Vastailin sinulle allapäin olevaan viestiisi.Mitä teillepäin kuuluu?
Me yritämme aloittaa arkea joskin vaikeaa se on.Pitäisi alkaa miettimään kaikkea perunkirjoituksia yms.
Se on taas tuskan paikka.
Voimia ja siunausta teille.
Me yritämme aloittaa arkea joskin vaikeaa se on.Pitäisi alkaa miettimään kaikkea perunkirjoituksia yms.
Se on taas tuskan paikka.
Voimia ja siunausta teille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olimme äidin kanssa tänään isän luona monta tuntia. Hän on hyvin väsynyt. Näyttää ettei hän jaksaisi yskiä ja limaahan kertyy nieluun ihan mielettömästi. Minulle tuli kyyneleet silmiin ihan pelkästään siitä, että isä kärsii niin kovasti. Pelkään hänen kuolemaansa, mutta kärsimysten katsominenkaan ei ole helppoa. Sinä varmaan ymmärrät tämän todella hyvin.
Voimia sinulle ja läheisillesi. En tiedä, miten lohduttaa. Sen vain voin ymmärtää, mitä olet kokemassa.
Aika jota nyt elät on varmasti kovin raskasta. Ristiriitaista toivon ja pelon vuorottelua.
Jos sallit yhden kysymyksen ja siihen jaksaisit vastata. Kirjoitit "pelkäät hänen kuolemaansa" Mitä siinä hänen kuolemassa pelkäät?
Kuolemaa tapahtumana vai kuoleman jälkeistä surua vai mitä?
Minä pelkään, minne isä joutuu/pääsee? Kärsiikö hän siellä? Katoaako hän iäksi, niin ettemme koskaan tapaa?
Uskon Jumalaan. Luotan Häneen, mutta siltikin kuolema on minulle hyvin pelottava asia.
Ikävää pelkään, hautajaisiakin, kun oma isä laitetaan maan alle. Vaikkakin uskon, että isä on jossain muualla, eikä "kuorensa" sisällä.
Tuskaa tuottaa nähdä isän kärsivän. Hänellä on hengenahdistusta ja välillä ilmeensä on niin kammottavan tuskainen. Aivan kuin hän pelkäisi tukehtuvansa.
On tosiaan ristiriitainen olo. En antaisi isää pois, mutta onko oikein, että hän kärsii. Luojan haltuun olen jättänyt hänet.
Voimia Sinulle!
Minulla oli samanlaisia tunteita.Luopuminen oli tuskaa ja uskon tietäväni mikä tuska sinulla on sisälläsi.Tieto ja pelko luopumisen ajankohdasta.Jälkeenpäin ajatellen minä pelkäsin eniten poislähtemisen ajankohtaa ja sitä onko hetki äidille tuskallinen.Se oli.Viimeinen yö oli hirvittävä juuri hengityksen takia.Tiedän mitä käyt läpi juuri nyt mutta luota siihen että saat voimaa rukoilemalla.Voimia ja siunausta teille.Rukouksin mukana.
On pelottavaa odottaa kuolinhetkeä, mutta kun se tulee se yllättää, nytkö se tapahtui. Tapahtuma ei ole ollenkaan niin paha kuin sitä ennalta pelkäsi.
Jos mahdollista pyri olemaan kuolinhetkessä läsnä. Silloin itse näet kuinka kauniisti meidät täältä otetaan. Yleensä kuolema on kaunis. On toki poikkeuksiakin, mutta ne ovat harvinaisia.
Yleensä tajunnantaso laskee niin ettei kuoleva itse tunne niitä viimeisiä hetkiä.
Uskon, että jonnekkin hyvään paikkaan täältä mennään, siitä päätellen kuinka levollisia vainajat ovat, osa jopa hymyilee.
Itselläni kävi myös niin että rakkaani kuoli kauniisti.. nukkuessaan. Ei se suruun auta kuin ehkä hieman lohduttaa.. mutta kuitenkin, edes hieman.
Kun löysin hänet, muistan että ihan kuin hän olisi hymyillyt. Silti se oli kamala hetki. Menettää rakkaansa. Surun keskellä kuitenkin se lohduttaa että nyt hänellä on hyvä olla.. Hän kamppaili masennuksen kanssa vuosia. Kuolla ei olisi tahtonut, sen tiedän, varmasti. Meillä oli onnellinen perhe.
Nyt siitä on vain osa jäljellä. Tärkeä osa siitä puuttuu. Mikään ei ole koskaan ennallaan.