kun kuolee tietääkö mitään enää mitä tapahtuu maan päällä? mennäänkö paikkaan deathin jälkeen ja odotellaan siellä kun muut sinne tulevat kuolemansa jälkeen? vai kun kuolee oliko se siinä? kaikki on mennyttä etkä enää tajua mistään mitään?
kun kuolee tietääkö mitään
thelifeissowierd
24
4827
Vastaukset
- Potkulauta
Kun tapat kärpäsen lätkällä tai kun eläin tapetaan ja syödään, niin onko ihmisellä joku erilaisuus kuolemassa muuta kuin, että se on arvokas tapahtuma. Ihmisen kuoltua hän ei enää tule, hän ei vastaa, hän ei tee mitään, häntä ei näy. Kaikki jää paikoilleen. Kuolema on lopullinen ja todennäköisesti häntä ei ole kukaan vastassa missään - ainoastaan saattamassa pois maan päältä.
- saattaa ollakin
noin. Ihmisellä tulee olla sielu, jonkinlainen tietoisuus, jonkinlainen 'herääminen' automaattisuudestaan, ennenkuin jotain voi jäädä henkiin fyysisen ruumiin kuoleman jälkeen. Ehkä sieluttomat muuttuvat rakennusaineeksi uudelle elämälle, sulautuvat persoonattomana siihen energiavirtaan, joka kattaa kaiken, ja jonka osia kaikki olemme.
- meistä
Onko sinulta kuollut läheistä? Moni meistä aistii läheisensä kuoleman jälkeen, en usko että se on mielikuvitusta, sillä eri ihmisten mielikuvitus on hyvin erilaista mutta tämä asia toistuu.Kaikki eivät aisti mutta minulta kyllä isäni kuoleman jälkeen meni moni uskomus uusiksi.Minä uskon niin, että isäni on ihanassa kesäisessä paikassa, koska olen sen unissani nähnyt, muiden edesmenneiden kanssa ja pitää kyllä yhteyttä tännepäin.Välillä hän on niin innostunut ja ihastunut siellä olevista paikoista ja asioista, että on hyvin kiireinen mutta toisinaan tulee vierailemaan unien kautta ja joitakin kertoja kävi täällä näkymättömänäkin mutta ei enää.Toivon kyllä, että hän tulisi.Tämä on minun henkilökohtainen uskomukseni asiasta.Tosihan tietysti on, että ei meistä sitä kukaan voi oikeasti tietää mutta minun kokemukseni on tämä.Luulen myös, että jos ihminen ei usko Jumalaan tai Jeesukseen, tai on tehnyt jotakin hirveän väärää, hän tilttaa lopullisesti, kuolee pois, kuten Adamille ja Eevalle kävi.Sehän lukee raamatussa, Jumala antoi heidän kuolla pois.
- soile2017
ei ensimäinen kuolema voi teitä vahingoittaa, vaan toinen kuolema jos ette usko kristuksen ylönousemukseen, amen.
- crazydiamond
kun olin 9-vuotias. uin meressä kun sain krampin jalkaani ja hukuin. äitini pelasti minut merestä jonka jälkeen isäni elvytti minut. olin lakannut hengittämästä eikä pulssiakaan ollut, joten käytännössä olin kuollut. noiden 2 minuutiin aikana "kävin" jossain valkoisessa paikassa, se näytti tavallaan huoneelta, mutta siellä ei ollut seiniä eikä lattiaa tai kattoa. sitä on vaikea kuvailla. tiedän vain sen että siellä kaikki tuntui hyvältä.
luin tieteen kuvalehdestä kerran että noin joka kymmenes ihminen jolla on ollut lähellä-kuolemaa-tilanne on kokenut jotain vastaavaa. kirkas valo tms...
en pelkää sitä päivää, kun pääsen sinne uudelleen.... :)- angl
Sä olit taivaassa... ja sinne ei pääse ilman jeesusta kuin lapset... me itse valitaan täällä et mihin mennään... raamatusta!
- täysin tajuissaan
Kukapa sen tietää, se vaan jokaiselle meille aikanaan selviää.
Hyvin monet kuolevat näkevät jotain siinä kuolemaa tehdessään.
Useat kutsuvat äitiä ikään kuin äiti näyttäytyisi heille ja olisi vastaan ottamassa siinä kuolinvuoteen ääressä.
Jotkut suojaavat kasvojaan ikäänkuin tulisivat häikäistyneeksi.
