Jumala arvostaa vanhuksia ja vanhuutta, heidän elämänkokemustaan, heidän nöyryyttään rukouksessa. Monet vanhukset ovat Suomen kalleinta pääomaa tämän kaiken pinnallisuuden keskellä.
Muistan, kuinka eräs vanhus oli hiipumassa pois ( olin ollut saattamassa häntä viimeiset viikot kotona ja sairaalassa) ja Jumala sanoi:
"Hän on syvän tajuton, mutta hänen henkensä vaikuttaa yhä tällä osastolla." Ja totta, tämän uskollisen esirukoilijan henki, joka oli yhteydessä Jumalan Pyhään Henkeen, toi osastolle rauhan ja sopusoinnun olon.
Eli Jumalalle tajutonkin potilas on rakas kanava tuomaan Hänen rakkauttaan maailmaan.
Meillä nykyihmisillä vain on niin monta epäjumalaa, yksi niistä mammona. Kuntayhtymät
laskevat, ketä kannattaa hoitaa. Jos olet vanha
ja saat pahan flunssan tai keuhkokuumeen, joka vie sinut niin väsyneeksi, ette muutamaan päivään jaksa syödä etkä juoda, saatko nesteytystä?
Harvoin saat joissakin sairaaloissa, jos eivät omaiset ole sisukkaita. Kuolet vain hiljaa ja nätisti pois,
sinut siirretään kirkon alle muitten mummojen kanssa jonoon ja sanotaan, että olipa paha aalto, vei niin monta.
Ja kuitenkin olisit saattanut elää vielä monta vuotta Jumalan kunniaksi!
Meillä on myös tapamme säilöä vanhukset, siirtää heidät jokapäiväisestä elämän piiristä vanhustentaloihin tai sairaaloihin kroonikko-osastolle. Sitten tulee mammona-jumala, joka ilmoittaa, paljonko on euroja varattu hoitoon
Päiväjärjestyksesi sen jälkeen on:
8.00 syöttö, 15 min?
aamupäivä vaipanvaihto, pesu (ehkä 15 min.)
13.00. syöttö
15.30 - 20.30 yövaippojen vaihto
19.30 -20.30 iltatoimet: tekarien pesu, unilääkkeet ym.
Yöllä yöhoitsu käy kääntämssä sinut määrätunnein
samoin kuin päivälläkin on käännetty.
Ulos saatat päästä muutaman kerran kesässä (mahdollisuus ehkä yksi kymmnestä osastolla olevasta), jos
sairaala on palkannut kuukaudeksi tonnin kesätytön ulkoiluttajaksi.
Muuhun ei jumala mammonan maassa ole vanhuksille aikaa eikä rahaa. jotta muille jää rahaa ja aikaa harrastaa ja toteuttaa itseään, matkustaa lomalle etelään tai laittaa kesämökkiään parempaan kuntoon.
Hyvä puoli sentään on, että jos olet päässyt
yhteiskunnan kirjoihin sisään, sinut hoidetaan.
Monessa muussa maassa ei hoidettaisi.
Mutta silti, paljon on eroa Jumalan rakkaudessa vanuksia kohtaan ja nyky-Suomen
mammonavetoisessa ajattelussa.
Ok, ammuin kovilla.
Mitä mieltä sinä olet?
p
Muistan, kuinka eräs vanhus oli hiipumassa pois ( olin ollut saattamassa häntä viimeiset viikot kotona ja sairaalassa) ja Jumala sanoi:
"Hän on syvän tajuton, mutta hänen henkensä vaikuttaa yhä tällä osastolla." Ja totta, tämän uskollisen esirukoilijan henki, joka oli yhteydessä Jumalan Pyhään Henkeen, toi osastolle rauhan ja sopusoinnun olon.
Eli Jumalalle tajutonkin potilas on rakas kanava tuomaan Hänen rakkauttaan maailmaan.
Meillä nykyihmisillä vain on niin monta epäjumalaa, yksi niistä mammona. Kuntayhtymät
laskevat, ketä kannattaa hoitaa. Jos olet vanha
ja saat pahan flunssan tai keuhkokuumeen, joka vie sinut niin väsyneeksi, ette muutamaan päivään jaksa syödä etkä juoda, saatko nesteytystä?
Harvoin saat joissakin sairaaloissa, jos eivät omaiset ole sisukkaita. Kuolet vain hiljaa ja nätisti pois,
sinut siirretään kirkon alle muitten mummojen kanssa jonoon ja sanotaan, että olipa paha aalto, vei niin monta.
