Voisiko joku kielen opiskelija kertoa opiskelusta yliopistossa?
Olen aloittamassa syksyllä espanjan kielen opinnot yliopistossa ja nyt jännittää/pelottaa aika paljon oma pärjääminen, taustalla kun on vain lukion lyhyt espanja, ei opiskelua/asumista espanjankielisessä maassa. Tuntuu että ainakaan tällä hetkellä oma kielitaito ei todella riittäisi opiskelemaan espanjaksi, tuottamaan tenttivastauksia, puhetta, keskustelua...
Kuinka rankkaa esim. ensimmäinen vuosi on tällaiselta pohjalta? Oppiiko sitä kieltä sitten vain väkisinkin ja pärjää joka tapauksessa? Ovatko ensimmäisen opiskeluvuoden (ja toisenkin) päivät silkkaa itkua ja hampaitten kiristystä kun tuntuu ettei osaa eikä ymmärrä luennoilla mitään?
Onko kaikki opetus sillä vieraalla kielellä vai onko opiskelua myös suomeksi?
Olisi kiva jos joku voisi kertoilla kaikkea mahdollista etenkin kielten opiskelun aloittamisesta yliopistossa, oli kyseessä sitten espanja, ranska, italia, saksa, englanti, ruotsi tai mikä tahansa... sama juttu se varmaan on vähän kaikissa.
Olen aloittamassa syksyllä espanjan kielen opinnot yliopistossa ja nyt jännittää/pelottaa aika paljon oma pärjääminen, taustalla kun on vain lukion lyhyt espanja, ei opiskelua/asumista espanjankielisessä maassa. Tuntuu että ainakaan tällä hetkellä oma kielitaito ei todella riittäisi opiskelemaan espanjaksi, tuottamaan tenttivastauksia, puhetta, keskustelua...
Kuinka rankkaa esim. ensimmäinen vuosi on tällaiselta pohjalta? Oppiiko sitä kieltä sitten vain väkisinkin ja pärjää joka tapauksessa? Ovatko ensimmäisen opiskeluvuoden (ja toisenkin) päivät silkkaa itkua ja hampaitten kiristystä kun tuntuu ettei osaa eikä ymmärrä luennoilla mitään?
Onko kaikki opetus sillä vieraalla kielellä vai onko opiskelua myös suomeksi?
Olisi kiva jos joku voisi kertoilla kaikkea mahdollista etenkin kielten opiskelun aloittamisesta yliopistossa, oli kyseessä sitten espanja, ranska, italia, saksa, englanti, ruotsi tai mikä tahansa... sama juttu se varmaan on vähän kaikissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pääsin myös amk:hon lukemaan alaa, jolla työllisyys on aika varma ja toki ala kiinnostaa myös kovasti. Eli pähkäilen vielä lisäksi näitten kahden vaihtoehdon välillä, että kumpaan sitä menisi, kun molempiin pääsi sisään...
kokemuksia?
Etköhän pärjää ylipistossa, kerran sinne olet päässytkin. Tarkoitushan on OPPIA käyttämään kieltä, eikä esitellä etukäteen hankittua loistavaa kielitaitoa ;) Itse painuin ulkomaille opiskelemaan hataralla kielitaidolla ja olen pärjännyt erinomaisesti, koska olin päättänyt pärjätä. Jos opiskeluala on mieluisa, niin opiskelu varmasti maittaa ja myös sujuu hyvin. Valitse itsellesi se mielekkäämmältä vaikuttava ala ja aloita opinnot avoimella ja rennolla mielellä. Alaa voi aina vaihtaa, mikäli opiskelu ei sattuisi jostain syystä maistumaan. Alanvaihto on sitäpaitsi aika yleistä nykyään, sillä aika harvalla on 100% käsitys alasta, jota on lähdössä opiskelemaan.
Buena suerte!
Heippa!
Itse opiskelen saksaa yliopistossa.
- Luennot ovat pääasiassa kaikki saksaksi.
- Tentteihin saa ainakin puoliin vastata suomeksi
- ne, jotka ovat olleet vaihtareina puhuvat miljoona kertaa paremmin kuin ne jotka eivät ole asuneet kyseisessä maassa, mutta useimmiten juuri ne muut osaavat kieliopin parhaiten - joka nyt sattuu olemaan se tärkein asia.
