Lutherin opetuksia

Böggi kirjoitti:

Kun nyt kerta ollaan luterilaisuus-palstalla, niin käsiteltäisiinkö meidän oppi-isämme Lutherin opetusta. Aika moni nykylutku taitaapi olla melko tietämätön, mitä kaikkea Luther on aikanaan sanonut kristillisyydestä. Peruskoulun uskonnon opetus ei mene koskaan niin syvälle. Minulla ois tässä muutamia ajatuksia ja pieniä opetuksia Lutherilta kommentoitavaksi. Jos joku tietää lisää, niin ois kiva kuulla.

Toivon, ettei kukaan aloittaisi sitä iänikuista antisemitismiroskaa, josta on kuultu jo ihan tarpeeksi. Luther kirjoitti yli 250 hengellistä kirjaa ja ison läjän saarnoja ja tuo yksi 200-sivuinen opus Juutalaisista ja heidän valheistaan nollaa hänen kaiken muun tuotantonsa arvon. Mikseivät ihmiset voi vain antaa anteeksi?

Mutta tässä ois näitä sitaatteja:

"Kirottu alimmaiseen helvettiin se elämä, jota ihminen elää vain itselleen."

"Kuinka ihminen, joka synnistä kärsii ja joka pelkää rikkoa Jumalan tahtoa vastaan, ei voisi olla pyhä, sillä eihän perkele aja ulos toista perkelettä."

"Pappisviran nimi kuulostaa hyvältä, on pian sanottu ja joka miehen kiittämä, mutta itsensä uhraaminen on harvinaista. Siitä jokainen koettaa vapautua, sillä silloin on kyseessä henki, tavara, kunnia, ystävät ja kaikki, mitä maailmalla on. Näistä kaikista Kristuskin kieltäytyi. Eihän kukaan tahdo valita kuolemaa elämän sijasta, kärsimyksiä nautinnon, vahinkoa voiton, häpeää kunnian ja vihollisia ystävien sijasta. Mutta niin teki Kristus, meille esikuvaksi. Ja kaikkea tätä emme saa tehdä omaksi eduksemme, vaan lähimmäistämme palvellaksemme, Jumalan ylistykseksi ja kunniaksi, niin kuin Kristuskin teki."

"Kristus ei ole vuodattanut vertansa ajateltujen ja kuviteltujen syntien, vaan todellisten syntien tähden. Eikä ainoastaan pienten, vaan suurien, raskaiden syntien tähden. Ei olleiden ja voitettujen syntien tähden, vaan myös voimakkaiden, valtavien, meitä vielä hallitsevien syntien tähden."

"Vaikkapa vain lakaisisit lattian taikka nostaisit maasta oljen korren vanhempiesi tai isäntäsi käskystä, niin sinä uskollisuudellasi ja rakkaudellasi tämän näennäisesti halvan työn kautta täyttäessäsi Jumalan neljättä käskyä tekisit suuremman työn kuin, jos jonkun ihmeen kautta kääntäisit koko maailman."

"Jos kerta kaikkiaan tahdot tietää, kuka on kristitty, tai minkä tähden meitä voidaan kristityiksi nimittää, niin älä katso Mooseksen lakiin tai pyhimysten ja erakkojen elämää ja pyhyyttä, vaan tarkasta näitä Kristuksen sanoja: Minun lampaani tuntevat minut. Sinua ei tee kristityksi se, että elät vakavimpien munkkien ja erakkojen tavoin ankarassa itsekurissa, niinhän saattavat juutalaiset ja turkkilaisetkin elää, jopa vielä ankaramminkin. Sanalla sanoen: kaikki, mikä meissä liikkuu ja mitä me teemme, ei tee ketään kristityksi. Mikä meidät siis kristityiksi tekee? Ainoastaan se, että tunnemme ja rakastamme Hyvää Paimenta, joka pani henkensä lammasten edestä ja tuntee ne. Sellaista tuntemista sanotaan uskoksi, joka syntyy evankeliumin ylistyksen kautta."