Toiset saattavat kiemurella ikäänkuin ahtautuisivat jostain pienestä sisään. Minulle tulee siitä mieleen vauvan syntymä kuinka vauva puskee kapeaa synnytyskanavaa pitkin maailmaan. - toisiin maihin
toisiin ulottuvuuksiin
valoon
taivas on auki
pukeudumme kirkkauteen - elämä on uni
luulenpa ettei kysymyksiisi ole vastausta, mutta itse ajattelen niin, että kun henki siirtyy kehostamme (siis se joka meissä hengittää) kuoleman hetkellä pois, olemme hetken ns. välitilassa, koska emme tiedä olevamme kuolleita. Ts. henki jatkaa elämistä toisessa muodossa, ei enää fyysiseen olomuotoon samaistuneena, vaan tietoisempana kuin eläessään. Siirtymä kestää eri pituisia aikoja riippuen siitä kuinka unessa on eläessään ollut. Mutta kun siirtymä on tapahtunut on henki tietoinen kaikesta mitä maan päällä fyysisessä maailmassa tapahtuu. Se auttavatko toisessa tietoisuudessa elävät meitä täällä fyysisyydessä taivaltavia vai eivät, riippuu täysin siitä mitä itse olemme suunnitelleet täällä tekevämme. Jos sielunsuunnitelmaamme kuuluu kärsiä jostain sairaudesta tai elämäntilanteista, niin eivät tietoisina elävät hengetkään saa meitä auttaa, mutta jos pyydämme apua he kyllä kuulevat ja auttavat, jos se kuuluu omiin suunnitelmiimme.
Veljeni kuoli 5 vuotta sitten ja hän on usein ilmestynyt uniini, kerran hän sanoi, että voi pikkusisko ihan vääriä asioita siellä opitte, kun kehuin unessa hänen poikansa koulumenestyksestä. Sisareni kuoli viikko sitten äkilliseen sairaskohtaukseen. En tahdo pystyä mihinkään surultani, vaikka tiedän, että kaikki tapahtui niin kuin on tarkoitettu. Hän pääsi pois ja voi hyvin, ei kärsi eikä kanna huolia enää. Minulla vain on niin kova ikävä!!! Mutta tiedän, että hän ottaa minuun yhteyttä heti, kun on selvinnyt kuolemastaan. Niin on ottaneet isäni ja isovanhempanikin. Se on lohdullista, kun tietää heidän olevan lähempänä kuin he olivat täällä eläissään.
Aiheesta on paljon kirjallisuutta, jos Sinua kiinnostaa, niin kirjastoon vain.- mummonkulta
on niin vaikeaa käsittää ja hyväksyä sitä että mummo on nyt sitten lopullisesti poissa eikä häntä voi edes käydä katsomassa kun hänet haudattiin 14.7 samana päivänä kun minulla oli syntymäpäivä.. :-( mummo oli minulle aina se suurin turva ja tuki ja käytännöllisesti katsoen asuin välillä mummolassa joitain aikoja kun kotona oli niin vaikeaa kun isäni ryyppäsi ja oli väkivaltaista tyyppiä niin pakenin aina mummon luokse.. tuntuu niin hirveälle kun se lapsuuden ja nuoruuden tärkein ihminen on poissa ketä rakasti niin paljon.. mutta minulla on ainakin sellainen olettamus ja uskon henkimaailmaan ihan täysin kun anopillani on siitä kokemusta ja tarinoitakin olen kuullut.. mutta mummoni ei koskaan niitä uskonut kun kerroin hänelle niin sanoin kun hän jäi ukin kuoleman jälkeen yksin että kyllä se ukki on tässä ihan sinun vieressäsi koko ajan mutta me muut emme vaan sitä nää.. hän vain vastasi, että niin voihan se olla mutta ei sieltä toiselta puolelta ole kukaan koskaan tullut sitä kertomaan millaista siellä on mutta tiedän sen nyt että mummo tietää että henkimaailma on olemassa, mutta en ole siitä varma onko mummo minun lähelläni ja näkee suruni ja kaipaukseni häntä kohtaan kun ei itse siihen eläissään uskonut.. haluaisin tietää lisää niistä kirjoista mitä kirjastoissa on, että minkä nimisiä teoksia niitä on niin tietäisi lainata ja lukea niitä sitten..
- 20 Ruusua
Hieno kirjoitus. Minun Rakkaani päätti itse elämänsä sunnuntaina. Olen surun murtama,enkä tahdo enää oikein uskoa elämään. Ikävöin häntä niin kovasti että haluaisin heti lähteä hänen peräänsä. Ystäväni yrittävät pitää minua täällä maallisessa...