- ensimmäinen vuosi on pääasiassa pääsykoekirjojen asioiden oppimista (kielitiedettä, kulttuuria, kielioppia) ja kielen palauttamista mieleen
- varmasti opit ymmärtämään kieltä nopeasti, mutta sen eteen pitää tehdä töitä. Jos et luennolla ymmärrä, opiskele enemmän kotona. Sanoja tulee joka päivä uusia, ja täten koko ajan ymmärrät enemmän ja enemmän - jos vain siis tosiaan jaksat harjoitella kotonakin
- harva on ainakaan espanjassa ollut vaihtarina, eiköhän suurin osa ole tullut ihan lukiopohjalta
- et voi olla ihan huono kun pääsit yliopistoon sitä lukemaan - hakijoita on tietääkseni aika paljon verrattuna sisäänpääsijöihin.
yliopistossa saksaa, jota pääsin lukemaan lukion lyhyen oppimäärän jälkeen. Täytyy sanoa, että kyllä se kovaa työtä oli. Muut olivat lukeneet vähintään yläasteelta asti ja osa oli ollut au pairina ennen tms. Aluksi en ymmärtänyt luennoilla läheskään kaikkea, muistan monesti kysyneeni naapurilta, että mitä piti tehdä. Mutta kun sitä yhden lukuvuoden kuunteli lähes joka päivä, niin keväällä huomasin, että ymmärränkin jo paljon paremmin. Puhua en kylläkään osannut. No siihen auttanut kuin runsas kieliharjoittelu kyseisessä maassa.
Ymmärrän kyllä, että olet epävarma opiskelupaikan suhteen. Ja se on syytäkin nykyään. Suomessa kun ei enää arvosteta juuri muuta kuin englannin kielen taitoa. Joten mietihän tarkkaan mitä haluaisit "isona" tehdä. Kovin erikoisten kielten taitajille esim. espanja ei ole kovin hyviä työnäkymiä... Jos haluat kielten opettajaksi, niin nykyään ainut varma kieli, joka kannattaa ottaa pääaineeksi on englanti. Espanjaa ei peruskouluissa opeteta, lukioista vain harvoissa. Työväen- ja kansalaisopistoissa kyllä, mutta käsittääkseni opettavat siellä tuntipalkalla, ei palkallisia lomia. Kääntäjän urakaan ei välttämättä ole espanjan kielen kanssa kovin ruusuinen, pitää olla lisäksi englanti, jos aikoo elääkin niillä tuloilla ja monesti se edellyttää toiminimen perustamista, mikä tulkitaan yksityisyrittäjyydeksi.
Ikävä kyllä näin on asiat, että Suomessa vieraiden kielten arvostus on vajonnut niin alas, ettei niitä tavallisiakaan kieliä enää haluta opiskella, kun englannilla pärjää kaikkialla. Se sitten näkyy suoraan mm. kieltenopettajien työllisyysnäkymissä, ja meitä on paljon, joilla ei ole vakituista työtä, vaan ovat heittopusseina milloin missäkin tai työttöminä. Joten kielten opiskeluun yliopistotasolla kannattaa suhtautua varauksella nykyään, koska siihen kuluu paljon aikaakin.
Hengitä ihan rauhassa :)
Tulet kyllä pärjäämään, älä huolehdi! Töitä joutuu tekemään, mutta sitähän varten sinne yliopistoon mennään.
Itse opiskelin englantia ja meillä oli suurin osa tunneista englanniksi. Ensimmäinen vuosi oli suurimmaksi osaksi kertausta ja asioiden syventämistä - hyvä niin. Meillä fukseilla oli nimittäin todella erilaiset taustat. Osa oli asunut jossain engl. kielisessä maassa, osa tuli suoraan lukiosta. Olipa meillä jokunen joitakin vuosia vanhempi alanvaihtajakin.
Yliopistossa pääsykoe on yleensä se hankalin tentti, sen jälkeen kyllä pärjää, kunhan tekee töitä. Valmistuin muinoin AMK:stakin (meitä pettyneitä amklaisia on todella paljon) ja sieltä sai hyvät paperit minimaalisella työllä. Se näkyy tutkinnon arvostuksessakin...
Jos sitten kuitenkin opiskeluaikana tuntuu, että et halua opiskella enää omaa alaasi, vaihda tiedekunnan sisällä pääainetta. Huomattavasti helpompaa kuin se, että joutuisit uudelleen hakemaan sisään.