"Evankeliumi on kristityille vaikein taito ja syvin viisaus, johon nähden he koko elämänsä ajan ovat koulupoikia, mutta sen käsittämisessä on se kipeä kohta, ettei mikään näytä olevan helpompaa oppia kuin evankeliumi. Niin pian kuin siitä on jotain kuultu tai luettu, ollaan heti mestareita tai tohtoreita, niin että tahdotaan kuulla jotakin muuta, jotain uutta. Se, joka oikein voisi käsittää ja uskoa evankeliumin sisällön, hän ei enää voisi elää täällä maan päällä, vaan kuolisi sanomattomasta ilosta."

"Ei meidän syntimme sen takia ole anteeksi annettu, että me sitten saisimme nukkua suruttomuudessa ja tyydyttää lihan haluja, vaan päinvastoin. Synti on juuri sen takia anteeksi annettu, että se meissä tukahdutettaisiin ja kuoletettaisiin, niin ettei se olisi haltijana, vaan orjana, eikä voisi meitä enää vahingoittaa. Sinun tulee hallita ja sanoa lihalle: Sinä olet saastaisuutta, ilkeyttä, kateutta, vihaa, kostoa ja pahoja himoja täynnä, mutta sinun täytyy vasten tahtoasi vähäksi aikaa tulla sidotuksi ja olla Hengen hallittavana. Sinä saastaisuus, ei sinulla ole täällä mitään tekemistä, sillä Henki hallitsee talossa. Valta on hänellä. Hänen tulee pitää sinua himoinesi ohjissa, jopa ristiinnaulita ja tukahduttaa sinut."

"Samassa määrin kuin usko kasvaa, tunteet vähenevät."

"Jollei Jumala olisi käskenyt meitä rukoilemaan ja luvannut meitä kuulla, niin ei koko luomakunta voisi kaikella rukoilemisellaan mitään saada."

"Hyvällä omallatunnolla on rauha Jumalan läsnä ollessa, mutta se vapisee Jumalan ollessa etäällä."

"Minun rukoukseni eivät ole huonommat, saastaisemmat eli kelvottomammat kuin Paavalin tai kaikkein pyhimpien rukoukset. Minä myönnän mielelläni heidän elämänsä olleen hurskaamman kuin minun, mutta mitä rukoukseen tulee, en minä astu heidän tieltään, sillä minä olen vakuutettu siitä, ettei Jumala pane arvoa rukoukseen henkilön tähden, vaan hän panee arvoa omaan sanaansa ja meidän kuuliaisuuteemme."

"Jos puolisollasi, palvelijallasi tai isäntäväelläsi on jokin ikävä vika, niin kärsi sitä ja osoita armoa heidän hyväkseen, heidän parannuksekseen ja muista olevasi kutsuttu lähimmäisesi taakkaa kantamaan, erittäinkin koskapa sinullakin on varmaan jokin vika, jota toisten täytyy sinussa kärsiä."

"Kristityn voimme tuntea ja arvostella ainoastaan omastatunnosta (so. sielun sisäisestä suhteesta sekä Jumalaan että syntiin), sillä totiset kristityt saattavat langeta, ja väärät saattavat ulkokultaisesti viettää hyvinkin siveää elämää."

"Joka mielellään kuulee, puhuu, ajattelee ja kirjoittaa Kristuksesta, tietäköön, että sellainen ei tapahdu ihmistahdosta tai järjestä."

"Meidän tulee päivä päivältä pyrkiä päästäksemme varmuuteen siitä, että me perinpohjin kiskoisimme itsestämme juurineen päivineen vahingollisimman hairahduksen, jonka siteissä koko maailma on, nimittäin ajatuksen, ettei ihmisen sovi tietää, onko hän armossa vai armon ulkopuolella! Sillä jos epäilemme Jumalan armoa meitä kohtaan emmekä pidä varmana, että Jumala hyväksyy meidät Kristuksen tähden, niin kiellämme, että Kristus on meidät lunastanut ja pidämme merkityksettöminä kaikki hänen tekonsa ja hyvät työnsä, mitkä hän milloinkaan on meille tehnyt."

