Peruskysymyksiä sapatin pitämisen vaatimusta tarkastellessa on tietysti se, kenelle sapatti on annettu ja kenelle laki säädettiin noudatettavaksi. Pentateukissa - ja Vanhassa Testamentissa muutenkin - korostetaan sitä, että Jahve teki Israelin kansan kanssa liiton, jonka sisältö on Siinailla annettu laki eli Liitonkirja (2 Moos.24:7-8). Lain julistaminen Siinain vuorella alkaa sanoilla (20:2): "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".
Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa israelilaisten esi-isien kanssa. Eli ei myöskään Aadamim, Nooan tai patriarkkojen kanssa (tämä on päinvastoin kuin adventismin teologiassa väitetään). Kymmenen käskyn laissa 2 Moos.20 puhuteltava "sinä" on siis israelilainen, Israelin kansa - ei ihmiskunta universaalisti.
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista". Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).
Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisestä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei koskaan nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia.
Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa israelilaisten esi-isien kanssa. Eli ei myöskään Aadamim, Nooan tai patriarkkojen kanssa (tämä on päinvastoin kuin adventismin teologiassa väitetään). Kymmenen käskyn laissa 2 Moos.20 puhuteltava "sinä" on siis israelilainen, Israelin kansa - ei ihmiskunta universaalisti.
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista". Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).
Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisestä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei koskaan nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.