Mutta myös minä olen KOVASTI ajetellut sitä mitä tapahtuu siirtymävaiheessa? Miltä ihmisestä sillä hetkellä tuntuu ja minne hän menee. En ollut ajatellutkaan asiaa ihan noin miten sinä kirjoitit, mutta sen haluan uskoa. Sinun selityksesi tuntui minulle jokseenkin tyydyttävältä. Olen miettinyt ja puhunut kaikkien kanssa juuri siitä, MINNE ihminen menee kuolinhetkellään ja miltä se tuntuu.Onko siellä hyvä olla? Haluaisin siksikin mennä hänen perässään että tietäisin hänellä kaiken nyt olevan hyvin.
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu kun sisaresi poistui niin äkkiä.Otan syvästi osaa suruusi. Myös 5 vuotta sitten menneen veljesi takia. Koitahan jaksaa ikäväsi kanssa,minäkin koetan. Mutta toivon samalla ettei se kestäisi näin repivänä enää kovin kauaa sillä tuntuu kuin se repisi minut kahtia.
- Surullinen 82
Haluan uskoa että rakkaani meitä täällä maan päällä seuraisi ja kulkisi vierellä. Jotenkin vaan tuntuu siltä. Kai se on jokaisen uskosta kiinni. Itse en ole mitenkään uskovainen ollut, enkä ateistikaan, siltä väliltä. Uskon asiat on tuntuneet jotenkin kaukaisilta ja vierailta. Tälläisen tapauksen jälkeen ajatukset jotenkin muuttuu ja haluaa uskoa ettei se rakas ihminen kokonaan katoa elämästämme. Tietysti on muistot yms mutta itse ainakin ulkona työskennellessäkin huomaan hänelle puhuvani ja miettivän ääneen tms.
- aikuinen, hukkui, hukutettiin
n. 5kk sitten!
3 viikkoa katoamisen jälkeen hän tuli uniini ja istui parisängyllämme onnellinen hymy huulillaan!
Minä ja nuorin veljensä istuimme siinä!
Taputin häntä farkkujalkaansa ja sanoin: nyt sinä olet kotona, nyt ei tarvi sun lähteä enää mihinkään!
Se lohdutti mua silloin kaiken tuskan ja odoottamisen jälkeen!
Aina on se uni mielessäni nytkin siunaamisen jälkeen!
Samoin aikanaan äitini kuoleman jälkeen, istuimme unessa kanssaan pöydän molemmin puolin ja kysyin häneltä, onko sinulla hyvä olla ja paleleeko sinua?
Hän vastasi, että on hyvä olla, eikä palele, oli silloin joulukuu!
Kyllä he tulevat uniin kertoen miten on tilanne!
Kiitos heille kun olitte kanssani ja teillä on nyt hyvä olla!
En ole täysin uskovainen, vaan uskon johdatukseen, rukoilen kuitenkin joka päivä ja kiitän olemassa olostamme ja kaikesta olleesta!
Muistot pysyvät, vaikka hieman haalistuvat ajan saatossa! - 25.v tyttönen
aikuinen, hukkui, hukutettiin kirjoitti:
n. 5kk sitten!
3 viikkoa katoamisen jälkeen hän tuli uniini ja istui parisängyllämme onnellinen hymy huulillaan!
Minä ja nuorin veljensä istuimme siinä!
Taputin häntä farkkujalkaansa ja sanoin: nyt sinä olet kotona, nyt ei tarvi sun lähteä enää mihinkään!
Se lohdutti mua silloin kaiken tuskan ja odoottamisen jälkeen!
Aina on se uni mielessäni nytkin siunaamisen jälkeen!
Samoin aikanaan äitini kuoleman jälkeen, istuimme unessa kanssaan pöydän molemmin puolin ja kysyin häneltä, onko sinulla hyvä olla ja paleleeko sinua?
Hän vastasi, että on hyvä olla, eikä palele, oli silloin joulukuu!
Kyllä he tulevat uniin kertoen miten on tilanne!
Kiitos heille kun olitte kanssani ja teillä on nyt hyvä olla!
En ole täysin uskovainen, vaan uskon johdatukseen, rukoilen kuitenkin joka päivä ja kiitän olemassa olostamme ja kaikesta olleesta!
Muistot pysyvät, vaikka hieman haalistuvat ajan saatossa!nukkui pois luotani jokin aika sitten.hänen kuolemansa jälkeen näin unen.unessa hän ei ollutkaan poissa.soitti minulle puhelimella että tulee kohta kotiin että älä rakas pelkää,olen tulossa kotiin.herätesssä oli pää aivan sekaisin.miten voin nähdä tuollaista toive unta kun hän todella on oikeasti poissa.miksi munua rääkätään vielä nukkuessanikin?herätetään toivoon ja samantien viedään sekin pois.on niin ikävä rakasta...
