Lähdin intistä äskettäin puhtaasti mielenterveydellisten syiden takia. Ahdistus oli niin paha, ettei pystynyt toimimaan normaalisti. Sain ahdistuskohtauksia (siis kuten ahdistaa astman takia) psyykkisistä syistä ja rajujakin psyykkisiä kohtauksia. Psyykkiset ja fyysiset kohtaukset menivät aikalailla käsi kädessä ja muuttivat muotoaan ajan kanssa. Loppupäivinä ahdistus oli melkein kokopäiväistä ja paheni koko sen viikon, mitä siä olin. Ne kohtaukset (loppupäivinä tosiaan melki kokopäivästä) meni pahimmillaan siihen, että syke kohos aika reilusti, hengitys nopeutu (ei ihan ahdistukseen verrattavaa, vaikka alkuun sainkin ihan ahdistuskohtauksia) ja kädet saatto hiota. Sitä päänsisäistä fiilistä en edes yritä kuvailla. Vieläkin sekasin, vaikka ollu kotona pari päivää ja saan aika ajoin lievempiä kohtauksia.
Menin asiasta intissä terveydenhoitaja-terapeutille tai vastaavalle. Se ei sanonu oikeen mitään, niin lähdin samana päivänä pois ilmoittautumalla sivariin. Se terkka ei tuntunu oikein ymmärtävän mua. :/
Pelkään paljon sivaria, jos sielläkin (kun mennään sinne lapinjärven keskukseen) alkaa samat kohtaukset ja ahdistus. Aikamoiset traumat tosta jäi. Mielellään kuitenkin menisin sinne töihin pelkästään, työkokemus ei oo koskaan pahasta (vaikka ilman sivaria menisin ilman muuta vähän parempipalkkaisiin töihin). Vielä kun sais jotain oman alan töitä. Kuitenkin pelko, että (sivari)töissäkään ei pysty olemaan normaalisti kun oon siä pakosta. Pieni pelko kans siitä, että tää alkais vaikuttaan normaaliin työelämään.
Tämä kaikki siis tapahtunut ihmiselle, joka ei stressaa turhia ja antaa elämän mennä tiettyyn rajaan asti omalla painollaan. Sopeudun ja omaksun uusia asioita todella nopeasti ja yllätyin reaktiostani melko lailla.
Olenko siis hullu tai muuta? Olisko mahdollista saada vapautus koko hommasta henkisten syiden takia jos tää alkaa taas siä sivarikeskuksessa? (Terkka painotti sitä, että mulla on edessä jompikumpi.) Luonnehtisin "tilaani" pakotetun toiminnan fobiaksi, noin todella tiivistetysti.
Menin asiasta intissä terveydenhoitaja-terapeutille tai vastaavalle. Se ei sanonu oikeen mitään, niin lähdin samana päivänä pois ilmoittautumalla sivariin. Se terkka ei tuntunu oikein ymmärtävän mua. :/
Pelkään paljon sivaria, jos sielläkin (kun mennään sinne lapinjärven keskukseen) alkaa samat kohtaukset ja ahdistus. Aikamoiset traumat tosta jäi. Mielellään kuitenkin menisin sinne töihin pelkästään, työkokemus ei oo koskaan pahasta (vaikka ilman sivaria menisin ilman muuta vähän parempipalkkaisiin töihin). Vielä kun sais jotain oman alan töitä. Kuitenkin pelko, että (sivari)töissäkään ei pysty olemaan normaalisti kun oon siä pakosta. Pieni pelko kans siitä, että tää alkais vaikuttaan normaaliin työelämään.
Tämä kaikki siis tapahtunut ihmiselle, joka ei stressaa turhia ja antaa elämän mennä tiettyyn rajaan asti omalla painollaan. Sopeudun ja omaksun uusia asioita todella nopeasti ja yllätyin reaktiostani melko lailla.
Olenko siis hullu tai muuta? Olisko mahdollista saada vapautus koko hommasta henkisten syiden takia jos tää alkaa taas siä sivarikeskuksessa? (Terkka painotti sitä, että mulla on edessä jompikumpi.) Luonnehtisin "tilaani" pakotetun toiminnan fobiaksi, noin todella tiivistetysti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...et teki aika pahaa antaa yksikkoupseerin ruksia siihen sivarilomakkeeseen eettiset syyt. Tapporehellinen kun olen, mutta pakko oli joku valita. En siis ole mikään aseistakieltäytyjä tai vastaavaa.
siellä intissä meinaa meillä jokaisella hajota.