Ja kuitenkin olisit saattanut elää vielä monta vuotta Jumalan kunniaksi!
Meillä on myös tapamme säilöä vanhukset, siirtää heidät jokapäiväisestä elämän piiristä vanhustentaloihin tai sairaaloihin kroonikko-osastolle. Sitten tulee mammona-jumala, joka ilmoittaa, paljonko on euroja varattu hoitoon
Päiväjärjestyksesi sen jälkeen on:
8.00 syöttö, 15 min?
aamupäivä vaipanvaihto, pesu (ehkä 15 min.)
13.00. syöttö
15.30 - 20.30 yövaippojen vaihto
19.30 -20.30 iltatoimet: tekarien pesu, unilääkkeet ym.
Yöllä yöhoitsu käy kääntämssä sinut määrätunnein
samoin kuin päivälläkin on käännetty.
Ulos saatat päästä muutaman kerran kesässä (mahdollisuus ehkä yksi kymmnestä osastolla olevasta), jos
sairaala on palkannut kuukaudeksi tonnin kesätytön ulkoiluttajaksi.
Muuhun ei jumala mammonan maassa ole vanhuksille aikaa eikä rahaa. jotta muille jää rahaa ja aikaa harrastaa ja toteuttaa itseään, matkustaa lomalle etelään tai laittaa kesämökkiään parempaan kuntoon.
Hyvä puoli sentään on, että jos olet päässyt
yhteiskunnan kirjoihin sisään, sinut hoidetaan.
Monessa muussa maassa ei hoidettaisi.
Mutta silti, paljon on eroa Jumalan rakkaudessa vanuksia kohtaan ja nyky-Suomen
mammonavetoisessa ajattelussa.
Ok, ammuin kovilla.
Mitä mieltä sinä olet?
p
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hirveätä on vanhusten osa ainakin sairaalassa.Luulen että Suomen maassa vangeillakin on laadukkaammat olot. Tiedän että heille on taattu joka päivä ulkoilua, koska laki määrää heille tämän. Mutta vanhuksilla ei ole samanlaista oikeutta. Vaalien alla luvattiin kyllä yhtä ja toista hoitajille ja yleensä vanhusten hoitoon. Seuraavan kerran sitten taas luvataan 4 vuoden kuluttua. Tällaista on Suomessa, nouskaa kapinaan vanhusten omaiset!!!
Mitähän se Jumala siitä tuumaa jos vanhus menee ja tappaa itsensä?
Eihän se mitään Jumalan kunniaksi elämistä ole kun on vaan pelkkä kasa lihaa jota käännellään kuin nakkia vartaassa. Mutta en tiedä onko rahastakaan kiinni, epäilyttä että nämä nykyvanhukset hoidetaan huonosti sen vuoksi että heitä vihataan. Moni keski-ikäinen muistaa kaikki ne kovat sanat ja remmillä hakkaamiset ja päissään riehumiset mitä heidän vanhempansa heitä kohtaan harjoittivat. Nyt nämä keski-ikäiset hoitavat niitä ihmisiä jotka ovat samaa sukupolvea heidän pirullisten vanhempiensa kanssa, ja kosto on kova...
Muistista vapaasti kerottuna:
Nuorella parilla oli kotonaan poika ja miehen isä asumassa. Hän oli jo vanha ja raihnainen eikä kädetkään tahtoneet toimia hyvin. Mies sai tuskin riittävästi ruokaa ja osa siitäkin valui suupieltä pitkin pöydälle. Hän huokaili ääneti elämäänsä.
Kerran hän pudotti savisen lautasensa ja se särkyi ja ruoka levisi lattialle. Miniä meni kauppaan ja osti parilla killingilla puulautasen ja siirsi vanhuksen lieden ääreen ruokailemaan entistä vähentyneempiä eväitään syvästi, mutta ääneti huokaillen.
Eräänä päivänä pieni lapsi alkoi kerätä puutikkuja lattialta. Äiti kysyi, miksi poika niitä kerää. Poika vastasi:
- Kerään näitä tikkuja siksi, että kun olen aikuinen ja te olette isoisän ikäisiä, niin saan näistä valmistettua teille puulautaset!
Tämän jälkeen vaari sai paikan pöydän ääressä ja ruoka jaettiin tasapuolisesti kaikkien kesken.
Totta, valitettavan totta nykyaikana.
Rahaa meillä on, mutta aikaa ei.
Mitähän pitäisi tehdä?