Olen mietinyt ristiriitaisuutta automerkkien väitettyihin laatu- ja kestävyysongelmiin. Olen alkanut vakuuttua siitä, että eräänä osasyynä on auton -merkistä riippumatta- käyttövirheet ja ajotapa sekä hoito.
Näyttää vikatilastojen mukaan sitlä, että juuri eurooppalaisissa automerkeissä olisi eniten vikoja. Mutta: onko otettu huomioon seuraavia asioita?
Uusista autoista valvaosa rekisteröidään aluksi eteläiseen osaan maatamme, missä liikenne on ruuhkaista, stressaavaa ja autoa kaikin puolin rasittavaa. Autokuskit hiiltyvät työpaineissa ja purkavat agressioitaan auton ratissa, jolloin autoa ei säälitä vaan ladataan täysillä pitkin mukulakivikatuja, ratikkakisoja ja jyrkkiä kehäteiden ramppeja surutta. Kylmällä koneella vedätetään jo raaoilla kierroksilla ja vaihteita kiskotaan rajusti päälle, samoin kisataan aina liikennevaloissa. Lisäksi huomattava osa euromerkeistä menee työsuhde- ja leasingkäyttöön toisin kuin japsimerkeistä. Lisäksi firma-käytössä autoilla ajetaan keskimääräistä enemmän.
Näistä syistä autojen alustarakenteet väljistyvät nopeasti, ja moottori/voimansiirto rasittuvat korpisetujen kiireettömämmän ja omalla rahalla autonsa ostaneen kolleegan käsittelyä nopeammin. Sitten viat purkautuvat korjaamoiden tietoon, ja koska firma maksaa niin joka ikisestä häiriöstä valitetaan merkkikojraamoon ja vikatilasto kasvaa.
Itse asuin aiemmin It-Suomen pikkukaupungissa; meno oli kiireettömän rauhallista, eikä itselläni ollut ongelmia käytettynä ostamissani euromerkeissä (olivat alunperinkin rekisteröity ja ajettu sielläpäin). Nyt täällä pk-seudulla joka ikisessä ostamassani 3-4-vuotiaassa kärryssä on ollut jo alusta/ohjausosissa väljyyttä ja uusittavaa, samoin vaihteiston synkronointi takkuaa varsinkin kylmänä.
Itse en usko, että kaikki nuo viat voidaan selittää huonontuneilla materiaaleilla ja laadunvalvonnalla, osasyy (iso) on taatusti auton eka vuosien käyttötapa. Katsokaapa vaikkapa autolehtien (TM, TL) kestotestejä: osaavat ja suht rauhallisesti ajelevat kuskit (melkeinpä pakko ajella siististi firman imagosyistäkin koska lehtien logotarrat ovat kyljissä) eivät saa autoja rikki samassa mittakaavassa kuin mitä esim. Hesarin vikailastot autoista kertovat. Esim paljon parjatun VW Passatin etupään ongelmat eivät tulleet esille ainakaan TM:n kestotestissä (Passat TDI), eivät myöskään Bemarin pallonivel-ongelmat TL:n testissä.
Toki laadussakin on välillä puutteita, mutta olen varma että juuri käyttäjästä riippuu auton kestävyys pidemmässä juoksussa. Ottakaa kantaa!
PS. Toinen asia: mielenkintoista tämä polttiaineiden hinnoittelu. Ennen Irakin sotaa öljyn maailmanmarkkinahinta nousi suurimmillaan jonnekin 35-36 dollariin barrelilta. Tuollojn bensa-asemilla hinta liikkui 1,10-1,20 e välillä. Nyt sota on tavallaan ohi ja maailman öljyn hinta reilusti alle 30 dollaria (24-25)ja kas, lähes sama hintataso bensalla meillä edelleen (1,07-1,14 e). Ei mene oikein suhteessa, eihän? Ja niinkauniisti polttoainefirmat vakuuttivat että jos maailmanmarkkinahinnat pysyvät alentuneella tasolla yli 3 vuorokautta niin lasku siirretään kuluttajahintoihin...kyllä meitä kansalaisia kusetetaan ja kyykytetään!
Näyttää vikatilastojen mukaan sitlä, että juuri eurooppalaisissa automerkeissä olisi eniten vikoja. Mutta: onko otettu huomioon seuraavia asioita?
