Asuimme naapurimaassamme Ruotsissa, kun ensimmäistä kertaa kiinnostuin hengellisistä asioista. Olimme muuttaneet perheeni kanssa vuonna 1975 länsi-Ruotsiin, Trollhättaniin, jossa työskentelimme vaimoni kanssa Saab-Scanian tehtaalla ja elelimme normaalia perhe-elämää.
Naapurissamme asui uskovainen perhe. Usein he kertoivat uskoontulostaan ja Jeesuksen ihmeistä heidän elämässään. Koin, että heillä on sitä, mitä minulta puuttuu. Heidän elämänsä oli muuttunut niin konkreettisesti. Kuitenkin olin hyvin epäilevä. Kyseenalaistin ja naureskelin uskonasioille. Ajattelin, että pitää olla jotenkin päästään vialla, jos tarvitsee uskoa. Tutustuimme heihin paremmin ja hengelliset asiat olivat aina päällimmäisenä keskusteluissamme. Vaikka keskustelut menivät omalta osaltani usein väittelyksi, kiinnostuin koko ajan lisää.
Tutuksi Raamatun ja sen lupausten kanssa
1980-luvun alussa päätin itsekin tutustua Raamattuun. Halusin ottaa selvää löytyykö sieltä todella jotain myös minulle, löytyykö etsimäni totuus sieltä.
Luin Raamatun lävitse ja totesin, että se osoittaa tien Kristuksen luo ja Hänen armoonsa ja, että minäkin tarvitsisin tuon armon omaan elämääni.
Samoihin aikoihin sain käteeni vaikean rasitusvamman ja päätin heti laittaa Raamatun lupaukset testiin. Muistin lukeneeni Raamatusta kohdan jossa sanottiin: "He panevat kätensä sairasten päälle ja he tulevat terveeksi.” Tein työtä käskettyä. Laitoin oikean käteni vasemman päälle, joka oli kuin tulessa ja laitoin nukkumaan. Aamulla herätessäni huomasin, että käsi on täysin kunnossa. Eikä se ole vaivannut sen jälkeen kertaakaan.
Se oli minulle valtava todistus Raamatun paikkansa pitävyydestä ja, että tuo sana toimii aivan käytännössä. Minä etsin sellaista Jumalaa, joka on yliluonnollinen ja, joka on sanansa mukainen niin kuin on kirjoitettu. Työkaverini, joka sai samanlaisen vamman oli 6 viikkoa sairaslomalla ja hän sai monta kortisonipistosta sairasloman aikana. Minulta se oli poissa yhdessä yössä. Halleluja. Jeesus elää.
Tajusin, että minun on tehtävä valintani
Muutamien viikkojen kuluttua tapasin naapurini ja keskustelimme hengellisistä asioista, kuinkas muuten. He jättivät meille luettavaksi hengellisen lehden ja erään kuvan alla oleva raamatunjae alkoi puhuttelemaan minua: ”Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven…” (Ilm.3:20).
”Katso minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven minä niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan , ja hän minun kanssani.”
Kävelin hermostuneena kodissani. Asia ahdisti minua, tajusin että minun on tehtävä ratkaisu. Joko valittava Jeesus tai hyljättävä hänet. Polvistuin keittiön tuolin ääreen ja rukoilin tavallisen rukouksen: ”Jeesus anna minun syntini anteeksi ja täytä minut sinun rakkaudella”. En kokenut mitään erikoista elämystä, mutta tuo asia ei vaivannut enää. Uskoni alkoi kasvamaan ja kiinnostuin yhä enemmän Raamatusta.
Kaikki on annettu anteeksi
Istuessamme eräänä iltana raamatun tutkisteluhetkessä ja mietimme mitä Jeesus meille itse kullekin merkitsee ja istuin viimeisenä siinä ringissä enkä saanut päähäni mitään sanottavaa joten rukoilin hiljaa mielessäni Jeesus anna jotain sanottavaa nyt ja välittömästi tuli mieleeni sanat jotka on kirjoitettuna Kol. 2:3:ssa. ”Jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”. Taitaisiko sen paremmin sanoa. Kiitos, Jeesus!
