Vauvansa menettäneet

Me menetimme vauvamme reilu kolme vkoa sitten. Hän oli myös esikoisemme ja syntyi myöskin ikuista unta nukkuvana. Tästä on kulunut niin vähän aikaa, että minusta tuntuu etten käsitä vieläkään koko asiaa, vaikka hänet on jo siunattu ja haudattu.
Itselleni ei ole tullut (ainakaan vielä) tuollaisia kysymyksiä mieleen. Ajattelen itsekkäästi ja yritän rämpiä päivä kerrallaan eteenpäin. Muuhun en nyt pysty.
Toivotan sinulle koko sydämestäni voimia selviytyä tästä meille maailman kamalimmasta asiasta. Joskus me vielä hymyilemme ja olemme onnellisia..........

Oma vauvamme oli jo toinen lapsemme ja aivan varoittamatta kuoli heti synnytyksen jälkeen perinnölliseen sairauteen. Se oli todella raskasta, siinä syytti itseäänkin. Seuraavaa lasta odotettaessa oli pelko päällä, onko hänkin tuon sairauden vaurioittama. Oli raskasta odottaa lääkäreiden lupaa jatkaa raskaus synnytykseen saakka ja vielä silloinkin pelkäsi että jos sittenkin...

Vaikka tuosta on jo lähes 30 vuotta, edelleen on raskasta kun vie haudalle kukkia yhdistetyksi syntymä ja kuolinpäiväksi Äitienpäivän vaiheilla. En jaksa enempää...

Meillä kuoli pienokaisemme n. 8kk sitten bakteeri-infektioon. En usko Jumalaan enkä taivaaseen mutta jotenkin uskon että näen jätkän vielä joskus.

Ystäväni vauva kuoli kahden päivän ikäisenä.Vauva on kasvanut, äiti on nähnyt hänet unissaan.Lapsi on ollut hyvin iloinen ja hänellä on ollut hauskaa mutta vaikka kuoli vauvana,tietää tarkasti perheensä ja äitinsä.Äiti on aistinut hänet monesti täälläkin mutta näkymättömästi.Itse näin hänet kerran, kun hän oli 6-vuotias.Ilmestyi aivan yht'äkkiä joulukuusemme eteen (en ajatellut häntä, enkä ollut koskaan nähnyt mutta tiesin kuka hän on)ja katsoi kirkkain silmin joulukuustamme ja sanoi minulle: "Minun pitää mennä äitini luo".Kysyin myöhemmin ystävältäni, että tunsiko hän mitään, kyllä, ei nähnyt lasta mutta tunsi!Kun näin hänet, oli hän kuin utuinen, vaikea kuvailla.Elämä siis jatkuu.Kun näin hänet, järkytyin ihan hirveästi.En ole nähnyt omankaan sukuni vainajia tai yleensä uskonut, että se on edes mahdollista.

minulta kuoli pieni tytär aikoinaan. aina hän on mielessäni, ja onhan minulla hänen kuvansakin kirjahyllyssä nallekehyksissä. Tyttäreni vaan on siinä kuvassa valkessa puvussaan arkussaan nukkumassa ikiunta.

minulle lohtua ovat tuoneet kuvat missingbabies sivustolla, jossa on kuvia kuolleista vauvoista. vauvaoista osa on kuollut kohtuun, osa syntymässään. kauniita suloisia vauvoja, joita katsellessa tuntuu rinnassani valtava tuska, suru ja kaipaus, ja kuitenkin vauvojen rauhaisat ilmeet tuovat jonkinlaisen pienen helpotuksen ja tunteen, että heillä on hyvä olla.

sivuilla olevat kuvat voivat järkyttää joitakuita, vaikka lapset ikäänkuin nukkuvat. mitään verta taikka mässäilykuvia (esin kolariuhreista)ei ole, vain pienokaisia arkuissaan taikka vanhempiensa käsivarsilla yms.

mieti haluatko katsoa, ettet järkyty. kaikille kuvat eivät sovi. minulle ne tuovat lohtua, tiedän että lapseni ei ole yksin Sateenkaarimaassa. voimia sinulle, ystäväni :)

http://www.missingangel.org/beautifulbabies.htm

Olenkin käynyt katsomassa noita enkelivauvojen kuvia.

Meillä tapahtuneesta myös niin vähän aikaa, vasta kuukausi. Suru ja tuska on valtavaa.....

Meidän perheeseemme syntyi enkeli yli 10 vuotta sitten. Oikeassa nimettömässäni on ikuisesti kallanmuotoinen sormus, jossa on hänen syntymäpäivänsä. Ajattelen, että näin hän elää jollakin lailla kaiken aikaa keskellämme ja äidin kanssa niin kuin muutkin lapseni. On elämä ennen tapahtumaa ja elämä sen jälkeen. Tuska hellittää vähitellen, mutta ei unohdu. Uskon, että hän odottelee siellä meitä saapuvaksi luokseen sitten kun aika on.

Ystäväni on unissaan nähnyt vauvana taivaaseen otetun lapsensa edesmenneiden omaistensa seurassa,jotka ovat huolehtineet lapsesta.Uskon ihan varmasti, että hän voi tulla halaamaan sinua näkymättömästi, jos niin käy, niin tiedät ja tunnet sen.Edesmennyt isäni silitti kättäni ja tunsin sen! Se tapahtui ihan ennalta arvaamatta ja kun olen keskustellut muidenkin kanssa, jotka ovat menettäneet rakkaitaan,niin sanovat samaa.Hetket ovat lyhyitä ja nopeita mutta sen tietää!Muista, että Jumalalle ei ole eläviä ja kuolleita vaan kaikki ovat hänelle eläviä.Ystäväni luuli, ettei enää ikinä voi olla onnellinen mutta on onnen hetkiäkin tullut.Vauva pysyy silti mielessä aina, eikä unohdu mutta aika helpottaa tuskaa.Kun vauva kuoli, näki hän 20 enkeliä,jotka vauvan hakivat, aina on lapsella ollut hyvä olla, iloista ja hauskaa.Tulet vielä huomaamaan, että tietää ja tuntee äitinsä, jos hänet näytetään sinulle myöhemmin unissasi.