Nuorisokodista, Helsingin huippuravintoloihin

Elämä opettaa.Vanha sananlasku joka on varmasti kahjahtanut monenkin nuoren korvissa.Mielestäni on ehkä syytä kertoa tarinani nuormmille,opetuksena ja esimerkkinä.Sekä hyvässä että pahassa.Kemi 1994 alkoholia,baareja ja huonosti suoritettu varusmiespalvelus takana.työttömänä ja varmasti ei mitään mahdollisuutta työllistyä silloin oikeeseen palkkatyöhön Kemissä,johtuen varmaan osittain omasta menneisyydestä johon kuului erityiskoulu ja nuorisokoti.Eli joidenkin mielestä olin automaattisesti rosvo,mielenvikainen ja ihminen jolla ei olisi mitään tulevaisuutta.Osittain totta,notkuminen linja-autoasemalla,koulusta lintsaaminen,ja turha pahennuksen aiheuttaminen,omille vanhemille ja läheisille.Tupakka olut,itseväsätty kilju olivat perjantai-illan juomamme niinsanotussa kaveriporukassa.Ja nämä kaveriporukat ovat tuttuja varmasti monellekkin.Niissähän se kaiken pahan alku on jos tyhmiä on liian monta samassa veneessä,huonosti käy!!Rakkauttakin oli ja yritysta rauhoittua, yritin mutten tarpeeksi,menetin jotain todella upeeaa.ihanan naisen.Tais ola todellinen ensirakkaus näin jälkeinpäin ajattellen,vieläkään ei ole oikeen unohtunut,johtuu ekä siitä että jäin velkaa??Kemi ei tarjonnut enää muuta kuin kelanrahalla ryyppäämistä,tappeluita,pahaaoloa,vuokrarästejä ja sitämyöten hirmuisen velkakierteen.Ja tietty pienessä kaupungissa nuoren alkoholistin maineen.Sain muutamia kertoja kuullakkin, sinusta ei tule ikinä mitään?Ihmis-suhteet olivat onnettomia,olin kaveri jonka kelanrahat juotiin suraavaksi.Jotain järkeviäkin ajatuksia sain krapulaisina-aamuina ulos pienestä/suuresta päästäni,pitäisikö lähteä nainenkin löysi paremman,ja varmasti tasapainoisemman ihmisen.Ilmoittivain että oli löytänyt toisen.Eipä mitään itseä kiinni niskasta,ja hakemuksia eteläsuomen kouluihin.Pääsin Vaasan liiketalous ja hotelli-instituuttiin,kokkilinjalle.Hyvä koulu!!Kielikylpy,ruotsinsuomalaisia,nami nami.Kultturishokki Kemiläiselle elämänkrapulasta toipuvalle miehenalulle.Sain myös ilta ja viikonlopputöitä opiskeluni ohessa,ja niistä maksettiin oikeasti palkkaa ei mitään kelan työharjoittelurahaa (850mk/kk) Sain olla hyvissä vaasalaisissa ravintoloissa töissä,ja kiitos kaunis myös heille.Opiskelu oli toisinaan helvettiä,niinkuin alussa mainitsin en ollut mikään opiskelu menestyjä,ja erityiskoulunkin käynyt,ei hyvältä vaikuttanut.Mutta mielessä oli hyvä ammatti minkä katsoin sopivaksi itselleni, ja halu tehdä ja oppia tekemään ruokaa oikein oli kova.Ja myös yksi asia motivoi opiskelemaan EI IKINÄ TAKAISIN KEMIIN!!Elämä vaasassa jatkui kunnes,humalapäissäni jouduin tappeluun mistä en todellakaan ole ylpeä,kadun tekoan lopun eläämääni.Löin miestä kerran,ja se riitti,mies löi kaatuessaan päänsä katuun,ja loukkantui pahion.Jälkeenpäin olin hieman helpottunut kun oikeudessa näin miehen kävelevän.Mutta mitä kaikke lyömisesni olikaan aiheuttanut,kärsimystä,tuskaa,ansion menetyksiä.Oikeus-salissa mietinjo valmiiksi että nyt tuli linnaan lähtö,no ei tullut mutta velkavankeutta yli kymmenenvuotta,ja tämä tapahtui 1999.Sain 6 kk ehdonalaista ja 2.5 vuoden koetusaika ja korvauksia kaikenkaikkiaan tuli maksettavaksi noin 68000 markkaa.Eli se kadulla pullistelija on oikeudessa varmasti se hävijäjä.Sankari on se joka jouksee karkuun ja ymmärtää kuinka hounosti voi toiselle käydä.Ei siis kannata lyödä.(jos kätesi on nyrkissä et voi pitää toista kädestä),tämä luki peruskoulussa luokkani seinällä,sitä kun olisi
