poikien ja joissain paikoissa ainakin venäläiset raiskasivat myös saksalaiset vanhat mummotkin, vanhoja pappoja ei ainakaan dokumentoidusti raiskanneet (lue vaikka kirjasta Berliini 1945). Lisäksi siviilejä tapettiin vahingossa ja tahalleen viime sodissa, sekä kostoksi että epähuomiossa ja sitten hakattiin ja varastettiin, ryösteltiin ja tuhottiin. Sota on melkoista touhua pelkän vihollisen elävän ja materiaalisen voiman tuhoamisen lisäksi kun tapahtuu vaikka mitä ja tappaminen, vahingoittaminen ja tuho ei rajoitu enää vain sotilaallisia kohteita vastaan pelkästään, vaikka siihen teoriassa pyritäänkin.
Siis:
siksi meillä on armeija, ettei tätä tapahdu. Ainoa toimiva rauhantyö ja rauhan varmistava keino kun on varustautua mahdollisimman hyvin sotaan. Todellisia rauhan puolesta työtö tekeviä ovat paradoksaalisesti Suomessa sotilaat, ne jotka harjoittelevat tappamista ja tuhoamista ammatikseen ja jotka kouluttavat meille reserviin näitä tappajia ja tuhontekijöitä. Siksi meillä on hävittäjiä, joilla saadaan hävitettyä mielettömällä teholla ihmisiä ja omaisuutta, että emme tarvitsisi niitä koskaan. Siksi meillä on armeija, ettei sille olisi tarvetta koskaan. Siksi valmistaudumme sotaan, että saamme olla rauhassa. Ainoa käytännössä toimivaksi todettu tapa säilyttää rauha nimittäin on ollut toistaiseksi se, että pyritään tekemään voimakeinojen käyttö maata kohtaan kannattamattomaksi arvioiduksi vihollismielisille.
Sinä et kuitenkaan puolusta vaimoasi, etkä lapsiasi, etkä kotiasi, et vapauttasi, et läheistesi vapautta etkä omaisuutta. Sinä vain kieltäydyt osallistumasta tähän tehtävään ja jätät siis tämän rauhan säilyttämistehtävän ja rauhan turvaamiseen tähtäävän tehtävän, eli harjoittelun/koulun käymättä, vaikka se on hyvillä perusteilla lakiin pakolliseksi kaikille miehille kirjattu (syistä, jotka varmasti yllä tulevat useimmille selviksi). Siksi on katsottu kohtuulliseksi rangaistukseksi tästä velvollisuutesi täyttämättä jättämisestä tuo vankeusrangaistus. Rangaistuksesi olet suorittanut, joten eipä siitä kai sen enempää sitten. Minua silti hävettäisi luistaa tehtävästä ja jättää naiseni ja lapseni puolustamatta ja antaa vieraiden hyökkääjien halutessaan pahoinpidellä, ryöstää ja raiskata sekä tappaa omaiseni, vaikka sitten ihan periaatteen vuoksikin, että "en ala opettelemaan itsepuolustusta". Onko vaimosi koskaan kysynyt sinulta, että etkö halua puolustaa kotia ja läheisiäsi todella?
"Mitä lieneekin aarteita Suomessa,
toki kallehin on vapaus.
Tääll' on suorana seistä ja kaatua
joka miehellä oikeus.
Siis te lapset ja vanhukset,
ja te äidit ja morsiamet,
niin kauan teillä on suojattu lies
kun on pystyssä ykskin mies. "
Komeaa liturgiaa. Suoraan Isänmaan Puolustajan oppikirjasta.
Historiallinen fakta on myös se, että yksikään armeija maailmassa ei ehkäise sodan syttymistä. Sota tulee jos on tullakseen, kun poliitikot niin päättävät. Sitten taas lapsia tapetaan ja naisia raiskataan, vaikka miten on valmistauduttu armeijoilla siihen, ettei sotaa tulisi.
Minä kuolen kolmen- neljänkymmenen vuoden kuluttua. Sinun täytyy Jumalalta kovasti rukoilla, ettei minunlaisiani enää tänne maailmaan syntyisi kerettiläisine ajatuksineni.