kai unillakin on jokin merkitys,niin kai jotkut uskovat.itse en tiedä.useasti on kyllä tuntunut että rakas olisi lähellä.yöllä sängyssä pyöriessä juttelen hänelle mielessäni,pyydän häntä tulemaan viereen että nukahtaisin paremmin.ja yleensä aina sen jälkeen nukahdankin.ehkä hän on siinä ehkä ei.. - 20 Ruusua
25.v tyttönen kirjoitti:
nukkui pois luotani jokin aika sitten.hänen kuolemansa jälkeen näin unen.unessa hän ei ollutkaan poissa.soitti minulle puhelimella että tulee kohta kotiin että älä rakas pelkää,olen tulossa kotiin.herätesssä oli pää aivan sekaisin.miten voin nähdä tuollaista toive unta kun hän todella on oikeasti poissa.miksi munua rääkätään vielä nukkuessanikin?herätetään toivoon ja samantien viedään sekin pois.on niin ikävä rakasta...
kai unillakin on jokin merkitys,niin kai jotkut uskovat.itse en tiedä.useasti on kyllä tuntunut että rakas olisi lähellä.yöllä sängyssä pyöriessä juttelen hänelle mielessäni,pyydän häntä tulemaan viereen että nukahtaisin paremmin.ja yleensä aina sen jälkeen nukahdankin.ehkä hän on siinä ehkä ei..Hei,
Minunkin Rakkaani lähti luotani. Hän päätti itse päivänsä sunnuntaina. Olen ollut itse sen jälkeen olemassa vain lääkkeillä sekä nukkunut vain lääkkeillä. Suruni on pohjaton ja minusta tuntuu vain siltä että haluan mennä hänen mukaansa pian. Oletko sinä kokenut samaa tunnetta? Minä olen 38 vuotias nainen eikä meillä ollut lapsia.
Ikävöin Rakastani suunnattomasti ja uskon että hän odottaa minua siellä missä nyt on sitten kun minullekin aika koittaa.
Hän oli vahva mutta herkkä ihminen. Koko hänen elämänsä oli vaikea. Hän oli samanikäinen kanssani enkä voi muuta kuin ihailla hänen vahvuuttaa elää näinkin kauan.
Paljon voimia sinulle ja koeta ottaa unet hyvinä asioina.Minä taas toivon joka kerta nukkumaan mennessäni että hän tulisi uniini sillä siellä saamme olla kahden rauhassa. Ja kyllä hän on jo tullutkin. Voimia! - 25.v tyttönen
20 Ruusua kirjoitti:
Hei,
Minunkin Rakkaani lähti luotani. Hän päätti itse päivänsä sunnuntaina. Olen ollut itse sen jälkeen olemassa vain lääkkeillä sekä nukkunut vain lääkkeillä. Suruni on pohjaton ja minusta tuntuu vain siltä että haluan mennä hänen mukaansa pian. Oletko sinä kokenut samaa tunnetta? Minä olen 38 vuotias nainen eikä meillä ollut lapsia.
Ikävöin Rakastani suunnattomasti ja uskon että hän odottaa minua siellä missä nyt on sitten kun minullekin aika koittaa.
Hän oli vahva mutta herkkä ihminen. Koko hänen elämänsä oli vaikea. Hän oli samanikäinen kanssani enkä voi muuta kuin ihailla hänen vahvuuttaa elää näinkin kauan.
Paljon voimia sinulle ja koeta ottaa unet hyvinä asioina.Minä taas toivon joka kerta nukkumaan mennessäni että hän tulisi uniini sillä siellä saamme olla kahden rauhassa. Ja kyllä hän on jo tullutkin. Voimia!tuo kaikki kuulostaa niin tutulta.olen käynyt kaiken tuon ajtuksissani läpi sen tuhat kertaa.ensimmäiset kolme viikkoa rakkaan pois menon jälkeen olin kuin varjo entisestä.lääke tokkurassa pystyi käymään läpi hautajaiset ja uurnan laskun,päivät kuluivat kuin siivillä.unen saaminen oli vaikeaa lääkeistäkin huolimatta.mutta nyt kohta kaksi kuukautta hänen lähdöstään on surutyö jo mennyt eteenpäin,pikkasen.oli päiviä jolloin halusin vaan kuolla hänen mukanaan.mietin sitä miten hän on päässyt taivaaseen,onko hän sinne päässyt.ajattelin hänen menneen päivänä jolloin ukkonen jyrähti kerran ja sitten tuli aivan hiljaista.aurinko pilkotti taivaalta ja ajattelin hänen saaneen rauhan.joskus tuntuu vieläkin siltä että olisiko minun parempi mennä hänen peräänsä.olisin siellä hänen kanssaan,olisi hyvä olla yhdessä.nuo hetket ovat ohimeneviä,minulla on kuitenkin tunne että kohtaamme jälleen kun on minun aikani lähteä,sitten joskus.