"Kristittyjen polkeminen tai heidän teloittamisensa ei näytä meistä järin kunniakkaalta ja ihanalta, riemulta ja autuudelta, vaan aivan päinvastaiselta. Mutta Jumala sanoo: "Minä tein olemattoman olevaksi. Kaiken murheen ja sydäntuskan voin tehdä pelkäksi riemuksi. Voin sanoa: Kuolema ja hauta, ole elämä! Helvetti, ole sinä taivas ja autuus! Myrkky, ole parantava lääke! Perkele ja maailma, koitukoon teistä kristityilleni suurempi hyöty kuin rakkaista enkeleistä ja hurskaista pyhistä! Sillä minä voin ja tahdon niin rakentaa ja hoitaa viinitarhaani, että se kaikenlaisesta häviöstä ja kärsimyksestä vain paranee."

"Täytyy käsittää hyvin se oppi, että selvästi tiedetään hurskautemme Jumalan edessä olevan siinä, että meillä on syntien anteeksiantamus. Kun ihminen tahtoo asioida Jumalan kanssa, tulee hänen tietää, ettei hänen syntinsä eikä jumalisuutensakaan tule mihinkään merkitykseen. Kun minun on jotain tehtävä, ajateltava, puhuttava ja elettävä Jumalan tai ihmisten edessä, silloin tahdon olla hurskas, varoa syntiä ja tehdä monta hyvää tekoa, mutta niin pian kuin kysymys on tilastani Jumalan edessä, onko minulla Jumalan armo tai miten sen saisin, silloin en tahdo olla muuta kuin syntinen, jotta tämä uskonkappale syntien anteeksisaamisesta toteutuisi minussa, silloinpa tahdon rohkeasti uskossa sanoa: Jos minulla on syntejä, niin Kristuksella on vanhurskautta. Hänen hurskautensa on minun hurskauteni. Minä olen nyt sillä sijalla, jossa synnit eivät minua saavuta."

"Ei uskoisi, miten voimakas keino Jumalan ylistäminen hädän aikana on, sillä alkaessasi kiittää Jumalaa vaivasi lievenee kohta, uskalluksesi kasvaa, ja luottamuksellinen Jumalan avuksihuutaminen lähtee sydämestä."

"Käärme koetti puheellaan vietellä Eevan uskomasta Jumalan sanaa, ja sen tehtyään se turmeli ihmisen hyvän tahdon, niin että hän alkoi vastustaa Jumalaa. Se sai ihmisen myös epäilemään Jumalan tahtoa. Siksipä ihmisen käsi tottelematta Jumalan tahtoa nousi tavoittamaan omenaa. Sitten suu ja hampaat vuorostaan olivat tottelemattomat Jumalalle. Lyhyesti sanoen, ellemme usko Jumalaan ja Jumalan sanaan, seuraa kaikki paha! Sillä mikä olisi sen suurempi paha työ, kuin että emme noudata Jumalan tahtoa, vaan tottelemme pahaa henkeä!"

"Herra Jumala sanoo: tiedän, että syntisi ovat sinulle liian raskaat kannettaviksi. Panen ne sen takia Karitsani päälle ja vapautan sinut niistä. Jos sen uskot, niin syntisi otetaan sinulta pois. On olemassa vain kaksi mahdollista paikkaa, missä synti voi olla: joko se on sinun taakkanasi tai Karitsan rasituksena. Jos se on sinun harteillasi, olet kadotettu, mutta jos Kristus sen ottaa kantaakseen, olet sinä vapaa ja autuas. Valitse siis, kumman osan haluat! Olisi oikein ja kohtuullista, että synti sinua painaisi, mutta armosta Kristus, Karitsa, ottaa sen kantaakseen. Muuten jos Jumala kohtelisi meitä oikeudenmukaisesti, olisimme hukassa."