Uusista autoista valvaosa rekisteröidään aluksi eteläiseen osaan maatamme, missä liikenne on ruuhkaista, stressaavaa ja autoa kaikin puolin rasittavaa. Autokuskit hiiltyvät työpaineissa ja purkavat agressioitaan auton ratissa, jolloin autoa ei säälitä vaan ladataan täysillä pitkin mukulakivikatuja, ratikkakisoja ja jyrkkiä kehäteiden ramppeja surutta. Kylmällä koneella vedätetään jo raaoilla kierroksilla ja vaihteita kiskotaan rajusti päälle, samoin kisataan aina liikennevaloissa. Lisäksi huomattava osa euromerkeistä menee työsuhde- ja leasingkäyttöön toisin kuin japsimerkeistä. Lisäksi firma-käytössä autoilla ajetaan keskimääräistä enemmän.
Näistä syistä autojen alustarakenteet väljistyvät nopeasti, ja moottori/voimansiirto rasittuvat korpisetujen kiireettömämmän ja omalla rahalla autonsa ostaneen kolleegan käsittelyä nopeammin. Sitten viat purkautuvat korjaamoiden tietoon, ja koska firma maksaa niin joka ikisestä häiriöstä valitetaan merkkikojraamoon ja vikatilasto kasvaa.
Itse asuin aiemmin It-Suomen pikkukaupungissa; meno oli kiireettömän rauhallista, eikä itselläni ollut ongelmia käytettynä ostamissani euromerkeissä (olivat alunperinkin rekisteröity ja ajettu sielläpäin). Nyt täällä pk-seudulla joka ikisessä ostamassani 3-4-vuotiaassa kärryssä on ollut jo alusta/ohjausosissa väljyyttä ja uusittavaa, samoin vaihteiston synkronointi takkuaa varsinkin kylmänä.
Itse en usko, että kaikki nuo viat voidaan selittää huonontuneilla materiaaleilla ja laadunvalvonnalla, osasyy (iso) on taatusti auton eka vuosien käyttötapa. Katsokaapa vaikkapa autolehtien (TM, TL) kestotestejä: osaavat ja suht rauhallisesti ajelevat kuskit (melkeinpä pakko ajella siististi firman imagosyistäkin koska lehtien logotarrat ovat kyljissä) eivät saa autoja rikki samassa mittakaavassa kuin mitä esim. Hesarin vikailastot autoista kertovat. Esim paljon parjatun VW Passatin etupään ongelmat eivät tulleet esille ainakaan TM:n kestotestissä (Passat TDI), eivät myöskään Bemarin pallonivel-ongelmat TL:n testissä.
Toki laadussakin on välillä puutteita, mutta olen varma että juuri käyttäjästä riippuu auton kestävyys pidemmässä juoksussa. Ottakaa kantaa!
PS. Toinen asia: mielenkintoista tämä polttiaineiden hinnoittelu. Ennen Irakin sotaa öljyn maailmanmarkkinahinta nousi suurimmillaan jonnekin 35-36 dollariin barrelilta. Tuollojn bensa-asemilla hinta liikkui 1,10-1,20 e välillä. Nyt sota on tavallaan ohi ja maailman öljyn hinta reilusti alle 30 dollaria (24-25)ja kas, lähes sama hintataso bensalla meillä edelleen (1,07-1,14 e). Ei mene oikein suhteessa, eihän? Ja niinkauniisti polttoainefirmat vakuuttivat että jos maailmanmarkkinahinnat pysyvät alentuneella tasolla yli 3 vuorokautta niin lasku siirretään kuluttajahintoihin...kyllä meitä kansalaisia kusetetaan ja kyykytetään!
Vastaukset 9
Vanhimmat
ovat vertailleet eri ikäluokkien autojen kestoa, joista on viimeisessä TM kirjoitus.
Iästä riippumatta monet japsit ovat kestävimpiä, kun taas latinalaisen Euroopan tuotteet ovat vikatilastojen kärjessä.
PK seudun rääkätyt 'pirssit' päätyvät lopulta maaseudun rauhaan, joskus jopa suolattomille teille ja hyvällä hoidolla ne kestävät pitkään.