ei ollut minunkaan rakkaani elämä aina ruusuilla tanssimista,vaikeitakin aikoja oli.niistä aina selvittiin yhdessä ja elämä jatkui.mutta nyt kun hän on mennyt tuntuu siltä että ehkä hänen on nyt hyvä olla,murheet eivät enään häntä satuta.ja toisaalta välillä tuntuu että onko hänellä nyt hyvä olla.voi kumpa hän ei tuntisi surua siitä että lähti niin yllättäin.että hän ei surisi sitä mitä kaikkea jäi kokematta,että hän ei surisi minua ja sitä että jäin tänne yksin tarpomaan.haluan uskoa että hän on todella saanut rauhan.
huomaan että olen osin jo päässyt surutyössäni eteenpäin.ajatukset ovat selvempiä kuin ennen.olen tajunnut että minulla on paljon rakkaita lähelläni jotka pitävät minusta huolta kun minulla on kaikista vaikeinta.ja haluan itse pitää huolta heistä vaikka aina en jaksakkaan täysillä olla mukana.päivä kerrallaan itseäni tunnustellen.suru menee eteenpäin ja tilalle tulee hiljainen ikävä.
jaksamista sinulle.huomaat muutaman kuukauden päästä että elämä on mennyt eteenpäin ja surukin menee askeleen eteenpäin.jokaisella se vie oman aikansa ja apua siihen pitää pyytää jos siltä tuntuu.on ammattiihmisiä jotka osaavat auttaa.voimia sinulle paljon.olet ajatuksissani. - 20 Ruusua
25.v tyttönen kirjoitti:
tuo kaikki kuulostaa niin tutulta.olen käynyt kaiken tuon ajtuksissani läpi sen tuhat kertaa.ensimmäiset kolme viikkoa rakkaan pois menon jälkeen olin kuin varjo entisestä.lääke tokkurassa pystyi käymään läpi hautajaiset ja uurnan laskun,päivät kuluivat kuin siivillä.unen saaminen oli vaikeaa lääkeistäkin huolimatta.mutta nyt kohta kaksi kuukautta hänen lähdöstään on surutyö jo mennyt eteenpäin,pikkasen.oli päiviä jolloin halusin vaan kuolla hänen mukanaan.mietin sitä miten hän on päässyt taivaaseen,onko hän sinne päässyt.ajattelin hänen menneen päivänä jolloin ukkonen jyrähti kerran ja sitten tuli aivan hiljaista.aurinko pilkotti taivaalta ja ajattelin hänen saaneen rauhan.joskus tuntuu vieläkin siltä että olisiko minun parempi mennä hänen peräänsä.olisin siellä hänen kanssaan,olisi hyvä olla yhdessä.nuo hetket ovat ohimeneviä,minulla on kuitenkin tunne että kohtaamme jälleen kun on minun aikani lähteä,sitten joskus.
ei ollut minunkaan rakkaani elämä aina ruusuilla tanssimista,vaikeitakin aikoja oli.niistä aina selvittiin yhdessä ja elämä jatkui.mutta nyt kun hän on mennyt tuntuu siltä että ehkä hänen on nyt hyvä olla,murheet eivät enään häntä satuta.ja toisaalta välillä tuntuu että onko hänellä nyt hyvä olla.voi kumpa hän ei tuntisi surua siitä että lähti niin yllättäin.että hän ei surisi sitä mitä kaikkea jäi kokematta,että hän ei surisi minua ja sitä että jäin tänne yksin tarpomaan.haluan uskoa että hän on todella saanut rauhan.
huomaan että olen osin jo päässyt surutyössäni eteenpäin.ajatukset ovat selvempiä kuin ennen.olen tajunnut että minulla on paljon rakkaita lähelläni jotka pitävät minusta huolta kun minulla on kaikista vaikeinta.ja haluan itse pitää huolta heistä vaikka aina en jaksakkaan täysillä olla mukana.päivä kerrallaan itseäni tunnustellen.suru menee eteenpäin ja tilalle tulee hiljainen ikävä.
jaksamista sinulle.huomaat muutaman kuukauden päästä että elämä on mennyt eteenpäin ja surukin menee askeleen eteenpäin.jokaisella se vie oman aikansa ja apua siihen pitää pyytää jos siltä tuntuu.on ammattiihmisiä jotka osaavat auttaa.voimia sinulle paljon.olet ajatuksissani.Voi mitenkä oli ihanaa kun jaksoit kirjoittaa niin paljon. Ja mitenkä meillä onkaan samanlaiset ajatukset Rakkaistamme ja juuri siitä että mitenkä he jaksavat nyt ja että onko heillä varmasti hyvä olla. Minä olen myös hyvin pahoillani sinun puolestasi mutta iloinen siitä että olet jo päässyt eteenpäin surutyössäsi.