Minua vaivasi kuitenkin se, olinko todella saanut kaikki syntini anteeksi. Rukoilin, että saisin varmuuden siitä. Eräänä aamuna olin yksin kotonani, kuulin aivan selvästi miehen äänen puhuvan. Tiesin, että se oli Jeesus. Hän kysyi, että muistanko mitä olen rukoillut, vastasin muistavani. Tiesin, että tuo rukousvastaus tulee vastaan tänään. Kun tulin työpaikalle ja seisoin pukukoppien edessä, tiesin että se vastaus on tässä. Näin sen kaapin oven alla, josta laitetaan puhtaat vaatteet päälle, pyyhekumin, joka oli punainen väriltään ja joku oli tökittänyt siihen ristin. Se oli Jumalan huumorintajuinen vastaus ja se riitti minulle. Tiesin, että syntini on anteeksi annettu ja Jeesuksen veri on minut puhdistanut. Eikä asia enää vaivannut minua.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu
Vaimoni Anja tuli uskoon keväällä 1987. Hän sanoi välittömästi menevänsä kasteelle. Kasteasia oli itselläni vielä epäselvä ja melkeinpä vastustin sitä. Työpaikallani oli kuitenkin uskovaisia, jotka selvittivät kanssani asiaa vedoten Raamatun sanaan. Erään kerran ollessani tuntemattoman ihmisen kanssa puhelimessa, hän sanoi minulle, että haluaa välittää viestin Jumalalta: ”Jos kerran olet uskoon tullut, sinun on myös otettava kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen”. Sen jälkeen en enää epäröinyt ja menimme vaimoni kanssa kasteelle. Seurakuntaan liityttyämme olimme mukana monessa toiminnassa ja kasvoimme uskossa. Rukouspiirit ja kotirukouskokoukset toimivat aktiivisesti ja ne ovat jääneet erityisesti mieleen.
Muutimme takaisin Suomeen 90-luvun alussa ja koimme sen oikeaksi ratkaisuksi. Suomen vuosina olemme kokeneet todeksi sen, mitä lähtiessämme Ruotsissa kuulimme: Jumala pitää huolta kaikesta, mitä joudumme kokemaan ja läpi käymään. On ollut työttömyyttä, mutta Jumalan kiitos, tällä hetkellä saan olla työelämässä. Jumalalta olen saanut elämän tarkoituksen, hänen huolenpitonsa. On jotain sellaista, jota jokaisen ihmisen soisi kokevan omalle kohdalleen. Tapahtui mitä tahansa, Hän on luvannut olla meidän kanssamme aina ja myös iankaikkisen elämän, joka kuitenkin on pelastuksen päätarkoitus. Jos olet etsivä ihminen, Jeesus on vastaus sinunkin etsimiseesi. Ja meidän kaikkien, sillä Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.” On mahtava tietää, että on olemassa Jeesus, joka rakastaa ja tahtoo aina auttaa.
Naapurissamme asui uskovainen perhe. Usein he kertoivat uskoontulostaan ja Jeesuksen ihmeistä heidän elämässään. Koin, että heillä on sitä, mitä minulta puuttuu. Heidän elämänsä oli muuttunut niin konkreettisesti. Kuitenkin olin hyvin epäilevä. Kyseenalaistin ja naureskelin uskonasioille. Ajattelin, että pitää olla jotenkin päästään vialla, jos tarvitsee uskoa. Tutustuimme heihin paremmin ja hengelliset asiat olivat aina päällimmäisenä keskusteluissamme. Vaikka keskustelut menivät omalta osaltani usein väittelyksi, kiinnostuin koko ajan lisää.
Tutuksi Raamatun ja sen lupausten kanssa
1980-luvun alussa päätin itsekin tutustua Raamattuun. Halusin ottaa selvää löytyykö sieltä todella jotain myös minulle, löytyykö etsimäni totuus sieltä.
Luin Raamatun lävitse ja totesin, että se osoittaa tien Kristuksen luo ja Hänen armoonsa ja, että minäkin tarvitsisin tuon armon omaan elämääni.
Samoihin aikoihin sain käteeni vaikean rasitusvamman ja päätin heti laittaa Raamatun lupaukset testiin. Muistin lukeneeni Raamatusta kohdan jossa sanottiin: "He panevat kätensä sairasten päälle ja he tulevat terveeksi.” Tein työtä käskettyä. Laitoin oikean käteni vasemman päälle, joka oli kuin tulessa ja laitoin nukkumaan. Aamulla herätessäni huomasin, että käsi on täysin kunnossa. Eikä se ole vaivannut sen jälkeen kertaakaan.
Se oli minulle valtava todistus Raamatun paikkansa pitävyydestä ja, että tuo sana toimii aivan käytännössä. Minä etsin sellaista Jumalaa, joka on yliluonnollinen ja, joka on sanansa mukainen niin kuin on kirjoitettu. Työkaverini, joka sai samanlaisen vamman oli 6 viikkoa sairaslomalla ja hän sai monta kortisonipistosta sairasloman aikana. Minulta se oli poissa yhdessä yössä. Halleluja. Jeesus elää.