Kyllä siä oli monta ketä vituttaa tai "hajoo pää". Mukaan mahtuu myös niitä ketkä on ihan mielellään ja kotonaan ko mestassa. Kellään ei kuitenkaan ollut mitään lähellekään vastaavaa ku itellä. Kai mulla on sit päässä vikaa...
Sinun pitäisi hommautua psykiatrille. Lääkärit ja terveydenhoitajat ovat lähinnä hevoslääkäreitä, eli fyysiseen puoleen erikoistuneita. Psykiatri ottaa huomioon psyykkisen puolen ja ymmärtää enemmän.
Sinulla on hyvät mahdollisuudet saada vapautus kokonaan, jos menet käymään psykiatrilla.
Mielenterveyssyistä saa vapautuksen kokonaan, kun sinulla tuollaista vaikeaa ahdistusta on. Sun pitää vaan itse hommautua lääkärin kautta psykiatrille ja kerrot nuo kaikki yhtään vähentämättä.
Intin terapeutit ei anna vapautuksia helpolla, mutta siviilipuolelta saat helpommalla vapautusta tukevan lääkärinlausunnon. Oikeastaan psykiatrille puhuminen voisi helpottaa muutenkin oloasi.
Hienoa, ettei armeijassa ole vuonna 2007 pätevää psykiatrista koulutusta saanutta ja puolueetonta lääkäriä.
Sun pitää todellakin hommautua jonnekin hoitoon. Tuohan vaikeuttaa elämääsi. Olet ollut väärässä paikassa, väärällä lääkärillä, soita ihmeessä itsellesi lääkärille aika ja pyydä lähetettä psykiatrille. Ei kannata riskeerata omaa mielenterveyttään. Ikäviä tapauksia riittää varmasti vuosittain.
"Hienoa, ettei armeijassa ole vuonna 2007 pätevää psykiatrista koulutusta saanutta ja puolueetonta lääkäriä."
Kyllä näin on. :) Siellä on kaikki terkat juuri semmosia "kyllä sun nyt täytyy vaan pystyä olemaan ja tekemään normaalisti, vaikka oliskin jalka murtunut" noin karrikoidusti. Lääkärit on sitten ymmärtävämpiä. Tämä siis viikon kokemuksella, johon mahtuu kaksi terkka- ja yksi lääkärillä käynti. (Terkalle puhuin näistä psyyken asioista.)
Kiitän tästä. Ahdistukseni kuitenkin johtui täysin armeijan menosta ja toiminnasta (vaikka onkin jonkin verran jatkunut sen jälkeen). Sen jälkeen on nyt ollut jokseenkin masentunut ja "mikään ei kiinnosta" olo. Haluaa vaan jotenkin irrottautua todellisuudesta ja olla ajattelematta mitään, tyhjentää pää tai olla muissa maailmoissa.
Tämä nyt on aikalailla masennusta, mutta silti tulee välillä ahdistusoireita, jotka osittain johtuvat tästä masennuksesta ja ajatuksesta, että on pakko mennä sivariinkin vielä kaiken päälle (on nyt taas elämä hakusessa, kun juuri olin saanut siitä kiinni). Ja oon nyt todella varmistunut siitä, että mulla on joku lukitun paikan auktoriteettifobia tai vastaava. Saan noita ahdistusoireita semmosissa tilanteissa. Myös inttiaikojen vastaavien tilanteiden ajattelu aiheuttaa niitä.
Se sivarin koulutuskeskuskin pelottaa edelleen, en usko, että siellä pystyisin kovin kauaa olemaan. Varsinkin jos siellä on jotkut portit ja aidat, en luultavimmin saa itseäni kävelemään niiden sisäpuolelle.
Mulla on ollu kyllä ollu jotain lievää tommosta lukituksen (ja oman harkinnan riisto) pelkoa jo ennen inttiä, mutta sen aikana ja jälkeen se on todellakin pahentunut. Plus sitten, että se oman harkinnan käyttämättömyys ja kaikkeen liittyvät säännöt ahdistivat todella paljon, sekä se huutaminen ja käskytys. Noihan kaikki jollain tapaa liittyy toisiinsa. Kaipa se joku vapaudenriistofobia on.
Olen nyt aika positiivinen, että menen jonkun psykologin luokse juttelemaan (toi kirjotus rohkas, anto vähän sitä viimestä potkua, kiitos siitä). Jos saan sitä kautta vapautuksen, niin se on pelkkää plussaa.
Tulipa nyt avauduttua näinkin. Ystäville oon tästä jutellut paljon, jospa tästä sitten vois ammattiauttajallekin mennä avautumaan.