"Jumalan käskyjen noudattamista sanotaan yleensä Jumalan palvelemiseksi, samoin sen tekemättä jättämistä, minkä hän on kieltänyt. Tällä tavallahan koko maailma olisi täynnään Jumalan palvelemista, ei vain kirkossa, vaan myös kotoisissa töissä, keittiössä, kellarissa, työpajassa, pellolla, porvareitten ja talonpoikien kodeissa, jos vain oikein toimisimme askareitamme hoitaessamme. Sillä totta on, että Jumala on järjestänyt sekä kirkon että myös maalliset toimet ja kaikki käytännölliset askareet. Siis kaikki, jotka niitä suorittavat, etusijassa äiti ja isä, sitten lapset ja lopuksi palvelijat ja naapurit, kaikki he yhdessä palvelevat Jumalaa. Sillä se on hänen tahtonsa ja määräyksensä. Jos siis ihminen hoitaisi työnsä ja toimensa tunnollisesti, voisi hän vaivoistaan huolimatta olla iloinen ja hyvällä tuulella, eikä mikään tuntuisi hänestä vaikealta. Mutta kiusaaja koettaa kaikin voimin estää ihmistä olemasta tyytyväinen ja koettaa jokaisessa herättää vastenmielisyyttä hänelle määrättyyn tehtävään, niin että ihmiset eivät rakastaisi työtänsä, eivätkä siitä Jumalaa kiittäisi."

"Kristillisen kirkon yksimielisyys on sydänten yksimielisyyttä uskossa Jumalan sanaan."

"Kun Jumala näyttää vihastuneen minuun, ikään kuin Hän tahtoisi hylätä minut, niin tahdon vastata: 'Pyhä Isä, sinun täytyy ensin hylätä rakas Poikasi, Jeesus Kristus, ennen kuin voit hylätä minut, sillä hän on minun takaukseni, minun lunastukseni ja välimieheni. Jos mielistyt häneen, olen myös minä vapaa ja turvassa."

"Jos siis laki pyrkii tunkeutumaan päälleni kauhistuttaen sydäntäni, niin on aika minun antaa rakkaalle laille erokirja, ja jollei se tahdo erota, on minun rohkeasti torjuttava sen uhkaukset sanoen: 'Tahdon mielelläni tehdä ja edistää hyviä töitä, missä suinkin voin ja aikanansa ollessamme ihmisten joukossa, mutta tässä, kun omantuntoni on kestettävä Jumalan edessä, en tahdo laista mitään tietää. Anna minun tässä suhteessa olla rauhassa äläkä puhu minulle mitään tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Tässä asiassa en kuule Moosesta enkä fariseuksia, vaan tässä on Kristuksen yksin hallittava ja oltava kaikkeni kaikessa'."

"Lain tehtävä on varjella meitä vankilassa. Tämä on sangen sattuva kuva, joka osoittaa, mitä laki vaikuttaa ja miten hurskaiksi se ihmiset tekee. Ei yksikään vangiksi otettu varas, murhaaja eikä ryöväri rakasta kahleitaan eikä kolkkoa vankilaa, johon on suljettu. Päinvastoin, jos voisi, hän katkaisisi kahleensa, hajottaisi koko vankilan ja polttaisi sen poroksi. Vankilassa hän ei tee ilkitöitä, mutta hän ei kuitenkaan ole niitä tekemättä vapaasta tahdosta, tai sen takia, että hän rakastaisi vanhurskautta, vaan siksi, että vankilassa ei hänellä ole siihen tilaisuutta. Hän ei inhoa ja vihaa syntiä, päinvastoin hän suree sitä, ettei ole vapaa, jotta pääsisi varastamaan. Mutta vankilaa hän vihaa. Ja jos hän pääsisi vapaaksi, varastaisi hän niin kuin ennenkin. Laki sulkee ihmisen määrättyjen rajojen sisäpuolelle niin hyvin hengellisessä kuin maallisessakin elämässä. Sellainen on lain vaikuttama vanhurskaus. Laki pakottaa meitä uhaten rangaistuksella ja kärsimyksillä ulkonaiseen hurskauteen. Silloin tottelemme lakia rangaistuksen pelosta, mutta vastahakoisesti ja tyytymättöminä. Minkä arvoinen on hurskaus, joka vain rangaistuksen pelosta on pahaa tekemättä? Tämä tekohurskaus ei ole muuta kuin synnin rakkautta ja vanhurskauden vihaa. Se inhoaa Jumalaa ja hänen lakiaan ja puolustaa ja kunnioittaa pahaa, sillä yhtä vähän kuin varas rakastaa vankeutta ja vihaa varkautta, saman verran mekin lain vankeina rakastamme sen käskyjä ja kieltoja."