Vielä kommentti tähän lauseeseesi:
"Ainoa toimiva rauhantyö ja rauhan varmistava keino kun on varustautua mahdollisimman hyvin sotaan."
Entä jos yritän hyvillä teoilla saada maailmaa paremmaksi? Mennä auttamaan Viipurin katulapsia? Rakentamaan Afganistaniin koteja? Olisiko sillä mitään vaikutusta ihmisiin noissa vihollismaissa? Vai onko tämä vain idealistin hurskastelua?
Joka tapauksessa armeijan olemassaolo sodan ehkäisijänä perustuu vain uskoon. "Uskon, että Suomen Puolustusvoimien olemassaolo takaa rauhan", voit vain todeta. Puhutaanhan vain "uskottavasta puolustuksesta", ei rauhan takaavasta puolustuksesta.
Näin se maailma makaa, ikävä kyllä.
vai vaikutatko vain entistäkin hullummalta?
Siis heitätkö nyt läppää ja katsot että kuinka moni ottaa sen tosissaan?
Ja vastaa nyt hyvä mies sinulle aikaisemmin laitettuihin kritiikkeihin joskus. Vai kirjoitteletko vaan tänne ulkomuistista näitä lauseitasi ja tyydyt siihen?
""Uskon, että Suomen Puolustusvoimien olemassaolo takaa rauhan", voit vain todeta. Puhutaanhan vain "uskottavasta puolustuksesta", ei rauhan takaavasta puolustuksesta.
Näin se maailma makaa, ikävä kyllä."
No, mutta. Näinhän se on IHAN KAIKISSA maailman asioissa, mikään muu asia elämässä ei ole 100% varma kuin kuolema. Kuolema on ainoa pakollinen ja täysin varma asia elämässä, ellet vielä sitä tiennyt.
Kaikki muut asiat ovat sitten enempi tai vähempi todennäköisiä tai epätodennäköisiä. Koko maailmankaikkeus perustuu erilaisiin tilastollisiin todennäköisyyksiin.
Sinä voit sanoa, että "Uskon, että elämällä terveesti ja olemalla tupakoimatta ja juomatta alkoholia en saa syöpää ennen 40. ikävuottani" Kuitenkaan se ei ole VARMAA. Tietyllä todennäköisyydellähän tuo pitää paikkansa. Samaten lähtiessäsi aamulla töihin autolla voit sanoa "Uskon, että tällä työmatkalla en aja kolaria jossa kuolen". Kuitenkaan sekään ei ole varmaa. Jollakin todennäköisyydellä tämäkin kuitenkin pitää paikkansa. Potilas joka lähtee autolla lääkäriin sen takia että on saanut punkinpureman, tuskin tulee ajatelleeksi että on tilastollisesti todennäköisempää vammautua vakavasti 5 km:n automatkalla lääkärin vastaanotolle kuin saada punkin puremasta saman tasoisia vammoja tai terveydellistä haittaa aiheuttava tartuntatauti. Tilastollisesti ja todennäköisyyksiin pohjaten olisi järkevämpää jättää tuo matka lääkärin vastaanotolle tekemättä siis ja ottaa ennemmin riski saada punkista borrelioosi, ainakin niissä osissa Suomea missä borreliaa ei ole punkeissa juuri lainkaan todettu. VARMAAHAN se ei ole etteikö silti voisi puremasta sitä tautia saada. Varmaa ei ole myöskään se ettei menetä terveyttään matkalla lääkäriin.
Siis: mitään mikä takaa mitään ei ole olemassakaan, paitsi sen voin taata että sinä kuolet joskus ja samaten voin taata sen että itsekin kuolen joskus. Mitään rauhaa takaavaa järjestelmää ei ole siis olemassakaan eikä tule olemaan. Kuitenkin todennäköisyyttä sille että voidaan rauha säilyttää voidaan kasvattaa erilaisilla menetelmillä, eli todennäköisyys voi lähetä raja-arvoa 1, muttei voi koskaan sitä saavuttaa.
