Lankkufarkun kohtalo??

Ehdottomasti on arvoa tulevaisuudessa. Niille on käynyt samoin kuten muillekin vanhoille autoille, eli arvo käy pohjalla noin 15-20 ikäisenä ja sen jälkeen alkaa nousta kun iso osa joutuu paaliin/muuten vaan mätänee takapihoille. Samalla lailla romurautana suhtauduttiin aikanaan 50-60-70 -luvunkin autoihin kun ne tulivat tiettyyn ikään. Ehkä näissä ns. 80-luvun täyskokoisissa ja takavetoisissa wagoneissa Suomessa pitää huomioida vielä tämä ns. piilofarkkujen vaikutus. Nämä ajoneuvokohtaisella nopeusrajoituksella varustetut farkut ovat jonkin verran laskeneet koko kyseisen ajoneuvotyypin arvoa. Mutta näistäkin hyväkuntoisista tulee jossain vaiheessa harvinaisia, kunhan aikaa kuluu vielä 10-15 vuotta. Jo nyt henkilöautoksi rekisteröidyista hyväkuntoisista joutuu maksamaan 2-5000€:oon.

Käsitettä piilofarkku käytetään muuten vain -80 luvulla jenkeistä tuoduista veronkiertomielessä pakettiautoiksi rekisteröidyistä jenkkifarkuista. Näissä on 80-lätkä. Näiden lisäksi Suomessa on myyty näitä samoja autoja uusina, jotka on rekisteröity henkilöautoiksi ja näissä ei ole ajoneuvokohtaisia nopeusrajoituksia koska valtio on niistä saanut osansa veron muodossa. Tämmöinen selvennys tähän, ei ole tarkoitus nysvätä pilkkua.. ;)

Niin mitä tehdä farkulle, sitähän sä kysyit...Mitä siitä on rikki? Näiden korjaaminen ei ole kovin kallista, varaosat ovat aika kohtuuhintaisia. Toimiva ja leimassa oleva piilofarmarikin on kuitenkin ainakin 1500€ arvoinen, jos myymistä aikoo. Varaosa-autoista maksetaan tuo 500€. Jos löytyy motivaatiota niin korjaa/korjauta kuntoon ja pidä sitten kuin kukkaa kämmenellä. :)

Itsellä on nykyään henkilöautoksi (8 hengen istumapaikat) rekisteröity vm. '90 Caprice wagon Suomi-auto kaikilla mahdollisilla (toimivilla) varustuksilla. Hankittu siinä mielessä, että pidän huolta ja alkuperäisessä kunnossaan, eli harrastepeli. Toki tämän ikäisia pitää huoltaa ja puunata jonkin verran, mutta jos haluaa tilaa, V8:n ja varustelua autoltaan, niin ei ole parempaa automallia olemassakaan. Harrasteautoon ei oikein osaa suhtautua investointina, mutta onhan näissä se hyvä puoli että auton arvo vain nousee jatkuvasti.

Jos autosi on siisti, alkuperäinen, niin kannattaa säilyttää.
Jos on revitty rikki, ruostunut hajalle tai muuten repaleinen, niin paaliksi.

Nimitys piilofarmari tuli 60-luvulla pakettiautoiksi rekisteröidyille autoverottomille farmareille. Niistä piti ottaa takapenkki pois ja siten sai autoveron palautuksen. Vuosi pakettiutona ja sitten takapenkin sai asentaa verottomasti. Käytäntö muuttui 60-luvun lopussa, jolloin takapenkkiä ei saanut enää asentaa, paitsi puupenkkinä selkä menosuuntaan. Sellainen piti olla katsastettaessa paikoillaan. Piilofarmareiden nopeusrajoitus oli 90 km/h. Pakettiautojen nopeuslätkässä oli vain 70 km/h. Uudedt piilofarmarit kiellettiin vuoden 1971 jälkeen. Ja piilofarmareille ja muille pakettiautoille annettiin 80 km/h nopeusrajoitus. Kunnes joku keksi lain porsaanreiän jenkkifarmareiden kohdalla joskus 15 vuotta sitten.

Suosittuja piilofarmareita oli 60-luvulla ja 70-luvun alussa mm. Ford Taunus 17M, Opel Record, Peufeot 404, Toyota Crown. Joskus näitä tulee vieläkin vastaan perässä 80 km/h lätkä ja ilman takapenkkiä.

Säästä! Näitä ei ole kymmenen vuoden päästä mitenkään haitaksi asti.

jos ei ole mätä niin säästä.jos nyt on jonkun verran hitsattavaa niin 10 vuoden päästä on tiedossa erittäin runsaasti hitsattavaa . korroosio kun tekee helposti myös suulissa tuhojaan varsinkin jos maalattia.tietysti ehkä kannattaa yrittää ruostesuojata ruiskuttamalla jotain öljyä pohjaan ja koteloihin ja nostaa auto pukkien päälle että ilma kiertää hyvin myös auton alla pitäen pohjan kuivana.sun tilalla kuitenkin yrittäisin päästä siitä eroon turhaan tilaa viemästä.en oikein jaksa uskoa näiden autojen arvonnousuun .on väärin verrata näitä piilofarmari autoja -50,-60 ja -70 luvun autoihin koska sen ikäluokan autot ovat oikeasti persoonallisia ja komeita kromipuskureineen, maskeineen ja listoineen .se pieni ryhmä joka oikein harrastamalla harrastaa suomessa piilofarmareita voidaan varmasti laskea yhden käden sormin myös vuosienkin päästä.