1.Mooseksen kirja:
7:21 Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset.
7:22 Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.
1.Mooseksen kirja:
9:3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.
9:4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.
9:5 Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.
7:21 Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset.
7:22 Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.
1.Mooseksen kirja:
9:3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.
9:4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.
9:5 Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eläimellä ei ole iankaikkisuushenkeä, kuten ihmisellä. Sielu -sana tarkoittaa elämää yleensäkin. Koska siis ihmisessä on iankaikkisuushenki, häntä ei saa tappaa. Koska eläimellä ei iankaikkisuushenkeä ole, meillä on lupa käyttää syötäväksi kelpaavia eläimiä ravinnoksi.
Sielu ja henki
(hepr. nefe^s ja ruah, esiintyvät useasti VT:ssa, jossa niiden ero ei kuitenkaan ole yhtä ilmeinen kuin UT:ssa, jossa psykhe ja pneuma ovat selvästi erilliset). S. ja h. esiintyvät rinnakkain esim. «1. Tess. 5:23»:ssa. Paavali ensimmäisestä ja toisesta Aadamista puhuessaan erottaa toisistaan käsitteet "elävä sielu" ja "eläväksitekevä henki", «1. Kor. 15:45». Ei voida pitää näitten sanojen käyttöä pelkkänä puhetaidollisena lavennuksena, varsinkin kun myös «Hepr. 4:12» sanoo: "Jumalan sana erottaa s:n ja h:n."
Henki. UT:ssa pneuma (henki) merkitsee sekä tuulta, «Joh. 3:8», että henkeä, «Matt. 27:50». Nämä kaksi merkitystä sanalla olikin klassillisessa kreikassa. Uutta sisältöä sanalle antavat Jeesuksen sanat: "Jumala on henki." Sama merkitys on käsitteellä "Pyhä Henki" (esim. «Ef. 4:30»). Enkelit ovat henkiä. On myös olemassa "saastaisia henkiä". Mutta sanaa "henki" käytetään myös ihmisolemuksen tietystä osasta. Jumalaa on palveltava "hengessä", «Joh. 4:24». Vrt. myös «1. Kor. 2:11»; «Luuk. 24:39».
Siirtyessämme hengestä muuhun ihmisluontoon kohtaamme ensin käsitteen sielu. «1. Kor. 2:13»,«1. Kor. 2:14»:ssä "hengellisen ihmisen" vastakohtana on "luonnollinen" ("sielullinen") ihminen. Juudaan kirje («Juud. 1:19») mainitsee nimenomaan "sielullisen" ihmisen olevan "henkeä vailla". Hengen vastakohtana mainitaan liha, «Matt. 26:41»; «Room. 8:4-14». Vertaamalla Raamatun kohtia huomaa "sielullisen" ja "lihallisen" olevan sukulaiskäsitteitä.
Sana sydän (kardia) merkitsee Paavalilla samaa kuin "henki", esim. "sydämen ympärileikkaus Hengessä", «Room. 2:29». Vrt. «2. Kor. 1:22» ja «Room. 8:16», joista ilmenee, että sydän ja henki ovat Jumalan Hengen vaikutusalaa, sekä «Matt. 15:8» ja «Joh. 4:23», joissa ne samastuvat Jumalaa palvovana olentomme osana. Vrt. «Ap. t. 4:32»; «Luuk. 1:46». Raamatussa sydän ei ole tunteitten keskus; vain Jumalasuhteesta puhuttaessa sydän ja rakkaus yhdistyvät, vrt. «Matt. 22:37»; «Mark. 12:30»; «Luuk. 10:27». Sitä vastoin se esiintyy ajattelun tyyssijana, «Luuk. 9:47»; «Luuk. 21:14»; «Mark. 2:8». Tämä "sydämen" ja "hengen" samastaminen laajentaa käsitystämme jälkimmäisen sanan raamatullisesta merkityksestä. Henki siis on se, mikä ihmisessä on jumalallista. Henki on se alue, jossa usko asuu, se osa, jossa me voimme olla Jumalan lapsia, luontomme sisin osa, joka tekee meidät enkelien kaltaisiksi ja Jumalan sukulaisiksi.
Sielu on ulkonaisempi ihmisluonnon osa. Jumalaa ei koskaan nimitetä sieluksi eikä Kolminaisuuden kolmatta persoonaa "Pyhäksi Sieluksi". Kun henkeä ja hengellistä samalla tavoin mainitaan sekä luonnollisen, sielullisen että lihallisen vastakohtana, voi näitä viimeksi mainittuja pitää jossakin määrin toisintoina. Niinpä «Jaak. 3:15»:ssä mainitaan "maallista, sielullista, riivaajien viisautta". "Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti", «1. Kor. 2:14». "Lihallinen" on turmeltu, «Room. 7:14»; «Gal. 6:8», heikko, «2. Kor. 10:4». Liha, mikäli se ei tarkoita pelkästään olentomme ruumiillista puolta, sisältää aina huonon vivahduksen: "Ei minussa, se on lihassani, asu mitään hyvää", «Room. 7:18». "Lihan mieli on kuolema", "vihollisuus Jumalaa vastaan", «Room. 8:6», «Room. 8:7». S. ja h. ovat siis olentomme eri osia.
Hengen toiminta on erityisen persoonallista. «1. Kor. 2:11» esittää sen itsetajunnan keskuksena. Hengen toimintoihin kuuluu myös usko. "Sydämellä uskoen", «Room. 10:10». Se on omantunnon tyyssija, «1. Joh. 3:20», «1. Joh. 3:21». Toiselta puolen kaikki, mikä liittyy ruumiin aisteihin ja älyyn, kuuluu sielun piiriin.
Ennen kääntymistapahtumaa ihminen on hengellisesti kuollut, «Ef. 2:1». Tämä tila ei merkitse mitään älyllistä puutetta, päinvastoin sanotaan tämän maailman viisaitten jääneen kutsumatta, ja sen, mikä oli mieletöntä maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, «1. Kor. 1:26-30». Tämä kuolema vallitsee vain ihmishenkeä, sitä ihmisolemuksen osaa, joka yksinään pystyisi seurustelemaan Jumalan kanssa. Luomisessa ihminen tuli Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksessa hän kadotti sen ja tuli hengellisesti kuolleeksi. Surkastuneen jäsenen tavoin tämä kuollut henki periytyi sukupolvesta sukupolveen. Se oli kuitenkin vain Jumalaan päin kuollut. Ihmisen sieluun ja ruumiiseen se suhtautui täysin toimivana. Luomisessa ihmisestä tuli "elävä sielu". Sielu tuli hänen jumalallista henkeänsä ja aineellista ruumistaan yhdistäväksi elimeksi. Ainakin Justinus Marttyyri opettaa selvästi näin. Meille säilyneessä katkelmassa, jossa puhutaan kuolleista nousemisesta, on sanat: "Ruumis on sielun asunto, sielu on hengen asunto." Samantapainen on lausunto, jonka hän antaa Tryfon sanoa: "Niin kuin ruumis ilman sielua on kuollut, on sielu kuollut ilman eläväksi tekevää henkeä."
Kolminaisuusoppi ei muodollisesti esiinny VT:ssa, mutta sen käyttämä kieli soveltuu kyllä kristillisiin käsityksiin kolmannen persoonan toiminnasta, kuten «1. Moos. 1:2»; «2. Aik. 15:1». VT mainitsee useassa kohdin ihmishenkeä, esim. «Job 32:8»; «4. Moos. 16:22». Sana nefe^s vastaa samalla tavoin miltei täysin UT:n psykhe-sanan käyttöä. Sen sijaan ei heprean sanaan "liha", basar, näytä liittyvän Paavalin kreikkalaisen vastineen sisältämää pahan vivahdusta. Kuten UT:n sydän (kardia) oli melkein rinnastettava pneuma-sanaan, on VT:n leb, sydän, miltei ruah (henki) sanan toisinto. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi", «Sananl. 3:5». Justinuksen mukaan: "Sydän tuntee sielunsa surun".
Ks. myös .
Kirjallisuutta:
Antti J. Pietilä, Kristillinen dogmatiikka II (1932);
O. Hallesby, Henki ja elämä (1939);
Fredrik Wislöff, Minä uskon Pyhään Henkeen (1942);
C. H. Spurgeon, Sielujen voittaja (1957);
Alfred Lechler, Sielullinen ja hengellinen kristitty (2. p. 1964).
1.Mooseksen kirja:
2:7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
1.Mooseksen kirja:
6:17 Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva.
1.Mooseksen kirja:
7:2 Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras.
1.Mooseksen kirja:
7:15 Ja ne menivät Nooan luo arkkiin kaksittain, kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki.
1.Mooseksen kirja:
7:22 Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.
1.Mooseksen kirja:
9:5 Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.
Ilmestyskirja:
19:17 Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle
Saarnaaja:
3:19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
3:20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
Saarnaaja:
12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
Psalmit:
49:13 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
49:21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
1.Mooseksen kirja:
7:15 Ja ne menivät Nooan luo arkkiin kaksittain, kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki.
Tämä vilkkaampaakin vilkaampi keskustelu tällä viestiketjulla, osoittaa suomalaisten suurta eläinrakkautta, lemmikkejään kohtaan!
Niin sitä pitää, te rakkaat, eläinrakkaat ystäväni!
"Sielu" on kreikankielellä "psykhe", ja hebreankielellä "nefesh".
Samaa sanaa käytetään Raamatussa, sekä ihmisistä että eläimistä puhuttaessa!
Olen syyllistynyt (vaan enpä nyt kerrokkaan) Jeesuksen ensimmäisen ihmeen ihmettelyyn sekä sen Jeesuksen ensimmäisen ihmeen kokemiseen (HIK)!
`ALLE `UJAA!
Mitä tarkoittaa sana "massa"?
Orjat aikoinaan kutsuivat isäntiään sanalla "massa"!
Mitä sanoo Wikipedia, noista orjien pitäjistä, elikkä "massoista"?!!:
"Massa (tunnus m) kuvaa aineen määrää, se on kappaleen tietynlaista suuruutta kuvaava perussuure. Massa tarkoittaa kappaleen hitautta. Arkikielen ilmaisuna käytetään myös "kappaleen painoa". Massan SI-järjestelmän mukainen perusyksikkö on kilogramma. Toinen suurissa massoissa käytetty yksikkö on tonni. Atomimassoja mitattaessa käytetään atomimassayksikköä."
Orjien pitäjien tunnus oli "m"!
Orjien pitäjät olivat "kappaleita"!
Käsitys orjien pitäjistä:
"tietynlaista suuruutta kuvaava perussuure."
Orjien pitäjät olivat:
"Massa tarkoittaa kappaleen hitautta."
"Kappaleina orjien pitäjät olivat hitaita"
Kysyttääkin nyt, hätä hätä kusihädän rinnalla, ymmärrettävänä kaksiyhtenäisyytenä, ymmärtämättömänä kusi/hätä/tuli housuun - kolminaisuutena, joka voisi olla neliyhtenäisyys, jos lisättäisiin siihen jumalallisen ihmisen (Jopas Nyt Jotain 10:34 vrt. 20:28 vrt. 17:3 (`alleujjaa, tuomaksen sana on painavampi kuin `eesuksen ) hitaus, mutta silti täysin ymmärrettävänä, ihmismielen ymärtämättömyyden tavoittamattomuudessa:
(mitähän tähänkin nyt keksisin, kun unohtui, mitä oli tarkoitus sanoa:JOTAIN YLIMAALLISEN VIISASTA JA YLEVÄÄ, sen piti olla!!!)
(jotain pitää kuitenkin keksiä!)
Jeesus tulee kohta, ovat jesustelijat jesustelleet jo kohta 2000 vuotta!!!
Kielillä, kielillä:
"Vi har en hel halvtimme på oss...(Meillä on puoli tuntia aikaa)"
(Kalle Ankas Pocket: Kalle i Korea, Nr. 98)
Rakkaat ystävät!
Rakkaat rakkaani!
Minä olen hyvin, ettenkö sanoisi jopa peräti, hyvin-hyvin ihmisrakas, nöyrääkin nöyrempi ihminen!
Nöyrryn ja ja kumarrun jopa peilikuvani edessä!!!
AH, sinä jumalainen Rakas Jumalan Peilikuva!!!
Ylistetty Olet!!!
Heh, heh!
Joo, että semmottii!
P.S. Muistakaa aina se, rakkaat ystäväni!
Älkäät ikinä loukatko "uskiksia"!
Jumala teille AINA antaa anteeksi!
"Uskis" EI IKINÄ anna anteeksi!!!
LUOTTAKAA JUMALAAN!
ÄLKÄÄ LUOTTAKO USKIKSIIN!!!
`ALLE `UJJAA!!!
mUN ELUKOILLA AINAKIN ON!
eI TAIRA OLLA TEIRÄN ELUKOILLA!
raukat!
Quid est veritas?
TEIHIN OLEN TODELLA PETTYNYT!!!!!!!!!!!!!!
MINUN LEMMIKINI KOHTAAN TAIVAASSA!
MITEN ON TEILLÄ?
HAISTAKAA SE, MISTÄ OLETTE RAUKAT TÄNNE MAALIMAAN TULLLEET!
RAUKAT, RAUKKOJA OLETRE!!!
ETTTE SAA PIENINTÄKÄÄN KUNNIOITUSTANI!
MINULTA SITÄ TEILLLE EI TIPU!!!