Ainoa käytännössä toimiva ja tehokas keino, millä voimme pyrkiä lisäämään rauhan todennäköisyyttä maassamme, on varustautua riittävästi sotaa varten. Jos tiedät jonkun muun, ihan oikeasti toimivan keinon, niin olen innokas sen kuulemaan. Jätä kuitenkin pois ihan varmasti itsekin toivottomiksi tietämäsi vain teoreetiset keinot kuten "jos Venäjä lopettaa armeijansa, niin sitten Suomikin voi sen lopettaa" tai "jos kaikki maailman aseet kiellettäisiin niin sotia ei olisi".
"Entä jos yritän hyvillä teoilla saada maailmaa paremmaksi? Mennä auttamaan Viipurin katulapsia? Rakentamaan Afganistaniin koteja? Olisiko sillä mitään vaikutusta ihmisiin noissa vihollismaissa? Vai onko tämä vain idealistin hurskastelua? "
Olisi. Mutta kyseinen apu tuskin lainkaan vähentää sodan todennäköisyyttä. Tietysti jos KAIKILLE afgaaneille saisit järjestettyä hyvän (länsimaisen) elintason, niin Afganistanissa varmastikin terroristijärjestöt ja muut ääriliikkeet loppuisivat melkein kokonaan. Se lisäisi rauhan todennäköisyyttä. Mutta saatko sen järjestettyä KAIKILLE kansalaisille, yksittäiset eivät paljoa auta.
, vänskä se tyylikkäästi saarnaa kirkkokuorolle ja unhoittaa kaiken kritiikin.
Että oikein aktiivisesti pidetään oma mielenrauha ja usko omaan älykkyyteen... mutta tällä tavalla?
Oikeasti, heitätkö vänrikki.i pelkkää läppää vai minkä takia jätät kaikki keskustelut enemmän tai vähemmän kesken jos joku ei ole kanssasi samaa mieltä? Vai onko todellakin tarkoituksesi tehdä äärimmäistä parodiaa?
Sodan mahdollisuuksia voidaan tietysti spekuloida todennäköisyyksillä. Sinun mielestäsi rauha on todennäköisempää säilyttää, jos armeijat ovat olemassa. Mutta mikä on sodan todennäköisyys, jos ei olisi sotaa käyviä armeijoita? Veikkaisin lähellä nollaa. Siihen olotilaan minä pyrin. Tämä on idealismia, mutta sen tien minä olen valinnut. Maailma muuttuu hitaasti, mutta siihen muutokseen minä uskon.
Jaa milloin sodat loppuvat? Silloin, kun kaikilla ihmisillä on mielekästä, ei sotaan liittyvää tekemistä. Tuokin on saavutettavissa.
Afganistanin kansakunnan jaloilleen nostaminen ei varmaankaan maksaisi niin paljoa kuin USA:n ja NATOn sotatoimet kyseisessä maassa. Kyseessä on demokraattisen järjestelmän poliittisista valinnoista. Näihin pitäisi pystyä vaikuttamaan.
Vielä kommentti seuraavaan kohtaan:
Lainaus tekstistäsi:
"
Sinä et kuitenkaan puolusta vaimoasi, etkä lapsiasi, etkä kotiasi, et vapauttasi, et läheistesi vapautta etkä omaisuutta.
"
Olen valmis suorittamaan vaikkapa ns. siviilipidätyksen, ja jopa käyttämään kohtuullista väkivaltaa siinä (kuten ISAF-rauhanturvaajat Afganistanissa:)). Jos joku pedofiili raiskaisi lapseni, en tiedä, mitä siinä vaiheessa tekisin tälle pedofiilille. Mutta sodan käyminen on kovin kaukana näistä asioista. Siinä on kysymys kollektiivisesta hölmöydestä ja kollektiivisesta kärsimyksestä. Silloin sivistyneen valtion nimissä ihmisen tappaminen on täysin laillista, joka ei mielestäni kuulosta kovin sivistyneeltä.
Tämä yhteiskunta riisti jo vapauteni puoleksi vuodeksi. En alkanut siinä vaiheessa taistella vapauteni puolesta, koska olen kuitenkin sinänsä nöyrä ihminen, ja hyväksyn demokraattisessa järjestelmässä säädetyt lait.
Mutta lopuksi edelleen se oma kantani: Armeija ei ole rauhan tae. Aseista luopuminen on. Tämä on idealismia. Mutta sen tien olen valinnut.