ADAC:in tilastossa vaikuttaa tietysti myös se, miten Saksassa autoihin suhtaudutaan. Kun jo keskituloinen voi ostaa ison Bemarin tai Mersun, muut merkit jäävät alaluokan käyttöön. Tähän yhtyy saksalainen mentaliteetti, jonka mukaan vain saksalainen (ylemmän hintaluokan) auto on auto. Joku Renault tai Peugeot ei kelpaa kuin turkkilaiselle siivoojalle - vaikka auto ja merkki sinänsä hyvä olisikin. Toinen käyttö ei-saksalaiselle merkille on se, että se seisoo vaimon kauppakassina, rääkättynä ja huoltamattomana. Ykkösautoa puunataan ja puleerataan saksalaisella perusteellisuudella ja pumpulitupon kanssa.
Ehkä se pitää tunnustaa (eurooppalaisten merkkien fanina), että japanilaiset kestävät paremmin tällaista turkkilaisten ajotapaa ja huolimatonta käyttöä.
diisselimersuja joilla Turkkilaiset Saksassa ajaa, eikä mitään japanilaisia, vaikka jotkut tilastot pienehköja (MISSÄ OVAT SUURET, PALJON AJETUT JAPANILAISET?) itäautoja mairittelevatkin. Turikkilainen tietää, että vanha mersu varmasti kestää)
Totuus on, että Saksassa esim. Toyota Supran koneet poksahtelevat jo 100000-150000 km kohdalla. (Katso vaikkapa Mobilesta, niin siitäkin huomaat asian)
...sillä käyttö- ja huoltohan ne ratkaisevat loppupelissä auton kestävyyden! Repivällä ajolla saa auton nopeasti pilalle, esim. muinoin TM:n käyttötestissä Vectran (B-malli) vetopyörästö petti kiihdytysmittauksissa! Auto olisi saattanut kenties kestää vuosia vanhalla papalla - ilman rajua ajoa, toisaalta monet muut autot kestävät tuollaista kiihdyttelyä ja rääkkiä uskomattoman paljon...esim. teinipoikien käytössä olevat autot joutuvat "korttelin kierrossa" aika kovaan kuritukseen, kun itsetunnon kohottamiseksi renkaan pitää ulvoa joka lähdössä...nuo 80-luvun Corollat tuntuvat vaan kestävän tuotakin touhua ihmeen hyvin =)
Mutta kyllä se niin on, että japanilaisautot on todettu kestävimmiksi myös muualla kuin Suomessa...esim. ruotsalaiset, saksalaiset, englantilaiset ja yhdysvaltalaiset katsastus- ym. tilastot kertovat tästä (oli autot missä käytössä ja millaisella hoidolla hyvänsä). Euroautojen avut ovat muissa ominaisuuksissa kuin kestävyydessä...esim. Passatissa on kehnot tukivarret ja paljon pikkuvikoja, mutta auto on sangen mukava matka-ajossa ja siinä on taloudelliset diesel-moottorit (ehkäpä Passat vaatisi enempi huolenpitoa kestääkseen kuin esim. vastaava Toyota!?).
...kokolailla itse uskallan väittää, että ainakin osa nykyautoista on edeltäjiään heikompia kestävyydeltään. Taisipa 1970-luvun Kadettit olla lujempaa tekoa kuin 1990-luvun Astrat...tosin kaikki muut ominaisuudet ovatkin sitten kehittyneet roimasti.
Omassa käytössäni on vanha 323 aj. 172tkm...ja senkin kohdalla uskallan väittää, että ko. malli on lujempaa tekoa kuin tämä nykyinen malli...vaikka toki ottaisin uuden mallin mieluusti omalle pihalle - onhan se ominaisuuksiltaan paljon tätä vanhaa parempi!
Luotettavia kilometrejä kaikille merkistä riippumatta!