ajatellut.Helsinki kutsuu,työkokemusta vaasata kertyi noin kolme vuotta,ja laiton työhakemuksen nuoremmaksi kokiksi,Hotel Kämppiin ja pääsinkin sinne.Pakkasin kaiken omaisuuteni lätkä kassiin jä lähdin töihin etelään.Asunnosta ei ollut mitään tietoa,joten asuin kaksi ensimmäistäviikkoa olympiastadionin hostellissa,kaikki rahani menivät tähän kahdenviikon maksuun.Tai no olihan minulla 24 markkaa joilla ostin röökiä.Mutta työpaikka oli minúlle kouin lottovoitto,ja varsinkin kun kyseessä oli huippuhoteelli.Olin hotellin pääkeittiössä,ainoa suomalainen.Työkieli ransaka englanti ja arabia.Kuin kohtalaon saattelemana kysyin olisiko kellään tietoa vuokrattavasta,honeesta tai asunnosta.Eräs keittiön kokeista joka oli tunisiasta vuokrasi minulle asunnosta,huoneen jonka jaoin italialaisen kokinkanssa,noin puolivuotta.Tämä kyseinen hyväsydämminen vuokran antaja oli muslimi,ja voin sano että mielestäni en ole koskaan tavannut reilumpaa ihmistä.Helsingissä asuessani opin että vuokra kannattaa maksaa ajallaan,muuten voi olla kylmä ja peloittava yö edessä,niinkuin monella tällähetkellä on.Sain vantaalta pienen yksiön,suhteilla mitä nyt sitten jälkeenpäin kaipaan kovasti.Opin 7 vuoden aikana hyväksymään erinlaisuuden helposti,sain olla töissä todella tasokkaissa ravintoloissa.Ja voin sanoa että olen huippu kokki sen olen ainakin ansainnut.Suvaitsevaissus kasvoi niin homoja,kuin muitakin vähemmistöjä kohtaan.No ehkäpä työympäristö vaikutti asiaan kovasti.Mutta helppoa se on ollut,nimittäin suvaitsevaisuus,olenhan ollut erityiskoulussa,ja nuorisokodissa,noissa edellämainitussa paikoissa on varmasti erilaisia tapauksia/ihmisiä.2004 kuoli äiti,taisteli pitkään syöpää vastaan.Minulla todettiin hieman ennen äidin kuolemaa elintarvikeproteiinikosketusallergia.Joten kokin hommat loppuivat siihen.Opiskelin oppisopimuksella kirvesmieheksi,koska käsityö ja omantyön jäljen näkeminen antaa suurta nautintoa.Muutaman vuoden työskentelin pääkaupunkiseudulla vielä rakennuksilla.Kunnes avovaimoni kanssa päätimme muutta takaisin lähemmäs kotiseutujamme,Ouluun.Olen nyt vuoden asunut oulussa,ja töissä olen ollut kolmessakin firmassa.Jokaisesta työsuhteesta on jäänyt paska fiilis.Pitäisi olla huippu osaaja vaikka työkokemustakin on vasta kolme vuotta.Ja jos täällä haluaa menestyä,työuralla on oltava sukua tai jonkun kaveri.Olen kyllä töissä tällähetkellä,mutta ammatillisesti kehittäviin työtehtäviin en pääse.Olen se joka tekee ne paskahommat.Ja joka päivä saan pelätä milloin tulee kenkää,koska työntekijöistä oulunalueella on tarjontaa.Eli mielestäni tein elämäni toisiksi suurimman virheen kun yritin niinsanotusti paluumuuttaa.Luovuin vaikeasti saadusta yksiöstäni,luovuin hyvistä uranäkymistä kehittyä hyväksi kirvesmieheksi.Luotin ja uskoin liikaa omalla kohdallani menestyä uudelleen pohjois-suomessa.Nyt kaduttaa,asunto on pääkaupunkiseudulta todella vaikea saada.Mutta jälleen kerran olen valmis ottamaan riskin,työtä on pakko tehdä ja sitähän on aidosti vain etelä suomessa.Velat on maksettava,ja joskus olisi kiva nauttia eläkkeestäkin.Tämä tarina on hyvä päättää,melkeinpä siihen mistä se alkoi,minusta ei tule ikinä mitään pohjois-suomessa,on siis jälleen pakattava laukku,ja ilman luottotietoja yrittää luoda,luottamus suhde mahdolliseen vuokran-antajaan.En pelkää öitä teltassa,kunhan vain saan koulutusta vastaavaa työtä ja voutille velat maksettua.Toivon niille nuorille jotka tämän lukevat etteivät joutuisi tälläista kokemaan.Käykää koulunne kunnolla,pysykää poissa turhista tappeluista,ja etenkin, naisia saa parhaiten selvinpäin.Hyvää kesänjatkoa.Ja kiitokset mielenkinnosta elämääni kohtaan.Helesinkiin mä kaipaan niin!!