Tajusin, että minun on tehtävä valintani
Muutamien viikkojen kuluttua tapasin naapurini ja keskustelimme hengellisistä asioista, kuinkas muuten. He jättivät meille luettavaksi hengellisen lehden ja erään kuvan alla oleva raamatunjae alkoi puhuttelemaan minua: ”Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven…” (Ilm.3:20).
”Katso minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven minä niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan , ja hän minun kanssani.”
Kävelin hermostuneena kodissani. Asia ahdisti minua, tajusin että minun on tehtävä ratkaisu. Joko valittava Jeesus tai hyljättävä hänet. Polvistuin keittiön tuolin ääreen ja rukoilin tavallisen rukouksen: ”Jeesus anna minun syntini anteeksi ja täytä minut sinun rakkaudella”. En kokenut mitään erikoista elämystä, mutta tuo asia ei vaivannut enää. Uskoni alkoi kasvamaan ja kiinnostuin yhä enemmän Raamatusta.
Kaikki on annettu anteeksi
Istuessamme eräänä iltana raamatun tutkisteluhetkessä ja mietimme mitä Jeesus meille itse kullekin merkitsee ja istuin viimeisenä siinä ringissä enkä saanut päähäni mitään sanottavaa joten rukoilin hiljaa mielessäni Jeesus anna jotain sanottavaa nyt ja välittömästi tuli mieleeni sanat jotka on kirjoitettuna Kol. 2:3:ssa. ”Jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”. Taitaisiko sen paremmin sanoa. Kiitos, Jeesus!
Minua vaivasi kuitenkin se, olinko todella saanut kaikki syntini anteeksi. Rukoilin, että saisin varmuuden siitä. Eräänä aamuna olin yksin kotonani, kuulin aivan selvästi miehen äänen puhuvan. Tiesin, että se oli Jeesus. Hän kysyi, että muistanko mitä olen rukoillut, vastasin muistavani. Tiesin, että tuo rukousvastaus tulee vastaan tänään. Kun tulin työpaikalle ja seisoin pukukoppien edessä, tiesin että se vastaus on tässä. Näin sen kaapin oven alla, josta laitetaan puhtaat vaatteet päälle, pyyhekumin, joka oli punainen väriltään ja joku oli tökittänyt siihen ristin. Se oli Jumalan huumorintajuinen vastaus ja se riitti minulle. Tiesin, että syntini on anteeksi annettu ja Jeesuksen veri on minut puhdistanut. Eikä asia enää vaivannut minua.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu
Vaimoni Anja tuli uskoon keväällä 1987. Hän sanoi välittömästi menevänsä kasteelle. Kasteasia oli itselläni vielä epäselvä ja melkeinpä vastustin sitä. Työpaikallani oli kuitenkin uskovaisia, jotka selvittivät kanssani asiaa vedoten Raamatun sanaan. Erään kerran ollessani tuntemattoman ihmisen kanssa puhelimessa, hän sanoi minulle, että haluaa välittää viestin Jumalalta: ”Jos kerran olet uskoon tullut, sinun on myös otettava kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen”. Sen jälkeen en enää epäröinyt ja menimme vaimoni kanssa kasteelle. Seurakuntaan liityttyämme olimme mukana monessa toiminnassa ja kasvoimme uskossa. Rukouspiirit ja kotirukouskokoukset toimivat aktiivisesti ja ne ovat jääneet erityisesti mieleen.
Muutimme takaisin Suomeen 90-luvun alussa ja koimme sen oikeaksi ratkaisuksi. Suomen vuosina olemme kokeneet todeksi sen, mitä lähtiessämme Ruotsissa kuulimme: Jumala pitää huolta kaikesta, mitä joudumme kokemaan ja läpi käymään. On ollut työttömyyttä, mutta Jumalan kiitos, tällä hetkellä saan olla työelämässä. Jumalalta olen saanut elämän tarkoituksen, hänen huolenpitonsa. On jotain sellaista, jota jokaisen ihmisen soisi kokevan omalle kohdalleen. Tapahtui mitä tahansa, Hän on luvannut olla meidän kanssamme aina ja myös iankaikkisen elämän, joka kuitenkin on pelastuksen päätarkoitus. Jos olet etsivä ihminen, Jeesus on vastaus sinunkin etsimiseesi. Ja meidän kaikkien, sillä Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.” On mahtava tietää, että on olemassa Jeesus, joka rakastaa ja tahtoo aina auttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hieno todistus!
Ole sinä ja perheesi runsaasti siunattu Jeesuksen nimessä!
Terv, Veljesi "mathetes"!