Se antaa ehkä minullekin pilkahduksen uskoa elämästä.
Minulla on myös koko ajan olo että haluaisin vain mennä Rakkaani perässä jotta saisin olla hänen lähellään ja hänen turvanaan.Jotenkin minulla on myös tunne että hän on jossakin missä saattaa olla pelottavaa? Tästä tunteesta haluaisin päästä eroon. On myös olo, että miksi olen täällä enää, yksinäni? On toki ystävät, sukulaiset....mutta silti. Minulle suru on vielä tuore, vasta 5 päivää.....ehkä nämä tunteet lievenevät?
Välillä tulee surukouristuksia.....itkua tulee niin syvältä etten pysty sitä edes kuvaamaan.Vatsa vain kouristaa niin paljon kuin se vaan pystyy.
Kiitos myös siitä että vastasit minulle tuossa jälkeenpäin siihen valokuva kysymykseeni.Äitini sai mieleni asiasta niin sekaisin etten enää tiedä mitä tekisin.....tosin hän sanoi minulle jo ettei ole asiaa ajateltuaan, vastaan enää lainkaan.
Valtavasti voimia sinulle myös ja yrittäkäämme jaksaa molemmat.Haluaisitko kenties joskus vaihtaa sähköpostia? Jos et, ymmärrän asian täysin. - 25.v tyttönen
20 Ruusua kirjoitti:
Voi mitenkä oli ihanaa kun jaksoit kirjoittaa niin paljon. Ja mitenkä meillä onkaan samanlaiset ajatukset Rakkaistamme ja juuri siitä että mitenkä he jaksavat nyt ja että onko heillä varmasti hyvä olla. Minä olen myös hyvin pahoillani sinun puolestasi mutta iloinen siitä että olet jo päässyt eteenpäin surutyössäsi.
Se antaa ehkä minullekin pilkahduksen uskoa elämästä.
Minulla on myös koko ajan olo että haluaisin vain mennä Rakkaani perässä jotta saisin olla hänen lähellään ja hänen turvanaan.Jotenkin minulla on myös tunne että hän on jossakin missä saattaa olla pelottavaa? Tästä tunteesta haluaisin päästä eroon. On myös olo, että miksi olen täällä enää, yksinäni? On toki ystävät, sukulaiset....mutta silti. Minulle suru on vielä tuore, vasta 5 päivää.....ehkä nämä tunteet lievenevät?
Välillä tulee surukouristuksia.....itkua tulee niin syvältä etten pysty sitä edes kuvaamaan.Vatsa vain kouristaa niin paljon kuin se vaan pystyy.
Kiitos myös siitä että vastasit minulle tuossa jälkeenpäin siihen valokuva kysymykseeni.Äitini sai mieleni asiasta niin sekaisin etten enää tiedä mitä tekisin.....tosin hän sanoi minulle jo ettei ole asiaa ajateltuaan, vastaan enää lainkaan.
Valtavasti voimia sinulle myös ja yrittäkäämme jaksaa molemmat.Haluaisitko kenties joskus vaihtaa sähköpostia? Jos et, ymmärrän asian täysin.on niin tuoretta vielä.itse pystyn jo ajattelemaan asioita pikkasen enemmän.miettimään vähän tulevaisuutta ja tekemään päätöksiä.en vain tiedä ovatko ne oikeita vai vääriä.kai aika näyttää.kuten kirjoitin niin aika muuttaa asioita,surutyö menee askeleen eteenpäin sitten kun siihen itse on valmis.ei ole kiire mihinkään.on annettava itsensä tehdä asiat niin kuin ne parhaalta tuntuu.ei kukaan toinen voi sanoa mitä pitää tehdä,ei kukaan toinen voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu.suru on jokaisella niin yksilöllistä.minusta oli kaunis ajatus että laitat kuvan hänen mukaansa.olisin itsekin laittanut jos olisin sen tajunnut.mutta laitoin hänen kihlasormuksensa sitten uurnaan mukaan.sekun kuului hänelle.ajattelin että olen hänen rakkaansa ikuisesti ja edes kuolema ei sitä voinut pois pyyhkiä.