"Ei kristitty ole synnitön ihminen, mutta hänelle ei lueta syntiä."

"Uskonelämällä ei koskaan ole pysähdystä, vaan se joko kasvaa tai vähenee. Jollei näin tapahdu, niin usko ei ole elävä, vaan ainoastaan sydämen kuollut luulo Jumalasta."

"Älä liikahdakaan siinä toivossa, että itse voittaisit synnin, sillä silloin se hyökkää sinua vastaan, ja olet iankaikkisesti hukassa."

"Kristuksen rakkaus ja ystävällisyys meitä kohtaan vaikuttaa sen, että me Hänen tähtensä, joka meissä on, pidämme toinen toistamme suuressa ja kalliissa arvossa. Eikä minun sovi ketään halveksia hänen heikkoutensa tähden, vaan minun tulee ajatella: Minun Jumalani asuu tuossa heikossa astiassa ja kunnioittaa sitä läsnäolollaan. Jos Kristus pitää veljeäni näin suuressa arvossa ja on hänelle armollinen ja laupias, sekä antaa veljelleni yhtä suuren osan kaikesta hyvästä kuin minullekin, täytyy minun kumartaa häntä ja kunnioittaa häntä niin kuin Herrani elävää temppeliä ja asuntoa. Eihän sen asunnon halpuus minuun kuulu, asuuhan Herrani kuitenkin siinä! Koska se ei ole liian halpa hänen asunnokseen, miksi en sitten minäkin, joka olen vain halpa palvelija, kunnioittaisi häntä?"

"Niin narrimaisia pyhimyksiä me olemme, että vaikka joka päivä saamme kantaa synnin taakkaa, ja vaikka koko elämämme ajan tarvitsemme anteeksiantamusta, niin vaadimme kuitenkin, että veljiemme pitää olla aivan virheettömiä."

"Jumalan valtakunta ei ole maallinen eli ajallinen, vaan hengellinen valtakunta, jossa Kristus hallitsee kaikkia uskovaisia. Uskollisena kuninkaana hän rankaisee, palkitsee, johtaa ja hallitsee heitä. He turvaavat häneen ja mielellään nöyrtyvät hänen isällisen kurinsa ja rangaistuksensa alle ja seuraavat häntä kuuliaisuudessa. Se ei ole syömistä ja juomista, eikä ulkonaista menoa, vaan vanhurskautta, ihmisten sydänten ja omientuntojen lohdutus ja tyydytys. Se on anteeksiantamista ja syntien poisottamista. Se on tahratun, saastutetun, murheellisen omantunnon puhdistamista ja rauhoittamista. Sillä samoin kuin maallisessa valtakunnassa kansan tulee saada elää rauhassa ja häiritsemättä elättää itseänsä, niin Jumalan valtakunta hengellisessä suhteessa antaa kaiken tämän. Se hävittää synnin vallan, ja alituisesti antaa synnit anteeksi, pyyhkii ne pois kokonaan. Siinä Jumala osoittaa kunniansa ja armonsa tässä elämässä, että hän ihmisiltä ottaa pois ja antaa anteeksi synnit. Tämä on armon valtakunta täällä maan päällä. Mutta kun synti ja sen hoviseurue: perkele, kuolema ja helvetti eivät enää voi kiusata ihmisiä, silloin se muuttuu kunnian valtakunnaksi ja täydelliseksi autuudeksi."

"Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen pitäisi tuottaa se hedelmä ja vaikutus meissä, että me sydämellisesti rakastaisimme kaikkia, jotka kantavat 'ihmisen' nimeä, emmekä koskaan enää tuntisi tylyyttä ainoatakaan sellaista kohtaan."

"Sinä, Herrani Jeesus, olet minun vanhurskauteni, mutta minä olen Sinun syntisi."

"Usko ilman evankeliumia on epätoivoa."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä