Moikka ! Olen lähdössä vaihtoon ensi keväänä viideksi kuukaudeksi ja olisin halunnut ihmisten kokemuksia siitä, kuinka suhde kestää erossa olon ? Itse olen sitä mieltä, että kyllä se kestää, jos on kestäväksi tarkoitettu =)
Harmittaa kuitenkin, kun monet kavereistanikin kommentoi heti lähtöaikeisiini tyyliin : "Mites seurustelu sitten?" Emme ole poikaystäväni kanssa olleet yhdessä kuin puoli vuotta, mutta minusta tuntuisi hölmöltä erota pelkästään tämän takia. Vaikkakin kohdemaani on niin kaukana, ettemme tule koko aikana näkemään.
Poikaystävä on suhteutunut asiaan hyvin, sillä hän on alusta asti tiennyt, että olen lähdössä. Mutta tosiaan, kiinnostaisi tietää millaisia kokemuksia ihmisillä on ?
seurustelu vaihto-opiskelun aikana ?
Nimetön
20
8058
Vastaukset
- Jeppe79
Ongelmia voi tulla mikäli olette jo seksuaalisesti kypsiä. Me pojankoppelot ollaan aika mustavalkosia jossei lastia oo saanu purettua vähään aikaan ja sattuu baarissa ottamaan parisen liikaa.
Tsemiä! - Enska 111
Itse olin aikoinaan 9kk vaihtarina ja niinhän siinä kävi, että ero tuli vuoden aikana. Tavattiin kyllä kun palasin takaisin, mutta sitä oli itse muuttunut sen verran reilusti vuoden aikana etten oikeasti halunnut palata "vanhaan".
Ensimmäiset 4kk meni kyllä helposti, mutta sitten kun aloin itse päästä paremmin "jengiin" mukaan aloin deittailemaan paikallisia poikia.
Oikeasti, minun mielestäni sinun pitäisi ottaa kaikki irti tuosta vaihtoajasta. Ottakaa breikkiä siksi aikaa ja katsokaa sun palaamisen yhteydessä miltä sitten tuntuu. Tiedän, että kuulostaa kornille, mutta loppupelissä tämä on ainut järkevä vaihtoehto. Eipähän mene sinunkaan aika poikaystävän ikävöimiseen.- Sina-Evita
Juuh, kiitoksia vaan.. kyllä ymmärrän täysin, ettei ule olemaan helppoa, mutta jotenkin koitan ajatella myös niin, että tauko ei ole ratkaisu.. koska enemmän kärsisisn todennäköisesti itse palatessani joutuessani katsomaan suoraan silmiin niitä ihmisiä, joiden pöksyissä toinen olis reissun aikana käynyt.. mutta aika näyttää..
en osaa kuitenkaan etukäteen pelätä, enkä halua tehdä mitään ratkaisuja, tää on kuitenkin mun elämä jota elän ja tää on mun unelma, josta aion nauttia =)
sieltä on silti joskus palattava takas tylsään arkiseen suomeen ainakin hetkeks.. saa nähdä kuinka käy, toivotaan silti parasta =) viis kuukautta on aika lyhyt aika loppujen lopuks, ainakin näin ajatellen. - eaka
Sina-Evita kirjoitti:
Juuh, kiitoksia vaan.. kyllä ymmärrän täysin, ettei ule olemaan helppoa, mutta jotenkin koitan ajatella myös niin, että tauko ei ole ratkaisu.. koska enemmän kärsisisn todennäköisesti itse palatessani joutuessani katsomaan suoraan silmiin niitä ihmisiä, joiden pöksyissä toinen olis reissun aikana käynyt.. mutta aika näyttää..
en osaa kuitenkaan etukäteen pelätä, enkä halua tehdä mitään ratkaisuja, tää on kuitenkin mun elämä jota elän ja tää on mun unelma, josta aion nauttia =)
sieltä on silti joskus palattava takas tylsään arkiseen suomeen ainakin hetkeks.. saa nähdä kuinka käy, toivotaan silti parasta =) viis kuukautta on aika lyhyt aika loppujen lopuks, ainakin näin ajatellen.Tuo viisi kuukautta ei ole onneksi niin pitkä aika. (:
Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että kannattaa yrittää pitää hieman etäisyyttä, ehkä ottaa pieni tauko - mutta miten ikinä päätättekin, muistakaa sopia yhteiset pelisäännöt sille ajalle jo etukäteen, ettei tule epämiellyttäviä yllätyksiä ja väärinkäsityksiä.
Itse olin vuoden poissa ja lähtiessäni ei ollut lukuisten riitojen jälkeen edelleenkään selvää, miten suhteelle tulisi käymään. Tämä suhde kuitenkin haittasi sopeutumistani alussa suhteellisen paljon; vietin paljon aikaa ajatuksissani poikaystäväni luona, soittelin hänelle usein ja juttelin netissä hänen kanssaan. Hän itse oli ollut sitä mieltä, että jätin hänet yksin Suomeen, ja yritin olla edes jollain tasolla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. En pystynyt keskittymään elämääni vaihtomaassani riittävästi ja olin hyvin onneton. Lopetimme suhteemme, kun olin ollut 4kk vaihdossa.
Mikä se lopullinen päätöksenne sitten onkaan, muista keskittyä sen maan elämään, jossa sillä hetkellä oikeasti olet. Olisi sääli jäädä niin monista asioista paitsi ja olla henkisesti koko ajan Suomessa.
Pidä ennen kaikkea hauskaa! (: - toinen samanlainen..
Sina-Evita kirjoitti:
Juuh, kiitoksia vaan.. kyllä ymmärrän täysin, ettei ule olemaan helppoa, mutta jotenkin koitan ajatella myös niin, että tauko ei ole ratkaisu.. koska enemmän kärsisisn todennäköisesti itse palatessani joutuessani katsomaan suoraan silmiin niitä ihmisiä, joiden pöksyissä toinen olis reissun aikana käynyt.. mutta aika näyttää..
en osaa kuitenkaan etukäteen pelätä, enkä halua tehdä mitään ratkaisuja, tää on kuitenkin mun elämä jota elän ja tää on mun unelma, josta aion nauttia =)
sieltä on silti joskus palattava takas tylsään arkiseen suomeen ainakin hetkeks.. saa nähdä kuinka käy, toivotaan silti parasta =) viis kuukautta on aika lyhyt aika loppujen lopuks, ainakin näin ajatellen.Tapasin maailman ihanimman nuoren miehen 6kk sitten, ajattelin silloin ettei tämä olisi mitään vakavaa kun olin lähdössä vaihtoon seuraavana lukuvuotena.. NOH .. tietenkin rakastuimme toisiimme ja nyt kun lähtö tuli tuntui kuin osa minusta olisi kuollut! Olen vasta ollut viikon täällä etelä-amerikassa vaihdossa, ja rakkaani on lähdössä kouluun pietariin.
Kun luin sun viestisi naurahdin.. viisi kuukautta ei ole Mitään! itse olen täällä 13kk. eli huonomminkin voisi olla, jos se tuo lohtua sulle :)
Meidän suhteessa ei missään vaiheessa tullut edes esille mahdollisuutta eroon. kumpikaan ei sitä tahdo! luotan mieheeni 110% ja tiedän ettei hän ikinä loukkaisi minua, samoin itse huomaan ettei kukaan muu vedä vertoja omalle rakkaalleni joten houkutusta ei kummalakaan ole.
jutellaan joka päivä ainakin kerran messengerissä , sekä skypen kautta. Toisaalta meillä on jo hieman kokemusta tästä kaukosuhteesta, koska kesän ajan asuimme jo erimaissa mutta näimme kuitenkin toisiamme joka toinen viikonloppu kun toinen matkusti tapaamaan toista. rankkaahan sekin oli mutta ei mitään verrattuna tähän..
nyt lohduttaudun sillä että rakkaani tulee uudeksi vuodeksi tänne, ja on lomansa täällä. 5kk siis periaatteessa minullakin odotettavaa ! Mutta kyllä se tästä! uskon itse myös vakaasti siihen että jos tämä on tarkoitettu, se myös kestää vaivaisen 5kk:n eron.
voimia! - se samanlainen..
toinen samanlainen.. kirjoitti:
Tapasin maailman ihanimman nuoren miehen 6kk sitten, ajattelin silloin ettei tämä olisi mitään vakavaa kun olin lähdössä vaihtoon seuraavana lukuvuotena.. NOH .. tietenkin rakastuimme toisiimme ja nyt kun lähtö tuli tuntui kuin osa minusta olisi kuollut! Olen vasta ollut viikon täällä etelä-amerikassa vaihdossa, ja rakkaani on lähdössä kouluun pietariin.
Kun luin sun viestisi naurahdin.. viisi kuukautta ei ole Mitään! itse olen täällä 13kk. eli huonomminkin voisi olla, jos se tuo lohtua sulle :)
Meidän suhteessa ei missään vaiheessa tullut edes esille mahdollisuutta eroon. kumpikaan ei sitä tahdo! luotan mieheeni 110% ja tiedän ettei hän ikinä loukkaisi minua, samoin itse huomaan ettei kukaan muu vedä vertoja omalle rakkaalleni joten houkutusta ei kummalakaan ole.
jutellaan joka päivä ainakin kerran messengerissä , sekä skypen kautta. Toisaalta meillä on jo hieman kokemusta tästä kaukosuhteesta, koska kesän ajan asuimme jo erimaissa mutta näimme kuitenkin toisiamme joka toinen viikonloppu kun toinen matkusti tapaamaan toista. rankkaahan sekin oli mutta ei mitään verrattuna tähän..
nyt lohduttaudun sillä että rakkaani tulee uudeksi vuodeksi tänne, ja on lomansa täällä. 5kk siis periaatteessa minullakin odotettavaa ! Mutta kyllä se tästä! uskon itse myös vakaasti siihen että jos tämä on tarkoitettu, se myös kestää vaivaisen 5kk:n eron.
voimia!oih, kuinka olinkaan 2kk sitten toivoa täynnä.
meillä taisi käydä perinteiset.. eka kuukausi meni tosiaan itkien ja ikävöiden, sitten päätin ottaa itseäni niskasta ja lopettaa moisen pelleilyn! hitto vie, olen BRASILIASSA!! täytyyhän tästä nyt nauttia kunnolla. Joten lakkasin murehtimasta toisen menemisiä.. meni viikko ja lopetin lähettämästä hyvää yötä/hyvää huomenta tekstareita.. meni toinen viikko ja huomasin et päivittäset mese-keskustelut ovat vakiintuneet 1-2krt/vkossa skypepuheluun. mutta silti ei ollut ikävä toista. taas meni viikko ja puhuimme kerran, ja sekin koskien sitä kuinka hänestä tuntui pahalta kun olin missannut edellisen skype-treffin koska olin Riossa.. !!
Olen saanut niin hauskoja kavereita täällä, tehnyt vaikka mitä, hyppinyt, laulanut, tanssinut, urheillut, uinut, matkustanut.. ja tietenkin käynyt luennoilla ja lukenut tentteihin. mulla on nyt täällä omat rutiinit ja menot, ja uudet ystävät. huomaan ettei tämä poika enää kuulukaan siihen. eikä se oikeastaan haittaa mua..
tajusin tämän muutama päivä sitten, kun yllätyin etten ollut ajatellut häntä moneen päivään!! se jo yksinään kertoo aika paljon suhteemme tilanteesta.
mutta EI HUOLTA, te jotka olette seurustelleet pitempään varmaan tunnette jo puolisonne hieman paremmin.. me tosiaan tavattiin 6kk ennen mun lähtöä, josta 2kk asuttiin eri maissa.. ELI ei kaikista suotuisammat suhteet. nyt vain pitää saada poika ymmärtämään tämä..
mutta kaiken kaikkiaan, Mulla on nyt hyvä olla. ja tulen nauttimaan vaihdostani hyvin hyvin paljon :)
- eguhrs
Itse olen tällä hetkellä työharjoittelussa ulkomailla ja mieheni on Suomessa. On aika rankkaa, varsinkaan, kun mitään taukoja ei ole mahdollista tai halua pitää. Ainut lohdutukseni on, että pääsen suhteellisen lyhyen välimatkan takia Suomeen kuukausittain. Haittaa harjoittelua silleen, että jatkuvasti on ikävä ja en ole tottunut asumaan yksin. En ehkä miettinyt lähtöäni niin paljon, kun olin aikaisemmin tottunut oleskelemaan pitempiä aikoja ulkomailla (jolloin en kyllä en edes seurustellut). Olisi kannattanut, mutta hyvänä puolena näen sen, että tämä tuo vaihtelua suhteeseemme.
- Sina-Evita
edelleen kannustuksista ja kokemuksista :) sikälikin tilanne on ns.erilainen, että olemme suhteemme alusta asti asuneet eri paikkakunnilla, joten tapaamme vain viikonloppuisin.. mutta aika näyttää, näin lyhyen surustelun jälkeen eletään kai mutenkin jo semmoista "alkuhuumaa" että voihan se olla että ennen lähtöä sukset on jo niin ristissä ettei paluuta ole. toivottavasti ei, koska tämä tuntuu siltä, että tähän suhteeseen haluan panostaa toden teolla :)
- Kyseenalaistaja
Sina-Evita kirjoitti:
edelleen kannustuksista ja kokemuksista :) sikälikin tilanne on ns.erilainen, että olemme suhteemme alusta asti asuneet eri paikkakunnilla, joten tapaamme vain viikonloppuisin.. mutta aika näyttää, näin lyhyen surustelun jälkeen eletään kai mutenkin jo semmoista "alkuhuumaa" että voihan se olla että ennen lähtöä sukset on jo niin ristissä ettei paluuta ole. toivottavasti ei, koska tämä tuntuu siltä, että tähän suhteeseen haluan panostaa toden teolla :)
Ystäväni oli juuri hetki sitten puoli vuotta vaihdossa ja poikaystävä jäi Suomeen. He kuitenkin tapasivat muutaman kerran vaihdon aikana, koska poikaystävä matkusteli sinne lomalle. Ja hyvin heidän yhteiselonsa tuntuu näin vaihdonkin jälkeen sujuvan.
- Markka83
Olen kyllä samaa mieltä, että kyllä se seurustelu kestää jos on tarkoitettu kestettäväksi. Ei mielestäni ole mikään ratkaisu erota siksi aikaa ja sit palata yhteen jos siltä tuntuu eikä löytänyt parempaa. En ainakaan itse olisi voinut tehdä niin. Jos ei yleensäkään ole tapan harrastaa yhden yön suhteita ja haluaa olla yhdessä niin kyllä sitä kestää sen aikaa erossa toisen läheisyydestä. Onhan se vaikeaa ja tulee ikävä mutta pitää ajatella että se on vain se tietty aika ja sit asiat on toisin.
- tttttttttttttttttttttttt
Kyllä sitä pärjää jos myös toinen täällä suomessa ymmärtää ja antaa mahdollisuuden lähteä. Kannattaa kyllä mennä mukaan paikalliseen toimintaan eikä vain olla omassa huoneessa miettimässä toista tai juttelemassa netissä. Toi aika on kumminkin lyhyt ja todennäköisesti sulla on siellä paljon hyviä kokemuksia ja tekemistä ettet edes huomaa ajankulua. Vaikeampi on ehkä sillä joka jää kotimaahan niihin vanhoihin rutiineihin mutta mielestäni pitää tukea toista lähtemään, ei se maailma siihen kaadu. Poikaystäväni on juuri lähdössä vaihtoon ja ei tulisi mieleenikään muuta kuin tukea häntä. Tuleehan mulle kova ikävä, mutta toisaaltaan olin itse vaihdossa aiemmin ja tiedän mitä sieltä voi saada ja että jos suhde kaatuu niin ei vaihto ole se syy. En kyllä usko että kaatuu. Olemme seurustelleet reilun puoli vuotta ja asuneet siitä yhdessä tämän kesän ja vaikka ollaan totuttu läheisyyteen niin uskon meidän pärjäävän. en edes voisi valittaa toiselle lähdötä koska olen ollut koko seurustelun ajan tietoinen siitä.
- Elina
Miulla ei nyt ollut ihan samanlainen tilanne. Ennen vaihtoon tuloa asuin 2 vuotta toisessa maassa poikaystävästäni ja näimme ainoastaan lomilla. Nyt sitten viimesyksynä tulin vaihtoon samaan maahan missä poikaystäväni asuu ja suhde on vain mennyt parempaan päin nyt kun ollaan yhdessä. Tuona aikana kun emme olleet samassa maassa kumpikaan ei pettänyt toista eikä edelleenkään kun nyt asutaan yhdessä. Kyllä se suhde kestää erossa olon jos suhde on tarkoitettu kestäväksi. Tsemppiä vaan vaihtarin ajalle. Ilon voi ottaa irti ihan hyvin vaihtarin aikana myös ilman että loikkii jokaisen vastaan tulevan sänkyyn. Ystävien kanssa ulkona olemiseen ei ole mikään este se että seurustelet.
- hfy
Heippa! Minulla on täysin sama tilanne...olen lähdössä vaihtoon viideksi kuukaudeksi ensi keväänä, ja tottakai mietityttää että miten suhteen käy:P Ollaan oltu yhdessä vuoden verran, asumme myös saman katon alla:) Rakastamme toisiamme mielettömästi, ja olemme varmoja että olemme oikeita toisillemme. Asioiden ollessa tällä tavoin, olen suht varma että suhteemme kestää...tuleehan avomieheni käymään luonani ainakin kerran tuona ajanjaksona. Ja yhteyttä on tarkoitus pitää päivittäin. Mutta, kaikesta tästä huolimatta tottakai vähän huolettaa... luottamus on kova molemmin puolin, mutta eniten pelottaa että jos toinen muuttuu tuona aikana huomattavan paljon, eikä tunteet ole enää samat vaihdon jälkeen. No, aika näyttää...positiivisin mielin lähden kuitenkin! Tsemiä kanssaihmisille:)
- Sina-Evita
mukava kuulla että olemassa on myös sielunkumppaneita enkä ole ainoa hullu joka "riskeeraa" elämänsä rakkauden vaihtoon lähdöllä :) En tosin niin ajattele, mutta voihan se olla että kun palaan, itse olisin valmis jatkamaan suhdetta, mutta kumppani ei.. Nooh, uskon kuitenkin, että kokemus on niin mahtava, että se on sen arvoista :) Kai tämä on otettava vain yhtenä ja itseasiassa ensimmäisenä todelisena koetinkivenä suhteellemme, josta toivottavasti on sitten hyvä jatkaa :)
- jen11
Hei!
Minä ja poikaystäväni ollaan oltu syksystä lähtien vaihdossa eri puolilla Eurooppaa (ennen vaihoon lähtöä olimme olleet yhdessä yli 2 vuotta). Välillä oli vaikeampaa, varsinkin minulla, ja mietin jopa tauon ottoa. Tapasimme kuitenkin vaihdon aikana toisiamme. Päätös pysyä yhdessä kannatti ja olemme muuttamassa nyt syksyllä yhteen ja olemme "uudelleen rakastuneita".
Viisi kuukautta menee nopeasti ja helpompi palata suomeen kun ei ole paikallista poikaystävää. Kannatan siis yhdessä pysymistä vaikka vaikeaa se välillä voi ollakin - ani-86
moi! =)
lohduttavaa tietää, että ihan oikeasti on muitakin samassa tilanteessa. olen seurustellut reilu vuoden ja lähdössä ensi vuonna vaihtoon puoleksi vuodeksi. minun ja poikkikseni suhde on luja, vaikka otammekin yhteen tämän tästä, varsinkin tämä vaihtarihommani on ollut melkoinen koetus jo nyt, ja tulee olemaan...
on kiva kuulla muidenkin saman kokevien ajatuksia, sillä omani eivät meinaa aina enää pysyä kasassa :P en voi olla käyttämättä tätä tilaisuuutta päästä vaihtoon, vaikka pelkäänkin tulevaa. yhtenä päivänä olen innoissani, toisena en enää haluakaan lähteä, kun ajattelen, että minun on jätettävä rakkaani suomeen. asiaa ei helpota, että hän syyllistää minua asiasta hiukan. tiedän, miten paljon minua rakastetaan. en voi olla ajattelematta teenkö väärin, uhraanko suhteeni oman unelmani vuoksi, olenko itsekäs jne...
vaihdan mielelläni ajatuksia, minulle saa laittaa myös sähköpostia: [email protected]
tsemppiä (meille)! =) - näin...
Hei!
Mun poikaystävä lähti vaihtoon nyt kesäksi ja tulee 2 viikon päästä Suomeen!!! Tottakai välillä on hirveä ikävä ja ajattelen kaikkea tyhmää (onkohan se unohtanut mut, onko ihastunut toiseen jne.) vaikka tiedän ettei hän pettäisi mua. Aikaeron takia emme voi mesettää joka päivä ja onhan siellä vaihdossa muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä.. Minulle, joka jäin Suomeen, tilanne on selvästi vaikeampi. Kaiken lisäksi parhaat ystävänikin lähtivät pois joten aika yksinäinen olen ollut.
Olemme koko seurustelun ajan (3 vuotta) olleet etäsuhteessa koska poikaystävä meni opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Nyt kuitenkin tämä kolmen vuoden odottelu saa riittää ja olemme muuttamassa yhteen kun kulta palaa. En yrittänyt estää hänen lähtöä enkä voisikaan, enkä ole syyllistänyt häntä lähdöstä. Toki olen välillä katkera tästä jatkuvasta odottelusta (tekisikö hän saman minun vuokseni). Helppoa ei ole aina ollut, mutta suhde kestänee jos on niin tarkoitettu ja rakastatte toisianne.- kestää se jos tahtoo
kyllä on kamala lukea tuommoisia ottakaa breikkiä juttuja ja muita, siis jos te HALUATTE olla yhdessä ja olette tarpeeksi kypsiä toisillenne niin kyllä te yhdessä pysytte! itse olin kolme kuukautta poissa ja pian taas lähden 5 kk:ksi mutta ei olis viimeksi ainakaan käynyt mielessäkään että poissaoloni takia eroaisimme tai että vaihdon aikana haluan "nauttia" siellä "kaikesta"..hmm..aika naurettavalla pohjalla suhde on jos ei tuommoista kestä. Ja todellakin siis toinen jos käy pari kertaa siellä toisen luona niin ei voi olla hirveetä! mut ilman tapaamista siinä monen kuukauden aikana tietysti voi olla vaikeeta..Oma kokemukseni oli et alku oli pahin mut sit kun tavattiin niin helpotti ja ois melkeen jaksanu olla siel ilman hänen näkemistäänkin loppuun mutt oli se kivaa kun hän tuli vielä sinne. ja seksuaaliset halut kyllä kuihtuivat siellä, koska jos oikeasti rakastat jotakuta niin jos ei mahdollista ole hänen kanssa sitä tehdä ei ole halua muidenkaan kanssa. Ja pahimman voi hoitaa luonnollisesti ihan "omin käsinkin"..;)
- juupajuuu
mites jos suhde on vasta alkutekijöissään? työharjottelu olisi vain kylläkin 10 viikkoa. :D
- oppikaa rakastamaan.
Voi vitun nynnyt. Tällästä se sitten on kun ollaan teinejä. Nimimerkillä puol vuotta vaihdossa ilman ongelmia ja nyt muutin asuu tänne, ollaan kaukosuhteessa ja kaikki menee hyvin koska me ei leikitä vaan rakastetaan
M26 ja n26
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3207600Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1761853
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161382- 1121287
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91251Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j561181Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901019