voimia sinulle jaksaa tulevat tapahtumat.hautajaiset ja muut.tiedän kokemuksesta että ne vaativat voimia jaksaa.saa minulle kirjoittaa sähköpostiin jos haluaa.vastailen kun jaksan ja kerkeän.osoite on [email protected]
muutkin ovat tervetulleita laittamaan postia.tosin vain asiallisia sellaisia. - 20 Ruusua
25.v tyttönen kirjoitti:
on niin tuoretta vielä.itse pystyn jo ajattelemaan asioita pikkasen enemmän.miettimään vähän tulevaisuutta ja tekemään päätöksiä.en vain tiedä ovatko ne oikeita vai vääriä.kai aika näyttää.kuten kirjoitin niin aika muuttaa asioita,surutyö menee askeleen eteenpäin sitten kun siihen itse on valmis.ei ole kiire mihinkään.on annettava itsensä tehdä asiat niin kuin ne parhaalta tuntuu.ei kukaan toinen voi sanoa mitä pitää tehdä,ei kukaan toinen voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu.suru on jokaisella niin yksilöllistä.minusta oli kaunis ajatus että laitat kuvan hänen mukaansa.olisin itsekin laittanut jos olisin sen tajunnut.mutta laitoin hänen kihlasormuksensa sitten uurnaan mukaan.sekun kuului hänelle.ajattelin että olen hänen rakkaansa ikuisesti ja edes kuolema ei sitä voinut pois pyyhkiä.
voimia sinulle jaksaa tulevat tapahtumat.hautajaiset ja muut.tiedän kokemuksesta että ne vaativat voimia jaksaa.saa minulle kirjoittaa sähköpostiin jos haluaa.vastailen kun jaksan ja kerkeän.osoite on [email protected]
muutkin ovat tervetulleita laittamaan postia.tosin vain asiallisia sellaisia.ja kiitos vielä rohkaisevista sanoistasi.Tämäntapaisissa asioissa on vertaistuen arvo mittaamattoman arvokasta, kuten tietysti kaikessa missä koetellaan ihmistä.
Kiitos paljon e-mail osoitteestasi.Laitan sen ylös ja kirjoitan varmaankin joku päivä.Sitten kun jaksan. Tuntuu että tännekin kirjoittaminen vie joskus kaikki voimat. Mutta vielä minä tästä varmaankin sen verran joskus vahvistun että jaksan kirjoittaa.
Olen niin iloinen että sinä olet jo päässyt hieman jaloillesi. Odotan malttamattomana että minäkin pääsisin siihen pisteeseen. Koetan jaksaa hautajaiset mutta lääkkeitä pitää kyllä ottaa roppakaupalla. On kauheaa että tunteita voi olla niin paljon että niihin ikäänkuin kuolee ellei ota lääkkeitä.En kestäisi ilman. - 25.v tyttönen
20 Ruusua kirjoitti:
ja kiitos vielä rohkaisevista sanoistasi.Tämäntapaisissa asioissa on vertaistuen arvo mittaamattoman arvokasta, kuten tietysti kaikessa missä koetellaan ihmistä.
Kiitos paljon e-mail osoitteestasi.Laitan sen ylös ja kirjoitan varmaankin joku päivä.Sitten kun jaksan. Tuntuu että tännekin kirjoittaminen vie joskus kaikki voimat. Mutta vielä minä tästä varmaankin sen verran joskus vahvistun että jaksan kirjoittaa.
Olen niin iloinen että sinä olet jo päässyt hieman jaloillesi. Odotan malttamattomana että minäkin pääsisin siihen pisteeseen. Koetan jaksaa hautajaiset mutta lääkkeitä pitää kyllä ottaa roppakaupalla. On kauheaa että tunteita voi olla niin paljon että niihin ikäänkuin kuolee ellei ota lääkkeitä.En kestäisi ilman.on tälläinen paikka missä voi jakaa kokemuksia ja kirjoittaa tunteistaan.olet oikeassa että tuen saaminen täällä on mittaamattoman arvokasta.en tiedä missä olisin nyt ja missä jamassa jos en olisi täällä saanut purkaa pahaaoloa ja sitten saanut ystävällisiltä ihmisiltä apua ja tukea.en usko että olisin jaksanut ilman tätä tukea.
sinulla on edessä vaikeat ajat.hautajaiset vievät voimat kokonaan,syö sitten lääkkeitä tai ei.itse otin sinä päivänä rauhottavia ja niiden avulla jaksoin käydä sen päivän läpi.sain kummallisen voiman lukea värssyni murtumatta,tuntui sillon että minun piti saada sanoa se kaikki kovaan ääneen,ihan kun olisin halunnut että rakas varmasti kuulee miten häntä rakastan ja ikävöin.
voimia sinulle jaksaa eteenpäin!