...sillä käyttö- ja huoltohan ne ratkaisevat loppupelissä auton kestävyyden! Repivällä ajolla saa auton nopeasti pilalle, esim. muinoin TM:n käyttötestissä Vectran (B-malli) vetopyörästö petti kiihdytysmittauksissa! Auto olisi saattanut kenties kestää vuosia vanhalla papalla - ilman rajua ajoa, toisaalta monet muut autot kestävät tuollaista kiihdyttelyä ja rääkkiä uskomattoman paljon...esim. teinipoikien käytössä olevat autot joutuvat "korttelin kierrossa" aika kovaan kuritukseen, kun itsetunnon kohottamiseksi renkaan pitää ulvoa joka lähdössä...nuo 80-luvun Corollat tuntuvat vaan kestävän tuotakin touhua ihmeen hyvin =)
Mutta kyllä se niin on, että japanilaisautot on todettu kestävimmiksi myös muualla kuin Suomessa...esim. ruotsalaiset, saksalaiset, englantilaiset ja yhdysvaltalaiset katsastus- ym. tilastot kertovat tästä (oli autot missä käytössä ja millaisella hoidolla hyvänsä). Euroautojen avut ovat muissa ominaisuuksissa kuin kestävyydessä...esim. Passatissa on kehnot tukivarret ja paljon pikkuvikoja, mutta auto on sangen mukava matka-ajossa ja siinä on taloudelliset diesel-moottorit (ehkäpä Passat vaatisi enempi huolenpitoa kestääkseen kuin esim. vastaava Toyota!?).
...kokolailla itse uskallan väittää, että ainakin osa nykyautoista on edeltäjiään heikompia kestävyydeltään. Taisipa 1970-luvun Kadettit olla lujempaa tekoa kuin 1990-luvun Astrat...tosin kaikki muut ominaisuudet ovatkin sitten kehittyneet roimasti.
Omassa käytössäni on vanha 323 aj. 172tkm...ja senkin kohdalla uskallan väittää, että ko. malli on lujempaa tekoa kuin tämä nykyinen malli...vaikka toki ottaisin uuden mallin mieluusti omalle pihalle - onhan se ominaisuuksiltaan paljon tätä vanhaa parempi!
Luotettavia kilometrejä kaikille merkistä riippumatta!
On ihmisiä, joilla ei mikään kestä.
Tuosta esimerkkinä.
Naapurin poika osti samaan aikaan samanlaisen mopon,kuin isänikin. Tusta on tietenkin aikaa yli 30 vuotta.
Naapurin mopoon oli kolmen viikon kuluttua uusittava sylinteri ja mäntä. Suksyllä se oli muutenkin korjauskelvoton.
Isäni mopo on tallessa ja ehyt vieläkin.
Että huippumallit jo tehtaalla kasataan ja käsitellään suuremmalla huolella kuin massatavara. Edelleen lienee niin, että huippumalleissa käytetään parhaita saatavissa olevia osia.
Tämä kaikki syystä, että huippumallin reistaillessa kärsii valmistajan maine taatusti enemmän kuin halpamallin pettäessä.
T. Matti
Mutta väitän myös että autoteollisuuden kovassa kilpailussa on haittapuolensakin! Jotta pysyy mukana on oltava samat ominaisuudet, himmelit, vehkeet ym, kuin toisissakin tai tulee suuria tappioita jos auto ei saadakakkaan myytyä tarpeeksi. Joten kaikkea ei keritä testaamaan riittävän paljon että saataisiin lasten viat esiin ja malleja tulee myyntiin ns. keskeneräsinä. Sellasista on hyviä esimerkkejä olemassa ja varmaan niitä löytyy lähes joka merkillä.
Ajotavalla ne autot rikotaan niin että kaikki paskana ennenkuin mittarissa on edes 200000tkm.
Täten firmojen käytössä olleita autoja kannattaa vältää ostamasta ja samaten yksityiskäytössä olleita ns. turbo, 3.0, gti ja mitä niitä sitten onkin kalliita urheiluautoja yleensä tai perhe sportteja jne jne. Ne on ostettu tehon takia ja niitä myös yleensä käytetään:) Osat on kalliita aina erikoismmalleihin!
Niin minäkin luulin! Ja sitten menin ja ostin voortin!
-En voi sille mitään että sisemmistä vetonivelistä tulee rasvat pihalle.
-Tietokonetta pitää päivittää että edes joku järki pysyisi polttoaineensyötössä.
-Etukurälätkät täytyy kiinnittää aina uudestaan jokaisen loskakelin ajon jälkeen. (n.40km)
-Starttimoottori rääkyy kylmänä käynnistettäessä. (Huolto: kuuluun voortiin)
-jne.
En tiedä missä olen tehnyt virheen muussa asiassa kuin siinä että erehdyin ostamaan Fordin?
Pidän muuten autoa hyvin ja tarkasti.