- tapahtui
Kun jouduin hakemaan isäni ruumishuoneelta luulin meneväni katsomaan ruumista ja niin meninkin mutta minulla oli täysin käsittämättömän ja häiritsevän varma tunne siitä, että hän olikin jonkinlaisena tietoisuutena vähän matkan päässä ruumiista ja tunsin valtavan rakkauden itseäni kohtaan.Myöhemmin aistin hänet jotenkin kehollisena näkymättömästi joitakin kertoja, ilman ruumista tietenkin.En etukäteen ruumishuoneelle mennessäni voinut edes kuvitella sellaista tunnetta.
- lapseni jo oli aikuinen
kukaan ei kommentoinut siihen!
No miksipä tarviskaan!
Samahan se kun aikuinen lapsi kuolee ennemmin kuin äiti!
Mitä väliä sillä on!
Vaikka kyllä äiti mieluummin haluaisi kuolla ennen lastaan!
EI kukaan uskalla välittää niistä tunteista mitä äiti ja muut lapset kokee surussaan!
Tämä on sitä nykyaikaa, näköjään! - 25.v tyttönen
lapseni jo oli aikuinen kirjoitti:
kukaan ei kommentoinut siihen!
No miksipä tarviskaan!
Samahan se kun aikuinen lapsi kuolee ennemmin kuin äiti!
Mitä väliä sillä on!
Vaikka kyllä äiti mieluummin haluaisi kuolla ennen lastaan!
EI kukaan uskalla välittää niistä tunteista mitä äiti ja muut lapset kokee surussaan!
Tämä on sitä nykyaikaa, näköjään!melkein 2 kuukautta sitten.lapsi hänkin oli äidillensä ja isällensä.suru on meillä kaikilla yhteinen.suremme rakastamme.en osaa asettua "anopin" asemaan.en tiedä miltä tuntuu menettää rakas lapsi.vaikka hänkin oli jo aikuinen.en tiedä kun surusta menettää puoliso,hänen lapsensa.onneksi meillä on toisemme,rakastimmehan häntä,kukin omalla tavallamme.otan siis osaa sinun suruusi,suru kun on suru vaikka meillä jokaisella erilainen.
olen miettinyt anoppia,miten hän jaksaa.puhumme puhelimessa ja näemme toisiamme,siltikään en osaa asettua hänen asemaansa.minulla on oma suru.voin vain kuunnella ja itkeä yhdessä.yrittää lohduttaa.muuta en osaa.toivon tekeväni parhaani. - Sinulle, tyttönen 25v
25.v tyttönen kirjoitti:
melkein 2 kuukautta sitten.lapsi hänkin oli äidillensä ja isällensä.suru on meillä kaikilla yhteinen.suremme rakastamme.en osaa asettua "anopin" asemaan.en tiedä miltä tuntuu menettää rakas lapsi.vaikka hänkin oli jo aikuinen.en tiedä kun surusta menettää puoliso,hänen lapsensa.onneksi meillä on toisemme,rakastimmehan häntä,kukin omalla tavallamme.otan siis osaa sinun suruusi,suru kun on suru vaikka meillä jokaisella erilainen.
olen miettinyt anoppia,miten hän jaksaa.puhumme puhelimessa ja näemme toisiamme,siltikään en osaa asettua hänen asemaansa.minulla on oma suru.voin vain kuunnella ja itkeä yhdessä.yrittää lohduttaa.muuta en osaa.toivon tekeväni parhaani.Nuori olet sinäkin!
Poikani oli 37v ja hänen poika nyt 13v!
Hänen uusi avonsa on nyt 24v!
Ja ent. avo 32v!Poikani siunatiin 30.6.07 ja 1.7.07 ex-avo synnytti 750g painavan pojan sektiolla, jonka aika olisi ollut vasta 2.10.07!
Minä äitinä olin pojanpoikani kanssa siunuksessa ja ex-avo sairaalassa silloin.
Eli kun yksi kuolee, toinen syntyy!
Tää oli niin kohtalon ivaa!Eli tässä oli juttu, että poikani jätti entisensä alkaen seurustella sijaistyttömme kanssa ja kuolinsyy pojalleni on vielä toteamaton!
Surua on meilläkin siis monemoista!
Kuten sullakin, mutta, muista se: eilinen on mennyt, sitä et saa mistään ja millään hinnalla takaisin, mikään maailman mammona ei tuo sitä takaisin!
Tänään on tänään, elä tämä päivä kuin se olisi viimeinen, kaikesta huolimatta!
Huomisesta et tiedä mitään, mitä se tuo!
Siksi elä tänään, vain tänään!
Vieläkin kiitän sinua!
Kerro anopillesikin tuo, olemme just tänään elossa, muusta me emme tiedä!
Voimia sulle, teille, meille,
kaikille läheisten menettäneille!
Huomenna on uusi päivä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.691920Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1641509- 1301307
- 901298
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te491210Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2701009- 75962
- 107925
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi110890Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin47733